Yleistä keskustelua musiikista ›

Olikse Matti Esko joka ton Rekkamiehen tulkitsi?
 
joo, kappale tehtiin netin mukaan alun perin elovena-mainokseen 1986. mun vanhemmat voitti sen vinyylisinglenä jostain arpajaisista.
 
siinä on joku semmonen tyhmä spiikki siinä biisissä

lastenmusiikin, kasarihevin ja -popin muistan. sekä suomalaisen viihdemusiikin.
 
vihaan niitä tänä päivänä yhtä paljon kuin pienenä. ainoat musiikin suuntaukset mitkä viestivät pelkoa ja ahdistusta edelleenkin.
 
kammottavaa kuraa.
 
Minulle taas kasarihevistä tulee väistämättä mieleen nuoruus silloin 18-vuotiaana kun ajeltiin lauantai-iltaisin kaupungilla kuunnellen Whitesnakea ja Scorpionsia yms. kun elämä tuntui olevan täynnä mahdollisuuksia ja kaikki oli uutta ja ihmeellistä enkä vielä tajunnut olevani luuseri ja päätyväni elämään elämäni yksinäisenä ja katkerana.
 
Noista muista suunnillen samaa mieltä, ei nyt pelkoa ja ahdistusta, mutta masennusta kumminkin.

Näitä on kiva muistella aina joskus. Beatlesin I want you kappaleen 'I want you so bad it's driving me mad' kohdan melodia teki sellasen jännän vaikutuksen joskus 3-5 vuotiaana mummolassa kuultuna. Paaljon myöhemmin kun hommasin Abbey Roadin ja tuo kappale soi, tuntui kuin olisi lyöty päähän tai jotain. Melodian pätkä joka oli ollut toistakymmentä vuotta alitajunnassa jysähti 'takaisin' ja palautti hetkeksi sen tunteen millaista oli sillon ihan penikkana, tuntui jotenkin niin ihmeelliseltä että melkein itketti. Baddingin bensaa suonissa kuulin iskän auton kyyissä ja luulin laulajaa ainakin seitkytä vuotiaaksi jostain syystä. Ehkä varhaisin kappale mitä muistan puolestaan oli äitin kyyissä ja Village Peoplen In the navy, se kuulosti tosi hyvältä kanssa ja lauloin kertsiä mukana jollain ihme sanoilla.

Varmaan yksi ensimmäisiä lapsuudesta mieleen syöpyneitä biisejä on Smackin The Only Salvation. Tulipa nostalginen fiilis kun löysin biisin sattumalta Youtubesta. Toimii edelleen kybällä.
 
E: Ei juma, Bat ja Ryyd - Ehtaa tavaraa! Tuo vei kyllä sinne jonnekin. Enpä muistanutkaan että miten nolo tekele tuo on.

Heikki Helan Se tulee läpi -levyä pyöritin penskana ahkerasti, kuin myös hmmhmm-mieheksi silloin kutsumaani Crash Test Dummiesin plättyä. Ja tosiaan kyllä mahtavat nostalgiafiilikset tuli noista molemmista, on se yllättävän vahva efekti minkä se saa aikaan. Kumma juttu tosiaan, että ne syöpyy noin syvälle aivoihin.

Pitäisi toivoa Kadonneen levyn metsästäjissä, kun molemmat versiot kappaleesta ovat erittäin harvinaisilla äänitteillä. 1970-luvulta jäi mieleen Chydeniuksen säveltämä lastenlaulu, Serafien siivouslaulu. "Totisesti, totisesti, pimeydessä, valkeudessa, vaellamme, siivoamme. Shiivotkaa!" Yksi kaikkien aikojen vihatuimmista lastenlauluista on ehdottomasti Lörpötyslaulu. "Lirularu, lirularu, turha poru riidaksi muuttuu, höpönlöpö se on joka leikistä suuttuu".

http://www.youtube.com/watch?v=DNT7uZf7lew
 
Land down underin kun kuulin monen, monen vuoden tauon jälkeen, niin muistin lähes täydellisesti kappaleen kulun. Tietysti lapsena kertsin sanat olivat "tujukaapopa landoo landoo".

Varovasti sitten noiden kanssa, ettei tule ikäviä yllätyksiä o_O
 
Lukaiskaa Lenore Terrin "Suden lapset - lukitut muistot". Karu teos.

Olen saanut onnekseni kasvaa todella rikkaassa musaympäristössä.
70-luvun alussa nuorimpana perheessä jossa veljen pattereilla toimivassa levarissa pyörivät sellaiset helmet kuin CCR:n cosmos factory, Herman Hermiz, Elvistä ja biitlestä tietty. Vähän myöhemmin kun oli jo "oikeat" stereot (ASA tietty;-)) ämyreistä kajahteli jo Alice Cooper, Slade, Mud, Sweet, Gary Glitter ja oikeat hevibändit. Musaa kuunneltiin niin helkkaristi. Muuta kun ei oikein ollut. Mutta otsikkoon viitaten, jos joskus kuulen Herman Hermitz:n "No milk today":n niin välittömästi alkaa aikamatka vuosikymmenten taakse ...

Muisti rupeaa kantamaan siinä neljän ikäisenä. Taisi olla jotain Irwiniä mitä isä kaljapäissään soitteli älpyltä. Me kun asuttiin koko perhe tulitikkulaatikossa järven pohjassa tuohon aikaan, niin kaverin kotona kuulin enemmän musiikkia. Dingoa, Popedaa ja Eppuja huudattivat siellä ihan oikealta CD-levyltä.

Pentti Metsärinne yhtyeineen esitti joskus 70-luvulla huumoriversion Ghost riders in the sky-biisistä nimellä Hirvenmetsästys. Tätä tuli vanhempien radiosta äänitetyltä kasetilta kuunneltua jonkun kerran, osaan kaikki ääniefektit ja välispiikit vieläkin ulkoa vaikka nyt sen kuulemisesta on mennyt varmaan jo 30 vuotta. Paitsi luotien vihellysääntä en koskaan oppinut tekemään.
 
Ja katso, Youtubestahan se löytyi: http://www.youtube.com/watch?v=bC4xnp4AHqA
 
Olihan nostalgista kuulla toi vuosien jälkeen. Olipas se huono:-)
 

 
Jopa pelottavaa. Itse olen siis vielä ala-ikäinen koltiainen, kuuntelin tuon biisin ja kelasin mistä melodia on tuttu. Pienellä haravoinnilla tajusin, että sellaiset 9 vuotta sitten kuuntelin impaled nazarenen versiota kappaleesta. Siis ei jumaliste. Piti pistää nyt soimaan, ja nyt herää kysymys että kuinka kieroon kasvanut pitää olla että kuuntelee n.8-vuotiaana impaled nazareneä?

Me kun asuttiin koko perhe tulitikkulaatikossa järven pohjassa tuohon aikaan
 
Helppoahan teillä oli, teillä oli sentään laatikko! Toista oli meillä...
 
Itse en muista tarkkaan mistä oma musiikkifriikkeily tarkkaan ottaen lähti, mutta meillä oli kotona aina soittimia leikkikaluina. Sähköurut, Yamaha-merkkiset, kaikenlaisia puhaltimia jne. joiden kanssa tuli telmittyä. Musiikkia radiosta kuuli toki paljonkin, mutta ei meillä tyrkytetty mitään, eikä eletty missään levytetyn musiikin kyllästämässä paratiisissa todellakaan.
 
Jonkinlainen muutos tapahtui kun löysin vanhempieni vinyylikokoelman, ja ASA:n legendaarisen levari+radio-yhdistelmän ja osasin yhdistää nämä toisiinsa. Silloin taisin olla jotain 6 tai seitsemän. Kokoelmasta löytyi Black Sabbathia, Purplea, Hendrixiä, vanhaa delta bluesia, Creamiä, Thin Lizzyä, Sladea... ja Led Zeppelinin nelosalbumi. Sitä tuli kuunneltua todella paljon, ja pikkunappulan KISS/WASP/TS/Maiden/Crüe-diggailu perustui ehdottomasti Zep-pohjalle.
 
Enpä tiedä, löytyisikö nykyajan esikouluikäisistä montaakaan joilla olisi Purplet, Hendrixit ja Zeppelinit hallussa, eli tässä mielessä olin todella etuoikeutettu. Vielä tänäkin päivänä kun Black Dog lähtee soimaan, tuntee sen vanhan sähköpalon käryn joka ASA:n käynnistämisestä syntyi. Taidanpa laittaa soimaan!

Enpä tiedä, löytyisikö nykyajan esikouluikäisistä montaakaan joilla olisi Purplet, Hendrixit ja Zeppelinit hallussa, eli tässä mielessä olin todella etuoikeutettu. Vielä tänäkin päivänä kun Black Dog lähtee soimaan, tuntee sen vanhan sähköpalon käryn joka ASA:n käynnistämisestä syntyi. Taidanpa laittaa soimaan!
 
Hendrixit on hallussa täkäläisellä ekaluokkalaisella ja Huvitutit skipattu, joten taitaahan se olla etuoikeutettu.

Voodoo Childia oon vislannu niin pitkään kuin jaksan muistaa.
Ja Red Hot Chili Peppersistä tulee aina hyvä fiilis ja lapsuus mieleen.

Hendrixit on hallussa täkäläisellä ekaluokkalaisella ja Huvitutit skipattu, joten taitaahan se olla etuoikeutettu.
 
Vain jos päätös skipata Huvitutti Hendrixin tieltä on syntynyt itsenäisesti, ilman vanhempien tyrkyttämistä. Jos näin on niin onni suuri, kiitos kaunis ja mahtava homma!

Toissakesänä huomasin osaavani lapsuuden tv-sarjojen tunnarit ulkoa. Tao-Taot ja Maija Mehiläiset meni kuin vettävalaen. Hoiloteltiin niitä kaverien kanssa pelti kiinni keski-suomessa järvenrannalla keskellä yötä. Anteeksi Kinnulalaiset. :-)

Ja Red Hot Chili Peppersistä tulee aina hyvä fiilis ja lapsuus mieleen.
 
No helppohan sitä mennyttä kesää on muistella.

No helppohan sitä mennyttä kesää on muistella.
 
Juuri ulos tulleista ACDC:n nuorukaisista voisi luvata kovaakin koppuraa.

Tulipas tähän kirjoituksia nihkeestä alusta huolimatta.
 
Pentti Metsärinteellähän oli myös tuo Sorsanmetsästys-kipale, mainio sekin.