Koskettimet ›

- -Kyllä niissä kolmisointujen käännöksissä on aika paljon opettelemista jos ei ole ennen pianoa soittanut. Jos siis haluaa vaikkapa kuljetella ääniä äänenkuljetussääntöjen mukaan- -
 
Olen samaa mieltä. :) Siinä on myös sellainen näkökulma, että tuossa perus rock-, humppa- etc. väännössä koskettimilta usein odototetaan vain niiden kolmi- tai nelisointujen soittamista perusasettelussa yhdellä kädellä läpi sointukierron. Tätä olenkin täällä jo varmaan kyllästymiseen asti tilittänyt.
 
Surullinen juttu on nimittäin se, että monet synasoundit on optimoitu niin että ne kuulostavat parhaalta juuri ahtaana kolmisointu-asetteluna. Tästä syystä soittajat eivät edes usein opi kuulemaan, että se kokonaisuus voisi soida paremmin jossain muussa asettelussa.Saati että osaisivat sitä satsia muussa asettelussa soittaa. Tämä johtaa usein niihin pieniin katastrofeihin kun "kiipparistit" soittavat sitten jotain oikealla pianolla.
 
Esimerkiksi hauska asettely add9 -soinnulle, jota itse rakastan on
 
e, c1, d1, g1, c2
 
Tämä ei kuulosta kovinkaan kummoiselta, jos basisti tumputtaa sitä perusääntä ja kitaristi vetää power-sointua. Mutta vaikkapa introissa tämä saa koskettimet kuulostamaan heti paljon sovitetummalta. Aina ei edes tarvitse miettiä, että nytpä soitan sen terssin sinne bassoon, vaan vain kuunnella että mikä soundi ja tunnelma voisi sopia tilanteeseen ja rakentaa sopivaa satsia siltä perustalta.
 
Lähde vaikka tästä soinnusta ja jatka satsia luontevasti läpi koko kappaleen... You are in the business.. :-)
 
Toinen hyvältä kuulostava juttu bändiympäristössä on soittaa vasuriin keskirekisterissä (siinä avaimenreiän luona) sointujen sijaan säestäviä melodioita vaikka seksteissä ja soittaa oikealla kolmen äänen lisäsävelsointuja satsina (tai vaikkapa ostinatoa, melodiaa jos ei sointuja tarvita) hieman ylempää esim.
 
Jos sointu on sama Cadd9 niin
 
OK: g1,d2,e2 -tyyppisiä sointuja satsina
VK: sitä taustamelodiaa seksteinä
Basso vetää perusäänet.
 
Tämä kuulostaa yleensä hyvältä, koska olen huomannut että siihen keskirekisteriin tahtoo olla bändisoitossa niin kauheasti tunkua. Basistit kiipeävät siihen alhaalta, kitaristit ryskää sen kokonaan itselleen ja matalammat puhaltimet sekä pahimmassa tapauksessa myös miessolisti änkeää samalle tontille. Tästä syystä edellinen avoimempi ratkaisu toimii hyvin.
 
Itse olin tosi onnellinen löytäessäni tämän, koska sain vaihtoehdon sille tylsälle hiljaa soitettavalle Rolandin Soft Padille, jota siihen keskirekkariin aina pyydetään, kun se on muuten niin täysi.
 
Minulle tämä "otteiden" opiskelu on ainakin tosi palkitsevaa hommaa... Ja aina löytää jannuja joilla on jotain tosi makean kuuloisia juttuja, joita sitten itse yrittää omaksua myös.
 
MrS