Rock, pop, alternative ›

Jotenki mua vaan pelottaa tuo uudelleen masterointi. Miksi joku pitää uudelleen masteroida jos se kerran on jo kerran masteroitu ja onnistuttu siinä hyvin??

Sen takia, että CD ja vinyyli vaativat hyvin erilaisen masteroinnin. Kun 80-luvulla hätäisesti pistettiin ulos ennen CD-aikaa tehtyjä levyjä CD-muodossa niin niitä ei useinkaan masteroitu uudelleen, josta johtuu sitten se, että ne CD:t kuulostavat "tumpulta". Ja vaikka osa masteroitiinkin uusiksi, niin digitaalimasterointitekniikat ovat sen jälkeen huimasti kehittyneet, kuten tuli jo aikaisemmin mainittua.
 
Mutta eikö remasterointeja tehdä ns. masternauhasta, ei vinyyliltä? Olenko ymmärtänyt väärin? Se on edelleen totta, että ensimmäiset remasteroinnit olivat huonoja. Ne paranevat kovaa kyytiä.
 
Tuossa ensimmäisessä kappaleessa tarkoitan vain sitä, että miksi ei vain digitoida hyvin analogisessa muodossa olevia nauhoja? Miksi ne pitää remasteroida?
Onko nyt vain kysymys käsitteiden eripuraisuudesta vrt. Digitoida vs. Remasteroida?
 
BTW: miten vinyylin ja CD:n masterointi eroaa toisistaan?

Mutta eikö remasterointeja tehdä ns. masternauhasta, ei vinyyliltä? Olenko ymmärtänyt väärin? Se on edelleen totta, että ensimmäiset remasteroinnit olivat huonoja. Ne paranevat kovaa kyytiä.
 
Tuossa ensimmäisessä kappaleessa tarkoitan vain sitä, että miksi ei vain digitoida hyvin analogisessa muodossa olevia nauhoja? Miksi ne pitää remasteroida?
Onko nyt vain kysymys käsitteiden eripuraisuudesta vrt. Digitoida vs. Remasteroida?
 
Ja jotta musiikinkuluttaja ei pääsisi liian helpolla ovat seuraavaksi luvassa levyjen 5.1-miksaukset kotiteatterijärjestelmillä kuunneltaviksi.
 
Taannoin oli Sound On Soundissa juttu Roxy Musicin Avalonin ko. -miksauksen tekemisestä. Kyseisen levyn osalta oli melkoista salapoliisityötä selvittää alkuperäiset nauhat (äänityksiä oli tietysti tehty useissa studioissa). Uusien miksausten tekijät taisivat olla mukana alkuperäisissäkin produktioissa, joten homma on ilmeisesti hoidettu tyylitajulla - nykytekniikka kun antaa mahdollisuuksia muokata äänitteet kovastikin tämän päivän soundi-ihanteiden mukaisiksi.

Mutta eikö remasterointeja tehdä ns. masternauhasta, ei vinyyliltä?
 
Masternauha (tai nykyään levy) syntyy masteroinnin seurauksena->remasterointi->uusi masternauha (korjatkaa jos olen väärässä). En ole tosin ihan varma toimiiko remasterointi aina näin vai mennäänkö siitä mistä aita on matalin ja tehdään vain paranneltu versio alkuperäisen masternauhan pohjalta...
 
Onko nyt vain kysymys käsitteiden eripuraisuudesta vrt. Digitoida vs. Remasteroida?
 
Periaatteessa puhumme samasta asiasta. Digitalisointi ei kuitenkaan onnistu (hyvin) suoraan samoista mastereista, jotka on tarkoitettu alunperin vinyylikäyttöön, jos kohteena on CD formaatti.
 
BTW: miten vinyylin ja CD:n masterointi eroaa toisistaan?
 
En ole expertti enkä osaa selittää asiaa varmasti oikein, mutta periaatteessa kyse on siitä, että vinyyli ja CD korostavat eri taajuuksia eri tavalla ts. vinyyli korostaa bassoa ja CD diskantteja (korjatkaa jos olen väärässä). Tästä johtuu se ensimmäisten CD-painosten ohut sointi. Bassot ovat kadonneet jonnekkin ja diskantit korostuvat liikaa. Joku joka osaa selittää paremmin saa jatkaa... ja tämä taitaa muutenkin olla ihan väärä osasto tälle keskustelulle. :)

Jep, ainakin Free record shopissa the wall maksoi yhdessä vaiheessa 20 euroa. Olispa toi alennus olemassa vieläkin...
 
CDON.COMissa on ollut jo pitempään pink floydeja 14-21 eurolla. The wall 21 eeroa.

Dark side of the moonia muuten todellakin myydään yli miljoona kopiota per vuosi. Jenkeissä yli 1000kpl joka ikinen päivä. Jossain sivustolla sitä oli laskettu, että kauanko nykyvauhdilla kuluu aikaa, että darkkis on sitten virallisesti se kaikkien aikojen myydyin levy.
 
Noista super audio cd ja dvd audio formaateista senverran, että niillähän on sitten näitä moniraita miksauksia. Kuvitelkaa nyt sellainen helvetin kallis ja kiiltävä 5.1 hifi-laitteisto ja beatlejen peppers tai vaikka floydin wall.

Olen huomannut. Tilasin Rubber Soulin Aironmusiikista (fiksua?) ja se maksoi postikuluineen 27e. Iso summa mutta minkäs teet, Beatlesin levyt on kertakaikkiaan perkeelen hienoja teoksia kaikki. Kyllä menis kaupaksi vaikka kallimmallakin.
 
Mulla on originaali vinyyli.

Klassikkostatus, se että niitä ostetaan. Turha myydä halvalla kun voi myydä kalliillakin. Sama ajattelutapa toimii muun muassa Pink Floydin kohdalla, Dark Side of the Moon on ihan säännöllisesti sen 20 euroa. Jonkun väitteen mukaan sitä myydään edelleen toista miljoonaa kappaletta vuosittain!
 
Mutta tällä hetkellä sitä saa jo 10 eurolla.

Tuli vaan mieleen, että mitä arvioisitte, paljonko olisi arvoa alkuperäisillä (siis silloin 60-luvulla ostetuilla) Beatlesien LP:illä?

Dark side of the moonia muuten todellakin myydään yli miljoona kopiota per vuosi. Jenkeissä yli 1000kpl joka ikinen päivä. Jossain sivustolla sitä oli laskettu, että kauanko nykyvauhdilla kuluu aikaa, että darkkis on sitten virallisesti se kaikkien aikojen myydyin levy.

 
Kai noita muitakin klassikoita myydään edelleenkin. Olisi mukava tietää vaan kuinka paljon esim. Back in Blackia, Thrilleriä tai Led Zeppelin neljättä albumia myydään vuosittain.

Mutta mitä hyötyä on suuremmasta sample ratesta? Vaikka me kuinka nostetaan bittisyvyyksiä ja näytteenottotaajuuksia, niin eihän se kuitenkaan minun järkeni mukaan muuta sitä kuuntelunautintoa minnekkään. Mitä hyötyä on vaikka 130 dB:n dynamiikasta kun kukaan ei käytä sitä eikä tekniset laitteet voi toistaa sitä??
 
Vai "kuuleeko" joku 23:n kilon ääniä?
 
Nykyisin suuri ongelma tallennuskapasiiteetin noustessa on tuhlailu. En tarkoita, että mp3:set ovat hyviä(ne ovat enimmäkseen yllättävän huonoja). Kysyn vaan, että miksi tarvitaan laajempaa dynamiikkaa vaikka nykyisinki 99% musiikin kuuntelijoista hyväksikäyttää jotain 10 dB: dynamiikkaa!
 
Maailmassa on jo tarpeeksi turhaa informaatiota. Miksi sitä pitää vielä alkaa tunkemaan musiikkiinkin?
 
No ainaki omasta mielestä super audio levyt kuullostaa paremmilta kun cd levyt mutta eihän siitä sample ratesta oo paljoa hyötyä jos ei omista kunnon stereoita...

http://www.billboard.com/bb/charts/popcat.jsp Näköjään ollut Dark Side of the moon 1384 vikkoa listalla (normaali tai back catalogue-listalla). Se tekee yli 26 vuotta. Ja näköjään se on ollut vuonna 2002 200. myydyin albumi ameriikoissa 400 000 levyn myynnillä. Aikamoisia lukuja.

yhteen aikaan oli semmone ilmiö että laatuölevyt makso musaliikkeessä yli 20€, mutta tavaratalon midprice julkaisusta saman levyn sai puolet halvemmalla

http://www.billboard.com/bb/charts/popcat.jsp Näköjään ollut Dark Side of the moon 1384 vikkoa listalla (normaali tai back catalogue-listalla). Se tekee yli 26 vuotta. Ja näköjään se on ollut vuonna 2002 200. myydyin albumi ameriikoissa 400 000 levyn myynnillä. Aikamoisia lukuja.
 
ja Saksassa taitaa olla levypainatustehdas joka painaa vain DSOTM:a

Tuli vaan mieleen, että mitä arvioisitte, paljonko olisi arvoa alkuperäisillä (siis silloin 60-luvulla ostetuilla) Beatlesien LP:illä?
 
Oi sano minulle, että sinulla on White Album orginalina MONO painoksena vinyylillä? Sano!
 
Siis originaalit vinyylit ovat aika korkeissa hinnoissa. Kunnon mukaan 0€-200€:hen asti. Mitäs sinulta löytyy?

Oi sano minulle, että sinulla on White Album orginalina MONO painoksena vinyylillä? Sano!
 
Siis originaalit vinyylit ovat aika korkeissa hinnoissa. Kunnon mukaan 0€-200€:hen asti. Mitäs sinulta löytyy?
 
Minulla itsellä ei niitä ole, mutta kotona vanhemmilla on kyllä isot kasat vinyylejä. Beatlesiakin on melkoinen valikoima. Hitto kun en ole tarkemmin niitä katsellut. Eli siis perintöä odotellessa... :)

Käyppä nyt kuitenkin katsomassa sitä Valkoista tuplaa :D
 
Nojoo, kyllähän niistä maksetaan hyväkuntoisina.
 
Juu, täytyy vilkaista, kunhan tässä joskus kotonapäin käväisen.