Muusikoiden.net
29.03.2024
 

Demostudio »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Arvostelut mediassa
1 2 3 4 5 6 7
Muusikoiden.net
28.01.2004 13:19:46
Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tässä ketjussa voit keskustella ja kertoa siitä kuinka musiikkisi on otettu vastaan mediassa monilla musiikkia arvostelevilla tahoilla.
 
Juhani
28.01.2004 13:24:54
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tässä pari arvostelua bändiltämme Ihmeellinen äänilaite. Ensimmäisen arvostelun kohdalla bändimme oli ollut kasassa vasta noin puoli vuotta. Siihen nähden ihan hyvää kritiikkiä saatiin. Toinen arvostelu on yhteislevytuotokselta Ilta Nurmikolla, jonka teimme yhdessä parin bändin kanssa. Sekin oli arvostelultaan ihan ok. Tosin bändiämme ei siinä suoraan oikeastaan kommentoitu ellei sitten tuo Miljoonasateeseen vertaaminen, mutta en osaa sanoa viittaako se juuri meihin.
 
Ihmeellinen äänilaite - Neljä
 
Bändillä on hyvä haku omaperäiseen ja mielenkiintoiseen äänimaailmaan, mutta ideoita ei saada vielä ihan kehitettyä loppuun asti. Ekana tullut bändin nimibiisi kompastuu soundeihin ja muutamaan rytmilliseen ratkaisuun. Kakkosbiisin liianpitkän intron jälkeen, tulee melkeimpä toinen intro eikä kappale lähde käyntiin. Neljäs yli viisiminuuttinen teos sortuu monen sortin kikkailuun. Vain Herrat Merirosvot saa aivan puhtaat paperit ja se onkin todella vieho pala! Potentaalia kavereilla on, mutta pientä hiomista tarvitaan. Parhaassa kolmanneksessa.
 
Jukka Junttila, Soundi Joulukuu 1999, Demoefekti
www.soundi.fi
 
Ilta Nurmikolla - Kuningas Haava
 
Vuosisadan takaista teatterijulistetta muistuttava CD paljastuu antaumukselisen tarkastelun tuloksena digitaaliajan splitiksi, jolla esiintyvät yhtyeet Eläimen tarkoitus, Ihmeellinen äänilaite ja Se kauniimpi orkidea. Epäkaupallisen oloinen julkaisu on tuskin suunniteltu promootiotarkoituksiin. Pikemmin kahdeksa biisin levystä on yritetty muodostaa taiteellinen kokonaisuus järjestämällä kolmen eri kokoonpanon biisit koko puolen tunnin kestoa palvelevaan järjestykseen.
 
Bändikohtaista lokerointia kartteleva ratkaisu on hyvä ja omaperäinen. Onnistumisen takeena on se, että katras on veistetty pitkälti yhdestä puusta: levyllä on tunnelmoivaa suomenkielistä rockia, jolle on vaikea löytää suoria vertailukohtia. Vaikutteita toki on imetty: Se kauniimpi orkidea liippaa Tylsä mies -kappaleessaan läheltä Röyhkää ja Eläimen tarkoitus soveltaa Kuninkaassa Tommi Liimatan tapaa rytmittää tekstiä. Vivahtaapa jossain Miljoonasadekin.
 
Ilta nurmikolla jää kokolailla kuriositeetinomaiseksi levyksi, sillä bändit eivät tarjoa kuulijalle mitään erityisen mieleenjäävää. Lähinä vaikuttaa siltä kuin orkesterit soittelisivat toisilleen. Sisäänpäinkääntyneessa tunnelmassa on kuitenkin jotakin hyvin viehkeää
 
Ari Väntänen, SUE Elokuu 2002
www.suezine.fi
Diz
28.01.2004 15:13:12
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tässä arvosteluja bändimme (The Cyan Velvet Project) demosta Retrogression:
 
SUE 21/03 -VIIKON DEMO-
 
"The Cyan Velvet Project tekee konemusiikkia paikoin metalli- ja goottisävyisesti, mutta on kokonaisuutena miellyttävän vaikeasti määriteltävissä. Nine Inch Nails:in ja Skinny Pupin kaltaisia esikuvia voi nostaa esiin, mutta tyhjentävää vertailukohtaa ei helposti löydä. Biisit ovat monipuolisia, omaavat kohtuullisen mukavasti tarttumapintaa ja tekninen toteutus on hyvää tasoa. CVP:n musiikki toimisi toisinkin toteutettuna, mikä on hyvä merkki, mutta syytä kokoonpanomuutoksiin ei ole kun homma toimii näinkin."
 
SOUNDI, demoefekti 12/03
 
"Koneilla työstetty industrial metal ei ole helppo lajityyppi. Hyvin helposti musiikista syntyy kylmäkiskoista, mutta The Cyan Velvet Project vaikuttaa sen verran pitkälle viedyltä, että ryhmä pystyy herättämään kiinnostuksen. Biisit ovat kiehtovalla tavalla synkkiä ja positiivisessa mielessä aneemisia. Sovitukset vain ovat kovin kalpeita, minkä tähden biisit jäävät hieman ohuiksi.
 
The Cyan Velvet Projectissa on jotakin tyylikästä, mutta ryhmällä on vielä paljon varaa kehittää konseptiaan. Esimerkiksi dekadenttia asennetta voisi alleviivata selvästi reilummin ja keskittyä vahvemmin äänimaisemien loihtimiseen. The Harvestin perinteisempään goottiheavyyn pyrkivä ilme kun tekee tahran kilpeen poikkeamalla muusta materiaalista."
 
http://www.cyanvelvetproject.tk
Juntunen
28.01.2004 18:12:34
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Laitanpas minäkin. Eli arvosteluja bändimme Dianin ensimmäisestä demosta.
 
"Tätä demoa on vaikea uskoa yhtyeen ensimmäiseksi. Vaikka ovathan yhtyeen jäsenet aikaisemminkin jotain pakertaneet.
Laulaja Janne Keränen vetää hyvin englanniksi ja kitaristi ja rummut pysyvät hyvin mukana, eivätkä aiheuta luutumista musiikissa. Ainoastaan basson tasainen bum-bum-bum-bum voisi olla hieman vaihtelevampaa, bum-bum-bum-bim:kin olisi ihan kiva.
Soiton varmuudesta ja laulun taitavuudesta on vaikea uskoa, että asialla on kaksikymppisiä miehiä. Laulu on komeaa ja selvästi artikuloitua, vaikka sitä voisikin tuotannolla vielä parantaa. Korkeammalta ja matalammalta voisi mennä useammin ja laulutapaa voisi vaihdella enemmän.
Yhtye tuo saatekirjeessään ilmi vaikeutensa nimetä samankaltaisia yhtyeitä. Voinen auttaa hieman: Faith No More. Jos Juiced kappaleessa ei ole FNM:N Evidenceä niin ei missään. Tässä näen yhtyeen suurimman kehittämisalueen. Jos demo-tasolla ollaan menossa johonkin suuntaan, niin on parempi mennä kunnolla. Kun on vielä varaa kokeilla, ei kannata jäädä keskitien yrittäjäksi. Lauluun lisää Pattonmaisia rap-tahteja ja basson varteen enemmän sykettä.
Vaikka Dian kuulostaa kovasti FNM:ltä, tuo se musiikkiinsa vaikutteita myös muualta. Balladimaisia piirteitä löytyy useammastakin kappaleesta, jopa ihan kaunis kitarasoolokin. Jos demolla ei vielä kannatakaan lähestyä levy-yhtiöitä, on se selvä voimannäyte. Yhtye osoittaa harvinaisen hyvää kykyä ja varmuutta soittamisessaan. Toivottavasti bändi jaksaa kehittyä ja jatkaa taivaltaan.
Arvosana: 4/5 "
 
- Letsmakesomenoise -
 
"Juicedin luotaantyöntävä intro ja funkosuudet onneksi väistyvät komean kertosäkeen tieltä ennen kuin yhtye palaa takaisin ontuvaan ja jo 80-luvulla loppuunkaluttuun tyhjään kikkailluun. Silti kappale loppuu tyystin kesken. Flow Of Hope on perusrockia puisevimmillaan altsurock-vivahteineen. Jatkossa rankemmat vaikutteet ottavat soundista ylivallan. Eli ainakin tähän korvapariin Dianin "monipuolisuus on pikemmin tyylin hakemista ja sekavuutta. Viisaasti yhtye panostaa kertosäkeiden lennokkuuteen, mutta eivät ne saisi olla koko kappaleen sisältö. Grungehtavasti kulkeva soitto toimii tyydyttävästi."
 
- Soundi 10/03 -
 
Rokkia kansalle! Keväällä uusi demo ulos!
Jani The Rock
29.01.2004 13:27:12
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jarmo Huida kirjoitti Satakunnan Kansassa Vicious Wankersin ensimmäisestä pitkäsoitosta "Ilkeät runkut" mm. seuraavasti: "Ulvilan ääripunkkareiden äänilevy on niin huono, ettei sitä voi arvostella".
 
Hehheh. Se oli sitä hulvatonta nuoruusaikaa. Tuon eka levyn jälkeen tehdyt, seestyneemmät tuotokset saivat toisinaan osakseen jopa positiivistakin kritiikkiä. Mutta vaiettakoon niistä tasapuolisesti.
 
Rough and tough and plenty mean.
ville viaton
30.01.2004 11:31:29
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Creamstar - The 12th Of Never (6/10) - Finnland - 2003
Genre: Pop Rock
Label: Poko
Spielzeit: 48:42
Band-Homepage: Creamstar
 
Tracklist:
Stand By Me
Honey
No Good On My Own
Holidays & Yesterdays
The 12th Of Never
Out Of Here
The Game
When Love Is Over
Pick You Up
Smile & Fake It
Hold On
She
Das ist ein neues finnisches Quartett, gefrontet von einer wunderschönen Frau namens Hannah, sehr im Stile von BLONDIE. Sie wird mit Sicherheit jeden jungblütigen Mann in den Wahnsinn treiben. Die Musik ist im Prinzip radiofreundlicher Rock, gemischt mit Retro-Pop der 80er und das bedeutet recht unterhaltsame Musik. "Stand By Me" ist einer der härtesten Tracks auf der Scheibe mit etwas seltsamer Keyboardarbeit, die mich an Zirkusmusik erinnert. Die Riffs und Drums sind hart, geben aber jede Menge Melodie von sich, um die Musik leicht und spaßmachend zu halten.
Wie sind also Hannahs Vocals? Sie sind sehr verführerisch und werden beim ersten Anhören alle Männer zum Schmelzen bringen. "Honey" wirft etwas geiles Gitarrensolieren hinein, wird aber nicht zum Füllmaterial degradiert, da die Songs kurz und schmerzlos sind. Was wäre Retro-Pop ohne Balladen, hm? Wir bekommen hier mindestens 5 Balladen, während der Rest der Scheibe aus Midtempo besteht, mit einiger interessanter Keyboardarbeit, weil ich denke, dass sie am meisten herausstechen, da sie eine einzigartige und etwas seltsame Atmosphäre in die Songs bringt.
 
Die Band legt mit ihrer Art des Pop/Rock ein gutes Debüt in der Radiowelt vor. Ich würde sagen, dass wenn man BLONDIE mit THE CARDIGANS bermengen würde, hätte man CREAMSTAR. Das sind keine LULLACRY oder LACUNA COIL. Das ist leichter und spaßmachender Pop Rock für allen unter euch, denen das hier gefällt und glaubt mir, es gibt eine Menge Metalheads, die für diesen Stil der Musik eine Schwäche haben. (Online 13. Juli 2003)
 
Jostain kumman syystä saksalainen metallisaitti arvosteli meidän poppilevyn...Hassunhauskaa.
 
Wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen!!!
Lappis
10.02.2004 00:14:59
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Laitetaan sit jatkoksi vaan....
 
"Lahtelainen Nowen liikkuu toisella demollaan 80-luvun deathin ja thrashin synkissä tunnelmissa. Levyllä kuullaan murinaa ja runttausta, mutta myös monipuolista musiikkia.
 
Nowenin suurin yksittäinen vaikuttaja lienee Death, ja onpa Cursed Or Blessed omistettukin Chuck Shuldinerin muistolle. Kuten odottaa sopii, on musiikki varsin teknistä. Tekniikan puutteeseen ei Nowenin suoritus todellakaan kaadu - demotuotannosta huolimatta soitto on puhdasta ja tarkkaa. Laulu tulee matalalta muristen, ei korkealta kirkuen, kuten nykyisessä melodeathissä on tapana. Laulumelodiat monotonisuudessaan toimivatkin lähinnä vain efektinä. Samalla herää kysymys laulun tarpeellisuudesta tämän tyyppisessä musiikissa, varsinkaan kun sanoista ei selvää saa.
 
Cursed Or Blessed esiintyy edukseen sävellyksen monipuolisuudella. Kymmenminuuttista nimikkoraitaa myöden kappaleet kantavat alusta loppuun ilman pientäkään väsymistä. Kiitos tästä kuuluu bändin vokalistin ja soolokitaristin tonttia hoitavalle Mikko Lappalaiselle, joka vastaa kaikkien biisien sävellyksestä ja sanoituksesta. Demon nauhoitusten jälkeen tuli tarve vaihtaa rumpalia, ja tälle tontille löytyi mies Maiden Hell -nimisestä Iron Maiden -tribuuttibändistä. Basistia lukuun ottamatta soittavatkin Nowenin kaikki jäsenet myös Maiden Hellissä. Kiinnostuksesta Maideniin kummunnevat Cursed Or Blessedillä kuultavat melodiset osiot, jotka entisestään monipuolistavat musiikkia.
 
Nowenin uudet webbisivut ovat kuuleman mukaan työn alla. Toivottavasti saamme kuulla bändiltä pikapuoliin myös uutta musiikkia. Vaikkei kyseessä kenties historian omaperäisin bändi olekaan, ei näin tinkimättömiä tuotoksia tule vastaan joka päivä.
 
Arvosana: 4/5 "
 
Voitto Mälli
11.02.2004 12:07:20
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kertokaapas mihin medioihin kannattaa lähetellä demoja. Ittelle tulee ainakin heti mieleen soundi ja rumba sekä imperiumi.net, jos ollaan sieltä raskaammasta päästä. Ois kiva saada joku lista minkä mukaan vois sit lähettää kaikki demot kerralla kaikkiin mestoihin kun saadaan seuraava demo taas ilmoille.
 
Reddie
11.02.2004 14:36:58
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kertokaapas mihin medioihin kannattaa lähetellä demoja. Ittelle tulee ainakin heti mieleen soundi ja rumba sekä imperiumi.net, jos ollaan sieltä raskaammasta päästä. Ois kiva saada joku lista minkä mukaan vois sit lähettää kaikki demot kerralla kaikkiin mestoihin kun saadaan seuraava demo taas ilmoille.
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=12&t=28866
 
"Tilanne on traagisuudessaan koominen"
Formed - Nu-metallia suomesta
Mikael
12.02.2004 13:53:56 (muokattu 26.03.2004 11:39:31)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Findance - netissä ilmestyvä musiikkilehti:
www.findance.com
 
Volume: Se oli se / Loitsu
Kaj Veckmanin (laulu & kitara), Tapio Ollikaisen (basso) ja Mikael Tiittasen (rummut) muodostama Volume julkaisi mainion promosinglen, joka sisältää biisit "Se oli se" ja "Loitsu". "Se oli se" tuo monella tapaa mieleen Zen Cafén. Sanoitukset ovat kepeitä, kertosäe on varsin vetävä ja biisi on kaikin puolin leppoisaa kitarapoppia. Kaj Veckaminin vokaalit ovat erinomaiset ja hillityt konesoundit tuovat vielä taustaan mukavaa eloa. "Se oli se" on jo mainio biisi, mutta singlen todellinen helmi on "Loitsu". Biisin musiikkitausta on aivan loistavaa koneiden, kitaran ja erinomaisten rytmien peliä. Biisin sydän on kuitenkin ihme sanoissa, jotka ilmeisesti muodostavat sitten jonkinlainen loitsun. Erittäin vetovoimaisen tunnelman viimeistelee puolentoista minuutin jälkeen tuleva hillitty kitarasoolo sekä sitä seuraava "tšii laba bylkka" -toistelu. Volumen esikoisalbumi Vitamiineja julkaistaan 27. helmikuuta ja tässähän alkaa melkeinpä jo odottaa sitä. 9 / 10
 
http://www.findance.com/arvostelut/arvostelu.php?volume_seolise
-----------------------------------------------------------
 
Apu 10/2004
 
Nupit luoteessa (Pasi Rytinki)
Volume ja Bilmo ovat tuoreimmat todisteet siitä, että isot levy-yhtiöt ja radiokanavat eivät ole vielä kokonaan nujertaneet uutta ja kiinnostavaa suomenkielistä rockia. Helsinkiläisen Volumen Vitamiineja-debyytti on pitkälle bändin omin voimin tuotettu paketti. Sen kolmekymppisillä jäsenillä on riittävästi kokemusta ja näkemystä tällaiseen omaehtoisuuteen.
Kaj Veckmanin lauluäänestä tulee mieleen parin ensimmäisen Zen Café -albumin aikainen Samuli Putro ja lauluissakin on samantyyppistä kulmikkuutta ja kaupunkilaisarjen romantiikkaa, parhaimmillaan aivan oivaltavasti. Bändinä Volume ei nojaa perinteiseen karuun triosoundiin, vaan hakee vähän turhankin paljon tukea ohjelmoiduista elementeistä. Kokonaisuus on pirteä, ja etetnkin Jonna tervomaan avustama Viimeistä kertaa ja kauniisti putka-aamua kuvittava tuhlaajapoika antavat viitteitä tulevista suurteoista.
------------------------------------------------------------
 
Rytmi 2/2004
 
Mainio uusi bändi. (Jyri-Jussi Rekinen)
Tanssiva sipuli! Jee! Volume on uusi kotimainen bändi, jota on ilo kuunnella. Bändin musiikki on elämäniloista rockpoppia, joka on harvinaista näinä kyynisyyden luvattuina aikoina. Jeps, näissä biiseissä ei kerrota suomalaisesta ahistuksesta ja kylmistä tiloista, mystinen sanahelinälyriikka ei juhli sanoituksissa, vaan bändi kertoo uskottavasti ja olematta korni siitä kuinka hauska on digata toista ihmistä, auringonpaistetta ja vitamiineja. Niin, on vaikea kirjoitaa lyriikoita positiivisitsa asioista - paljon helpompaa olisi jynkyttää mollissa ja sanoa kautta rantain kuinka kaikki vituttaa. Volume tekee kuitenkin hommansa tyylikkäästi ja persoonallisesti. Joku laskelmoiva tulosvastuutuottaja olisi tehnyt näistä biiseistä silkkaa akisirkesalomaista sävelradiopoppia, Volume hoitaa homman hienostuneesti Jussi Jaakonahon ja Mikael Tiittasen tuotantotiimin voimin. Volume on trio jossa soittavat Mikael Tiittanen (rummut, loopit, syntikat) Kaj Veckman (laulu, kitara) ja Tapio Ollikainen (basso).
------------------------------------------------------------
 
miten käy Kekkoselta rock'n'roll?
Turmis
15.02.2004 16:38:27 (muokattu 26.04.2004 20:51:19)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Soundi, demoefekti 8/2002 kertoi Setheryn Bound In Hatred -demosta seuraavaa. 3. sija tupsahti Demosedän merkkillä maustettuna.
 
"Setheryn edellinen demo oli arvostelussa viime vuoden puolella, ja bändi on tuntunut menneen eteenpäin kovaa kyytiä. Linja pitää kiinni blackista Dimmujen ja vanhan Covenantin tyyliin. Vaikka vaikutteet ovat ilmeiset, ei bändiä ala mielellään vertaamaan esikuviinsa. Sethery on etsinyt ne itselleen sopivat keinot tehdä mainiota blackia. Demolle päätyneet biisit ovat erittäin hyviä. Rakenteellisesti yhtye on koonnut ne erinomaisesti, silla kappaleista löytyy paljon asiaa joka lahtöön. Etenkin loistavasti sovitetut väliosat antavat huikeasti ryhtiä biiseille."
 
Debyyttialbumista 'Kholera' seuraavaa Sue-lehden numerossa huhtikuu 2004:
 
"Uusin suomalainen tulokas black metal -rintamalla ei anna koleran haitata suoritusta, vaan pojat pistävät ampiaiskitarat surisemaan ja kolkot koskettimet kilkuttamaan vallan mallikelpoisesti. Kahdeksan kipaleen mittainen neitsytmatka mustaan metalliin tarjoaa tummilla melodioilla ladatun miniristeilyn suoraan tautiseen helvettiin.
Rivakka, vaihteleva tempo sekä sopivassa sekoitussuhteessa viljellyt syntikat yhdessä rivakan rumpupoljennon kanssa imevät kuuntelijansa mukaan alamaailmaan heti ensimetreillä. Kiekon hektisestä menosta huolimatta suitsien käyttö ehkäisee albumin keskivaiheita lukuunottamatta paikallispuudutuksen. Melodisuus on vahvaa, muttei liian hallitsevaa, ja ajoittaiset flirttailut muiden äärimetallin lajien kanssa toimivat kunnianosoituksena itse muinaiselle Emperorille.
Avausraita Demons Spoke The Lullaby sekä Impasse And The Lick Of The Serpent uppoavat yhdessä Amen And Nightmaren kanssa kuin juoppo kevätjäihin, ja huolimatta tuotannon vaihteluista tuloksena on vahva esikoinen.
 
8/10
Jussi Lahtonen
 
Lisää arvosteluja tuotoksistamme löytyy kotisivujemme kautta: http://www.sethery.com/
 
Kuunnelkee Setheryä.
Reddie
01.03.2004 23:45:03 (muokattu 28.11.2004 14:38:50)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Bändin nimi: Formed
 
Saavutukset mediassa:
 
Viikolla 10 päästiin YleX:n demokokelas äänestyksessä sijalle 2:
Formed - Without
Syvällä möyrivät kitarat ja korkealta soitettu riffi luovat heti alussa hyvän tunnelman biisille. Soitto selvästi hanskassa, mutta biisi ehkä hieman liian pitkäksi venytetty.

 
Firstborn-demo, Soundi 4/2004
 
Ainakaan itseluottamuksesta ei ole puutetta, kun demo-CD:lle on liitetty myös faneille suunnattu dokumentti yhtyeestä. Itse kun en ole yhtyeestä kuullutkaan ja orkesterin keski-ikäkin on vielä alle kahdeksantoista.
 
Mutta kyynisyys sikseen, sillä Formedin pop/nu-metalliksi ristimä tyyli. Biiseissä ei ole napisemista ja soitto kulkee erinomaisesti. Tällaisena lastenmetallin aikakautena Formedin linjavalinta ei ole olenkaan hullumpi, etenkin kun sen jäsenet vielä uskottavasti sopivat edustamaansa genreen.
 
Alan ulkopuolisia voi tietysti olla hankala houkutella mukaan ja niitä Kornilta lainattuja jurnutusriffejä (vrt. Nothing) voi kyllä jatkossa feidata.

 
Secondborn-demo, Imperiumi.net
 
Espoolainen pop/nu-metallibändiksi itseään kutsuva Formed tarjoilee kuultavaksi SecondBorniksi ristittyä kakkosdemoaan. Formed on ollut kasassa vuoden 2003 alusta saakka, joten perin nuoresta ryhmästä voidaan puhua bändin sekä soittajien iän mukaan.
 
SecondBornilla kuuluvat selvästi bändin esikuvat, mutta mukaan on onnistuttu lisäämään omiakin ideoita. Vaikka iältään soittajat ovat nuoria, on eteenkin yhteensoittovarmuutta ehtinyt karttumaan kiitettävästi. Bändin laulajan ääniala ylettyy puhtaasta laulannasta aina räpäytyksiin saakka. Demo kärsii tarttuvuuden puutteesta, biiseistä puuttuukin juuri se kaivattu elementti joka saa biisit soimaan pääkopassa loppupäivän. Demon soundimaailma on hieman ohut, kitaroiden olisin toivonut möyryävän hieman jyräävämmin.
 
Perusasiat Formedilla ovat hyvin kohdillaan, mutta bändin soundia olisi syytä hieman jalostaa, ainakin SecondBornilla bändi valitettavasti jää pahasti jalkoihin jenkkiläisille heimoveljilleen. Kun kyse on nuoresta ryhmittymästä, uskon, että tulevaisuus näyttää bändin kehityksen kannalta kirkkaan vihreätä valoa. Perus-soittovarmuus bändissä on kuitenkin hyvin kohdallaan.
http://www.formed.tk/
Olli Rinnekangas, 25.08.2004

 
Unlike You-demo, Desibeli.net:
 
Vasta viime vuonna perustettu Formed on pienestä iästään huolimatta ehtinyt julkaista jo kaksi demoa ennen tätä uusinta 3 biisin ja yhden piiloraidan tuotosta. Yhtye soittaa omien sanojensa mukaan Espoolaista pop/nu metallia. Mitä tuo Espoo-ulottuvuus tuossa tarkoittaa, sitä en osaa sanoa, mutta ei se bändin ulosantia ainakaan kovin kauaksi tavallisesta modernista metallista vie.
 
Formed kuulostaa suhteellisen valmiilta ja toimivalta, ottaen huomioon ryhmän iän. Demon virallinen biisikolmikko muodostaa tasaisen ja yhdenmukaisen kokonaisuuden. Ensimmäisenä kuultava Hide & Seek esittelee kattavasti bändin aavistuksen Linkin Park -tuoksuista ilmaisua. Selvästi menobiisiksi suunnitellun kipaleen hiljaa-kovaa-hiljaa ratkaisu ei omaperäisyydellään häikäise, jos ei nyt toisaalta pahemmin puudutakaan. My Diaries jatkaa samoilla laduilla välillä maalaillen, hetkittäin taas reippaammin irroitellen. Kolmikon viimeinen veto Herr. Afrodite kääntyy usean kuuntelukerran jälkeen annoksen iskevimmäksi, kiitos kenties todella outojen lyriikoiden. Tämän jälkeen ohjelmassa on vajaa vartti hiljaista huminaa, kunnes viimein tiskiin tärähtää punkahtava piiloraita. Siivu ei ole kyllä odotuksen arvoinen, edes vitsinä.
 
Aika kevyttä ja soundillisesti ohutta kamaa Formed on, ainakin näin levyltä kuultuna, mitenköhän lienee laita livenä? Vielä on matkaa, mutta suunta on oikea.
 
Kolme tähteä viidestä
Arvioija: Mika Roth
Päivämäärä: 25.11.2004
 
"Tilanne on traagisuudessaan koominen"
Formed - Nu-metallia Espoosta
Uli Con Carne
14.03.2004 22:52:20
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Antemeridiem: Opaque
 
Jazzrytmit -arvostelu:
 
"Instrumentaalista akustista kitaramusiikkia flamencon ja jazzin maisemissa soittavan Antemeridiem-yhtyeen juuret ulottuvat Rovaniemelle ja vuoden 1996 syksyyn. Tuolloin yhtyeen kitaristit Lehikoinen ja Reijonen saivat kipinän vaihtaa aikaisemmat sähköisemmät projektinsa Al Di Meolan musiikin löytämisen kautta maanläheisempiin akustisiin tunnelmiin. Kun keväällä 1999 mukaan saatiin vielä raskaammasta musisoinnista jazziin siirtynyt rumpali Lehtosaari, alkoi trio kehitellä omaa materiaalia tosissaan. Vuoden 2000 toukokuussa äänitettiin Rovaniemellä Seppo Leinon studiolla neljän biisin EP. Hieman tämän jälkeen yhtye muutti pääkaupunkiseudulle ja laajensi kokoonpanonsa kvartetiksi Lahtelan tullessa toiseksi perkussionistiksi.
 
Nyttemmin, useiden pääkaupunkiseudulla tehtyjen keikkojen ja festivaaliesiintymisten jälkeen, yhtye on julkaissut järjestyksessään toisen kuusi omaa sävellystä sisältävän levyn. Kappaleet antavat hyvän kuvan kvartetin kunnianhimoisesta ja omapiirteisestä tyylistä, jonka päätarkoituksena ei ole kitara-flamencon eliittiin pääseminen, vaan pysyminen oman tasaisen varman tien kulkijana. Soitannon akustinen ilmapiiri koostuu lähtien räväkästä flamenco-kitaroinnista kulkien tunnelmallisten sävelkulkujen kautta jazziin. Keikkojen kautta tullut kokemus on luonut soitantaan selkeää itsevarmuutta ja sävellyksiin melodista syvyyttä. Kokonaisuutena yhtyeen pikkunäppärät ratkaisut huokuvat pitkäjänteisen työn kautta syntyneestä lopputuloksesta, jota maassamme on harvoin kuultavissa." (Auvo Laaksonen)
 
"I suppose you could tie a piano to your crotch, but would it be the same thing?" -Kim Thayil
ANTEMERIDIEM
BORN TO SHRED
Jaristoteles
22.03.2004 13:31:45
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kuuluneeko tänne?
 
Räntäkäärmeen Hieveri on valittu RadioAktiivisen tämän viikon levyksi.
 
active.llaky.fi RadioAktivinen
 
Naama ei mahdu päähän!
Jabe
10.06.2004 20:18:13
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Listasuosikit -ohjelman esittelystä Discopressin nettisivuilta:
 
"Laulaja-lauluntekijä-kitaristi Jaakko Pesola on levyttänyt maan kovimpien taustavoimien kanssa. Sinun vuoksesi –rockballadista tulee eittämättä mieleen positiivisella tavalla Gary Mooren tuotanto. Hieno kappale jää mieleen ja sen haluaa kuulla uudelleen. "
 
Sinun vuoksesi -biisi ja haastattelu Listasuosikit -ohjelmassa 11.6.2004 alkaen paikallisradioasemilla ympäri Suomen.
Artu Pupunuss
03.07.2004 16:34:08 (muokattu 28.10.2004 12:04:29)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kuolleen Musiikin Yhdistys:
 
Kilpailukykyiset Lainaehdot: Markkinajohtaja
 
Kilpailukykyiset Lainaehdot jatkaa sujuvasti samaa linjaa kuin moni aikaisemmistakin täällä arvioiduista demoista. Ei tyyliltään, vaan siinä että kyse on jo niin valmiista tavarasta että moni muu olisi tehnyt siitä virallisen julkaisun. Tällä toisella demollaan yhtye on rajannut materiaaliaan selvästi aiempaa tiukemmin post-industrial -kokeellisuuden rajojen sisäpuolelle, varsin onnistuneesti.
 
Erityisesti levyn alkupuoli on todella vakuuttava. Dynaaminen profiloituminen vuoden 1998 viimeisellä vuosineljänneksellä - informaatioyhteiskunnan suunnannäyttäjät uusien haasteiden edessä on rakennettu erinomaiselle ambient-taustalle ja ärsyttävälle, hallitsevalle pääkuviolle josta en vielä parinkymmenen kuuntelukerrankaan jälkeen osaa sanoa onko se nerokas vai vain todella rasittava. Kiehtova se joka tapauksessa on. Demon ehdoton tähtihetki on toisena soiva, lähes 11-minuuttinen Paluu talvipuutarhaan. Se on suurimmalta osin lepotilapulssin tahdissa olevaa sykettä jonka takana liikkuu minimalistinen äänimaisema. Molempia tasoja muunnellaan pitkin matkaa niin että lopputulos on lähempänä elektroakustikkoja kuin tyypillistä ambientia. Lopussa oleva lyhyt jousiosio vielä korostaa vaikutelmaa. Loistava kappale jää hypnoottisena soimaan päähän vielä pitkään kuuntelun jälkeenkin.
Sitten taso alkaa hajota. Raskaampi ja karkeampi Success after success toimii kyllä ihan kivasti paukkeineen, mutta ei kykene kunnolla ylläpitämään kuulijan mielenkiintoa. Lisäksi sen äänten sävyt eivät kunnolla punoudu yhteen, niin että lopputulos jää kuulostamaan keskeneräiseltä. Vastaavasti hidas death industrial-raita When marketing is not enough jää vain "ihan kivaksi" ilman että se tarjoaisi sen suurempia elämyksiä. Ja täysin pakettiin sopimattoman 18-sekuntisen cut-up -pläjäyksen röhinällä (Markkinajohtaja) olisi voinut jättää pois, vaikka kyse olisikin artistin tavaramerkistä tms. Se ei sovi mitenkään kokonaisuuden osaksi, ei tuotantojäljeltään eikä tyyliltään.
 
Puolentoista hiljaisen minuutin jälkeen saapuva bonuskappale on taas paljon edellisiä kolmea parempi. Se on jossakin elektroakustiikka-soundin ja kuoloindustrialin välimaastossa, ja hyödyntää karua skaalalaulua. Raidan materiaali itsessään ei ole kovinkaan kiinnostavaa, mutta sen palaset on rytmitetty erittäin hyvin, ja siksi biisiä kuuntelee mielellään vaikka ei siitä erityisemmin innostukaan. Kappaleen viimeinen minuutti on kerrassaan loistavaa kamaa.
 
Äänensävyiltään Kilpailukykyiset Lainaehdot on lähempänä Mikseri.netin kautta nousseita uusia suomi-kokeilijoita kuin vanhan polven eksperimentalisteja. Ehkä juuri siksi materiaalissa on selkeä tuoreuden ja innovatiivisuuden tuntu. Puhesampleja on käytetty todella hyvin, säästeliäästi ja juuri oikeissa paikoissa. Hyödynnettyjen tyylillisten ideoiden kirjo on valtavan laaja, mikä - samoin kuin yhtyeen muodostavan Tuomo Virolaisen oma luettelo keskeisistä vaikutteistaan - osoittaa että artisti on poikkeuksellisen hyvin tajunnut missä kohdin asiat on jo ennenkin osattu tehdä hyvin, ja missä kohden on parempi taas käyttää omia, kokonaan uusia ideoita. Tuloksena on selvästi omalta kuulostava tyyli, joka tosin vielä paremmin korostuisi jos kappaleet olisi miksattu paremmin keskenään yhteen sopiviksi.
 
Osa erittäin lupaavaa tavaraa, osa jo sekä täysin valmista että erittäin hyvää.
 
Jiituomas
 

 
Imperiumi.net:
 
Kilpailukykyiset Lainaehdot - Markkinajohtaja
***½
 
Hyvin omalaatuisella nimellä varustettu sooloyhtye esittäytyy reilun puolen tunnin pituisella demollaan, joka sisältää keitoksen teollista ja ambient-henkistä ääniseosta. Seitsemälle raidalle jaettu CD-R vaihtelee tunnelmiensa puolesta hypnoottisesta toistokuviosta monipuolisempaan sekoitteluun, jossa runsaimmillaan kuljetaan voimaelektroniikkamallin mukaisesti ja hiljaisimmillaan lähes äänettömyydessä. Varsinaisesta ambientista ei ehkä liene hyvä puhua, sillä äänitapahtumat eroavat toisistaan paikoin varsin runsaastikin.
 
Äänilähteet tuntuvat vaihtelevan aina nesteen kiehumiselta kuulostavasta äänestä puhe-samplauksiin ja lähinnä modeemi- ja häiriöääniä muistuttaviin soundeihin. Jotkut kappaleista pitävät sisällään hallittua rytmiikkaa, kun taas osa raidoista tuntuu leijailevan vapaammin kappalekestonsa verran. Vaikka biisit itsessään eivät ole sarallaan millään muotoa huonoja, niiden muodostama kokonaisuus tuntuu hieman hajanaiselta ja monen tyylisuunnan perään hapuilevalta. Paketista jääkin hieman liian moneen suuntaan leviävän äänimassan tunne, jota ei ole jaksettu hioa loppuun asti.
 
http://www.kilpailukykyisetlainaehdot.cjb.net/
 
Serpent, 06.09.2004
 

 
Sitten vielä ainoa tunnettu arvio KL:n ensimmäisestä demosta (Angu Mabula):

Radio Demo (SUE 5/2003 / Radio Helsinki)
 
Kilpailukykyiset Lainaehdot - Viikon demo 19/03
 
"Keuhkot ja Vuk saavat Kilpailukykyisistä Lainaehdoista kepeämpihenkisen sisaren ja/tai veljen, paikoin ei olla kaukana Aavikostakaan. Ninnuma Nöhvykkäisen instrumentaaliprojekti on toki vielä uransa alkuvaiheessa, mutta iskevä, viihdyttävä, hauska ja musiikillisesti riittävän mielenkiintoinen. Pienillä elementeillä toteutetut biisit kantavat kuin ihmeen kaupalla, vaikka kertakäyttöisyyksiäkin on mukaan osunut."
 
EDIT: Ai niin, sähköpostiosoite on siis kilpailuk@mail.gr.
 
What doesn't kill you, makes you wanna die!
Dumb
14.07.2004 02:45:04
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Oranki-yhtye on niittänyt mainetta mediassa tämän verran:
 
Soundi 2/2002
Antti Luukkanen
 
Kirjoittajalle hyvinkin tutusta Karkkilasta ei uusia bändejä ole tungokseksi asti tullut, joten kuvasta päätellen hyvinkin nuorista jolpeista koostuva Oranki on tervetullut tuttavuus, vaikka yhtye uransa alkutaipaleella vasta onkin. Hieman kulmikkaasti kulkeva paikoin punkahtavakin rock käsittelee sukupolvelleen tärkeitä asioita eli tyttöjä ja yleistä tympääntymistä. Biisien tarttuvuus on osittain peräisin pienestä lainailusta, mutta Kuvankaunis tyttö ja Ei kiinnosta ovat kaikesta huolimatta varsin tehokkaita renkutuksia.
 
Soundi 2/2004
Antti Luukkanen
 
Himppusen olisin odottanut enemmän kehitystä sitten edellisen demon. Etenkin soiton soisi soivan groovemmin. Nyt rummut jauhavat liikaa halonhakkuukomppia ja laulumelodiatkin ovat kovin simppeleitä. Vaikka yhtye näyttää Kornin, Negativen ja The 69 Eyesin ristisiitokselta, tulee biiseistä mieleen enemmänkin Apulannan tuotanto ennen jousiin ja nu-metalliin sekoamistaan. Parhaimmillaan Oranki on aggressiivisimmillaan, mutta silloinkin lauluun tarvittaisiin lisää äärirajoilla möyrimistä. Parhaimmissa biiseissä on kyllä itua.
 
stefan
05.08.2004 14:27:46
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tällaisia arvosteluja on tullut Clonelle:
 
Clone: Beautiful Mess
 
Helsinki-Lohja akselilla vaikuttava Clone on julkaissut jo neljännen omakustanteensa aurinkoisen energistä pop-rockia. Viisi uutta kappaletta sisältävä, ja vajaat seitsemäntoista minuuttia kestävä, Beautiful Mess EP esittelee trion jonka musiikki liikkuu melko ’brittiläisessä’ maisemassa. Biisit ovat kautta linjan aivan rikollisen tarttuvia, eivätkä häpeä tippaakaan vertailussa genren ns. suurien nimien tuotoksiin. Bändi on kotistudiossaan onnistunut luomaan erinomaiset soundit, ja kun sekä sävellys- että sanoituskynä on ollut erityisen terävänä on tulos sanalla sanoen loistava.
 
Aloituskappale It might be in style avaa pelin rennon leppoisana, mutta silti tarmokkaasti eteenpäin rullaavana rallina. Huomio kiinnittyy nopeasti raikkaaseen bändisoundiin, sekä laulajan sielukkaan reippaaseen ääneen. Huomattavasti rauhallisemmin etenevä, ja samalla levyn pisin kappale, Burned tuo uutena elementtinä mukaan koskettimet. Biisi kasvaa hitaasti loppuaan kohden, sisältäen matkalla monia hienoja ideoita. Keskellä räntäsadettakin hyvälle tuulelle mielen nostava Favourite kiihdyttää taas tempoa, kertosäkeen ovelan kosketinkoukun tarttuessa takaraivoon. Seuraavana soivan Rushin ollessa vuorostaan askel seesteisempään suuntaan. Puolinopea biisi omaa hienot lyriikat, jotka käsittelevät hienolla tavalla kasvamista. Kappale omaa myös selvää hittipotentiaalia, sillä niin helposti sävel jää pyörimään mieleen. Lyhyt Beautiful mess eroaa selvästi muusta materiaalista, tuoden tarvittavaa vaihtelevuutta. Etenkin eteentuotu, mukavasti vaelteleva basso saa luotua biisiin oudon erilaista rentoutta. Onnistunut päätös onnistuneelle EP:lle.
 
Mikäli maailmasta löytyy tippaakaan oikeudenmukaisuutta on Clone pian levyttämässä jollekin isolle yhtiölle esikoislevyään. Tätä valmiimmaksi ei ’kellarissa’ enää voi tulla, tämän kuulee jo huippuunsa hiotuista sovituksistakin. Toivottavasti bändi saa ansaitsemansa mahdollisuuden läpilyöntiin vielä lähitulevaisuudessa.
 
Arvostelija: Mika Roth
 
Pisteet: 4 1/2
 
1. Rumba : No 09/2003
 
Sielukas klooni. Clone soittaa helposti kuunneltavaa tunnelmallista pop-rockia. Kauniiden ja tarttuvien melodien ansiosta It might be in style ja Burned nousee viiden biisin omakustanteella ylitse muiden. Vaikka bändissä on ainoastaan kolme jäsentä, toimivat kappaleet eviätkä jää kaipaamaan lisäinstrumentteja. Basson, rummun ja kitaran yhteistyö toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan, mutta jättää laulumelodioille suuren vastuun biisin rakentamisessa. Parissa kappaleessa melodiat onnistuvat täyttämään odotukset mallikkaasti, mutta muutamissa jäädään kuparisen keskitien kulkijoiksi. Laulaja/kitaristi Thomas Häggströmin ääni sopii hyvin biisien tunnelmiin.
Hyvää:
 
Tunnelmalliset melodiat. Basso
Kehitettävää:
 
Keskivertobiiseihin pitäisi etsiä mielenkiintoa sovituksista.
 
Lucky Dreamer
18.08.2004 21:49:53
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Soundissa 8/2004:
 
Ensin mainittiin sooloartisteista yleensä:
 
Kaikkein mieluiten Demoefekti arvostelee bändien demoja. Sooloartistien demot huomioidaan, jos niissä on jotain huomioitavaa. Kiusallisen usein tekniikka mahdollistaa demojen tallentamisen omassa makuuhuoneessa, mutta vaikka soundi olisikin kelvollinen sisältöön ei perspektiiviä saa ominpäin touhutessa sitten millään. Eli soolona musiikkia tehtailevien materiaalia arvostellaan vain, jos sävellyksistä löytyy jotain poikkeuksellisen kiinnostavaa.
 
Sitten itse arvostelu:
 
Joonas
Joonas Savolainen (v, g), Esa Taavila (b, kb, g), Jyri Salmi (d, pe)
www.luckydreamer.com
 
Demoefektin käytännöksi on vakiintumassa, että sooloartistien töitä ei arvostella kuin poikkeustapauksissa. Biiseissä piilevä potentiaali tai ominpäin kokonaisuuden hallitseminen riittävät hyvin, mutta jo tämä karsii kaksi kolmasosaa näiden sivujen ulkopuolelle. Joonaksen ensidemo esittelee nuoren lauluntekijän, jonka biisimateriaali ei ole aivan huippuluokkaa, mutta lupaavaa nyt kuitenkin. Hyvä idea on ollut myös pestata taustabändi mukaan, sillä harva on kaikki instrumentit hallitseva monilahjakkuus. Joonaksen vahvuus on omaa persoonaa esilletuova ja lauluääni. Vielä parempia biisejä ja rohkeutta kokeilla erilaisiakin sovitusratkuja, niin homma toimii entistäkin paremmin.
 
Hyviä pointteja, nimittäin demolle ei tullut ehkä kaikkein parhaita biisejä valittuja, vaan aika perus-pop -kamaa. Kuitenkin halusin tietyn teeman levylle, kun biisejä on reilu 30 ja niistä piti 4 valita niin ainakin samansuuntaisia biisejä siihen halusin. Lisäksi sovitukset mietittiin studiossa sitä mukaa kun nauhoitettiin, joten tottakai niihin jäi paljonkin hiomisen varaa. Tästä tuli tällainen, mutta tästä jatketaan! :)
 
Life becomes a dream, and I'm the lucky dreamer..
SamPpaa
22.09.2004 17:44:32
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Äänitin/miksasin Autopilotin Life goes on -ep:n, jonka arvostelu löytyy desibeli.netissä:
http://www.desibeli.net/arvostelu/1200
 
Rock'n roll will never die!!! www.autopilot.tk
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3 4 5 6 7

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku «
Säännöt «