Rock, pop, alternative ›

ihme että, Aina näihin hanoi ketjuihin eksyy joku steve vai n.2...
 
kannattaako jatkaa dokaamista jos tuntuu sydän pysähtyvän?

no onpa tarkkaa schaibaa, jos soitto saundaa hyvältä ja homma skulaa, niin eiköhän sen riitä? se että jäbän vibraatto on jossain määrin jopa ärsyttävää ei poista sitä ideaa, että biisien osalta ainakin 80-luvulla tuntui olevan aika paljon näkemystä asiaan.
 
no eikös tuo Juki just niin sanonut? että biisien osalta, kuten noilla muillakin
 
kitaristina kökkö, ei mahda mitään.
 
eikä tähän mitään Steve Vai kakkosta tarvita.

kitaristina kökkö, ei mahda mitään.
 
Kökkö ja kökkö. Kumma että tuollaisesta Stooges, NY Dolls, Clash, Hanoi -räimeestä pistää pahemmin korvaan liika tekninen osaaminen, kuin lievästi hapero, mutta reilu räimiminen. Varmasti Andy on huonoimmillaan ollut ja on livenä sietämättömän huono, mutta parhamillaan hoitaa ainakin vanhoilla levyillä ja keikoilla tonttinsa niin tyylin mukaisesti ja hyvin, etten kaipaa kyllä ketään "parempaa" tilalle.
 
Ville Valolle kaikki kunnia loistavasta kaupallisesta menestyksestä, mutta rokista ei HIM-humpan yhteydessä kannattaisi juuri puhua;)
 
Kumma juttu että kuvataiteen puolella harvoin juututaan siihen että joku taitelija hyvä sommittelun ja sisällön suhteen, mutta teknisesti huono. Yleensä osataan katsoa kokonaisuutta, eikä juututa näpertelemään epäolennaisuuksien kanssa. Tuntuu esimerkiksi aivan toisarvoiselta onko Neil Young, Van Gogh, Keith Richards tai Monet teknisesti parempi tai huonompi kuin joku toinen, lopputulos ja kokonaisuus on ainoa jolla on merkitystä, siinä tekniikka on vain pieni osa. Harvoin niillä joilla on jotain taiteellisesti merkittävää sanottavaa sanominen on jäänyt tekniikan takia tekemättä.

Ville Valolle kaikki kunnia loistavasta kaupallisesta menestyksestä, mutta rokista ei HIM-humpan yhteydessä kannattaisi juuri puhua;)
 
Kumma juttu että kuvataiteen puolella harvoin juututaan siihen että joku taitelija hyvä sommittelun ja sisällön suhteen, mutta teknisesti huono. Yleensä osataan katsoa kokonaisuutta, eikä juututa näpertelemään epäolennaisuuksien kanssa. Tuntuu esimerkiksi aivan toisarvoiselta onko Neil Young, Van Gogh, Keith Richards tai Monet teknisesti parempi tai huonompi kuin joku toinen, lopputulos ja kokonaisuus on ainoa jolla on merkitystä, siinä tekniikka on vain pieni osa. Harvoin niillä joilla on jotain taiteellisesti merkittävää sanottavaa sanominen on jäänyt tekniikan takia tekemättä.
 
Melkoinen yllätys itselleni että näiltä mestoilta löytyy vielä porukkaa jolla on tällainen perusjärki tallella mitä Musiikkiin tulee. Andy McCoy on Kitaristi ja Muusikko joka luo Sielulla ja Sydämellä, elää tätä. Tekniikkapuolen kavereista en menisi suurta osaa sanomaan Kitaristeiksi (kuten nyt vaikka Chuck Berry, Keith Richards jne. jne.) vaan kitaransoittajiksi. Muusikoiksikin ehkä.
 
Sivuston nimeksi sopisi by the way paremmin soittimenomistajien.net ;)

Kyllä Sir Dikkeli ja Juki tuon mitä jra ja Satelliitti tuossa postasivat allekirjoittavat. Tuo heidän aikaisempi juttu on vaan tapa jolla he katsovat koko musa kenttää. On se tällä foorumilla jo opittu.
 
Se millä krediitit on ansaittu on merkittävä aspekti. Olemalla muusikko ja taitava soittaja tai toisaalta olemalla laulutekijä ja taiteilija ja luova. Toki nämä monasti yhdistyvätkin.
 
Tuo lienee tämän jutun juoni.
 
Mulle Hanoi ja Andy & Mikke on nuoruuden sountrac'ia ja tätä jälki Hanoita olen seurannut enempi lapsenomaisella uteliaisuudella, kuin analyyttisellä korvalla.

Energia on a & o, lauloi eräskin karhulalainen orkesteri. 80-luvun alussa tuli nähtyä Hanoit muutaman kerran. Siinä näyttävyydessä, energiassa, attityydissä, rokkenrollin sisäistämisessä, biisien vetävyydessä oli Suomen synkillä rajoilla ihan oma juttunsa. Hanoit tarjosivat oppituntejaan härmäläisille tuntematta nöyryyttä tai alemmuudentunnetta. Edelleenkin heidän rokkenroll-meininki kelpaa esimerkiksi, mikä live-esiintymisessä on tärkeää -aina bluesin vinguttajasta 64-osatiluttajiin.

Niin on varmaan moni muukin. Andy on porskutellut ihan muilla kuin soittotaidollisilla ansioilla näissä kuvioissa.
 
Sulla on usein sama mielipide kuin nimim.sirdickyj:llä.

Tuli sitten käytyä jättämässä Hanoille todennäköisesti hyvästit eilis iltana Pakkahuoneella (viimeiselle keikalle mennään sitten aikanaa, mikäli lippuja saa, mutta voi olla kysyttyjä) ja ei voi kuin edelleen ihmetellä lopetuspäätöstä. On sen verran kovassa livekunnossa, että monet viime vuosina nähdyt ulkomaan supertähdet saisivat suosiolla ottaa hatun päästä ja kumartaa syvään ja hartaasti.
 
"Ydinkaksikko" oli tavallisen energinen, mutta samalla ilon aiheutti (jälleen kerran) herra Bloomin veikeä esiintyminen. Tämä bändi on todella paljon velkaa kyseiselle herralla.
 
Pikkunappulana tuli Oriental Beatiin tutustuttua suuren ihmetyksen vallassa ja tähän asti on tultu bändin ja sen entisten jäsenten tekemisiä seurailtua (jos ette Mad Juanaan ole tutustuneet, niin tehkää se hetimiten, loistobändi). Toivottavasti matka jatkuu yhtä mielenkiintoisena tästä eteenpäinkin.

Joo, heti lähti huhut tästäkin kiertelemään, en kyllä jaksa uskoa.
 
Juuh, tämä huhu liikkui jo myös Tampereen musiikki ja media messuilla.

"Ydinkaksikko" oli tavallisen energinen, mutta samalla ilon aiheutti (jälleen kerran) herra Bloomin veikeä esiintyminen. Tämä bändi on todella paljon velkaa kyseiselle herralla.
 
Paljon on puhuttu Andysta ja Connysta.
 
Miten arvioisitte ja vertailisitte Costelloa, Stevea ja Connya Hanoi Rocksin kitaristeina?
 
Mikä Stevella meni pieleen? Mielenkiintoista ainakin, että mies näytti soittavan VOX:n ac 30 -vahvistimella. http://www.mbehm.com/123_2306han.JPG
 
Kyllähän Costi mun mielestä tukevoitti saundia melkolailla. Ja noista kitaristeista soitti parhaiten esim. Up around the bend ja Delirious -leadit... Costin lavakokemus ja -soitto sekä tyylitaju oli omaa luokkaansa Hanoissa.

"...Hanoi Rocks perustettiin maailmassa, jossa musiikki myytiin vinyyleillä, keikat maksettiin käteisellä ja rockyhtyeet saivat palstatilaa jostain pikkuilmoitusten ja sarjakuvien välimaastosta.
 
...Hanoi Rocksin lopettaessa toimintansa toisen kerran melkein kaikki on muuttunut. Musiikki myydään bitteinä, tiliöinti tapahtuu verkossa ja rock on osa valtakulttuuria.
 
... Se on pelkäämätön, sinnikäs, nälkäinen ja vihainen yhtye, joka ei ole pyydellyt anteeksi, selitellyt tai huorannut saadakseen haluamaansa. Se oli palattuaankin yhtye, joka metsästi unelmaa omilla ehdoillaan ja ehdottomasti. Ja se on asia, jonka soisi ihmisten muistavan, kun ajattelevat Hanoi Rocksia, sillä se on yhtyeen tärkein perintö."
 
Kirjoitti Jone Nikula (Ksml, 26.10.2008)

Ennen rock oli osa vastakulttuuria, ja sehän tässä nykyään huolettaakin. Nuoremmat polvet alistuvat kiltisti roskaradioiden palvelukseen, että saisivat näkyvyyttä...yööök, mikä sana! Hanoi Rocksin näköiset bändit vetää munatonta iskelmää digitaalisäröllä.

"...Hanoi Rocks perustettiin maailmassa, jossa musiikki myytiin vinyyleillä, keikat maksettiin käteisellä ja rockyhtyeet saivat palstatilaa jostain pikkuilmoitusten ja sarjakuvien välimaastosta.
 
...Hanoi Rocksin lopettaessa toimintansa toisen kerran melkein kaikki on muuttunut. Musiikki myydään bitteinä, tilöinti tapahtuu verkossa ja rock on osa valtakulttuuria.
 
... Se on pelkäämätön, sinnikäs, nälkäinen ja vihainen yhtye, joka ei ole pyydellyt anteeksi, selitellyt tai huorannut saadakseen haluamaansa. Se oli palattuaankin yhtye, joka metsästi unelmaa omilla ehdoillaan ja ehdottomasti. Ja se on asia, jonka soisi ihmisten muistavan, kun ajattelevat Hanoi Rocksia, sillä se on yhtyeen tärkein perintö."
 
Kirjoitti Jone Nikula (Ksml, 26.10.2008)
 
Tämä oli muuten kokonaisuudessaankin vähän helvetinmoisen hyvä ja totuudenmukainen kirjoitus. Enpä tiedä herra Nikulasta entuudestaan juuri mitään mutta pointsit nousi ainakin meikäläisen silmissä melkoisesti - harvalla "oikealla" journalistillakaan on nykyään kirjoittaa noin rehellisesti ja suorasanaisesti, teeskentelemättä mitään (miksi ukko kai Hanoita fanittaakin).

Tämä oli muuten kokonaisuudessaankin vähän helvetinmoisen hyvä ja totuudenmukainen kirjoitus. Enpä tiedä herra Nikulasta entuudestaan juuri mitään mutta pointsit nousi ainakin meikäläisen silmissä melkoisesti - harvalla "oikealla" journalistillakaan on nykyään kirjoittaa noin rehellisesti ja suorasanaisesti, teeskentelemättä mitään (miksi ukko kai Hanoita fanittaakin).
 
Eiks Jone ollu niiden "manageri" silloin uuden tulemisen aikoihin, siinä varmaankin syytä fanittamiselle ;)

Eiks Jone ollu niiden "manageri" silloin uuden tulemisen aikoihin, siinä varmaankin syytä fanittamiselle ;)
 
Muistelen, että Jone toimi jonkun aikaa kiertuemanagerina bändille jokunen vuosi takaperin. Enivei ja kaiken ja kaikkiaan asiallinen kirjoitus herra Nikulalta, josta olen täysin samaa mieltä.

mutta jos rokin päälle tajuaa, niin luulis Andyn jutun putoovan.
 
Ja jos ei tajua rokin päälle niin ei pidä mennä arvostelemaan vai? Tai ainakin jos arvostelee ei tajua rokin päälle mitään joten on turha arvostella...
 
Kyllähän AMcC hoitaa oman tonttinsa suhteellisen selvänä ollessaan suhteellisen hyvin, muttei se nyt mikään kuninkaallinen instrumenttitaiteilija kyllä ole...

Ja jos ei tajua rokin päälle niin ei pidä mennä arvostelemaan vai? Tai ainakin jos arvostelee ei tajua rokin päälle mitään joten on turha arvostella...
 
Kyllähän AMcC hoitaa oman tonttinsa suhteellisen selvänä ollessaan suhteellisen hyvin, muttei se nyt mikään kuninkaallinen instrumenttitaiteilija kyllä ole...
 
Toki saa ja pitää arvostella. Tuo kommenttini oli vastaus jollekin äärettömän analyyttiselle "arvostelijalle", jonka mukaan Andy "ei osaa soittaa yhtään". Arvioin tuota lausuntoa siten, että esittäjä todennäköisesti pitää hyvänä kitaransoittona teknisesti virheettömän koulukunnan heppuja, kuten jotain Steve Lukatheria tai Robben Fordia. Rokin ystävältä Andyn pitäminen soittotaidottomana olisi hyvin erikoinen kannanotto.
 
Minusta "AMcC" hoitaa tonttinsa erittäin hyvin usein kännissäkin. Off-iltojakin tosin on tullut todistettua. "Kuninkaallinen instrumenttitaitelija" ei pystyisi Hanoi Rocksin kaltaisessa yhtyeessä soittaa asianmukaisella tavalla, ihan samoin kuin en Andylta odota kuninkaallista instrumenttitaidetta. Täytyy tosin mainita, että mielestäni Andy on sekä Hanoissa että varsinkin soolourallaan osoittanut huomattavan laajaa popmusiikillista näkemystä. Miehen vaikutepohja on varsin moninainen ja hän osaa hyödyntää sitä usein ilman kiusallista alleviivaamisen tuntua. Onhan noilla soololevyillä toki runsaasti myös puolivillaista matskua.

Paljon on puhuttu Andysta ja Connysta.
 
Miten arvioisitte ja vertailisitte Costelloa, Stevea ja Connya Hanoi Rocksin kitaristeina?

 
Tjaa-ah, mutta Conny näytti ensin Paul Stanleyltä Gene Simmonsin 80's frisyyrillä varustettuna ja kun se otti lasit pois se alko näyttään enemmän Joe Perryltä.
 
Mutta toisen, ja viimeisen? kerran Hanoin nähtyäni toimi kyllä helvetti vieläkin. Nyt kun lähdin tälle vertailu-osastolle, niin Michael Monroen lavaesiintymisessä kohtaa jollain tapaa Iggy Pop ja David Lee Roth. Sillä ensin näkemällä Ruisrokin keikalla Mike kiipes lavarakenteisiin ja tällä kertaa daivas kaks kertaa yleisöön...

Täytyy tosin mainita, että mielestäni Andy on sekä Hanoissa että varsinkin soolourallaan osoittanut huomattavan laajaa popmusiikillista näkemystä. Miehen vaikutepohja on varsin moninainen ja hän osaa hyödyntää sitä usein ilman kiusallista alleviivaamisen tuntua. Onhan noilla soololevyillä toki runsaasti myös puolivillaista matskua.
 
Tuli tossa eilen pitkästä aikaa kuuneltua Building On Traditionia ja onhan se kyl ihan helvetin hyvä levy Andyltä, vaikka kyllähän siinäkin luonnolisesti täytebiisejä löytyy.