Puhaltimet ›

Tästä vaan tuli mieleen, että ootteko törmänneet esim. tällasiin:
"play if possible"
"play as fast as possible" ?
Varmastikin olette.. Mut itelle jos tollasia tulee vastaan niin kyl ne aina jonkin verran hilpeyttä herättää. Ja sit sektiokavereiden kaa pakko naureskella sillai coolisti, jeah.
 
"Play if possible" on tuttu.

Sain käsiini kivan kirjauutuuden trumpetinsoittajille : Olavi Koskelan tunneilla. Katsokaas lisää sivulta ...
 
http://www.ok-trumpetlessons.net/

Sain käsiini kivan kirjauutuuden trumpetinsoittajille : Olavi Koskelan tunneilla. Katsokaas lisää sivulta ...
 
http://www.ok-trumpetlessons.net/
 
Menee heti hankintaan.

Sain käsiini kivan kirjauutuuden trumpetinsoittajille : Olavi Koskelan tunneilla. Katsokaas lisää sivulta ...
 
http://www.ok-trumpetlessons.net/
 
Hieno kulttuuriteko on tämä kirja.

Kappas miullahan onkin OK.sta kopioituna pari treeniä.
Kukahan vääntäis vielä The Art of Jazz Trumpet - tyylisen teoksen..

Hieno kulttuuriteko on tämä kirja.
 
Upea työ Arilta (+kump).
Sääli, että en koskaan tavannut maestroa, mutta kirja täytyy ostaa. Saisimmekohan jotain vastaavaa, vaikka ei ehkä näin laajaa, mutta jotain R. Sarmaksestakin, joka myös on Suomalaisen trumpetin yksi "Isiä". ?

Katsoinpa tuossa syrjäsilmällä SF-paraatia tv:stä. Tauno Palo siinä oli soittavinaan fonia. Taisi käyttää kiertoilmahengitystä, kun ei ottanut ilmaa missään välissä. Toisessa kohtauksessa oli sitten fonin suukappale ylösalaisin, lehti yläpuolella. Soi se kai niinkin (klarinettia kuulemma soitettiin niinpäin 1700-luvulla).

Katsoinpa tuossa syrjäsilmällä SF-paraatia tv:stä. Tauno Palo siinä oli soittavinaan fonia. Taisi käyttää kiertoilmahengitystä, kun ei ottanut ilmaa missään välissä. Toisessa kohtauksessa oli sitten fonin suukappale ylösalaisin, lehti yläpuolella. Soi se kai niinkin (klarinettia kuulemma soitettiin niinpäin 1700-luvulla).
 
Joo, hauska joskus katsoa kun elokuvissa ollaan tekevinään jotain mstä itse jotain tietää. Esimerkiksi hitsaaminen amerikkalaisissa elokuvissa on yleensä hupaisan näköistä touhua. Samoin asetekniset kömmähdykset ovat erittäin yleisiä vaikka lopputeksteissä mainittaisiin joku "firearms expert". Saattaahan tietysti olla etteivät ohjaajat kuuntele näitä asiantuntijoita vaan teettävät oman päänsä mukaan.
 
Nykyään sentään se klassinen sormipariston kokoinen äänenvaimennin revolverissa joka onnistuu hiljentämään laukauksen lähes täysin alkaa olla harvinaisuus jenkkielokuvissakin. (Revolverin vaimentamisessa on itse asiassa sama ongelma kuin saksofoninkin eli äänen vuotaminen muualtakin kuin piipunsuusta, nimittäin rullan ja piipun välisestä raosta, Suomessa tähän tosin aikanaan kehitettiin ratkaisu).

Revolverin vaimentamisessa on itse asiassa sama ongelma kuin saksofoninkin eli äänen vuotaminen muualtakin kuin piipunsuusta, nimittäin rullan ja piipun välisestä raosta...
 
En kyllä fonissa sanoisi tuota ongelmaksi, kun fonin rakenteeseen kuuluu ne ääniaukot ja niillä on oma osuutensa siinä miten foni ja muutkin puupuhaltimet soivat. Sinänsä olisi mielenkiintoista jos joku väsäisi fonin tapaisen, jossa ei olisi ääniaukkoja vaan putken pituutta muutettaisiin vaikkapa venttiileillä.

Siis ongelma nimenomaan hiljentämisen kannalta, kelloon laitettava sordiino ei toimi kuten vaskipuhaltimissa kun ääntä tulee muualtakin. Tottahan se on että soittimet on tarkoitettu tuottamaan ääntä, mutta toimiva fonin harjoitussordiino olisi kerrostaloasujalle mukava juttu, vaikka tietysti äänenlaatu kärsii, niin pystyisi kuitenkin treenaamaan useammin.

Siis ongelma nimenomaan hiljentämisen kannalta, kelloon laitettava sordiino ei toimi kuten vaskipuhaltimissa kun ääntä tulee muualtakin. Tottahan se on että soittimet on tarkoitettu tuottamaan ääntä, mutta toimiva fonin harjoitussordiino olisi kerrostaloasujalle mukava juttu, vaikka tietysti äänenlaatu kärsii, niin pystyisi kuitenkin treenaamaan useammin.
 
Voi olla että sordiino ei fonissa (ja muissa lehdykkäsoittimissa) toimisi vaikka ääniaukot korvattaisiin venttileillä. Laita villasukka kelloon niin alimmat äänet eivät soi vaikka miten yrität. Harsokangasmyttykin jo riittää. Arvelisin että kyse on siitä miten soittajan puhallus ja putkesta palaava seisova aalto laittavat yhdessä lehdykän värähtelemään (ja putken pään tukkiminen muuttaa sitä palaavaa aaltoa). Vaskessa taas soittajan huulet tekevät sen värähtelyn. Eli arvelen että jos fonin pää ei ole auki, lehdykkä voi olla vaikea saada värähtelemään.
 
Foniin on sitten kaupassa sellaisia vaimentimia, jotka koostuvat monesta eri osasta joita laitetaan eri paikkoihin ja jotka vain kohtuullisesti lisäävät vastusta.

Jokos joku kerkisi sen Koskelan Olavin kirjan ostamaan?

Jokos joku kerkisi sen Koskelan Olavin kirjan ostamaan?
 
Jo pari viikoa sitten. Vielä kun kerkeis lukemaan.
Kirjoista vielä sen verran, että luinpa juuri Tamperelaisen kirjailijan ja trumpetistin Erkki "Napi" Lepokorven kirjan "Pure mesiinkiä". Olipa menevää tekstiä, ja vielä kun kosketti itseäkin tarina, vaikkakin fiktiivinen, pojasta, josta tulee "messingin purija" Tampereen Pispalassa ja Vehmaisissa. Itse olen kotoisin Kangasalan Vatialasta, joka on Vehmaisten naapurikylä ja kun päähenkilön isä on Tampellan valimossa töissä, niin kuin isänikin oli. Vielä kun kirjan Jorma-poika pääse soitto-oppilaaksi Hämeenlinnan varuskuntasoittokuntaan, jossa itse oli varusmiehen 83-84 niin yhteensattumia on melko paljon. Kirjan tarina kattaa vuodet 1937-45 ja on kirjoitettu n. 80- luvun puolessa välissä. Sattuuko joku vanhemmista kollegoista esim. BarytonB muistamaan k. Henkilön? Suosittelen lukemaan muidenkin, kuin Tamperelaisten torvistien. Niin, ja Olavi Koskelakin mainitaan kirjassa Jorman opettajana Dragsvikin soittokunnassa, vaikka hän ei mielestäni siellä koskaan palvellut, niin kuitenkin jännää faktan ja fiktion käyttöä. Edit. Tamperelainen säveltäjä Esko Sievänen on Jorman mäkihyppykaveri tarinassa. Hänet muistan jopa tavanneeni.

Jo pari viikoa sitten. Vielä kun kerkeis lukemaan.
Kirjoista vielä sen verran, että luinpa juuri Tamperelaisen kirjailijan ja trumpetistin Erkki "Napi" Lepokorven kirjan "Pure mesiinkiä". Olipa menevää tekstiä, ja vielä kun kosketti itseäkin tarina, vaikkakin fiktiivinen, pojasta, josta tulee "messingin purija" Tampereen Pispalassa ja Vehmaisissa. Itse olen kotoisin Kangasalan Vatialasta, joka on Vehmaisten naapurikylä ja kun päähenkilön isä on Tampellan valimossa töissä, niin kuin isänikin oli. Vielä kun kirjan Jorma-poika pääse soitto-oppilaaksi Hämeenlinnan varuskuntasoittokuntaan, jossa itse oli varusmiehen 83-84 niin yhteensattumia on melko paljon. Kirjan tarina kattaa vuodet 1937-45 ja on kirjoitettu n. 80- luvun puolessa välissä. Sattuuko joku vanhemmista kollegoista esim. BarytonB muistamaan k. Henkilön? Suosittelen lukemaan muidenkin, kuin Tamperelaisten torvistien. Niin, ja Olavi Koskelakin mainitaan kirjassa Jorman opettajana Dragsvikin soittokunnassa, vaikka hän ei mielestäni siellä koskaan palvellut, niin kuitenkin jännää faktan ja fiktion käyttöä. Edit. Tamperelainen säveltäjä Esko Sievänen on Jorman mäkihyppykaveri tarinassa. Hänet muistan jopa tavanneeni.
 
Kuulostaa mielenkiintoiselta. Heikki Hietamiehen Soitellen Sotaan oli kanssa oikein hauska vaskipitoinen kirja, kannattaa lukea!
 
http://kirjailijat.kirjastot.fi/kir … Content=-8&BibliographyId=27139

Sattuuko joku vanhemmista kollegoista esim. BarytonB muistamaan k. Henkilön? Suosittelen lukemaan muidenkin, kuin Tamperelaisten torvistien. Niin, ja Olavi Koskelakin mainitaan kirjassa Jorman opettajana Dragsvikin soittokunnassa, vaikka hän ei mielestäni siellä koskaan palvellut, niin kuitenkin jännää faktan ja fiktion käyttöä. Edit. Tamperelainen säveltäjä Esko Sievänen on Jorman mäkihyppykaveri tarinassa. Hänet muistan jopa tavanneeni.
 
Siihen aikaan kun olin tanssi-iässä kävin usein Pyynikin lavalla tansseissa. Orkesterit olivat tuolloin usein jopa 11 -miehisiä. Lasasen (alttosax.) orkesterin muistan ja hänen soolonsa. 'Napi' soitti myös siinä silloin ja mieluiten tietenkin jazzia, mutta heti illan alussa, koska kansa vaati het pikaa tanssittavaa.
 
Olin aina orkesterilavan edessä tuijottamassa 'Napin' soittoa. Hän huomasi sen ja pyysi minut lavalle, kysyi soitanko trumpettia ja sanoi että voit seurata minun soittoa noista nuoteista. Se oli ainoa henkikohtainen kosketus häneen,mutta hänen soittoaan kuulin lukuisia kertoa. Seppo Rannikko soitti muistaakseni tenorifonia. Mutikaisen Pena soitti silloin Bassoa ja hän on ollut aktiivinen kai vieläkin. Soitti muutama vuosi sitten mm. linnan juhlissa Claes Anderssonin kanssa.
 
Tuosta Dragsvikin soittokunnasta tuli mieleen. Kaksi soittokaveriani meni sinne, toinen pasuunan soittaja (Urpo Välimaa) ja toinen oli Hinkkurin Timo (trumpetti). Hän jäi sinne soittajaksi armeijan jälkeenkin. En tavannut kumpaakaan sen jälkeen.
Ilkka Heikkilä Kangasalta on sovittanut soittokunnalle erään minun sävellykseni. Pasi Heinilän varmaan myös tunnet.
 
Koskelan kirjan ostin, mutta en juurikaan tunnistanut kirjan tekstistä häntä verrattuna niihin oppeihin mitä hän minulle antoi. Oikeastaan kirjassa ei ollutkaan muuta kuin nuotteja.

...linnan juhlissa Claus Anderssenin kanssa...
 
Vaiko sittenkin Claes Anderssonin kanssa?

Päivän Aamulehdessä oli juttua vanhoista Tamperelaisista muusikoista, oli kuva tästä Napista, Matti Heinivaho vibesissä. Olli Helen on siis tehnyt kirjan Acre,Arizona ja muut, Tampere-Seuran julkaisuja. http://www.tampere-seura.fi/tkirjat.html

Tuosta Dragsvikin soittokunnasta tuli mieleen. Kaksi soittokaveriani meni sinne, toinen pasuunan soittaja (Urpo Välimaa) ja toinen oli Hinkkurin Timo (trumpetti). Hän jäi sinne soittajaksi armeijan jälkeenkin. En tavannut kumpaakaan sen jälkeen.
Ilkka Heikkilä Kangasalta on sovittanut soittokunnalle erään minun sävellykseni. Pasi Heinilän varmaan myös tunnet.
 
Heinilä on kyllä tuttu nimi. Heikkilän Ilkka taas teki hienoa työtä Kangasalla musiikinopena ja varsinkin perustamalla pikkolan koulun ja Lukion viihdeorkesterin, joka kiersi kaikki pohjoismaiden ystävyyskaupungit, paitsi Islanin. Vaskisektiossa soittivat: Ari Sundström (Lapin mus. op. ) ja allekirjoittanut tr., Kari Sundstöm (Minnesotan orkesteri), Markku Veijonsu (UMO, YLE,) ja Olavi Hostikka ( Tampereen Philhar.) trb.

Heinilä on kyllä tuttu nimi. Heikkilän Ilkka taas teki hienoa työtä Kangasalla musiikinopena ja varsinkin perustamalla pikkolan koulun ja Lukion viihdeorkesterin, joka kiersi kaikki pohjoismaiden ystävyyskaupungit, paitsi Islanin. Vaskisektiossa soittivat: Ari Sundström (Lapin mus. op. ) ja allekirjoittanut tr., Kari Sundstöm (Minnesotan orkesteri), Markku Veijonsu (UMO, YLE,) ja Olavi Hostikka ( Tampereen Philhar.) trb.
 
Ari Sundström on aika tuttu heppu: olinkohan reilu viitisen vuotta Arin oppilaana tuolla Lapin musiikkiopistossa.