Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Äähhh, ei muovia valeta vaan sulattamalla. tai voihan sitä tehdä niinkin, mutta lopputulos on ruma ja hauras.
 
Laadukkaan muovikappaleen valu vaatii pirusti paineita, oikeanlaiset lämpötilat sulattamiseen, tarkat parametrit ruiskutukseen, massan pitää olla kuivaa ym.
 
Siis suomeksi, tarvitset ruiskuvalukoneen (tuossa tapauksessa ihan helvetin ison) ja tarkoitukseen valmistetun muotin, jonka valmistus maksaa kymppitonnista ylöspäin.
Jos siis meinaat oikeasti valaa kestävän ja kirkkaan akryylikappaleen.
 
Taas näitä "kymppitonnista ylöspäin" -juttuja, ihan kuin tuossa vahvistimen nimikilpi -ketjussa
:-D
 
Jos ei ole tarkoitus ryhtyä sarjatuotantoon, niin epoksivalu onnistuu ihan ilman ruiskutuskonetta, ihan ilman kymppitonnin muottia, ja lopputulos on taatusti riittävän kestävä kitaraksi.
 
Tässä kun ei olla valamassa pesuvatia, lautasta tai muuta sellaista kapeaan muottiin paineella puserrettavaa, vaan ihan avomuotillakin voi mennä jos tahtoo.

Taas näitä "kymppitonnista ylöspäin" -juttuja, ihan kuin tuossa vahvistimen nimikilpi -ketjussa
:-D
 
Jos ei ole tarkoitus ryhtyä sarjatuotantoon, niin epoksivalu onnistuu ihan ilman ruiskutuskonetta, ihan ilman kymppitonnin muottia, ja lopputulos on taatusti riittävän kestävä kitaraksi.
 
Tässä kun ei olla valamassa pesuvatia, lautasta tai muuta sellaista kapeaan muottiin paineella puserrettavaa, vaan ihan avomuotillakin voi mennä jos tahtoo.
 
No jos on tarkoitus valaa vaan joku kansi tms. osa niin toki, siitä vaan, mutta suosittelisin hankkimaan mielummin sitä valmista akryylipalaa ja koneistamaan siitä, silläkin uhalla että lohkeaa.
Pienoismalleissa tms. epoksi on omaa luokkaansa, mutta jos oikeasti kestävää ja hyvän näköistä AKRYYLIA haluaa saada aikaiseksi, niin silloin kyllä puhutaan jo ruiskuvalusta, joka valitettavasti tulee helvetin kalliiksi.
 
Jonkun nimikilven väsääminen nyt ei vaadi juuri mitään lujuutta tai iskusitkeyttä, sehän on vain nimikilpi. Kitarassa taas osat on rasituksella koko ajan, ne pitäisi saada juuri oikeaan muotoon heti valussa, ja lisäksi ne pitäisi saada pysymään muodossaan.
Lisäksi oletan, että jos halutaan tehdä akryylista kitara, se halutaan tehdä nimenomaan sen takia, että siitä saa "lasimaisen". Toi visuaalinen puoli on aika haasteellinen siinä vaiheessa.

No jos on tarkoitus valaa vaan joku kansi tms. osa niin toki, siitä vaan, mutta suosittelisin hankkimaan mielummin sitä valmista akryylipalaa ja koneistamaan siitä, silläkin uhalla että lohkeaa.
Pienoismalleissa tms. epoksi on omaa luokkaansa, mutta jos oikeasti kestävää ja hyvän näköistä AKRYYLIA haluaa saada aikaiseksi, niin silloin kyllä puhutaan jo ruiskuvalusta, joka valitettavasti tulee helvetin kalliiksi.
 
no jos epoksista aletaan puhumaan, tuleeko yhtä läpinäkyvä? saatavuus työstettävyys hinta yms...?
 
koittakaa kestää mutta tiedonjanoa riittää:D

Mites kun epoksi tuottaa lämpöä kuivuessaan. Mitä paksumpi kerros epoksia sitä enemmän lämpöä. Voi olla muotit aika kovilla jos meinaa kitaran verran epoksia kerralla kaataa muottiin.

no jos epoksista aletaan puhumaan, tuleeko yhtä läpinäkyvä? saatavuus työstettävyys hinta yms...?
 
koittakaa kestää mutta tiedonjanoa riittää:D
 
Epoksista saa "läpinäkyvää", mutta sitä käytetään yleensä ohuina kerroksina, lähinnä se on täyteaine tai pinnoite, eristeenäkin käytetty, mutta ei mikään rakenneaine. Tää nyt on tietysti vaan mun näkemys, ja siitä vaan kokeilemaan jos siltä tuntuu.
 
Ehkä jotain nano-epoksia sitten vähintäänkin?

Mites kun epoksi tuottaa lämpöä kuivuessaan. Mitä paksumpi kerros epoksia sitä enemmän lämpöä. Voi olla muotit aika kovilla jos meinaa kitaran verran epoksia kerralla kaataa muottiin.
 
Tuokin tuottaa ongelmia. Oikeanlaisen muotin rakentelu ja kappaleen poisto muotista voi olla ihan mielenkiintoista

http://cgi.ebay.de/HAMMER-DESIGN-E- … 240%3A1308&_trksid=p3286.c0.m14 ei muuta ku huutamaan. pääset paljon helpommalla ja halvemmalla.

http://cgi.ebay.de/HAMMER-DESIGN-E- … 240%3A1308&_trksid=p3286.c0.m14 ei muuta ku huutamaan. pääset paljon helpommalla ja halvemmalla.
 
höpöhöpö jos sitä päätä aletaa seinää lyömään nii tehään se samantien kunnolla

Alihankintamessulla poikkesin yhdellä osastolla ja sielä oli esillä firman omistajan akryylistä väsäämä kitara. Pirun hieno oli, vielä kun muistais mikä oli firman nimi...

Alihankintamessulla poikkesin yhdellä osastolla ja sielä oli esillä firman omistajan akryylistä väsäämä kitara. Pirun hieno oli, vielä kun muistais mikä oli firman nimi...
 
Juu muovimessuilla on ollut myös noita komposiitti- ja muovikitaroita. Ihan hauskoja leluja. Akryylikitaraa en livenä ole tainnut nähdä

Juu muovimessuilla on ollut myös noita komposiitti- ja muovikitaroita. Ihan hauskoja leluja. Akryylikitaraa en livenä ole tainnut nähdä
 
Tää oli nimenomaan akryyliä. Harmittaa kun ei painanut nimeä paremmin päähänsä. Ite kanssa suunnittelen kitaran nikkaroimista jahka tuon autotallin saan siivotuksi, puusta kyllä ajattelin sen tehdä :)

muistelin kans ,että VINK oli firma .Juttelin hetken siinä kitarasta ja ihmettelin sitä miten se on kiillotettu. kertoi ,että hiomalla ja lopuksi liekillä. komee oli.

Tai sitten, jos perinteinen puoliakkari-malli kiinnostaa, vois tehdä akryylilevystä ihan samalla tavalla kuin puoliakkarit vanerista, eli kansi, pohja ja pitkästä suikaleesta taivutella se kylki. ...
 
Tai sitten thinline tele-rakenteella akryylikannella ja pohjalla...
http://www.tdpri.com/forum/1270141-post5.html
 
Aika luirua materiaalia tuo akryylilevy ainakin millin paksuisena on. En tiedä kuinka paksua puoliakustisen kyljen pitäisi sitten olla, jos sen akryylilevystä virkkaisi. Ja jos se olisi riittävän paksua ollakseen riittävän jäykkää niin taipuisiko se.
 
Kokeiltavahan sekin kai olisi.

Tai sitten thinline tele-rakenteella akryylikannella ja pohjalla...
http://www.tdpri.com/forum/1270141-post5.html
 
Aika luirua materiaalia tuo akryylilevy ainakin millin paksuisena on. En tiedä kuinka paksua puoliakustisen kyljen pitäisi sitten olla, jos sen akryylilevystä virkkaisi. Ja jos se olisi riittävän paksua ollakseen riittävän jäykkää niin taipuisiko se.
 
Kokeiltavahan sekin kai olisi.
 
Akryylia löytyy myös eri laatuja, tiheämmät materiaalit on tietty vähän jäykempiä. Sitä en tiedä, miten hyvät valikoimat myytävien levyjen suhteen on, kun en ole ostellut.
Tossa akryylin työstämisessä on muuten tärkeää se, että materiaalissa ei ole turhia jännityksiä (halkeaa helposti), sen takia laatu on aika tärkeätä, samoin se, että työstäessä levyyn ei kohdistu vääntöjä..
Lämpimänä joustaa paremmin, ja sitä voi jonkin verran taivutella muotoihin lämmittämällä.
 
Sitä on mahdollista myös hitsata, mutta se vaatii jo taitoa.

Tulipa katseltua "Miten se tehtiin?" ohjelmaa Jimiltä ja siinä valmistettiin akryylistä valamalla palkintopystejä. Tulee uusintana Pe 00.25 jos jotain vielä kiinnostaa. Viimeisenä vaiheena ilmakuplat poistettiin valoksesta jykevässä paineastiassa ilmeisesti pitämällä kappaletta alipaineessa tuntitolkulla. Tuo ei ihan helposti onnistu ihan kotioloissa. Toki sellaisen laitteen voi rakennella, mutta kannattavampaa voisi olla soitella palkintopystien valmistajat läpi ja kokeilla tilata sopivaa kappaletta valmiina. Sinänsä tuossa valamisessa ei ollut mitään kummallista ja kiillotuskin hoitui ihan normaaliin tapaan.

Tulipa katseltua "Miten se tehtiin?" ohjelmaa Jimiltä
 
Haa mäkin kattelin ja tuli heti tämä keskustelu mieleen :D
 
E: tässä kyseinen pätkä http://www.youtube.com/watch?v=fSjwswSd4Vg&feature=related
 
E2: youtubesta löytyy muitakin hurjia how it's made-pätkiä, kuten symbaalien teko http://www.youtube.com/watch?v=rBEMeLAw7CI

Nythän saa halvalla akryyli-skeboja tuolta Saksain maalta.. Esim tuosta Strato-miehille tuollanen:
http://cgi.ebay.de/GENIALE-DESIGN-E … 29|66%3A2|65%3A12|39%3A1|240%3A1318
 
Ite tuosta samasta "kimppatilaus-puodista" yhen ICW-tutun saksalaisen kanssa hommattiin nuo LP-malliset. Näkyy tuolla viel olevan muutama niitäkin. Merkiltään tuo skeba on "Taurus".. ja kotoisin mitä ilmeisimmin akselilta Kiina-Indonesia.

kotoisin mitä ilmeisimmin akselilta Kiina-Indonesia.
 
Nostinpa tään takasin, kun oli noista hiilikuitukitaroista puhetta.. Nyt on akryyli-LP läpikäynyt perusteellisen modauksen, oikeestaan ei jäänyt alkuperäistä muuta kuin runko ja tallan/peräkappaleen holkit.
Ja soihan se pirulainen, ja kunnolla.. Teslan mikit laitoin siihen, sustainiakin löytyy ja vaikka paino ja sustain ei välttämättä korreloi, niin on tuo pirun painavakin... 8)

Muistaakseni VINK Finland. Ko. keppi on mielestäni ollut tälläkin palstalla esillä. Tekijä taisi olla muovikoneistamon nokkamies tms, ei sentään omistaja.
 
Vinkin myyjä meillä käy silloin tällöin ja se kyllä ainakin jutteli, että kitara olisi niiden toimarin/omistajan tekosia, helvetin hieno joka tapauksessa. C-hallissa (siellä minäkin seisoskelin omalla osastolla koko messut) tuon Vinkin akryylin lisäksi Alihankinta-messuilla oli myös helvetin tyylikäs alumiini-tele, firman nimi ei kylläkään muistu mieleen.