Rock, pop, alternative ›

Stonesilta löytyy ainoastaan Out Of Our Heads, pitäisi tosin hankkia ehdottomasti lisää. Levyn B-puoli on aivan tajuttoman tulinen, ja kannetkin ovat erinomaiset.

Stonesilta löytyy ainoastaan Out Of Our Heads, pitäisi tosin hankkia ehdottomasti lisää. Levyn B-puoli on aivan tajuttoman tulinen, ja kannetkin ovat erinomaiset.
 
Jenkki vai Britti-painos?
 
EDIT: Siis tuosta Out Of Our Headsista, mielestäni Jenkki painos on parempi.

Jenkki vai Britti-painos?
 
EDIT: Siis tuosta Out Of Our Headsista, mielestäni Jenkki painos on parempi.
 
Brittipainos. Kyselin adviissiä tutultani, joka suositteli nimenomaan tätä brittiversiota. Tykkään kyllä.

Tuli mieleen äkkiseltään ainakin seuraavat bluesit joita Stones on soitellut:
 
- Little Red Rooster (Willie Dixon)
- Love In vain (Robert Johnsson)
- I Want To Be Loved (Willie Dixon)
- I`m King Bee (Slim Harpo)
- Mannish Boy (Muddy Waters)
- You Gotta Move (Missisippi Fred McDowell)
 
- Stray Cat Blues (Jagger & Richards)
- Fancy Man Blues (Jagger & Richards)
- Black Limousine (Jagger & Richars)
- I Got The Blues (Jagger & Richards)
- Sway (Jagger & Richards)
- You Got The Silver (Jagger & Richards)
 
Ei jumalauta, että on upeita biisejä! Laitoinkin heti taustalle soimaan You Got The Silverin Let It Bleediltä. Tiesittekö muuten, että biisi on ensimmäinen Stones-biisi, jossa Keith toimii yksin soololaulajana.
 
Ohan noita blueseja Rollareilla: mainittujen lisäksi ainakin What A Shame, Spider & The Fly, West Coast Under Assistant, Goin' Home, Hide Your Love, Parachute Woman, Who's Driving Your Plane, Down In The Hole, Cook Cook Blues tulee äkkiseltään mieleen.
 
Cover-osastolta esimerkiksi Honest I Do, Bright Lights Big City, Hi Heel Sneakers, Confessin' The Blues, Stop Breakin' Down, Shake Your Hips, I Can't Be Satisfied, Prodigal Son, Still A Fool, Look What You've Done, Down In The Bottom...
 
Hieno bändi.

Jenkki vai Britti-painos?
 
Britti-painos, aina. Se on se artistin näkemys aiheesta. Tuo Out Of Our Heads ei tosin ole huono Jenkki-painoksenakaan.

Ohan noita blueseja Rollareilla: mainittujen lisäksi ainakin What A Shame, Spider & The Fly, West Coast Under Assistant, Goin' Home, Hide Your Love, Parachute Woman, Who's Driving Your Plane, Down In The Hole, Cook Cook Blues tulee äkkiseltään mieleen.
 
Cover-osastolta esimerkiksi Honest I Do, Bright Lights Big City, Hi Heel Sneakers, Confessin' The Blues, Stop Breakin' Down, Shake Your Hips, I Can't Be Satisfied, Prodigal Son, Still A Fool, Look What You've Done, Down In The Bottom...
 
Hieno bändi.
 
Onko kukaan maininnut rollari blueseista viimeisimmältä studiokiekolta (a bigger bang) "back to my hand" biisin...hieno juuribluussi ja Stonesit ykkösbändi meikäläiselle.

Lisää hurjia paljastuksia Keefin ja Ronin sekoiluista
 
http://www.gigwise.com/news/46928/K … Went-On-48-Drink-And-Drugs-Marathon

Mitä ootte mieltä Their Satanic Majesties Requestista? Ostin tänään, on kyllä pettymys ainakin ekan kuuntelukerran jälkeen. Mun mielestä on yritetty häröillä liikaa.

Mitä ootte mieltä Their Satanic Majesties Requestista? Ostin tänään, on kyllä pettymys ainakin ekan kuuntelukerran jälkeen. Mun mielestä on yritetty häröillä liikaa.
 
Muotoilisin asian näin että on siihen vuosien mittaan tullut tykästyttyä. Ei se Stonesin paras levy ole mutta kyllä sitä mielellään kuuntelee.
 
Majesties ja Black & Blue on molemmat siinä mielessä samankaltaisia albumeja että Undercoveria edeltävästä tuotannosta puhuttaessa nuo yleensä leimataan jämälevyiksi. Molemmilla on kuitenkin ihan loistavia biisejä: Citadel, She's A Rainbow, 2000 Lightyears, On With The Show / Hand Of Fate, Crazy Mama, Hot Stuff, Memory Motel...

Mitä ootte mieltä Their Satanic Majesties Requestista? Ostin tänään, on kyllä pettymys ainakin ekan kuuntelukerran jälkeen. Mun mielestä on yritetty häröillä liikaa.
 
Uskoisin, että sinullekkin se ajan kanssa pikku hiljaa avautuu. Siitä levystä kuulee mukavasti Brian Jonesin musiikillisen multilahjakkuuden kuten 'Aftermathilta'(-66) kuin 'Between The Buttons'(-67) levyltäkin, joka taas oli meikäläiselle aikonaan jonkinsortin pettymys, mutta sieltäkin löytyivät omat suosikit mm. Connection, All Sold Out ja Complicated.
Kun tietää rollarien v. 1967 historian, niin se jotenkin tekee nuo levyt hyvinkin mielenkiintoiseksi. 1968 olikin sitten jo aivan toinen meininki musiikillisesti Beggars Banquetilla ja se on kyllä todella hyvä levy... yksi meikäläisen kestosuosikki rollari levyistä.

Uskoisin, että sinullekkin se ajan kanssa pikku hiljaa avautuu.
 
Kyllähän toi levy nyt huomattavasti eilisiä kuunteluja parempi on, enää ei kaduta ostos. On tää silti kyllä Rollareiks aika soopaa, munsta.
 
Niin ja kyllä, tiedän kyllä Rollareista sen verran että tää on ainakin kiinnostava levy, jos ei sit muuten kolahda.

Majesties ja Black & Blue on molemmat siinä mielessä samankaltaisia albumeja että Undercoveria edeltävästä tuotannosta puhuttaessa nuo yleensä leimataan jämälevyiksi.
 
Samaa mieltä tosta Majesties-levystä mutta B&B on mainettaan parempi. Mulle toi Emotional Rescue ei oikein putoo. On siinäkin hetkensä mut onhan se aika köyhä lätty...

Britti-painos, aina. Se on se artistin näkemys aiheesta. Tuo Out Of Our Heads ei tosin ole huono Jenkki-painoksenakaan.
 
Joo siis Aftermahista Britti-painos on niin paljon parempi kuin Jenkki, mutta itse pidän enemmän taas OOUH:n Jenkki painosta hieman parempana.

Mitä ootte mieltä Their Satanic Majesties Requestista? Ostin tänään, on kyllä pettymys ainakin ekan kuuntelukerran jälkeen. Mun mielestä on yritetty häröillä liikaa.
 
Satanic on ihan hyvä, pari loistavaa biisiäkin löytyy levyltä. Ei kuitenkaan paras Stones lätty.

Aivan, olinkin unohtanut tuon. Se levy on vähän sellaista "discoilua".
 
No ehkä yksi tai kaksi biisiä, muuten ihan perus Stonesia. Sama homma esmes Undercoverin ja Dirty Workin kanssa. Sinkkubiisit vähän "modernimpaa" meininkiä ja loput ihan peruskauraa...

Itselleni ensimmäinen Stones-levy, jonka hankin miltei heti ilmestymisen jälkeen oli tattoo You. Toki ehdin siinä kyllä sitä ennen hommata yhden "tv:stä tutun K-tel"- kokoelman ja Still Life-liven, mutta siis ensimmäinen virallinen studiolevy oli juuri tuo Tattoo You.
 
Silloin nuorena kollina fanitin aivan tolkuttomasti vinyylin a-puolta, jolla oli mielestäni kolme aivan ässä-menobiisiä: Start Me Up, Little T&A ja Neigbours. Viimeksi mainittu oli myös ensimmäinen Rollari-musiikkivideo, jonka näin. Levyn b-puoli oli jotenkin turhan hidasta tunnelmointia buberteetti-ikäiselle klopille. Sittemmin cd-aikakuteen ja aikuisuuteen siirryttyyäni löysin myös levyn toisen puolen. Viisi viimeistä biisiähän ovat mitä parhainta Stonesia. Sittemmin kyseinen levy on kestänyt kuuntelua erityisen hyvin ja edelleenkin eksyy usein levylautaselleni.
 
Mitäs olette muuten mieltä kyseisestä levystä? Kyseessähän on tavallaan kokoelma, koska useimmat biisit ovat aiemmin tehtyjä ja ilmeisesti osin levytettyjäkin, mutteivat ole mahtuneet aiemmille 70-luvun levyille.

Mitäs olette muuten mieltä kyseisestä levystä? Kyseessähän on tavallaan kokoelma, koska useimmat biisit ovat aiemmin tehtyjä ja ilmeisesti osin levytettyjäkin, mutteivat ole mahtuneet aiemmille 70-luvun levyille.
 
Tosi hyvä levy! Iskeviä rokkibiisejä & tyylikkäitä slovareita. Aina kun Hang Fire tai Worried About You tulee stereoista niin on fiilistelyn paikka :-)

Tosi hyvä levy! Iskeviä rokkibiisejä & tyylikkäitä slovareita.
 
Kyllä. Varsinkin "Heaven" on hieno fiilistely. Yksi niitä unohdettuja klassikkoja.
http://www.youtube.com/watch?v=_JBQI2kD4FM

Voisi ehkä tänne mainita.
 
http://www.youtube.com/watch?v=vIVJ9XYRxjc
 
Tuo ehkä yksi syy jonka takia diggaan Keefistä.