Elektroninen ja elektroakustinen musiikki ›

Hmm. Haulla ei löytynyt kummoista tästä, niin tehdäänpä uusi. Mielestäni tämä sopii tänne ehkä paremmin kuin Pop/Rock/Alt.- palstalle.
 
Kukas on kuunnellut Thom Yorke:n soolo-levyä Eraser? Mielestäni loistavan rauhallista keskittymismusiikkia. Radiohead:ista tuttuja synasoundeja ja melodioita, mutta alusta loppuun pehmeillä kone-biiteillä ja muutenkin 'rauhallisemmalla' meiningillä. Herra Yorken oma ääni tekee tietysti paljon, ja melankolista/ahdistavaa meininkiä tästäkin löytyy. Toisaalta sitten myös vähän positiivisempaa materiaalia myös.
 
Levy on kyllä täynnä hyvää materiaalia, Black Swan, And it rained all Night, Harrowdown Hill ensin mainitakseni. Oikeastaan harvoja levyjä joissa itselle toimii jokainen biisi hyvin. Täytyy lähteä metsästämään LP-versiota viimeistään veronpalautusten aikaan.
 
Mutta niin, Black Swan-biisin sanoin: You have tried your best to please everyone, But it just isn't happening. No, it just isn't happening.
Elikkäs mitäs mielipiteitä löytyy?

Tulee tosi vahvasti Radioheadin konemusa mieleen, suorastaan liikaakin. Melodiat turhan tuttuja. Ei siis ole itseäni järin sytyttänyt tämä pläjäys, maistuu jo kertaalleen kuullulta niin vahvasti.

...And it rained all Night...
 
Mm. tämän biisin kuuntelin ja pari muuta. Osittain olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, osittain erimieltä: olihan noissa paljon omaakin eikä pelkkää radiopäitten plagiointia. R:llä on loistavia biisejä, mutta läheskään koko tuotanto ei uppoa lainkaan, joten tämä edustaa sitä puolta R:n tuotannosta, joka uppoaa. Osittain parempaa, osittain huonompaa. Jos mitään parin-kolmen biisin perusteella voi sanoa. Jos alekorista löytyy, niin ostan kyllä pois kuljeksimasta... :)

No onhan se ihana levy, mutta minä olenkin hc-fani. Varsinkin B-puoli on jotain aivan uskomatonta. Harrowdown hill ja Cymbal rush ovat suosikkibiisini ja kummatkin ovat aika nerokkaita pop-kappaleita.
 
Ja sen levyn nimi on The eraser, saatana.

Toki Yorken leimallinen ääni vetää musaa Radiopäitten tontille aika vahvasti. Kirjastosta tarttui The Eraser mukaan ja jonku 5-6 kertaa pyöräytin läpi. Sitten totesin että ei oikein nappaa ja levy lähti melkein bumerangina takaisin kirjastoon. Joku voi sanoa että tämä oli hätiköity ratkaisu, mutta mitäpä tuota hampaat irvessä kuuntelemaan jos se ei kosketa millään lailla.
 
Harrowdown Hill jäi kappaleista parhaiten mieleen ja se lienee nyt muutenkin The Eraserin tarttuvinta antia, jos näin voisi sanoa. Cymbal Rush oli myös muistaakseni ihan jees. Muuten ei oikein lähtenyt. En odottanut tältä levyltä kyllä mitään kitarapoppia, mutta jotain vieraannuttavaa tässä on. On säksätyksiä ja Yorken vaikeroivaa laulua, mutta kokonaisuus jää mielestäni kaikinpuolin demotasolle. Melodioistakaan en löytänyt tarttumapintaa. Keskinkertainen.
 
Arvosana: kaksi tähteä viidestä. Hyvänä päivänä puolikas lisää.

ihan parhauttahan tää on!!
mun mielestä the eraser eroaa radioheadista juuri sopivasti,ei liikaa mutta tarpeeksi.
 
tompan laulu saa enemmän tilaa,kun ei oo bändiä mukana,ja homma pysyy sopivan "pienenä". ja nää elektro-saundit mitä on enemmän kuin millään radioheadin levyllä toimii tietty.