Yleistä keskustelua musiikista ›

Mitä muuten on musikaalisuus? Täydellinen sävelkorva ja rytmitaju? Huippuhyvä motoriikka ja lihasmuisti? Näiden yhdistelmä? Kiinnostus musiikkia kohtaan? Kyky nauttia musiikista? Kyky tehdä musiikkia josta muut nauttivat? Kyky tehdä musiikkia josta itse nauttii?
 
Voiko musikaaliseksi oppia? Onko musikaalisuutta se että 20 vuoden jatkuvan harjoittelun jälkeen hallitsee jonkin instrumentin teknisesti virheettömästi ja omaa laajan repertuaarin vai se että pystyy ottamaan itselleen täysin uuden instrumentin käsiinsä ja 10 minuutin kokeilulla soittamaan tunnistettavasti yksinkertaisia kappaleita? Kumpi on musikaalisempaa, osata soittaa joku kappale millisekunnilleen ja sentilleen niin kuin se on nuotteihin kirjoitettu vai improvisoida vapaasti korvakuulolta niin että kappaleen peruspiirteet kuitenkin säilyvät? Vai ehkä tehdä ihan omia kappaleita eikä koskaan soittaa muiden tekemiä? (tunnen sellaisenkin muusikon joka ei soita kuin omien bändien kappaleita eikä suostu edes harkitsemaan minkäänasteisia covereita).
 
Kukahan viisas näihinkin osaisi tyhjentävästi vastata? Ei varmaankaan kukaan :)
 
Itse uskon vahvasti että musikaalisilla ihmisillä on keskimääräistä monipuolisempi musiikkimaku ja kyky nauttia monenlaisesta musiikista, tosin taas joku klassisen musiikin tiukka kannattaja taisi jossain sanoa monipuolisen musiikkimaun omaavia ihmisiä sioiksi, nekin kun ovat kaikkiruokaisia, eli oli sitä mieltä että vain klassinen musiikki on "oikeaa" musiikkia ja todelliset muusikot kuuntelevat ja soittavat vain ja ainoastaan klassista. Tämä on tietysti yksi "totuus" muiden joukossa, sanoisin että uskontoon verrattava "helppo" totuus sikäli että se ei jätä mitään tilaa epäilyille ja pohdiskelulle, päättää vain että näin se on ja sillä hyvä ja sen jälkeen torjuu päättäväisesti kaikki omasta käsityksestä poikkeavat ajatukset.

jos pitää klassisesta niin pitää aika monenlaisesta.
 
Vähän niinku Ralf Gothoni.
 
http://www.kulttuuri.net/haastattelugalleria/gothoni

Mitä muuten on musikaalisuus?
 
Vaikka jollain oliskin huono sävelkorva, niin en silti sanois henkilöö epämusikaaliseks koska sävelkorvakin on kuitenkin kehitettävissä oleva ominaisuus. Sanoisin musikaalisiks kaikkia semmosia henkilöitä, jotka nauttii tavallista enemmän musiikista, sillä kyllähän siellä nyt pakolla sillon on musikaalisuutta taustalla vaikka oliskin huono tai kehittymätön sävelkorva.

Mitä muuten on musikaalisuus? Täydellinen sävelkorva ja rytmitaju? Huippuhyvä motoriikka ja lihasmuisti? Näiden yhdistelmä? Kiinnostus musiikkia kohtaan? Kyky nauttia musiikista? Kyky tehdä musiikkia josta muut nauttivat? Kyky tehdä musiikkia josta itse nauttii?
 
Voiko musikaaliseksi oppia? Onko musikaalisuutta se että 20 vuoden jatkuvan harjoittelun jälkeen hallitsee jonkin instrumentin teknisesti virheettömästi ja omaa laajan repertuaarin vai se että pystyy ottamaan itselleen täysin uuden instrumentin käsiinsä ja 10 minuutin kokeilulla soittamaan tunnistettavasti yksinkertaisia kappaleita? Kumpi on musikaalisempaa, osata soittaa joku kappale millisekunnilleen ja sentilleen niin kuin se on nuotteihin kirjoitettu vai improvisoida vapaasti korvakuulolta niin että kappaleen peruspiirteet kuitenkin säilyvät? Vai ehkä tehdä ihan omia kappaleita eikä koskaan soittaa muiden tekemiä? (tunnen sellaisenkin muusikon joka ei soita kuin omien bändien kappaleita eikä suostu edes harkitsemaan minkäänasteisia covereita).
 
Kukahan viisas näihinkin osaisi tyhjentävästi vastata? Ei varmaankaan kukaan :)
 
Kaikki ylläoleva on musikaalisuutta. Minusta on hieman turhaa vertailla, mikä nyt on musikaalisempaa kuin joku muu, musikaalisuutta vaan joko on tai ei ole. Ja musikaalisuutta on eri lajeja, mistä yllä onkin melko kattava lista. Mutta ei toiset musikaalisuuden lajit ole välttämättä sen musikaalisempia kuin jotkut toiset.

Minusta soittotekniikka ja musikaalisuus on kaksi eri asiaa. Pidän musikaalisena luovaa henkilöä joka pystyy tuomaan oman näkemyksensä ja persoonansa musiikin kautta esille. En niinkään hyvin instrumenttiaan teknisesti taitavaa soittajaa. Hyvä tekniikka toki helpottaa itseilmaisua. Vähän rönsyilee alkuperäisaiheesta juum.

Minusta soittotekniikka ja musikaalisuus on kaksi eri asiaa. Pidän musikaalisena luovaa henkilöä joka pystyy tuomaan oman näkemyksensä ja persoonansa musiikin kautta esille. En niinkään hyvin instrumenttiaan teknisesti taitavaa soittajaa. Hyvä tekniikka toki helpottaa itseilmaisua. Vähän rönsyilee alkuperäisaiheesta juum.
 
Rönsyilee joo, mutta musta "mitä on musikaalisuus" on huomattavasti kiinnostavampi aihe kuin "ketkä kuuntelee millasta musiikkia".
 
Vähän yksinkertaistettuna sanoisin itse että musikalisuus on yhdistelmä äänen kautta purkautuvaa luovuutta(mieleen ilmestyy melodioita ym. samaan tapaan kuin kuvataiteilija näkee ideoita tulevista maalauksistaan), sekä lahjakkuutta(luonnollisesti hyvä sävelkorva/rytmitaju/joku muu musiikissa avuksi oleva ominaisuus).
 
Mielestäni sekä olemattoman sävelkorvan/rytmitajun omaava nuotteja osaamaton ambientin tekijä, sekä vain ja ainoastaan muiden säveltämiä juttuja soittava, mutta siinä taitava ihminen voivat olla musikaalisia. Suurin osa musikaalisiksi miellettyjä ihmisiä omaa toki molempia ominaisuuksia.
 
Uskon myös että käytännössä kuka tahansa voi oppia soittamaan kohtuullisesti jotain instrumenttia, joka ei ole ihan tolkuttoman vaikea hallita. Vähän niinkuin moni ihminen ei osaa piirtää ollenkaan, mutta peruisteista lähtevällä opiskelulla melkeen kaikki oppisivat kyllä kohtalaisen hyviksi jos vaan jaksavat harjoitella. Oppiihan ihmiset kieliäkin, mikä on ainakin mun käsityksen mukaan huomattavasti suurempi saavutus kuin vaikka opetella piirtämään ihminen suht hyvin ja realistisesti lyijykynällä.

Kehnommat siirtyvät sitten teini-iässä kevyelle puolelle ja vaihtavat instrumentin johonkin rahvaanomaisempaan..
 
No huhhuh nyt sentään.

Rönsyilee joo, mutta musta "mitä on musikaalisuus" on huomattavasti kiinnostavampi aihe kuin "ketkä kuuntelee millasta musiikkia".
 
Niin...ensin alustus, ja jos mitään konsensusta syntyy, siltä pohjalta kehitellään jälkimmäistä? Tai no, onhan noita henkilökohtaisia kuvauksia termistä jo esitettykin.
 
Minun mielestäni musikaalisuus on yksi jokaisen ihmisen perusominaisuuksista ja voitaisiin puhua ennemmin vaikkapa sen ilmentymisen muoto- ja aste-eroista kuin totaalisesta puutteesta. Jos näin on, erilaisiin musiikkimakuihin yhdistäminen onkin jo helppoa. ;)
 
Musiikin kanssa paljon tekemisissä olevilla jokin omaan makuun suhteutettuna "helppo" tai sitten ihan pelkkä hiljaisuus on aika vahvoilla silloin kun ei olla tekemisissä. Joskus.

No huhhuh nyt sentään.
 
Esa-Pekka Salonenkin vaihtaa välillä rahvaanomaiseen metalliin. On enemmänkin semmoinen postmoderni, joka ei tee eroa matalan- tai sivistyksellisen korkeakulttuurin välillä. Mikki-hiiri -saleihin on kuitenkin tarkoitus saada kadunihmisiä poikkeamaan. Ottaisivat vaan suomalaiset opikseen.

Ehkä tartuin turhaan, mut on vaan mitta aika täynnä tota klasarien ja jazzareiden ylimielistä suhtautumista toisiinsa, suuntaan tai toiseen.
Siihen törmää kouluympäristöissä usein.

Ehkä tartuin turhaan, mut on vaan mitta aika täynnä tota klasarien ja jazzareiden ylimielistä suhtautumista toisiinsa, suuntaan tai toiseen.
Siihen törmää kouluympäristöissä usein.
 
Se oli neutraali toteamus, ei mitenkään arvottava. Soitanhan itsekin instrumenteista rahvaanomaisinta, sähkökitaraa, ja rakastan sitä.

Ehkä tartuin turhaan, mut on vaan mitta aika täynnä tota klasarien ja jazzareiden ylimielistä suhtautumista toisiinsa, suuntaan tai toiseen.
Siihen törmää kouluympäristöissä usein.
Siis tarkoititko että klasarimiehet ovat ylimielisiä jazzmiehiä kohtaan ja päinvastoin?

Se oli neutraali toteamus, ei mitenkään arvottava. Soitanhan itsekin instrumenteista rahvaanomaisinta, sähkökitaraa, ja rakastan sitä.
 
Oolrait :)
 
Siis tarkoititko että klasarimiehet ovat ylimielisiä jazzmiehiä kohtaan ja päinvastoin?
 
Kyllä.