Rummut: rumpukamat ›

Hmmm... Mitä enemmän kuunteen ja varsinkin katselen Ian Paicen rumputyöskentelyä niin sitä selvemmin huomaan kuinka suurella dynamiikalla soittava rumpali hän on. Ihan selvästi vahvan jazz- ja rudimenttisoitto-taustan omaava kaveri. Ja kaikki soolopätkät mitä satuin katsomaan sisälsivät juurikin tuollaista aiemmin kuvailemaani dynaamista tomisoittoa, ja matala etutomi toimi herralla mainiosti kyseseen tarkoitukseen. Oikeastaan ymmärrän nyt tuota powertomi-juttua vielä vähemmän Purple-musan kanssa. Mun korvaan Paicen tomit kuulostavat aika saman henkisiltä kuin Bonzonkin. Eli halkaisijaltaan isoita rummuilta melko kireässä vireessä. Ja todennäköisesti viritettynä siten siksi, että ne reagoisivat kevyempäänkin kosketukseen. Niin ja lattiatomithan olivat kaikilla tuohon aikaan syviä. Powertomeilla me kai viitataan varsinkin syviin etutomeihin.
 
Juu, Paice käyttääkin erittäin paljon dynamiikka soitossaan. Se onkin yksi syy miksi olen itsekin dikkaillut hänen soitostaan jo 4. luokalta saakka. Totta haastelit siinä, että Paicella on erittäin dynaamisia tomirolleja, mutta niitä esiintyy nimen omaan niissä happobiiseissä (joita on paljon alkupään tuotannossa) sekä sooloissa. Kuten jo aiemmin mainitsin, niin noita happobiisejä (saati sitten rumpusooloja) emme kuitenkaan keikoilla soita. Ainoastaan meneviä biisejä, joissa tomit soivat, kuten itsekin totesit, lujaa. Tämä lähinnä sen vuoksi, että niitä biisejä yleisö eniten haluaa kuulla.
 
Paicellahan oli etutomina 14"x10", eli lattiatomin halkaisija, mutta pikkutomin syvyys. Siinä on erittäin muhkea soundi. Jotenkin vain tuntuu että olen päässyt lähimmäksi tuota soundia 13"x12"-tomilla (14"-tomia en valitettavasti edes omista). Tosin jos soittaisimme bändien "hiplailujuttuja", niin sitten ottaisin kyllä ehdottomasti mieluummin 13"x9" etutomin omaavan setin. Ehkä yritän tässä nyt vain todistella itselleni ja muille sitä, että noissa fortehommissa ne powertomit toimivat hienosti, mutta eivät juuri muussa. Ja bändillämme kun nyt sattuu olemaan juuri nuo fortebiisit ohjelmistossa, niin powertomit tuntuvat luontevalta vaihtoehdolta.
 
Tottakai rummut pitää valita niinkuin oma korva sanoo, eikä mulla ole siihen mitään sanomista millä rummuila kukin keikkansa soittaa. Niillä tietenkin mennään mistä tulee itselle paras fiilis. :)
Niin ja kyllähän Paice biisien aikana soittaa niitä (normaalikokoisia :P ) tomejaan yleensä ihan reilulla kädellä. Mutta pakko oli tuosta tomien dynaamisesta soitosta pakko sanoa, koska Bonzo ja Paice soittivat itsekin niin. Vimeistään sooloissaan. Eikä se, Nolte, mun mielestä mitään hiplausta siltikään ole.
Mutta kunhan tässä lämpimikseni höpisen huomioitani. Itsellä kun on aika vahva Paice-diggailu meneillään. Sail away:sta on blokattu jo herkut. Seuraavaksi transkiboin Lay down, stay down:in. :)
 
Eipä tuohon paljoa ole lisäämistä, muuta kuin että kuuntelepa myös vähemmälle huomiolle jäänyt High Ball Shooter. Siinä on kyllä niin hienoa rumpujen soittoa että ei paremmasta väliä.
 
Se jannuhan oli dynamiikan mestari. Monet kuvittelee että se hakkasi hirveän lujaa, mutta se ei pidä paikkaansa. Sai sen raskaan fiiliksen aikaan ennennäkemättömän hyvällä silmällä rytmikartassa. Kyllähän siltä tarvittaessa irtosi, mutta ainakin mulle oli yllätys nähdä ekaa kertaa sen soittoa. Hieno tekniikka.
 
Bonzohan soitti aika pienillä liikkeillä. Ei se hulluna setin takana heilunut (ainakaan läheskään aina) eikä virvelikäsi käynyt pään korkeudella vauhtia hakemassa. Äijähän veteli sooloissa välillä ilman palikoitakin pelkillä käsillä, eli kyllä sieltä dynamiikkaa löytyy.
 
On ollut muuten jännä huomata, miten joillain bonzodiggareilla on sellainen fiilis että Paicen soitto ei ollut rentoa ja myös toisin päin olen heittoja kuullut Paice-leiristä. Mun mielestä ne kumpikin vetävät rennosti, mutta eri tavalla rennosti. Paicen soitto oli mun mielestä rönsyilevämpää kun taas Bonhamin soitto oli pelkistetympää (onhan sielläkin toki tavaraa, mutta hieman eri tavalla). Kumpainenkin kuitenkin loi tunnistettavan rumpusoundin bändilleen.