Puhaltimet ›

Yes mikä oppilas! Pieni likka, vuoden huilua soittanut, teki vaikutuksen tulemalla ekalle minun tunnille Miyazawan avoläppähuilu käsisssään. Sormitukset toimivat, reiät eivät fuskanneet (siis sormet pysyivät paikoillaan) ja äänikin oli kehityskelpoinen. Kielitystä piti opettaa, mutta senkin tajusi nopeasti. Nyt täytyy myöntää, että jotkut vain ovat lahjakkaita!
Sorry nyt kaikki halpishuilujen soittajat, mutta tämän jälkeen oli kamalaa niin katsella kuin kuunnellakin aataminaikaista Armstrongia, jonka läppien kiinni painamisessa oli oppilaalla täysi työ, ennen kaikkea oikean käden pikkurillin käyttö tahtoi unohtua... Että ostakaa ihmiset lapsillenne heti alkuun soittokelpoiset soittimet!
 
Vaikka en ihan hahmota miten soittimen hyvyys ja oppilaan lahjakkuus kytkeytyvät noin toisiinsa, niin tuossa tuli ajattelemisen aihetta. Keskusteluissa halpissoittimista olen aina ajatellut tapausta jossa nuori tai aikuinen on ostamassa itselleen omilla rahoillaan soitinta. Kyllä itsekin näen että jos vanhemmat ostavat lapselle soittimen, sen pitää olla kunnollinen. On väärin että lapsi joutuu kärsimään vanhempien säästäväisyydestä.
 
Omat vanhempani eivät minulle yhtään kunnollista soitinta hankkineet, varmaankin siksi etteivät pitäneet soittoharrastusta minulle oleellisena. Siksiköhän minusta on nyttemmin tullut tällainen soittimien keräilijä?

Sorry nyt, kun en taida osata tuota ed tekstin lainaamista, pitää opetella. Siis, ei oppilaan lahjakkuudella ole varsinaisesti tekemistä soittimen laadun kanssa, mutta lahjakkaankin oppilaan on paljon helpompaa soittaa ehjällä ja tässä tapauksessa kohtuullisen kevyellä huilulla. Armstrong painaa kuin synti ja läppien kiinni saaminen (varsinkin nopeasti) vaatii voimaa. Eritoten dis-läppä on raskas, onhan sen alla mötikkä korkkia... Vähempikin piisaisi.

Sorry nyt, kun en taida osata tuota ed tekstin lainaamista, pitää opetella. Siis, ei oppilaan lahjakkuudella ole varsinaisesti tekemistä soittimen laadun kanssa, mutta lahjakkaankin oppilaan on paljon helpompaa soittaa ehjällä ja tässä tapauksessa kohtuullisen kevyellä huilulla. Armstrong painaa kuin synti ja läppien kiinni saaminen (varsinkin nopeasti) vaatii voimaa. Eritoten dis-läppä on raskas, onhan sen alla mötikkä korkkia... Vähempikin piisaisi.
 
Kyllähän ihmiset ovat erilaisia fyysisiltä ominaisuuksiltaan ja voimiltaan, soitin joka on peruskouluikäiselle tytölle sopivan kevyt kannatella ja soittaa saatta olla esim. tällaiselle sepänkouraiselle ikänsä käsillään raskaitakin töitä tehneelle äijälle liiankin kevyt ja herkkä, suorastaan rimpulan tuntuinen, toisaalta taas itseäni ei ole vielä minkään kokeilemani soittimen paino häirinnyt (paitsi pianon jota kerran olin mukana kantamassa kolmanteen kerrokseen portaita pitkin :), päinvastoin, painava soitin tuntuu tukevalta ja hyvältä käsissä kuten vaikkapa bassokitara tai baritonisaksofoni, pieni ja kevyt tuntuu "ilman hypistelemiseltä" ja tulee olo että uskaltaako tätä ollenkaan soittaa vai hajoaako käsiin?
 
Samoin en ole tuntenut juuri mitään soitinta "näppituntumaltaan" liian jäykäksi. Tietysti rajansa kaikella, kyllä minuakin häiritsee vaikkapa kitara jonka kielet ovat sentin irti otelaudasta, mutta en ole esimerkiksi kokenut tuon kiinalaisen halppissaksofonini soittotuntumaa mitenkään raskaaksi vaikka foorumeilla väitetään että lähes kaikissa uusissa foneissa, myös paremmissa merkeissä, on tehtaalta lähtiessä jouset turhan tiukalla ja ne kannattaisi heti viedä korjaajalle jousien säätöön.
 
Näin aikuisen miehen näkökulmasta tuntuu ihan hassulta ajatukselta että huilu voisi "painaa kuin synti" kun ne pari huilua joita olen kädessä pitänyt ovat tuntuneet lähes painottomilta, mutta ymmärrän kyllä että pienelle lapselle saattaa muutaman kymmenen gramman painoerolla olla jo merkitystä.
 
Eli aika henkilökohtaisia taitavat olla nämä paino- ja kosketusherkkyysasiat. Joku tykkää soittaa piccoloa, toinen kontrabassoa :)

Samoin en ole tuntenut juuri mitään soitinta "näppituntumaltaan" liian jäykäksi. Tietysti rajansa kaikella, kyllä minuakin häiritsee vaikkapa kitara jonka kielet ovat sentin irti otelaudasta, mutta en ole esimerkiksi kokenut tuon kiinalaisen halppissaksofonini soittotuntumaa mitenkään raskaaksi vaikka foorumeilla väitetään että lähes kaikissa uusissa foneissa, myös paremmissa merkeissä, on tehtaalta lähtiessä jouset turhan tiukalla ja ne kannattaisi heti viedä korjaajalle jousien säätöön.
 
Pitää kumminkin muistaa se että kumpikaan meistä kahdesta ei ole joutunut tosissaan treenaamaan näitä puhaltimia. Soittamaan skaaloja, arpeggioita yms. kuudestoistaosanuottien sarjoina soittimen koko skaalta. Voisin arvata että se mikä meistä tuntuu kelvolliselta alkaa tuntua hankalalta kun soiton vaativuus kasvaa. Liikkeiden pitää olla nopeita ja täsmällisiä ja sormien liikkeiden on mentävä täsmälleen oikein että nuotit tulevat täsmällisesti.
 
Näin aikuisen miehen näkökulmasta tuntuu ihan hassulta ajatukselta että huilu voisi "painaa kuin synti" kun ne pari huilua joita olen kädessä pitänyt ovat tuntuneet lähes painottomilta, mutta ymmärrän kyllä että pienelle lapselle saattaa muutaman kymmenen gramman painoerolla olla jo merkitystä.
 
Itselleni huilussa on tuntunut vaikealta sen piteleminen paikoillaan kun sitä pääosin kannatellaan niillä samoilla sormilla joilla soitetaan. Voisin taas arvata että jäykät vivut eivät ainakaan helpota asiaa. (Ja joo, varmasti huilutunnit auttaisivat pitelemään sitä soitinta oikein, mutta olen päättänyt että en toistaiseksi ala sitä tosissani treenaamaan).

Pitää kumminkin muistaa se että kumpikaan meistä kahdesta ei ole joutunut tosissaan treenaamaan näitä puhaltimia. Soittamaan skaaloja, arpeggioita yms. kuudestoistaosanuottien sarjoina soittimen koko skaalta. Voisin arvata että se mikä meistä tuntuu kelvolliselta alkaa tuntua hankalalta kun soiton vaativuus kasvaa. Liikkeiden pitää olla nopeita ja täsmällisiä ja sormien liikkeiden on mentävä täsmälleen oikein että nuotit tulevat täsmällisesti.
 
Näinhän se tietysti on. Vähän epätarkka muuten olin sanoessani ettei minkään soittimen tuntuma ole minusta tuntunut liian raskaalta, isäni halpa Hellas-piano on nimittäin melkoisen raskas soittaa, tosin pianoista ei paljon ole kokemusta, saattaa olla että ne kaikki tuntuvat syntikan koskettimiin verrattuna raskailta. Vaan tässäkin nousee esiin tuo tottumus, hyvinkin pienikokoiset ja -sormiset lapset kuitenkin soittavat pianoakin hyvinkin nopeasti vaikka hyvänkin pianon koskettimet lienevät jokseenkin jäykät verrattuna puhaltimien vipuihin.

Juu, on toki eri asia laittaa raavas mies soittamaan huilun kaltaista kepakkoa kuin pieni tyttölapsi, mutta kyllä pidemmän päälle soittimen laadulla on merkitystä. Ei esim M.Helasvuo ole ihan kevyt äijä... Siis, hyvä harrastelija pärjää tiettyyn pisteeseen asti melkeinpä huilulla kuin huilulla, mutta kyllä nopeat tempot ja tiheät aika-arvot on kenen tahansa helpompi toteuttaa ketterällä soittimella. Opintojen edistyessä myös äänen laadulla alkaa olla merkitystä. Kuka haluaa kuunnella vuotavaa, tuhisevaa soundia ja julmettua läppien kolinaa?
Joopajoo... Omalle likalle pitäisi olla varaa ostaa parempi huilu, perusjammu ei enään oikein riitä, mutta rahaa ei tod ole ja mimmiä kun kiinnostaa myös ratsastaminen, niin saa toistaiseksi harrastella näin. Ottaa tosin mielellään mun hopeisen suukappaleen käyttöön aina kuin mahdollista ihan kotioloissakin. Jo 12-vuotiaalla voi olla korvaa kvaliteetin suhteen.
Mutta eipäs nyt stressata vaan tehdään musiikkia!

Näinhän se tietysti on. Vähän epätarkka muuten olin sanoessani ettei minkään soittimen tuntuma ole minusta tuntunut liian raskaalta, isäni halpa Hellas-piano on nimittäin melkoisen raskas soittaa, tosin pianoista ei paljon ole kokemusta, saattaa olla että ne kaikki tuntuvat syntikan koskettimiin verrattuna raskailta. Vaan tässäkin nousee esiin tuo tottumus, hyvinkin pienikokoiset ja -sormiset lapset kuitenkin soittavat pianoakin hyvinkin nopeasti vaikka hyvänkin pianon koskettimet lienevät jokseenkin jäykät verrattuna puhaltimien vipuihin.
 
Itselläni on vähän erilainen kokemus pianosta. Karsastin pianoa kyllä pitkään juuri samasta syystä, olin tottunut syntikan kosketukseen. Kolme vuotta sitten ostin digipianon ja siihen tottuikin hyvin nopeasti. Nyt on sitten jo vaikea soittaa syntikan koskettimilla. Sanoisin että pianon kosketus ei ole jäykkä, se on vain erilainen.
 
Ja mitä foniin tulee, niin kyllä minun soittimissani kosketus on liian jäykkä ainakin vasemman käden pikkusormelle. Se moneen suuntaan kääntyvä läpyskä ei ole ihan kevyt paineltava ja vasemman käden pikkusormi taas on sormista heikoin, ainakin minulla.

Hei huiluveikot!
Tässä parin pikkuhuilistin isä kyselee suosituksianne aloitusvaiheen jälkeiseksi huiluksi. Edistyneisyys on jo 4-5 vuoden tasoa, kokemusta niin sooloilusta kuin orkesterin mukana soittamisesta.
Huilut olleet tyypillisiä aloitushuiluja, Yamaha 211:siä, suljetuilla läpillä.