Kitarat: akustinen ›

Onko normaalia, että nylonkielisen kitaran tallapalaan (eli siihen valkoiseen palaan, jonka päällä kielet "makaavat") painautuu kielien kohdalle selvät urat? Herää kysymys, että eikö tuolla ole vaikutusta ääneen, kun kieli ei pääsekään enää liikkumaan tallapalan kohdalla sivusuunnassa, vaan "saranoituu" paikoilleen?
 
Mulla on urat molemmissa kitaroissa, joista uudempi (Kantare I 500 C) on vain noin puolen vuoden ikäinen. Siinä ura ei kuitenkaan ole vielä niin syvä, että se estäisi kielen liikkumisen kokonaan. Tämän seurauksena varsinkin A-kielestä kuuluu joskus (etenkin läheltä tallaa kovaa soitettaessa) häiritsevä nirskahdus, kun kieli hyppää urasta pois ja takaisin. Pitääkö mun nyt odottaa, että urat syvenevät entisestään, jolloin em. ongelma häviää, vai pitäisikö urat poistaa jotenkin kokonaan? (Yksi vaihtoehto on tietysti siirtää tallapalaa millin jompaankumpaan suuntaan.) Urat on varsinkin bassokielien kohdalla, ja ne tuntee selvästi esim. kynnellä.

Ainakin teräskielisissä on pienet urat juuri sitä varten ettei kieli pääse liikkumaan sivusuunnassa. Uran koko/syvyys pitäisi olla luokkaa 1/4 kielen paksuudesta, eikä kielen kuulu olla kokonaan siellä urassa. Luulisin, että nylonkielisisissä on sama homma, eli tekisin urasta vielä hieman syvemmän, jottei kieli pääse liikkumaan sivusuunnassa tallapalan päällä.

Ei vaikuta sointiin
 
Ja jos vaikuttaa, niin hyvin teoreettisesti. Kielen on tarkoituskin värähdellä ainoastaan tallaluun reunan ja yläsatulan, tai painettavan nauhan reunan väliseltä matkalta. Pitäisi olla soinnille ihan sama vaikka kieli olisi liimattu kiinni tämän alueen ulkopuolelta.
 
Omat luulla varustetut kitarani olen aina itse viilannut mieleisikseni nimenomaan tekemällä kielille urat haluamiini kohtiin, haluamalleni korkeudelle, eikä se ole dempannut ääntä millään tavalla. Nykyisessä ykköskitarassani on luun tilalla ohuet terästapit, joiden päällä kielet eivät taatusti pysyisi ilman niihin viilattua uraa...
 
Mutta
Toinen asia on sitten se, minkä muotoiset urat ovat: jos kieli pääsee värähtelemään uran sisällä sen reunoja vasten, siitä on pelkkää harmia ja häiriötä - särinää!
Mutta periaatteessa spontaanisti syntyvien urien luulisi myötäilevän hyvin tarkasti kielen muotoja - ilman välystä värähtelevällä puolella - ainakin alkuvaiheessa. Kielten vaihtaminen ohuempiin esimerkiksi voisi periaatteessa aiheuttaa häiriötä.
 
Muuten
Kielen värähtelystä puhuttaessa on hyvä muistaa yksi fysikaalinen fakta, joka pitäisi ottaa huomioon myös soittotekniikassa:
ainoastaan kielen pystysuora värähtelyliike (kantta vasten - ei kannen tason suuntaisesti) liikuttaa soittimen kantta = tuottaa ääntä!
 
Kuitenkin
Kuluminen on kulumista ja jossain vaiheessa se saattaa alkaa haitata koneen käyttöä. Kielet kuluvat, nauhatkin kuulemma kuluvat, mikseivät tallanluutkin kuluisi - sitten hoidetaan asia kuntoon, kun siitä on haittaa.
 
Siihen saakka soitellaan!

Kielten katkeilu tallan kohdalta ei liene nailonkielisten ongelma (ei soiteta kovalla kädellä esim. plektraa käyttäen), mutta omassa teräskielisessäni alkuperäinen tallaluu urittui, ja punotttu g-kieli katkeili yhtenään. Kitaranrakentaja-kaverini vaihtoi siihen luisen tallan, eikä ongelmia ole sen jälkeen ollut. Alkuperäisessä tallassa sitä paitsi oli tullut g-kielen paikalle kaksi uraa, joiden välilä kieli hyppi yhtenään. Eipä ihme, että kieliä meni yksi jos toinenkin :).

Hyvä pointti
 
Tallaluun urittuminen saattaa tosiaan aiheuttaa kielen pituussuuntaisen liikkeen takertelua kieltä paikoilleen kiristettäessä ja miksei myös virittäessä. Punos voi alkaa purkautua ja sen jälkeen kieli ei enää pitkään kestä. Silloin tällöin näitä näkee myös nylonkielisissä, muttei kovinkaan tavallista, vaikka urillehan nylonkielisen luu kuluu aina. Riippuu varmasti luun materiaalista ja viilauksesta, miten kieli siinä liukuu.
Nylonkielien katkeamisongelma on lähes aina D- ja A- kielten kiinnityslenkissä (keksiskö joku paremman sanan?), luun ja kielireiän välissä missä lenkki vetää kielen suoraa osaa pienelle mutkalle - siitä se punos yleensä lähtee auki. Tähänkin ongelmaan on pikku kikkoja ja oikeitakin ratkaisuja (Liikanen), joita en tällä kertaa ehdi selittää.

Paljon hyviä pointteja. Vaikuttaa tosiaan siltä, että noi urat muotoutuvat sellaisiksi, ettei ne häiritse sellaisessa soitossa, jonka perusteella ne urat moutoutuvat (öh, kuulostaa vähä hassulta). Eli siis nyt kun olen soittanut "poikkeustapauksia" (aivan tallan läheltä ja kovaa) useammin, niin urat eivät tunnu enää niin häiritseviltä kuin aiemmin. Tai sitten olen vaan oppinut soittamaan jotenkin eri tavalla - hyvä pointti tuokin, että vain kielen pystysuora värähtely aiheuttaa ääntä.

Mun kitaroissa ei oo koskaan ollut uria kielten kohdilla. Kun tekee tallan luusta, niin ei tarvitse tehdä kuin kerran. Soundikin saattaa parantua siinä samalla. Tuskin nekään aivan ikuisia ovat, mutta mulla on molemmissa kitaroissa originaalit tallat, toinen on rakennettu 1982 ja toinen 1989.