Klassinen ›

Yritän siirtää ulkoa opettelemiani kitarakappaleita pysyvään muistiin, mutta ulkoaopettelu tuntuu melko vaikealta ja aikaa vievältä.
 
Itselläni ei ole mitään erikoisia kikkoja tähän, mutta tänään huomasin sen, että jos selvittää kappaleen rakenteen ja opettelee sen ulkoa, niin se auttaa varmaankin huisisti muistamaan ne pysyvästikin. Täytyy vielä testata asia käytännössä..
 
Onko tiedossa jotain hyviä kikkoja muistamiseen ja nimenomaan nuotinnosten ulkoa oppimiseen ja muistissa pysymiseen?

... tänään huomasin sen, että jos selvittää kappaleen rakenteen ja opettelee sen ulkoa, niin se auttaa varmaankin huisisti muistamaan ne pysyvästikin.
 
Kevyessä musiikissa tuo rakenteen muistaminen ei pitkälle hyödytä kun kaikki ovat niin samanlaisia, melodian muistaminen on paljon tärkeämpää.

Kevyessä musiikissa tuo rakenteen muistaminen ei pitkälle hyödytä kun kaikki ovat niin samanlaisia, melodian muistaminen on paljon tärkeämpää.
 
Sointukierto?

Melodia ja sointukierto auttavat muistamaan paremmin kappaleita, mutta ei toimi ehkä kaikkien kitarakappaleiden kohdalla.
 
Sillähän muistaisi jo kipaleen, jos muistaisi otteet ja asemat.
 
Toistohan on parhaita välineitä ulkoa muistamiseen.
 
Mikähän olisi sopiva sykli kertauksille, jotta saavutettaisiin maksimaalinen hyöty ulkoa oppimista ajatellen.
 
Esim. Jos aamulla tahkoan kappaleen läpi kaksi kertaa, illalla toiset. Seuraavana päivänä kertaan vielä aamulla jne..
 
Usein kappaleisiin voi jäädä muutama kohta, jotka katsomalla muistaa ne ulkoa.
 
Olisikohan seuraavanalainen metodi hyvä? Etsin nuotinnoksesta kohdat, jotka eivät pysy muistissa ja yritän assosioida ne aiempaan kohtaan nuotinoksessa. Äänenkuljetusta voisi jotenkin assosioida?
 
Lukea nuotit lopusta alkuun.
 
Itselläni ei ole hyvä visuaalinen näkökyky, mutta jos olisi, niin voisihan sitä yrittää hahmottaa visuaalisesti nuotteja?

Rakenteen selvittäminen kannattaa ilman muuta! Sitä selvittäessä kappale jäsentyy muutenkin mielessä paremmin. Itse opettelisin rakenteen ensimmäisten asioiden joukossa. Ei yleensä vie montaa minuuttia...
 
Kun rakenne on selvitetty, voidaan harjoitella kappaletta pala palalta. Näin ei tarvitse aina muistin pettäessä palata alkuun. (Intron riffit muistat varmasti jo muutenkin!)
 
Milloin kappale (tai sen osa) sitten on opittu?
 
Usein harjoitellessa tulee unohduksia tai virheitä. Sitten kun harjoiteltava kohta on saatu menemään kerran oikein, siirrytään seuraavaan. Kohta on soitettu väärin ehkä kymmeniä kertoja ja oikein kerran. Mitä oikeastaan onkaan nyt harjoiteltu? Väärin soittamista! Harjoitellessa kannattaa keskittyä nimenomaan hyviin suorituksiin. Kun joka toinen kerta kohdan osaa soittaa oikein, sitä ei vielä oikeasti osaa. Niinpä kannattaa soittaa "jo opittua" kohtaa oikein riittävän monta kertaa.
 
Ulkoa opettelussa ei ole välttämätöntä aina soittaa oikeasti. Bussissa voi kappaleen soittaa mielessä läpi. Jos "tunnet" äänet sormissa mentaaliharjoitellessasi, olet oppinut kappaleen jo aika hyvin. Tehokasta harjoittelua, josta naapuritkin tykkää!
 
K.B.

Ulkoa opettelussa ei ole välttämätöntä aina soittaa oikeasti. Bussissa voi kappaleen soittaa mielessä läpi. Jos "tunnet" äänet sormissa mentaaliharjoitellessasi, olet oppinut kappaleen jo aika hyvin. Tehokasta harjoittelua, josta naapuritkin tykkää!
 
K.B.
 
Tämä on hyvä kikka, jota olen käyttänyt opetellessani nuottien sijainnit ja aika-arvot. Toisaalta, jos omalla mentaaliharjoittelulla pystyn äänet kuulemaan ja muistamaan, niin silloin kyllä osaan jo kappaleen melko hyvin ulkoa. Tosin tarkoitus onkin saada kappaleet osaksi pysyvää muistia, jossa ne säilyvät vaikkapa loppuelämän. Ne on tatuoitava mieleen. :)

Jos "tunnet" äänet sormissa mentaaliharjoitellessasi, olet oppinut kappaleen jo aika hyvin. Tehokasta harjoittelua, josta naapuritkin tykkää!
 
Tuo tunteminen, tempo ja oman kehon rytmi on sitten yksilöökohtaista. Joukkuelajeissa pitää osata ottaa huomioon "Muut"kin.
 
Ed. takalaittomia ...

nykyään koen että ulkoa soittaminen liittyy aika paljon korvakuulolta soittamiseen, tai ainakin opettelua auttaa se että ajattelee asiaa siltäkin kannalta. soittaa hitaasti ja mielessään tunnustelee mitä tulee seuraavaks. ennen koitin lähinnä muistaa mitä sävelitä tulee seuraavaks, ja ulkoa opettelu tuntu lähes mahdottomalta. musiikki on kuitenkin tuntemista eikä pelkkää suorittamista

Onks tää nyt off-topicia jos klasaripalstalla puhuu jazz-ongelmista, mutta jazz-stankkujen perinteisin rakenne on AABA ja kun soolot alkaa, kolme A:ta tulee peräkkäin ja miten voi muistaa mikä niistä menossa ja milloin tulee B?

Ihan yleisesti, kannattaa soittaa mahdollisimman paljon mahdollisimman yksinkertaisia biisejä, eri sävellajeista ilman nuotteja ja opetella kuulemaan mistä äänestä ollaan lähdössä alussa (tai paussien jälkeen) suhteessa perussäveleen (tai johonkin muuhun tiedossa olevaan tukisäveleen).
 
Jos treenaa kappaletta säestäjän kanssa tai porukalla, on hyvin tärkeää taukojen jälkeen tietää mitä tapahtuu muilla edellisissä tahdeissa, että pystyy kaivamaan sen lähtösävelensä jostain ihan tietoisestikin. Erityisesti soittimilla jossa äänten paikkoja ei ole merkitty kiinteästi (vasket, jousisoittimet, laulu). Jousisoittajilla toki yleensä on motoriikassa treenattuna äänten fyysiset paikat, mutta ihan virityksellisessä mielessä.
 
Käytännön säveltapailua vaan paljon. Treenatessa ei koiteta muistaa mitä yksittäisiä nuotteja soitetaan, vaan koitetaan löytää mahdollisimman paljon nuottiryhmiä. Musiikissa on kuitenkin yleensä paljon erilaisia asteikoita, intervalleja, sointuja jne. Jos ne kuulee niin heti vähenee huomattavasti tarve keskittyä muistamaan asioita, ja voi keskittyä itse musiikkiin.