| Aihe: Sävellys / sovitus | |
|---|
|
Eli siis, näiden raja on häilyvä bändissä. Annan esimerkin: jos eräs henkilö X tekee biisin, mutta henkilö B tekee siihen rumpukompin, onko henkilö B silloin säveltäjä vai sovittaja?
Entä jos herra X tekee jälleen biisin muilta osin, mutta herra Y tekee kitara riffin, kuka silloin on säveltäjä ja kuka sovittaja? | |
Biisin kirjoittanut henkilö on säveltäjä, muut sovittajia. Tai no, kaipa biisin kannalta "oleellisen" riffin peliin tuonutta voi myös säveltäjäksi tuupata jossain tapauksessa.
"Just tell me fucking why everything becomes an issue!" |  mll
30.08.2008 19:34:01 (muokattu 30.08.2008 19:34:32) | |
|
Tietysti aina voi pohtia, että mikä on "biisi", josta lähdetään liikkeelle.
Jotkut ottavat täydet krediitit säveltämisestä pelkän neljän tahdin melodian perusteella, vaikka bändiläiset tekisivät kaiken muun minkä varaan biisi rakentuu.
Taas jossain tapauksessa biisi voi olla läjä riffejä, johon sitten lauluosuudet sovitetaan. Tällöin riffien tekijä monasti ottaa säveltäjäkrediitit.
Ja kaikkea tältä väliltä. Ota siitä sitten selvää. Kaikilla omat toimintatapansa. |  Exhausted
01.09.2008 11:54:52 (muokattu 01.09.2008 11:56:44) | |
|
Eli siis, näiden raja on häilyvä bändissä. Annan esimerkin: jos eräs henkilö X tekee biisin, mutta henkilö B tekee siihen rumpukompin, onko henkilö B silloin säveltäjä vai sovittaja?
Sanoisin että B on sovittaja.
Entä jos herra X tekee jälleen biisin muilta osin, mutta herra Y tekee kitara riffin, kuka silloin on säveltäjä ja kuka sovittaja?
Riippuu riffin luonteesta. Jos se on joku selkeä melodiaosa tyyliin Lenny Kravitzin Are You Gonna Go My Way niin melkein pitäisi sävellyskrediittiä antaa, mutta jos se on vaikka säkeistön alla tuleva kuvio niin sitten sovituksen puolelle.
Olisiko hyvä nyrkkisääntö: Sävelletyt jutut on aina uusia osia, joiden mukaan sovitetaan muut instrumentit. Sävellys voi pysyä samana, vaikka sovitus vaihtuu. (Kuvitelkaa biisistänne vaikka tekno- tai akustinen sovitus, ja miettikää mikä muuttuu.)
Tietysti bändiolosuhteissa ne rajat on tosiaan häilyviä, kun vaikka rumpukomppi voi inspiroida kitarariffiin ja muutenkin pääpaino ei välttämättä olekaan laulumelodialla. Onneksi tällöin bändit tajuavatkin jakaa kaikki sävellys- ja sovituskrediitit tasan ettei tule sitten riitaa. |  kivi
06.10.2008 00:07:14 | |
|
Eli siis, näiden raja on häilyvä bändissä. Annan esimerkin: jos eräs henkilö X tekee biisin, mutta henkilö B tekee siihen rumpukompin, onko henkilö B silloin säveltäjä vai sovittaja?
Entä jos herra X tekee jälleen biisin muilta osin, mutta herra Y tekee kitara riffin, kuka silloin on säveltäjä ja kuka sovittaja?
Herra X on säveltäjä kummassakin tapauksessa. Kuka merkitään biisiin sovittajaksi, riippuu siitä halutaanko olla reiluja ja merkitä kaikki osallistuneet sovittajiksi. Kitarariffi, olipa vaikka kuinka hyvä, ei välttämättä ole osa sävellystä (eikös tästä oo aika kuuluisia esimerkkejä, muistanko väärin, mm. Smoke On The Water, While My Guitar Gently Weeps...).
Biisin sävellys, sellaisena kuin amerikkalainen tekijänoikeus sen on useassa riitatilanteessa jo ratkaissut, on laulumelodia. Ei soinnutus, ei komppi, ei mausteet. Tätä voi olla vaikea uskoa, mutta kun koville mennään, mennään näin. Vaikka Whitney Houston esitti oikeudessa, että johan hänen äänensäkin (!) on osa sävellystä, niin linja piti.
Vastineeksi kannattaa antaa sovitusosuuksia reilulla kädellä. Ne on kumminkin vain kuudestoistaosia, mutta kunniaa niistäkin saa, ja kunniaa kannattaa jakaa kaikille joille se kuuluu, se ei ole keltään pois. | |
Vastineeksi kannattaa antaa sovitusosuuksia kohtuullisen reilulla kädellä. Ne on kumminkin vain kuudestoistaosia, mutta kunniaa niistäkin saa, ja kunniaa kannattaa jakaa kaikille joille se kuuluu, se ei ole keltään pois.
Näin on osin toimittukin. :)
|  wedevirtanen
14.10.2008 01:44:41 (muokattu 14.10.2008 01:45:00) | |
|
Tässähän oli vastikään oikeusjuttu Procol Harumin kappaleesta 'A white shade of pale' ja loppujen lopuksi oikeudenkäynnissä myönnettiin yhtyeen urkurille, kappaleen säveltäjän lisäksi, säveltäjän tekijänoikeus tähän kappaleeseen. Tosin sitä ei määrätty maksettavaksi takautuvasti.
Kappaleessa urkusoolo on keskeisessä asemassa. Olen kuullut jonkinlaista höpinää, että se olisi taas ollut Bach- kopio, en tiedä sitten.
Harvinainen tapaus kuitenkin. Mielestäni tässä tapauksessa urkurin olisi alunperinkin pitänyt saada nimensä toiseksi säveltäjäksi.
Peace and love brothers and sisters! | kivi
14.10.2008 12:26:11 | |
|
Tässähän oli vastikään oikeusjuttu Procol Harumin kappaleesta 'A white shade of pale' ja loppujen lopuksi oikeudenkäynnissä myönnettiin yhtyeen urkurille, kappaleen säveltäjän lisäksi, säveltäjän tekijänoikeus tähän kappaleeseen. Tosin sitä ei määrätty maksettavaksi takautuvasti.
Kappaleessa urkusoolo on keskeisessä asemassa. Olen kuullut jonkinlaista höpinää, että se olisi taas ollut Bach- kopio, en tiedä sitten.
Klassisesta teoksesta tehty muunnelmahan se on, samoin kuin vaikka Doorsin "Light My Firen" urkukuvio, mutta se on toissijaista ja vapaata riistaa. Olennaisempaa on seuraava: kummassakin tapauksessa urkuriffi muodostaa kappaleen melodian, eli kyseessä ei varsinaisesti oo soolo, vaan sen kaltainen melodinen osuus jota ilman kappaletta ei voisi edes tunnistaa. Sikäli kuin mä ymmärrän. | mll
15.10.2008 23:56:16 (muokattu 15.10.2008 23:56:52) | |
|
Biisin sävellys, sellaisena kuin amerikkalainen tekijänoikeus sen on useassa riitatilanteessa jo ratkaissut, on laulumelodia. Ei soinnutus, ei komppi, ei mausteet. Tätä voi olla vaikea uskoa, mutta kun koville mennään, mennään näin. Vaikka Whitney Houston esitti oikeudessa, että johan hänen äänensäkin (!) on osa sävellystä, niin linja piti.
Tää on kyllä jotenkin käsittämätön käytäntö. Moni rockbiisi ei todellakaan perustu kuolemattomaan laulumelodiaan vaan enemmänkin kuolemattomiin riffeihin.
Käsittämättömältä tuntuu välillä myös se, että kun artisti tuo 4 tai 8 tahdin melodiapätkän, josta sitten bändin kanssa väännetään elämää suurempi teos, niin artisti ottaa kuitenkin kaiken kunnian säveltämisestä. Hämmentävää... No toisaalta, pitäisi varmaan itse nostaa kissa pöydälle, todennäköisesti kissa kyllä joutuisi teuraaksi, eikä asioihin tulisi muutosta:D | |
Tää on kyllä jotenkin käsittämätön käytäntö. Moni rockbiisi ei todellakaan perustu kuolemattomaan laulumelodiaan vaan enemmänkin kuolemattomiin riffeihin.
Mutta tuossa olikin olennaista sana "ristiriitatilanteissa". Yhteistuotannoissa useampi tekijä voi kyllä sopia säveltäjyydestään täysin vapaasti. Se on aika lailla siinä, mitä teosilmoitukseen on kirjattu sen jälkeen kun siitä tekijöiden allekirjoitukset löytyvät.
Kyllä niitä riffittelijöitä on biisintekijöiksi merkitty kautta maailman sivu.
"Käytös siivo ja hillitty sopii lehmälle"
- Laura Latvala | |
Tää on kyllä jotenkin käsittämätön käytäntö. Moni rockbiisi ei todellakaan perustu kuolemattomaan laulumelodiaan vaan enemmänkin kuolemattomiin riffeihin.
En yritä olla eri mieltä mutta voitko antaa jonkun esimerkin?
"Modulaatiot...mä inhoon niitä...kyllä sävellajista toiseen pääsee muullakin tavalla" | kivi
30.10.2008 13:29:42 (muokattu 30.10.2008 13:33:35) | |
|
En yritä olla eri mieltä mutta voitko antaa jonkun esimerkin?
Smoke on the Water
Jumpin' Jack Flash
koko AC/DC:n tuotanto (eihän niissä usein edes oo laulumelodiaa, sellaista yhden nuotin kiljumista vaan:-)
Satisfaction
Up Around the Bend
Proud Mary
Kids Are Alright
My Generation
Down On the Corner
Layla
Cocaine
...
:-D | |
Hienointa on tietysti se, että säveltäjäksi pääsee myös riffejä pöllimällä, kuten Purplen tuotanto osoittaa.
"Käytös siivo ja hillitty sopii lehmälle"
- Laura Latvala | kivi
30.10.2008 13:38:33 | |
|
Hienointa on tietysti se, että säveltäjäksi pääsee myös riffejä pöllimällä, kuten Purplen tuotanto osoittaa.
Tai Doorsin, jos klasarilainat sallitaan. Tai kenen vaan.
Loppujen lopuksi aika harva asia on oikeesti uutta kamaa.
Mä muistan kuinka mä kerran suutuin Dead Moonin keikalla, mulla oli hauskaa ja kyseessähän on siis bändi joka yhdistelee eri paikoista varastettuja osia aika luovasti hyväksi rokiksi. Bongailin siinä mikä pala oli mistäkin, ja naureskelin, että: "aika hyvä, kertsi Ted Nugentia ja säkeistö Stoogesia ja riffi siihen Kinksiltä" tms. kun kuulin kuinka takana kaksi tyttöä keskusteli:
-Onpa hyvä bändi.
-Ja niin omaperäinen.
Mulla oli ilta pilalla. Omaperäisyys ei välttämättä oo arvo sinänsä, mutta myöskään Dead Moon ei oo sitä. Muuten hyvä bändi, tietysti.
:-( | mll
02.11.2008 23:10:41 | |
|
Smoke on the Water
Jumpin' Jack Flash
koko AC/DC:n tuotanto (eihän niissä usein edes oo laulumelodiaa, sellaista yhden nuotin kiljumista vaan:-)
Satisfaction
Up Around the Bend
Proud Mary
Kids Are Alright
My Generation
Down On the Corner
Layla
Cocaine
...
:-D
Listaan voisi vielä lisätä monia Black Sabbathin biisejä, tai no oikeastaan siihen voisi lisätä todella paljon biisejä monilta muiltakin rockin ja raskaamman rockin edustajalta... | |
Biisin sävellys, sellaisena kuin amerikkalainen tekijänoikeus sen on useassa riitatilanteessa jo ratkaissut, on laulumelodia. Ei soinnutus, ei komppi, ei mausteet. Tätä voi olla vaikea uskoa, mutta kun koville mennään, mennään näin. Vaikka Whitney Houston esitti oikeudessa, että johan hänen äänensäkin (!) on osa sävellystä, niin linja piti.
Mun mielestä toi on periaatteessa oikein, koska laulumelodia on kuitenkin kaupallisessa musiikissa se juttu. En kyllä haluaisi silti omien sävellysteni kohdalle toisen nimeä pelkän laulumelodian perusteella. :D
www.crimson-sun.org |  milcoin
27.12.2008 22:15:04 (muokattu 27.12.2008 22:18:33) | |
|
Smoke on the Water
Jumpin' Jack Flash
koko AC/DC:n tuotanto (eihän niissä usein edes oo laulumelodiaa, sellaista yhden nuotin kiljumista vaan:-)
Satisfaction
Up Around the Bend
Proud Mary
Kids Are Alright
My Generation
Down On the Corner
Layla
Cocaine
...
:-D
En muista kaikkia noista mutta ainakin seuraavissa: Cocaine, Layla, Proud Mary, Satisfaction, Up around The Bend on selkee laulettu koukku joka ainakin mulle tulee ekana biisin nimestä mieleen. Ehkä mulla menee nyt uskottavuus mutta en muista esim cocainen riffiä mutta kertsin muistan.
Tässä on varmasti paljon sitä että kitaristi muistaa riffit koska on sitä kautta opetellut biisit, sitten jos kysytään sointukulkua tai toisen säkeistön sanoitusta niin ei oo mitään hajua. Mut kaikilla se ei vaan mee niin. Sanoisin että suurin osa ihmisistä, ns. taviksista muistaa biisejä just kertsin laulukoukun ja sen sanoituksen perusteella.
EDIT: Siis mun pointti ei ollut se etteikö riffi olis ollu tärkee osa biisiä mutta kyllä biisin nostaminen klassikoksi tarvii muutakin kuin pelkän riffin.
"Modulaatiot...mä inhoon niitä...kyllä sävellajista toiseen pääsee muullakin tavalla" | |
EDIT: Siis mun pointti ei ollut se etteikö riffi olis ollu tärkee osa biisiä mutta kyllä biisin nostaminen klassikoksi tarvii muutakin kuin pelkän riffin.
Nyt taistelen vastaan. Kyllä itse olen samaa mieltä vaikkapa tuon Smoke on the waterin, Laylan, Cocainen tai vaikkapa Smells like teen spiritin tai Paranoidin jne osalta. Kyllä niissä biisin riffi mielestäni aiheutta kuulijassa sen suurimman fiiliksen, minkä biisistä irti saa. Kertsin melodiaa voi muovata mihin tahansa suuntaan, mutta riffi on kuitenkin se, joka järisyttää.
"Might as well JUMP!" voidaan sanoa vaikka ilman nuottia, eikä siihen tarvita edes David Lee Rothia, mutta kun synariffi soi, ihmisten tekee mieli hyppiä.
GIGO | Fuzzy Boner
28.12.2008 01:32:25 (muokattu 28.12.2008 01:32:40) | |
|
Ehkä mulla menee nyt uskottavuus mutta en muista esim cocainen riffiä mutta kertsin muistan.
Kunhan huutelen, mut eiks niinkö se riffi oo vähän niinku siin kertsis`? Tai siis se koko kertsin juttu on kokkeli ja se rihvi? Eli kokkeli. jepu jee | milcoin
28.12.2008 08:06:34 (muokattu 28.12.2008 08:08:44) | |
|
Nyt taistelen vastaan. Kyllä itse olen samaa mieltä vaikkapa tuon Smoke on the waterin, Laylan, Cocainen tai vaikkapa Smells like teen spiritin tai Paranoidin jne osalta. Kyllä niissä biisin riffi mielestäni aiheutta kuulijassa sen suurimman fiiliksen, minkä biisistä irti saa. Kertsin melodiaa voi muovata mihin tahansa suuntaan, mutta riffi on kuitenkin se, joka järisyttää.
"Might as well JUMP!" voidaan sanoa vaikka ilman nuottia, eikä siihen tarvita edes David Lee Rothia, mutta kun synariffi soi, ihmisten tekee mieli hyppiä.
Voihan se olla noinkin. Tossa tuli toi Whiter Shade Of Pale puheeks niin siinähän ei taida olla mitään varsinaista kliimaksia laulussa? Ja oi JUMP oli hyvä esimerkki.
Alkuperäiselle kysyjälle vielä että jos joku tuo 8 tahdin melodian ja muut soinnuttaa yms. tekee siitä biisin niin kyllä se on silloin yhdessä kirjoitettu ja sävellyskreditsejä kuuluu kaikille mukanaolleille.
Sama jos jollain on biisinraakile ja siitä muokataan yhdessä toisen tyypin kanssa biisi, vaikka toinen kaveri ois vaan makutuomarina ja suunnannnäyttäjänä prosessissa niin sekin on yhdessä kirjoitettu. Jos tää eka hahmo uskoo ite osaavansa tehdä biisin valmiiks niin silloinhan se voi pitää ne pointsit.
Musta on tärkeetä puhua aina kans lyriikasta ja biisin "tarinasta" koska se luo biisille tunnelmaa. Ja musta smells like teen spiritin hellohellohello-osa ja kertsinkin melodia on oleellinen. Pelkällä riffillä olisivat jääneet Sonic Youthiksi.
Ja tämä on totuus :)
"Modulaatiot...mä inhoon niitä...kyllä sävellajista toiseen pääsee muullakin tavalla" | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
