Rock, pop, alternative ›

Heitetään gallupilla: Revolverin käsittämättömän hyvien kappaleiden joukossa jonkin täytyy olla huonoin. Mikä ja miksi? Minusta Yellow Submarine on viehättävyydessäänkin vähän sellaista humppaa.
 
Munsta ehkä Georgen Love You To on vähä heikko.
 
Beatlesin nää piirretyt on kyllä iha loistavia :D
 
Tässä vaikkapa muutama Revolverin piisin piirretty:
 
http://www.youtube.com/watch?v=h3rQ3lOEm9M And You Bird Can Sing
http://www.youtube.com/watch?v=_hYpAYWqiwo Taxman
http://www.youtube.com/watch?v=nxYdFY94Jek Good Day Sunshine
 
:Ddd

Heitetään gallupilla: Revolverin käsittämättömän hyvien kappaleiden joukossa jonkin täytyy olla huonoin. Mikä ja miksi? Minusta Yellow Submarine on viehättävyydessäänkin vähän sellaista humppaa.
 
Yellow submarine tulee kyllä ainoana levyn biisinä skipattua toisinaan. I want to tell you ei ole myöskään suosikkeja, mutta en ole kyllä koskaan sen yli hypännyt.
 
Munsta ehkä Georgen Love You To on vähä heikko.
 
Tämä on taas oma suosikkini.

 
Heitetään gallupilla: Revolverin käsittämättömän hyvien kappaleiden joukossa jonkin täytyy olla huonoin. Mikä ja miksi? Minusta Yellow Submarine on viehättävyydessäänkin vähän sellaista humppaa.
 
Doctor Robertille tuo kyseenalainen kunnia lankeaa.
Mitenköhän sitä nyt perustelisi? Kuuntelin äsken Revolverin läpi nopeassti ja yritin miettiä miksi tämä ei iske, mutta mitään kummempaa syytä en vain keksi.

Itse sanoisin ehkä, että For No One. Onhan se periaatteessa hieno biisi, mutta jotenkin se tulee levyllä väärään kohtaan, eikä sovitus oikein miellytä. Liiankin semmonen kamariorkesteri & teehuone -tyyppinen vetäisy.

Juuri kuuntelin Revolverin läpi ja täytyy sanoa, että lähes mahdotonta sanoa huonointa biisiä... Onhan tuo aivan mielettömän innovatiivinen levy, etenkin kun ajattelee sen olevan 42 vuotta vanha! Helppohan se on nykyään tehdä vaikka millaisia levyjä, kun on 50 vuotta pop-musiikin historiaa takana ja paljon kopioitavaa... :) Mutta vuonna 1966...! No, ehkä se keltainen sukellusvene on sitten se heikoin biisi...

Juuri kuuntelin Revolverin läpi ja täytyy sanoa, että lähes mahdotonta sanoa huonointa biisiä... Onhan tuo aivan mielettömän innovatiivinen levy, etenkin kun ajattelee sen olevan 42 vuotta vanha! Helppohan se on nykyään tehdä vaikka millaisia levyjä, kun on 50 vuotta pop-musiikin historiaa takana ja paljon kopioitavaa... :) Mutta vuonna 1966...! No, ehkä se keltainen sukellusvene on sitten se heikoin biisi...
 
Eissaakeli, sehän on ihan pirun vanha ku ajattelee noin vuosissa :o! Nyt taas Beatles loksautti suun auki ammolleen.

Revolver on ollut varmaan aika kova juttu ilmestyessään. Esim. joku Tomorrow Never Knows...

Revolver on ollut varmaan aika kova juttu ilmestyessään. Esim. joku Tomorrow Never Knows...
 
Niin. Munsta muuten se Anthologyn versio on paljon parempi!

Revolver on ollut varmaan aika kova juttu ilmestyessään. Esim. joku Tomorrow Never Knows...
 
Tai "She Said She Said", aikamoisen edistyksellistä meininkiä vuonna 1966. Jos nyt on ihan pakko valita henk.koht huonoin tuolta levyltä niin sanotaan nyt se "Yellow Submarine" sitten.

Revolver on ollut varmaan aika kova juttu ilmestyessään. Esim. joku Tomorrow Never Knows...
 
Se kappalehan tehtiin loopeilla, joten olisi kiva saada kuulla elossa olevan Ihmenelikon puolikkaan maratonmiksauksia aiheesta. Junnaisivat sitä mahtavaa rumpukomppia, c:tä ja lokkien ääniä ees taas ja nakkaisivat Lennonin laulua sinne tänne. Ainakin minä jaksaisin ihan kivuttomasti kuunnella pari cd:llistä sellaista meininkiä. Sellainen miksausjuttu olisi ihan perusteltukin, koska McCartney masinoi aikoinaan koko homman ja hän on (yleisimmän käsityksen mukaan) edelleen elossa. Eli nauhaloopit ja soolokitarat ovat hänen tekemiään.
 
Voisivat samalla julkaista sen Carnival of Light -piisin.

Voisivat samalla julkaista sen Carnival of Light -piisin.
 
En oo koskaan muistaakseni kuullukkaan kappaleesta, vaikuttaa aika mielenkiintoiselta! :)
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Carnival_Of_Light

Beatlesin nää piirretyt on kyllä iha loistavia :D
 
Niin ovat! Vaikka animaation tekijöille onkin jäänyt epäselväksi kuka soittaa minkin kitarariffin tai laulaa pää-ääntä.

Komppaan kyllä Revolverin heikoimmaksi reväytykseksi Yellow Submarinea. Se erottuu kevyesti huonoimmaksi, muut kappaleet resonoivatkin sitten niin että.

Komppaan kyllä Revolverin heikoimmaksi reväytykseksi Yellow Submarinea. Se erottuu kevyesti huonoimmaksi, muut kappaleet resonoivatkin sitten niin että.
 
Niin, onhan se niinkin niin, että kyseinen viisu tulee useimmiten skipattua. Useimmiten tosin oon pistänyt täydellisen puhkisoittamisen piikkiin, vrt. Yesterday. Eihän se nyt sinänsä niin huono ole, hilpeänä välipalana erittäinkin onnistunut.

Maailman tärkein kysymys kuuluu, lopettivatko Beatlesit 60-luvun vai lopettiko 60-luku Beatlesit. Mutta entäpä jos 60-luku olisi loppunut ajallaan mutta Beatlesit eivät? Minkälaisia levyjä he olisivat tehneet ja miten usein? Mielestäni ainoastaan Lennonin Plastic Ono Band ja Harrisonin All Things Must Pass antavat hieman viitteitä tästä; Maccan ja Ringon levyt eivät. Sitä paitsi tämä kaikki olisi tapahtunut jo viimeistään vuoden 1971 alkupuolella. Entä sen jälkeen ja mitä Paul olisi keksinyt?
 
Katsoisin että heillä olisi ollut ainakin kolme suuntaa, joista käytän nimiä Carpenters, Roxy-Bowie ja Stooges. Kyllä, Stooges. Black Sabbathin ja Dark Side of the Moonin keksintöjä he tuskin olisivat tehneet. Sen sijaan jotain krautrock-tyyppistä tavaraa olisi hyvinkin voinut tulla ulos.
 
Jotta näin olisi ylipäätään voinut käydä, olisi aika monen asian pitänyt olla toisin. Listaan seuraavassa mielestäni oleellisimmat:
 
1. McCartneyn olisi pitänyt hyväksyä Beatles-levylle Lennonin rankemmat ja suorasukaisemmat sanoitukset, kuten Cold Turkey.
2. Tuottajaksi olisi pitänyt jatkossakin hyväksyä George Martin. Martinin olisi pitänyt muuttaa asennettaan kokeilevaan musiikkiin myönteisemmäksi.
3. Johnin, Paulin ja G. Martinin olisi pitänyt hyväksyä Harrison tasavahvaksi laulunkirjoittajaksi ja säveltäjäksi, jonka kiintiö levyillä on samansuuruinen Lennonin ja McCartneyn kanssa.
4. Yoko Ono -asiaan olisi pitänyt saada luova ratkaisu niin, ettei hänestä olisi tullut viidettä yhtyeen jäsentä eikä kakkostuottajaa vaan kenties vieraileva solisti ja "mentor".
5. Yhtyeen jäsenten olisi pitänyt olla valmiita säestämään toisiaan näiden soololevyillä, vaikka anonyymisti jos ei muuten. Tämä merkitsee, että Beatlesin sessioissa nauhalle tarttuneet ja jostain syystä käyttämättä jätetyt palikat olisi voitu käyttää itse kunkin soololevyjen rakennusaineena.
6. Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä: Kolmen Beatlen olisi pitänyt olla vähemmän sinisilmäisiä Allen Kleinin suhteen niin, ettei mitään oikeuskäsittelyjä olisi tullut. Apple olisi pitänyt kuopata hallitusti viimeistään 1971 tai siitä olisi pitänyt tehdä vain ja ainoastaan kunkin yhtyeen jäsenen soololevyjä julkaiseva merkki.
 
Mitä ajattelette: Jos yhtyeen olisi ollut mahdollista jatkaa, mitä olisi syntynyt?

Mitä ajattelette: Jos yhtyeen olisi ollut mahdollista jatkaa, mitä olisi syntynyt?
 
samaa paskaa mitä yhtyeen elinaikanakin
 
jos nyt jossittelemaan aletaan, niin neki levyt ois ollu hyviä JOS beatlet ois ollu olleet hyviä laulunkirjoittajia.

samaa paskaa mitä yhtyeen elinaikanakin. Jos nyt jossittelemaan aletaan, niin neki levyt ois ollu hyviä JOS beatlet ois ollu olleet hyviä laulunkirjoittajia.
 
Erinomainen vastaus. Tästä intoa saaneena esitän oman fantasiani aiheesta Imagine: What if -. Tarkastelu päättyy kuitenkin vuoden 1973 loppuun.
 
1970: Let It Be saatetaan loppuun ja pian kuitataan hienoista lauluistaan huolimatta välityönä. John ja Yoko julkaisevat syyskuussa soololevynsä Beatlesin säestäminä, ja McCartneyn rooli on suuri syntetisaattori- ja nauhaefektejä toimittavana alihankkijana, mistä johtuen hänelle annetaan säveltäjän krediitit kolmeen Yokonkin kappaleeseen. Lennonin lähes täysin tekemien kappaleiden kohdalla lukee Lennon-McCartney. Uutta bändilevyä aletaan rakentaa saman tien.
 
1971: Keväällä ilmestyy uusi albumi, joka vuoden 1968 albumin tavoin on tupla. Harrison ja Lennon ovat esillä enemmän kuin McCartney, joka tosin vanhaan malliin häärää sovitusten kanssa eniten. Lennonin rauhaa, sotaa ja utopioita käsittelevät kappaleet luovat temaattisen rungon levylle, jonka otsikko on Imagine. Harrisonin entistä selkiytyneempää hengellistä tilaa kuvaavat laulut istuvat hyvin kokonaisuuteen. Levyllä esiintyy vierailijoita, joiksi kaavailluista ja lupautuneista nimekkäin Jimi Hendrix ei aivan ehtinyt osallistua levyn tekemiseen. Rytmisektio Macca-Starr alkaa osoittaa entistä bluesimpaa ja hevahtavaakin elehdintää. Seuraavan levyn ituja kullaan McCartneyn instrumentaalisessa kappaleessa joka rakentuu vähittäisen variaation, sähköisen modulaation ja toiston varaan.
 
Apple yrityksenä lakkautetaan ja Allen Klein etsii uutta työtä. Apple jää elämään EMIn omistamana levymerkkinä joka julkaisee Beatlesin jäsenten ja heidän perheenjäsentensä soolotuotantoa. Loppuvuodesta aloitetaan uuden albumin työstäminen.
 
1972: Keväällä ilmestyy uusi albumi The Beatles II, joka lyö ällikällä askeettisuutensa ja kokeilevuutensa yhdistelmällä. Lennon-McCartney -raidat ovat Paulin tekemiä, ja kaksi kappaletta on merkitty koko yhtyeen nimiin. Nauhaloopeilla ja analogisilla sekvenssereillä pelailevat rytmis-hypnoottiset kappaleet on nimetty pelkin numeroin, ja sanoitukset muodostuvat yhden tai kahden sanan soluista kokonaisten lauseiden sijaan. Kappaleiden polyrytmiikassa on paikoitellen länsiafrikkalaisia piirteitä. Richard Hamilton on suutuksissaan Yoko Onon suunnitelemasta valkoisesta levynkannesta.
 
Syksyllä yhtye alkaa rakentaa omaa suurta synteesiään, näyttämöteosta Band on the Run, jossa esiintyy rockyhtye joka on aikakoneella siirretty muutaman sadan vuoden takaa tulevaisuudesta vuoteen 1972. Kappaleet ovat uusia ja merkitsevät paluuta 60-luvun tyyleihin, joskin näyttämöllä nimihahmojen lisäksi puuhaavat avustavat muusikot käyttävät uusinta sähkötekniikkaa. Esityksen löysähkö juoni ärsyttää monia, mutta kaikki lontoolaiselle näyttämölle buukatut esitykset myydään loppuun. Alkuvuodesta 1973 beatlet siirtyvät muutamaksi kuukaudeksi lomalle.
 
1973: Uusi levy Less & More ilmestyy syksyllä. Kappaleet ovat useimiten mollissa kulkevia muutaman soinnun vaelluksia, joita säestävät hakkaavat rumpukompit ja junnaavat bassokuviot. Syntetisaattoreita on vähän, vierailevia taiteilijoita ei lainkaan. Kappaleet ovat rumankauniita ja melko painostavia. Laulusolistina toimii enimmäkseen Lennon, joka ei soita kitaraa levyllä lainkaan. Sen sijaan McCartney kunnostautuu loihtimalla kitaroihin vahvasti efektoidun, usvaisen sointimaailman. Toisin kuin sointikuvasta voisi päätellä, on levy äänitetty Nigeriassa.
 
Less & Moren jälkeen takki on tyhjä, ja loppuvuosi kuluu seuraavalle vuodelle aiottua uutta maailmankiertuetta suunnitellessa.

(edellinen viesti toiseen kertaan)

Tuottajineen niin musiikki- kuin muihinkin historiankirjoihin jäävä hieno ja musikaalinen bändi. Klisheisesti enemmän kuin osiensa summa.
 
Voi urputtaa, mutta näin se vaan on. Ei voi mitn!