Tanssimusiikki ›

Mä. Pienet kulut.
Emännän syömisiin menee rahhaa ja hää kehtaa syödä vielä joka päivä.

Suu säkkiä myöten ja pankkirahalla eläminen minimiin. Toki tilanne on aivan eri niillä, joilla on jälkikasvua... Se on kuitenkin varmaa, että jos ei kiinnitä huomiota omaan mahdollisesti kehnoonkin maksukykyyn, vaan haluaa kaiken heti, niin se pärjääminen saattaa loppua seinään.
 
Vielä ei ole penniäkään esimerkiksi asuntolainaa, koska en ole varma tulevasta taloudellisesta asemastani. Raha häipyy siis taivaan tuuliin, mutta parempi näinkin, kuin kusta luottotietonsa kerralla yimitoitettuun lainaan. Myöskään autoa en ole hankkinut, vaikka roudaan keikoille useita kymmeniä kiloja kiippareita. Vakuutusten, autopaikan, bensan, huoltokustannusten ja auton ostamisen jälkeen taksilla / julkisilla kulkeminen tulee edullisemmaksi.
 
Näilä valinnoilla pärjäilen ihan mukavasti.

Miten se toimeentulo toteutetaan nykypaäivänä,edes kohtalaisesti..
Onnellinen olkoon hän,ken pystyy itsensä/perheensä elättämään yhdellä ja ainoalla formaatilla.
 
Mäkin haluaisin tietää tuon salaisuuden....

Muuta Tarmo maalle puhtaamman ilman ja edullisempien asntojen pariin.
 
Lainanerätkin on taatusti korkeintaan kolmanneksen vuokrasta.
 
Ja jää varaa omaan autoonkin. Sitä ei tartte tuskasena odotella pitkiä aikoja lauantaiyönä.
 
Alkuperäiseen kysymykseen: Yhdestä sun toisesta ylellisydestä saa tinkiä ja koettaa olla onnellinen arjen pienistä asioista.
 
Pientä lisäsärvintä koetan raapia ton työväentalon avulla.

Muuta Tarmo maalle puhtaamman ilman ja edullisempien asntojen pariin.
 
Lainanerätkin on taatusti korkeintaan kolmanneksen vuokrasta.
 
Ja jää varaa omaan autoonkin. Sitä ei tartte tuskasena odotella pitkiä aikoja lauantaiyönä.
 
Alkuperäiseen kysymykseen: Yhdestä sun toisesta ylellisydestä saa tinkiä ja koettaa olla onnellinen arjen pienistä asioista.
 
Pientä lisäsärvintä koetan raapia ton työväentalon avulla.
 
En suinkaan halunnut valittaa omasta tilanteestani. Tää on mun valinta ja olen tähän erinomaisen tyytyväinen. Jokaisessa elämäntyylissä on omat realiteettinsa, ja ne tuntemalla pärjää. Maalle muuttaisin, jos olis työtä tarjolla. Ytimessä on tuuraajahuoraamisele parhaat edellytykset. Ja toki joitakin muita asiaan liittymättömiä etuja :)
 
EDIT: Jo viides vuosi meneilläänn hyvän työllistymisen tutkintoon opiskellessa. Ihan vaan sen takia, ettei pääse maku menemään soittamisesta, eikä tarvitse parinkymmenen vuoden päästä olla katkera. Valintoja, valintoja...

Alkuperäiseen kysymykseen: Yhdestä sun toisesta ylellisydestä saa tinkiä ja koettaa olla onnellinen arjen pienistä asioista. Lain. IJ
 
Samat sävelet täällä.

Vaikka ei tämä kovin kaksista ole, niin tunnen pärjääväni oikein hyvin,.

Miten se toimeentulo toteutetaan nykypaäivänä,edes kohtalaisesti..
Onnellinen olkoon hän,ken pystyy itsensä/perheensä elättämään yhdellä ja ainoalla formaatilla.
 
Hyvä topikki. Pidetään asiallisella tasolla.
 
Kiitos kysymästä, pärjään suht mukavasti - tosin kuukausittaiset vakikulut on vähän turhankin isot kun pari vuotta sitten pistin asuntolainan kuukausierän korkeaksi enkä ole halunnut laskea sitä, tingin mieluummin jostain muusta.
 
Täytyy olla onnellinen työtilanteesta, Mäkeläisen kanssa meillä on keikkaa se viitisentoista kuussa, lisäksi on yksityispiano-oppilaita ja oon saanut tehdä tuurauksia eri bändeissä kuten Neljänsuorassa, niin suhteellisen mukavasti menee, ainakin toistaiseksi...
 
Keikkapaikkoja menee kiinni jatkuvasti, joten pudotuspeli käy myös artistien ja orkesterien kesken - kaikille ei enää valitettavasti riitä keikkaa. Ei millään. Liian moni hyvä, soittohaluinen, taitava muusikko on kotona.
 
Olen tosi onnellinen bändikavereideni asenteesta, jokainen keikka tehdään niin hyvin kuin osataan ja jaksetaan ja jos ei jaksaisi niin sanotaan takahuoneessa et potkikaas vähän mua, tänään on motivaatio nollissa. Kyllä se sieltä on aina löytynyt. Joskus joku muu luo henkeä enemmän, joskus se olen minä itse. Hienoa kyllä soittaa noiden kavereiden kanssa.

Alkuperäiseen kysymykseen: Yhdestä sun toisesta ylellisydestä saa tinkiä ja koettaa olla onnellinen arjen pienistä asioista. Lain. IJ
 
Samat sävelet täällä.
 
Eipä tota tartte selvemmäksi säveltää; soon siinä.......

Jotenkin pärjätään, kun velkoja ei juurikaan ole.
Jos nyt vielä esim. asuntovelallisena elettäisiin ja olisin päätoiminen tanssimuusikko, niin pirun tiukkaa olisi.

Ihan hyvinhän tässä pärjätään kun eukko ja minä käydään duunissa. Takavuosina oli kireämpää kun oli elatusmaksuja, päivähoitomaksuja ja vielä velkaa päällä. Kortistorahatkin riittävät meikän osuuksiin jos ei duunia löydy. Ja valehtelematta, niistä saisi vielä säästettyäkin.

Ihan kohtuullisesti.
Mulla on kaikkea mitä tarvitsen, ei velkaa.
Rahaa tulee riittävästi tekemättä mitään, ajankulukseni lisäksi teen vähän bisnestä ja keikkailen.

Siedettävästi pärjäillään. Kaikki perustuu velattomuuteen ja siihen, että äiti jo kauan sitten ompeli taskut housuihin l. ei ne ruhtinaalliset tulot, vaan suuriruhtinaalliset menot tai öööööö jotain.

Mie käyn päivä- ja eukko pätkätöissä. Kädestä suuhun tässä on eletty niin kauan kuin omassa taloudessa on oltu. Säästössä ei ole centtiäkään pahan päivän varalle ja lähes aikuinen jälkikasvu toilailuineen pitää huolen siitä, ettei säästöön mitään saadakaan. Soittohommien extralanteilla saa sitten joskus hankittua makkaraakin leivälle. Velkaa on kohtuullisesti - näillä näkymin se tulee maksettua ennen eläkeikää. Hengissä olemme kaikki säilyneet ja olemme ainakin fyysisesti terveitä. Which is nice.

Miten se toimeentulo toteutetaan nykypaäivänä,edes kohtalaisesti..
 
Elämä on tähän asti ollu toimeentulon suhteen aaltoliikettä, eli välillä ollut jopa liikaakin duunia ja kysyntää. Välillä on ollu aikoja, jolloin ei puhelin oo juurikaan soinut.
 
Eri mittaisia sijaisuuksia oon tehny päivätöissä vuosien varrella ja keikkoja siihen päälle minkä ehtii. Näinä aikoina onkin ollut ymmärrettävästi parempi taloustilanne. Välilllä sit taas on ollut työttömyysjaksoja päivätyörintamalla ja samanaikaisesti keikkoja harvakseltaan, ni sitte onkin ollu ihmeissään.. ;)
 
Ainakin mun kohdalla on menny sillai, että sit ku on ollu päivätöissä ni samanaikaisesti myös keikkarintamalla on ollu aktiivista. Ja sit taas täysin päinvastaisia aikoja. Mikä on erikoista toisaalta.
 
Täl hetkel taas on viransijaisuus päällä. Keikoille ei oo oikein meinannu taas ehtiä.
 
Ite on miettiny, että kyllä kait se ihmisen elämässä aika tärkeää on sellainen säännöllisyys ja ennustettavuus??
 
Monen päätoimisen muusikon tilanteessa varmaan rassaa se, että on hyviä kuukausia mutta sitte voi toisinaan olla niitä huonompiakin. Hyvinä kuukausina moni vois olla valmis ostaan lentokoneen ja kentän, huonoina joutuu viemään pulloja kauppaan, että sais ees kahvia ja korppua.. kuulostaako tutulta??

Hyvin on vielä pärjätty. Välillä on tiukkaa mutta kummasti aina tulee toimeen. Olisi kiva tietää että kuinka nim. Tarmo kustantaisi taksilla Lapin rundin, vaikka ensin viikko Saariselällä ja perään puolitoista viikkoa Kilpisjärveä.

Mulla on vakituinen työ ja viikonloput keikoilla. Eukko saa äitiyspäivärahaa ihan mukavasti vielä maaliskuuhun asti. Mulla tai siis meillä on asuntolaina, autolaina ja pieni vauva. Eipä se tilipäivänä kauaa raha tilillä viivy kun pankki vie osansa ja laskut maksaa. Mutta pärjäillään tässä. Ruokaa, vaatteita ja vaippoja on tähän asti aina pystytty ostamaan ku on tarvittu.

Kaikki! ..ihan kaikki

Vaan "En päivääkään vaihtaisi pois..."
 
Kaikki "tekemättä jääneet työtunnit" sataa suoraan perheen laariin.
 
Elintaso ei oo sama kuin elämisen taso.
 
Vielä on pärjätty ilman taulutelkkaria ja vanhoilla autonromuilla.