Kitarat: kitarakamat ›

Osta mielummin joku muu ku strato-kopio tuohon hintaan jos löytyy.

Lasten kohdalla tietysti esteeksi voi myös muodostua että heille ei välttämättä käytetty kelpaakaan, pitää olla uutta kun käytettyjen ostaminen on "köyhäilyä". Hehän eivät ole vielä oppineet että joka euro on ansaittavakin :)
 
Eivätkä sitä että käytetty = "vintagea" ja mitä soitetumman näköinen banjo, sitä enemmän mojoa.
 
Osta mielummin joku muu ku strato-kopio tuohon hintaan jos löytyy.
Mikäs strato-kopiossa vikana? Tietysti tremolo on se heikko paikka halpiksessa, koska matetiaaleissa on jouduttu säästämään. Tele-tyylinen talla pelittää varmasti oli sitten 100e tai 1000e kitara.

itellä oli tuollainen elektroakustinen. Ei pysynyt vireessä. kielten tapit eivät pysyneet paikoillaan ilman kikkailua, sekä maalit rapisi itsekseen pois puoli vuotta ostoksen jälkeen ja kaula halkesi omia aikojaan.
 
Mutta sähkiksestä sellainen muistikuva että voittipa täällä mnetissä joku sooloskapan sellaisella. oli tosin ilmeisesti hieman ruuvaillu soitinta ennen sitä. Oman kokemuksen mukaan aikasmoinen ritsa on tuo kitara

Lasten kohdalla tietysti esteeksi voi myös muodostua että heille ei välttämättä käytetty kelpaakaan, pitää olla uutta kun käytettyjen ostaminen on "köyhäilyä". Hehän eivät ole vielä oppineet että joka euro on ansaittavakin :)
 
Höh, mistäs lapset muka moista keksisi? Mun ensimmäinen ei-käytetty soitin oli tenorinokkahuilu muistaakseni 10-vuotiaana. Sitä ennen pärjäsin vallan mainiosti käytetyillä soittimilla, ja tuon huilun jälkeenkin on tullut tuliteränä ostettua tasan yksi kitara. :D Mulla on jäänyt ilmeisesti köyhäily päälle.
 
Enkä nyt katso, että soitin olisi koskaan huono sijoitus. Sen "ritsan" voi tosiaan pistää kiertoon sitten seuraavalle sukulaislapselle, jonka näpit alkavat kitaran otelaudalle hapuilla. Samalla tavalla mekin olemme lahjoitelleet ne soittimet eteenpäin joista olemme systerin kanssa "kasvaneet" ulos.

Se on semmonen juttu ett KÖYHÄN EI KANNATA OSTAA HALPAA ja se pätee tässäkin tapauksessa !!!!

Se on semmonen juttu ett KÖYHÄN EI KANNATA OSTAA HALPAA ja se pätee tässäkin tapauksessa !!!!
 
Kyllä halpaa kannattaa ostaa, mutta ei paskaa

Mutta, onhan sillä Anttilan Williamssilla voitettu Muusikoiden netin sooloskabatkin joskus ja paketissa tulee hyvät plektrat ? :)
 
Itsellänikin on Jack ja Dannyn LS1 (Les Paul kopio) ja olen siihen muuten tyytyväinen, mutta seuraavat viat täytyi itse korjata:
 
Sillan maadoitus toteutettu täysin onnettomasti - työnnetty reikää pitkin ohut johto kielenkiinnittimen ruuvin alle ja toivottu että se jotenkin ottaa kosketusta :(
 
Yksi johto oli jätetty käytännössä juottamatta potikkaan ja kitara pätki uutena - johto oli kyllä työnnetty potikan liittimeen, mutta tina ei ollut osunut/tarttunut :(
 
Mikkikytkin on huono ja täytyy ottaa huomioon vaihtaessa sen asentoa että liikkeet tekee määrätietoisesti ja voimakkaasti.
 
Satula on jotain nailonia ja kielet uppoavat siihen kuin voihin - kielen vaihtoa ei kannata tehdä heti uuteen kitaraan, mukana tuli "Made in Usa" kielet (ainakin lapun mukaan) ja ne olivat ihan ok, mutta heti ekassa kielen vaihdossa muovisatulan urat lähtevät syvenemään, jos ei ole erityisen varovainen.
 
Sillan kielenohjaimet ovat todella pehmeää metallia joka naarmuuntuu hiomattomista kielistä helposti ja pikku E alkaa katkeilla - kieltenohjaimien ristiin vaihto auttaa (mielestäni ei kannata yrittää itse hioa tai viilata ohjainta, jos ei ole jotain hienoviilasarjaa käytössä, eli se "hio paksulla kielellä" kikka ei mielestäni ole hyvä.
 
Tallamikki heilui ihmeellisesti ja lopulta otin sen auki kielten vaihdon yhteydessä, sekä sekä kyseinen mikki onkin vain sellainen, ohueen kehykseen pitkillä ruuveilla, ilman tukea laitettu ja heiluu varmasti.
 
Puuhun ruuvatut ruuvit oli osittain vedetty jo tehtaalla pois jengoiltaan ja pysyvät paikoillaan lähinnä kitkalla.
 
Nyt kitara alkaa vuoden jälkeen olemaan parhaimmillaan, viat on korjattu, tai ainakin tietää mistä on kyse, sekä mitään yllätyksiä ei enää pitäisi tulla.
 
Muuten ostaisin Jack ja Dannyn Les Paul JD 80 halpamallin (sen mattamustan) 99 eurolla, mutta kitara on ilmeisesti turhan painava.
 
JD telecaster on kyllä harkitsemisen arvioinen ja ehkä myös tuo Epiphonen EM-1 88 eurolla?
 
http://www.thomann.de/fi/epiphone_em_1_eb.htm
 
Ei tuo Williamssikaan vamaan mikään ihan paska ole, mutta siinä tulevat oheisromppeet, pussi, piuha ja vahvistin ovat sellaisia etten niitä halua, joten ne menisivät täysin hukkaan :(

Mutta, onhan sillä Anttilan Williamssilla voitettu Muusikoiden netin sooloskabatkin joskus ja paketissa tulee hyvät plektrat ? :)
 
Itsellänikin on Jack ja Dannyn LS1 (Les Paul kopio) ja olen siihen muuten tyytyväinen, mutta seuraavat viat täytyi itse korjata:
 
Sillan maadoitus toteutettu täysin onnettomasti - työnnetty reikää pitkin ohut johto kielenkiinnittimen ruuvin alle ja toivottu että se jotenkin ottaa kosketusta :(
 
Yksi johto oli jätetty käytännössä juottamatta potikkaan ja kitara pätki uutena - johto oli kyllä työnnetty potikan liittimeen, mutta tina ei ollut osunut/tarttunut :(
 
Mikkikytkin on huono ja täytyy ottaa huomioon vaihtaessa sen asentoa että liikkeet tekee määrätietoisesti ja voimakkaasti.
 
Satula on jotain nailonia ja kielet uppoavat siihen kuin voihin - kielen vaihtoa ei kannata tehdä heti uuteen kitaraan, mukana tuli "Made in Usa" kielet (ainakin lapun mukaan) ja ne olivat ihan ok, mutta heti ekassa kielen vaihdossa muovisatulan urat lähtevät syvenemään, jos ei ole erityisen varovainen.
 
Sillan kielenohjaimet ovat todella pehmeää metallia joka naarmuuntuu hiomattomista kielistä helposti ja pikku E alkaa katkeilla - kieltenohjaimien ristiin vaihto auttaa (mielestäni ei kannata yrittää itse hioa tai viilata ohjainta, jos ei ole jotain hienoviilasarjaa käytössä, eli se "hio paksulla kielellä" kikka ei mielestäni ole hyvä.
 
Tallamikki heilui ihmeellisesti ja lopulta otin sen auki kielten vaihdon yhteydessä, sekä sekä kyseinen mikki onkin vain sellainen, ohueen kehykseen pitkillä ruuveilla, ilman tukea laitettu ja heiluu varmasti.
 
Puuhun ruuvatut ruuvit oli osittain vedetty jo tehtaalla pois jengoiltaan ja pysyvät paikoillaan lähinnä kitkalla.
 
Nyt kitara alkaa vuoden jälkeen olemaan parhaimmillaan, viat on korjattu, tai ainakin tietää mistä on kyse, sekä mitään yllätyksiä ei enää pitäisi tulla.
 
Muuten ostaisin Jack ja Dannyn Les Paul JD 80 halpamallin (sen mattamustan) 99 eurolla, mutta kitara on ilmeisesti turhan painava.
 
JD telecaster on kyllä harkitsemisen arvioinen ja ehkä myös tuo Epiphonen EM-1 88 eurolla?
 
http://www.thomann.de/fi/epiphone_em_1_eb.htm

:D
 
Mikäs siinä jos haluaa ja jaksaa säätää...
 
Ei tuo Williamssikaan vamaan mikään ihan paska ole, mutta siinä tulevat oheisromppeet, pussi, piuha ja vahvistin ovat sellaisia etten niitä halua, joten ne menisivät täysin hukkaan :(
 
No mikähän sitten on paska jos ei tuo? Kakkosnelonen johon on erikeepperillä liimatut mikit ja nauloihin solmitut kielet? :)

Heh, tulee jälleen mieleen takavuosilta tarina Williamsin elektroakustisesta.
 
Tuli siis nuorempana poikana vaihdettua tuommonen akkari olikse nyt 99 euro-rahaan Anttilan viehättävän kassaneidin kanssa. Kotona näytti siltä ettei hyvältä näytä, kitaraa määritteleviin ominaisuuksiin kuului päällimmäisenä ns. arpajaisvire.
 
Päätin tahtoa mielummin kitaran, jolla voi soittaa edes siedettävällä vireisyydellä otteeltaan ja asemaltaan toisistaan poikkeava sointuja, joten kiikutin tuon helvetin virityksen siihen Anttilan tiskille ja vaadin rahoja. Kassahenkilö pyys täyttämään jonku kupongin, että mikä nyt on ku ei kelpaa. Kuvailin siihen jotensakin puoliammattimaisin termein kyseisen soittimen ominaisuuksia, ja tilinumerolle varattuun sarakkeeseen kirjoitin tuttuja numeroita. Kassahenkilö veloitti kassastaan sen 99 yksikköä valuuttaa, ja kävelin kotiin rikkaan elkein.
 
Myöhemmin huomasin myös tililleni ilmaantuneen tuon saman summan.
 
Mielestäni Williams -kitaratuotteet saattavat, mikäli sopiva yksilö osuu kohdalle, olla jopa tuplasti hintansa arvoisia soittimia.

No mikähän sitten on paska jos ei tuo? Kakkosnelonen johon on erikeepperillä liimatut mikit ja nauloihin solmitut kielet? :)
 
Vähän makee custom-idea!

"Log" eli ensimmäinen sähkökitara http://www.dkimages.com/discover/previews/780/601603.JPG
Les Paulin akustisesta tekemä ensimmäinen lankkusähkökitara

"Log" eli ensimmäinen sähkökitara http://www.dkimages.com/discover/previews/780/601603.JPG
Les Paulin akustisesta tekemä ensimmäinen lankkusähkökitara
 
Tuo on kyllä aika arkaainen. Mulla saattaisi tulla vastaavaa jälkeä jos polkaisisin jatsilootaprojektin pystyyn. Onkos tuossa P90:ten esiasteet?

Tässä on myös aika alkeellinen. http://www.youtube.com/watch?v=k4usje4ClKE&feature=related

tuommoista sähkistä huviksen soittelin tänään anttilassa akustisesti. ei se nyt mikään ihan kamala ollut, vaikkei tietty mikään helmikään. en näe syytä miksei sitä junnulle voisi ekaksi kitaraksi ostaa, kukapa meistä on heti alkuun hyvät kamat saanu? oma eka sähkökitarani oli loppuun ajettu floikallinen ibanezi. kyllä siinä itku tuli monesti kun jotain piti säätää, varsinkin kun se floikka oli semmonen ikivanha hiton iso möykky metallia.
 
vireen pysyvyyshän tuossa ei ihan hirveesti vakuuttanut mutta missä halvassa kitarassa se muka pysyisi? ja tuleehan tuossa viritysmittari mukana.
 
mut niin, on se kyl toisaalta vähän hölmöö ostaa eka kitara anttilasta kun ei saa mitään opastusta eikä asiantuntemusta siinä kaupan päälle.

Kun lukee tätä ketjua niin tulee semmoiseen käsitykseen, että mitä kalliimpi kitara, niin sitä parempi soittaja. Mutta onks se oikeesti noin, eli jos sun kaveri soittaa 1000 € gibsonilla, ja itte sä soitat 2000 € gibsonilla, niin oletko siis kaks kertaa niin hyvä kitaristi, soittaja ja muusikko kuin se sinun tonnin räpsyllä soittava kaverisi ?

------------------

Korggari tossa pistikin hyvin. Ei Korggarilta sitten soittoinnostus lopahtanu anttilan kitaraan. Mun soittoinnostusta ei tappanut 100 kertaa huonompi kitara kuin tuo williams. Jos haluaa soittaa niin silloin sitä kakara soittaa sillä mikä eteen laitetaan. Porvariperheissä toukat tosin saavat hyvät kamat heti alkuun mutta duunariperheessä ei ehkä ihan näin. Tosin käytetty microcube ja käytetty ibanezin kiinteätallainen ei maksa yli 200e...

Mnetin yleisen käsityksen mukaan vastaus on kyllä.
 
Mutta asiaan.. Testasin tuota pakettia kerran kaverin luona. Soittaessa tuli sellainen ihme olo, kuin olisin ollut pienen jännitteen vaikutuksen alaisena. Tämä varmasti kuulostaa oudolta, mutta mä todella luulen että siinä vahvistimessa oli jotain vikaa ja se antoi inputin kautta jonkun verran virtaa ulos joka meni piuhan kautta kitaraan. En siis mitään varsinaista sähköiskua saanut, mutta tuli sellainen kumma olo..
 
Toinen vähän pienempi juttu jonka huomasin, oli todella huonosti viimeistellyt nauhojen päät. Vasemman käden etusormi oli 2 minuutin soittelun jälkeen täynnä pieniä viiltoja terävistä nauhoista.
 
Tuskin tarvitsee siis kertoa, etten suosittele kitaraa kenellekään. Oikeasti, en kenellekään.
 
Ei se williams ihan semmosenaan tosiaan olekkaan kenellekkään alottelijalle suositeltava, itekkin ihan aluksi hion siitä otelaudan santapaperilla, koska siellä oli nauhat tosiaankin hirmusen eri korkeuksilla, eli tulee sitä särinää ääneen hyvin herkästi, sitte säädin kaularautaa että sain kaulan suoremmaksin ja myös kielet tätä kautta alemmaksi, sitte vielä tallasta jokaista kieltä säädin niin alas kuin ikinä saa ilman että alkaa särisemään, ja lopuksi nostin mikejä ylemmäksettä saa niihin enempi tehoa, ja tietyusti se intonaation säätö mutta siihen on mun mielestö tosi hyvä apukeino se williamsin mukana tuleva viritysmittari, siellä paksuilla alakielilla tosin meinas ruveta jo säätövarat loppumaan tallasta kesken , mutta jos nää hommat viittii vaan tehdä niin kyllä siitäkin jonkinlaisen aloittelijalle sopivan soittopelin saa,,
 
Mut sen kyllä vielä sanon, että näissä tosi halpis kitaroissa on ihan turhaa käyttää sitä vibrakampia, koska ei siinä tarvii kuin yks kammin painallus ja viritykset on sitte ihan persiillään, että tosiaan joutuu virittämään koko skittan alusta loppuun usiksi, jos joku on ostamassa tämmöstä tosi halpaa kitaraa niin ostaa sitten mieluummin semmosen jossa ei ole sitä vibrakampia olleskaan, itte en tossa mun williamsissa ollenkaan edes laittanu sitä vibrakampia paikoilleen koska ei siitä ole tämmösissä halpiskitaroissa mitään hyötyä,

Korggari tossa pistikin hyvin. Ei Korggarilta sitten soittoinnostus lopahtanu anttilan kitaraan. Mun soittoinnostusta ei tappanut 100 kertaa huonompi kitara kuin tuo williams. Jos haluaa soittaa niin silloin sitä kakara soittaa sillä mikä eteen laitetaan. Porvariperheissä toukat tosin saavat hyvät kamat heti alkuun mutta duunariperheessä ei ehkä ihan näin. Tosin käytetty microcube ja käytetty ibanezin kiinteätallainen ei maksa yli 200e...
 
Samaa mieltä olen. Jos haluaa soittaa, sitä soittaa vaikka skifflevehkeillä.
 
Bassonsoittoa aloittelin vääräkätisellä Mayalla. Kitaran alkeita aloin tapailla nurkissa pyörineellä venäläisellä akustisella jonka kielet olivat slidekorkeuksilla. Mitkään tuollaiset pikkuseikat eivät tappaneet kiinnostustani soittamiseen. Tosin en tiedä, vaikuttaako asiaan se, että synnyin 70-luvun alussa - 90-luvulla syntyneillä tilanne voi toki olla eri. :)