Yleistä keskustelua musiikista ›

onko musikaalisuuden ja musiikkimaun välillä jokin yhteys?
 
muusikoiden keskuudessa jotkut musiikintyylit ovat (suhteessa) paljon suositumpia kuin kaikkien ihmisten keskimäärin. tämän voi tietysti selittää muullakin kuin musikaalisuudella, mutta me voidaan keksiä muitakin tapoja lähestyä tätä kysymystä. luulisi, että esim rytmillisesti haastavempi musiikki uppoaa keskimäärin paremmin hyvän kuin huonon rytmikorvan omaaviin.

Tulee nyt ensimmäisenä mieleen, että ehkä tämmönen lottoproge vois olla vaikka sellasta, jota ei-muusikot eivät kauheasti diggaile. Ei nyt siis tietenkään läheskään kaikki muusikotkaan.

Yleisesti voidaan puhua kyllä tästä, että yleisöön puree melodiat ja soittajaan suoritus. Poikkeuksia löytyy, kuten aina, mutta itse olen tietoisesti koittanut päästä eroon - ja olen päässytkin, siitä, että musiikkia tulis kuunella musikaalisista lähtökohdista. Pienempänä sitä toki tein, ja sitä hienompaa se oli, mitä monimuotoisempaa ja mutkikkaampaa musiikki oli.
 
Nyt on kuitenkin ymmärtänyt (tai vaan vaihtanut kantaansa toiseen), että musiikissa on itselle tärkeintä tunnelma ja taiteellisuus. Pidän taiteellisuutta jotenkin aidompana elementtinä tarttua, kuin sitä varsinaista suoritusta. Tekninen suorittaminen tulee olla kunnossa, että saa ilmaistua itseään (mikä on siis musiikin ultimaattinen tavoite - imo) haluamallaan tavalla, mutta siitä voi tulla myös vihollinen kuten vaikkapa Guthrie Govanin tapauksessa, joka hyvästä kitaratyöskentelystä huolimatta ei saa mitään aikaiseksi, kun soitto toimii itseisarvona eikä työkaluna.
 
Tämä analyysi siis olettaa, että musiikki pidetään kuuneltavana ja taidemuotona, eikä esim. hyvänä harrastuksena tai itsetyydytyksenä. Sitä voi kuitenkin pitää ihan hyvin minä noista vaan, tai kaikkina, mutta mä näen asian näin.
 
Tulee nyt ensimmäisenä mieleen, että ehkä tämmönen lottoproge vois olla vaikka sellasta, jota ei-muusikot eivät kauheasti diggaile. Ei nyt siis tietenkään läheskään kaikki muusikotkaan.
 
Ylipäätään kaikissa tee-se-itse lajeissa se suorittaminen on jotain sellaista, joita "tavalliset" käyttäjät ei välttämättä kauheasti arvosta ennenku tekevät itse. Tän näkee yksinkertaisimmillaan siinä, miten vaikkapa rumpalit jaksaa kuunnella biisejä joissa on hienoja rumpujuttuja muttei välttämättä mitään muuta sisältöä esim.
 
Ihan luontevaa silleen, mutta ite en ole koskaan tähän kastiin pudonnut/kohonnut. Olen aina vihannut silmittömästi kaikkea "kitara"musiikkia, kitarasooloja ja ylipäätään musiikkia missä joku instrumentti on johtoasemassa turhan takia. Olen siis kitaristi, mikäli ei selvinnyt.

Kukahan sen tutkimuksen teki, josta kävi ilmi että musikaalisesti lahjakkaammat ihmiset kokevat voimakkaampia tunneskaaloja kuuntelun aikana. Varmaan tyliin joku yliopisto, yle uutisoi siitä joskus kesä-syyskuu akselilla radiossa.
 
Tietysti taidokkaat soittomiehet ja naiset diggailee varmaankin kuunnella juurikin sitä taidokasta räpellystä.
Itse soitan pelkästään korvakuulolsta, ja olen myös opetellutkin soitelemaan näin. Pidän itseäni ihan semi-musikaalisena ja allekirjoitan tuon, että tunneskaaloja käydään läpi paljon musankuuntelun aikana.
 
Mutta tämän idea ei nyt ole se, että vittu kun mä oon lahjakas, vaan se, etten oikeestaan tiedä ees mitä haluan sanoa. Niin, varmaan sitä ajan takaa, että ainakin jollain tavalla se musikaalisuus vaikutaa musan kuuntelemiseen

Yleisesti voidaan puhua kyllä tästä, että yleisöön puree melodiat ja soittajaan suoritus.
 
Jos katsotaan mitä listoilla pyörii tai mitä radiosta tulee, niin ei kyllä soittajan suoritus näytä olevan tärkeä. Ja melodiat? No hyvillä melodioilla varmasti pärjäisi, mutta ovatko ne sitä, mitä massat etsivät? Tarttuva renkutus ja hyvä melodia ei mun mielestä ole ihan samat asiat.
 
Poikkeuksia löytyy, kuten aina, mutta itse olen tietoisesti koittanut päästä eroon - ja olen päässytkin, siitä, että musiikkia tulis kuunella musikaalisista lähtökohdista. Pienempänä sitä toki tein, ja sitä hienompaa se oli, mitä monimuotoisempaa ja mutkikkaampaa musiikki oli.
 
Onko monimuotoisuus ja mutkikkuus mitenkään suoraan yhteydessä musikaalisuuteen? Ei tietenkään sikäli, että ne eivät takaa mitään musikaalisuutta.
 
Nyt on kuitenkin ymmärtänyt (tai vaan vaihtanut kantaansa toiseen), että musiikissa on itselle tärkeintä tunnelma ja taiteellisuus. Pidän taiteellisuutta jotenkin aidompana elementtinä tarttua, kuin sitä varsinaista suoritusta. Tekninen suorittaminen tulee olla kunnossa, että saa ilmaistua itseään (mikä on siis musiikin ultimaattinen tavoite - imo) haluamallaan tavalla, mutta siitä voi tulla myös vihollinen kuten vaikkapa Guthrie Govanin tapauksessa, joka hyvästä kitaratyöskentelystä huolimatta ei saa mitään aikaiseksi, kun soitto toimii itseisarvona eikä työkaluna.
 
Tämä ei varsinaisesti liity siihen, mistä halusin keskustella. Sä nyt jotenkin yhdistät musikaalisuuden tekniisyyteen ja johonkin semmoiseen, mitä en tarkottanut (ehkä toi ketjun toinen kommentti hämäsi). Tämä ei ole nyt mitään tilukeskustelua. Vaan kyse on siitä, vaikuttaako musikaalisuus siihen, mitä kuunnellaan (riippumatta mitä tämä musikaalisten ehkä enemmän kuuntelema musiikki on). Yksi mahdollisuus on, että musikaalisemmat kuuntelisivat enemmän tuota mainittua "taiteellisempaa" musiikkia. Taiteellisuus ja musikaalisuus ei ole mitenkään toisistaan helposti erotettavissa olevia asioita. Eikös jälkimmäinen ole edellytys ensin mainitulle.

Tietysti taidokkaat soittomiehet ja naiset diggailee varmaankin kuunnella juurikin sitä taidokasta räpellystä.
 
Tällainen tendenssi tietysti on. Mutta se on jotensakin selvää, että jos joku opiskelee esim tietynlaista kitaransoittoa, niin se kuuntelee samantyyppistä soittoa sisältäviä levyjä. Mutta tämä ei kerro oikeestaan musikaalisuuden ja musiikkimaun yhteydestä välttämättä mitään. Itse kysymyksestä on tietysti vaikea saada otetta, kun musiikin kanssa tekemisissä olevat, jotka on yleensä näitä musikaalisia, tietysti tutustuu eri tyyleihin muutenkin helpommin. Pitäisi kai vertailla sellaisia ihmisiä, jotka ei itse ole niin muusikoita (näitäkin osa on musikaalisesti jossain määrin lahjakkaita ja toiset eivät). Yksi tutkimusasetelma olisi tutkia, kuuntelevatko musikaalisesti lahjakkaat ei-muusikot eri usein musiikkia kuin musikaalisesti ei-niin-lahjakkaat. Tätä lahjakkuutta voisi yrittää mitata jollain sävel- ja rytmikorvatesteillä.

No näitä ääripäitä on helppo heitellä, mikään pelkkää punkkia kuunteleva jannu ei varmasti soitakkaan muuta kun kuuntelemaansa musiikkia, eikä näin varmasti musikaalisesti kehity juurikaan, vaikka siihen olisikin potentiaalia.
 
Matikkametallia kuunteleva soittaa usein matikkametallia ja on varmasti hyvä soittoja, mutta ei se ole musikaalisuuden mitta. Elikäs ei musikaalisuus ja musiikkia maku ole mielestäni suoraan verrannollisia, enemmänkin suorittaminen ja musiikki maku on.
 
Äsh.. tulipa huono postaus.

Jos katsotaan mitä listoilla pyörii tai mitä radiosta tulee, niin ei kyllä soittajan suoritus näytä olevan tärkeä. Ja melodiat? No hyvillä melodioilla varmasti pärjäisi, mutta ovatko ne sitä, mitä massat etsivät? Tarttuva renkutus ja hyvä melodia ei mun mielestä ole ihan samat asiat.
 
Ei soittajan suoritus, vaan soittajAAN suoritus. Eli soittajaan vetoaa musiikissa suoritus.
 
Hyvällä melodialla tarkoitin nimenomaan tarttuvaa renkutusta. Suurimmassa osassa listabiisejä on kertsimelodiaan panostettu, siten, että se tarttuu = hyvä. Ilmaisin itseni huonosti
 
Onko monimuotoisuus ja mutkikkuus mitenkään suoraan yhteydessä musikaalisuuteen? Ei tietenkään sikäli, että ne eivät takaa mitään musikaalisuutta.
 
Eivät takaakkaan, mutta ovat asioita, jotka minun kokemuksien mukaan yleensä vetoavat musikaalisiin ihmisiin ensisijaisesti.
 
Tämä ei ole nyt mitään tilukeskustelua. Vaan kyse on siitä, vaikuttaako musikaalisuus siihen, mitä kuunnellaan (riippumatta mitä tämä musikaalisten ehkä enemmän kuuntelema musiikki on).
 
Koitin vain perustellummin sanoa, että musikaalisuus auttaa ymmärtämään paremmin vaikkapa juuri suoritusta - ja tätä kautta jostain syystä onnistuu vetoamaan herkemmin musikaalisiin ihmisiin.
 
Tilutuksessa ei muuten ole sinällään mitään arvoja, teknisiä tai musikaalisia.
 
Yksi mahdollisuus on, että musikaalisemmat kuuntelisivat enemmän tuota mainittua "taiteellisempaa" musiikkia. Taiteellisuus ja musikaalisuus ei ole mitenkään toisistaan helposti erotettavissa olevia asioita. Eikös jälkimmäinen ole edellytys ensin mainitulle.
 
Ei minusta. Käsitän itse musikaalisuudella nimenomaan musiikin ymmärtämistä teknisessä mielessä; motoriikka, nuottikorva jne - ja taiteellisuudella taas jotain abstraktimpaa kuten vaikkapa kykyä tulkita itseään. Tiän monta taiteellista aktia, jotka ei välttämättä ole kovinkaan musikaalisia, mutta itsensä peliin laittaminen on sitä luokkaa, että taiteellisuus kukoistaa.

luulisi, että esim rytmillisesti haastavempi musiikki uppoaa keskimäärin paremmin hyvän kuin huonon rytmikorvan omaaviin.
 
Mäkin oon havainnu näin, jossain määrin ainakin. Lähes kaikki mun ystävät harrastaa musiikkia jossain muodossa. Vaikka ei soittaiskaan mitään soitinta, niin tietävät ainakin laajasti musiikin teoriaa ja sen sellaista. Juuri tämänkaltaisiin ihmiseen jännät temmonvaihdokset (esimerkkinä) tehoavat just sellasena hienona lisämausteena biiseihin, kun taas ne, jotka musiikkia ei harrasta, arvostelevat näitä monimutkaisuuksia musiikissa negatiiviseen sävyyn tai jollain muulla tapaa osoittavat halveksuntansa.
 
Viime aikoina on alkanut iskemään Reverend Bizarre, Warning ja muu teknisesti ei-niin-vaikeasti soitettava musiikki. On monissa tapauksissa, ei tietenkään kaikissa, helpompi välittää tiettyjä sanomia/tunnelmia vaikkapa suht koht simppeleillä kitarakuvioilla (jolloin vaikkapa viimeistellyt soundit pääsee yleensä helpommin esille) tosi monimutkasten ja teknisten kuvioiden sijaan. Ei todellakaan ole paljoa kokemusta asiasta, mutta tän verran oon huomannut. Tietysti asiaan vaikuttaa vaikkapa grooven määrä, soittajien taidot, soittajien ilmaisun uskottavuus jnejne. Joskus tekee mieli kuunnella teknisesti tosi monimutkaista musiikkia, joskus taas todella simppeliä.

Itse uskoihin sellaiseen asiaan, että ihmiset, jotka soittavat arvostavat taidokasta soittoa ja täten myös kuuntelevat sitä. Ehkä.

yritetään pitää keskustelu aiheessa:
 
eli jos ihmisellä on jonkinlaista tai suurempaakin musiikillista lahjakkuutta (riippumatta siitä, onko hän muusikko), kuunteleeko hän todennäköisemmin jotain tiettyjä genrejä kuin se, jolla lahjoja ei ole

yritetään pitää keskustelu aiheessa:
 
eli jos ihmisellä on jonkinlaista tai suurempaakin musiikillista lahjakkuutta (riippumatta siitä, onko hän muusikko), kuunteleeko hän todennäköisemmin jotain tiettyjä genrejä kuin se, jolla lahjoja ei ole
 
Jazz nyt tulee lähinnä mieleen.

Ja todennäköisesti kovinkaan moni esim. mnettiläisistä ei kuuntele uutta amerikan rnb:tä vaikka se on nykyään (jostain kumman syystä) varsin suosittua. Eli mitä ilmeisimmin musikaaliset haluavat musiikiltaan vähän enemmän kuin tavalliset pulliaiset.

yritetään pitää keskustelu aiheessa:
 
eli jos ihmisellä on jonkinlaista tai suurempaakin musiikillista lahjakkuutta (riippumatta siitä, onko hän muusikko), kuunteleeko hän todennäköisemmin jotain tiettyjä genrejä kuin se, jolla lahjoja ei ole
 
Jos musiikista on todella kiinnostunut ei länsimaista taidemusiikkiperintöä voi sivuuttaa. En tiedä miten tähän vaikuttaa lahjakkuus tai vaikkapa sosiaaliset tekijät.

Sub zeron haikailemaa aihetta on hankala käsitellä, koska monikaan ei ole itse tai edes tunne sellaisia ihmisiä, jotka ovat musikaalisia, mutta eivät muusikoita. Musikaalisuus kun niin helposti johtaa muusikkouteen. Täällä moni selittää nimenomaan muusikoista.
 
En tiedä muuta kuin sen, että itse olen ollut pienestä pitäen musikaalinen jossain määrin ainakin; Olen luullakseni löytänyt musiikista hiukan erilaisia asioita kuin monet muut tuntemani ihmiset. Tietysti ne asiat, joita musiikista löytää ovat muuttuneet, kun aloin soittaa. Mutta muistan kyllä, kuinka esim. jotkut musiikilliset seikat ärsytti musiikissa, jota kuuntelin. Tuolloin kuuntelin lähinnä jotain poppia yms. mitä nyt radiosta tuli. Eli vastaus aiheen kysymykseen omalta kohdalta: Musikaalinen ihminen ei välttämättä kuuntele yhtään erilaista musiikkia, kuin vähemmän musikaalinen. Vaikkakin musikaalinen voi kokea musiikin eri tavoin.

Musikaalisuus kun niin helposti johtaa muusikkouteen.
 
Voi tätä tietysti pohtia muusikoiden sisälläkin. Että onko musikaalisemmat muusikot keskittyneet joihinkin genreihin. Luulisi, että genreissä on vaihtelua sen mukaan, kuinka pitkälle niissä yleensä voi kehittyä (vaikka periaatteessa voi aina ruveta keksimään uutta jonkun genren sisällä, jos vanhan puitteissa ei voi enää kehittyä). Tuntuisi vähän oudolta, jos joku superlahjakkuus pitäytyisi jossain suppeassa osastossa. "Osaan soittaa kuin Reinhardt mutta tykkään olla kolmesointupunk-bändin taustakitaristi vuosikymmenestä toiseen". Ehkäpä ei näin.

Ja todennäköisesti kovinkaan moni esim. mnettiläisistä ei kuuntele uutta amerikan rnb:tä vaikka se on nykyään (jostain kumman syystä) varsin suosittua. Eli mitä ilmeisimmin musikaaliset haluavat musiikiltaan vähän enemmän kuin tavalliset pulliaiset.
 
Hoh, jos luulet että se on niin helppoa, tee perässä. Kyllä niihin lauluharmonioihin ja tuotantoon on vaivaa nähty siinä missä rokkibiisinkin tekoon.

Hoh, jos luulet että se on niin helppoa, tee perässä. Kyllä niihin lauluharmonioihin ja tuotantoon on vaivaa nähty siinä missä rokkibiisinkin tekoon.
Juu, rockmusiikki onkin todella "vähän enemmän".

Juu, rockmusiikki onkin todella "vähän enemmän".

No rockia ja metallia täällä tunnutaan pitkälti kuuntelevan. En näe niissä mitään sisäsyntyisesti musikaalisempaa kuin R&B:ssa: eri asiat vain painottuvat.