Kitarat: soittaminen ›

Eihän sitä nyt herranen aika sentään KUKAAN mnettiläinen päätä, KUKA on suomen kovin kepittäjä ja kuka on musikaalisempi kuin kuka?
 
Täysin makuasioita, joidenkin mielestä se tekninen osaavuus on se avaintekijä ja jotkut arvostaa mielikuvituksellisuutta ja ajatusta soitossa, jota esim. minun mielestäni löytyy hra Latvalalta enemmän kuin esim. Mäenpäältä tai Kupiaiselta. Kun taas tekninen osaaminen on kahdella jälkimmäisellä huomattavasti paremmin hanskassa. Tosin Latvalahan onkin jo vanha mies. Tämäkin vain minun mielipiteeni, eikä minulla ole varaa lytätä kenenkään toisen mielipidettä vääräksi.
 
Esim. jos jonkun mielestä Latvala pitäsi saada Kitaraklubi ohjelmaan vieraaksi, niin siihen on ihan turha mennä huutelemaan että "tuo oli kait läppä". Ihmiset arvostaa soitossa eri elementtejä ja se on hienoa. Ne sun arvostamat elementit eivät ole absoluuttisia totuuksia, eikä kukaan voi niitä määritellä yksin itsekseen.
 
Haloo äijät! nyt vähän aivoja käteen ja miettiikääpäs vähän.
 
Joo ja nimenomaan Latvalan painoarvo suomalaisessa kitarismihistoriassa on melkoinen - olkoonkin joku teknisempi, musikaalisempi tai mitä vaan. Latvala on nimenomaan pioneeri ja kehittänyt oman tunnistettavan tyylinsä, kun muut siihen aikaan vielä taputti kakkaa lattialla tai apinoi muita. Kärjistys oli tuo, nam ja virn.

Mäenpään kitarointi on kiistämättä aika helvetin kovaa shittiä. Tsekkaa vaiks Winter Madnessin ja Death and the Healingin soolotyöskentely
 
Aaaa juu, ja kyllä! Death and the healingin soolo on kyllä jylhää kauraa
 
http://uk.youtube.com/watch?v=pxMkIm5JxkM
 
3.45 ->
 
Mulle Wintersun on näistä uudemman polven metallibändeistä ainoa, jota mä jaksan kuunnella enemmänkin, jokin siinä Mäenpään jollain lailla romanttisessa / vanhan liiton sävellystyössä viehättää.
 
Olis hienoa saada Mäenpää jossain välissä kitaraklubiin vieraaksi, mies kun ei hirveästi ole mediassa viime aikoina pyörinyt.

Isehän sanoin, että Latvala voisi hyvinkin olla kiva nähdä ohjelmassa. Läppänä pidin vaan miehen lukemista tämän maan kärkipään kitaristeihin siksi, että jo hevin puolelta (joka käsittääkseni on miehen vahvin alue) löytyy paljon kiinnostavampia tapauksia - puhumattakaan tyypeistä, jotka vetävät hevin lisäksi uskottavasti hirveän paljon muutakin.
 
Eli eihän laiteta sanoja kenenkään suuhun ja luetaan tarkasti ennenkö hyökätään, jookos?
 
Pointti oli se, että ei pitäisi tuomita kenenkään ihmisen mielipidettä, saatika sitten saattaa sitä naurunalaiseksi. Lukeehan se jo säännöissäkin.
 
Ja toiseksi ketä me olemme täällä sanomaan toiselle että "jos diggaat et toi jäbä on suomen kärkikepittäjiä niin sä oot väärässä" VARSINKAAN perehtymättä KO. kitaristin tuotantoon, soittotyyliin, soittohistoriaan, sävellystaitoon, sovituksiin, musaopintoihin yms.
 
Sitäpaitsi ei kukaan meistä voi tietää minkälainen jazz-diggari kyseinen soittaja voi olla, voihan olla että ko. herra päästelee zäässiä kotonaan harvase päivä tai jotain muuta "poliittisesti korrektia" musiikkityylia ;)
 
En minäkään pidä Latvalaa suomen "kärkikepittäjiin" kuuluvana jos puhutaan musiikista yleensä. Mutta tuola heviosastolla sen miehen tyyli säveltää ja soittaa on vaikuttanut niin moneen nykyiseen suomalaiseen (ja miksei myös ulkomaiseen) heviyhtyeeseen, että sen takia on oikeutettua laittaa mies SUOMALAISTEN hevi kitaristien kärkikastiin.
 
Ei muusikoita pidä niputtaa paremmuusjärjestykseen muutenkaan (sehän on mahdotonta), mutta jos näin haluaa tehdä pitää tarkastella niitä kriteerejä eri aspekteista. Ei se pelkkä tekninen osaaminen ole se juttu. Esim. Johnny Winter tai joku muu vanha country & blues äijä, on ollut niin monelle nykyiselle blues & kantri miehelle se juttu, mikä on saanut miehen ottamaan kitaran käteen ja harjoittelemaan niitä juttuja mitä ne on vetäny. Ja nykyään löytyy NIIN paljon teknisesti ja musiikaalisesti parempia ja monipuolisempia soittajia kuin nämä ns. "vanhatpierut" (kaikki kunnia heille) mutta silti heitä arvostetaan ja pidetään alan parhaimmistona. Ei sen takia, että he olisivat teknisesti ylivertaisia, vaan heidän saavutustensa ja vaikutustensa ansiosta.
 
Hieman kärjistetty esimerkki, mutta ainakin saa pointin selville :)

Ensi viikolla Kitaraklubissa Euge Valovirta.

Ensi viikolla Kitaraklubissa Euge Valovirta.
 
Noni. Pitääpä katsoa, miksi miestä hehkutetaan.

Ensi viikolla Kitaraklubissa Euge Valovirta.
 
OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOh, pitää varata karkit, juomat ja popkornit sitä puolituntistsa varten :) Kiitos tiedosta opa.

on oikeutettua laittaa mies SUOMALAISTEN hevi kitaristien kärkikastiin
 
Nyt puhutaan asiaa. Tämän minäkin allekirjoitan. Ei suomalaisia HEVIkitaristeja niin paljon ole, etteikö Latvala olisi siinä porukassa yksi merkittävimmistä edelleen.
 
Ei muusikoita pidä niputtaa paremmuusjärjestykseen muutenkaan (sehän on mahdotonta), mutta jos näin haluaa tehdä pitää tarkastella niitä kriteerejä eri aspekteista. Ei se pelkkä tekninen osaaminen ole se juttu. Esim. Johnny Winter tai joku muu vanha country & blues äijä, on ollut niin monelle nykyiselle blues & kantri miehelle se juttu, mikä on saanut miehen ottamaan kitaran käteen ja harjoittelemaan niitä juttuja mitä ne on vetäny. Ja nykyään löytyy NIIN paljon teknisesti ja musiikaalisesti parempia ja monipuolisempia soittajia kuin nämä ns. "vanhatpierut" (kaikki kunnia heille) mutta silti heitä arvostetaan ja pidetään alan parhaimmistona. Ei sen takia, että he olisivat teknisesti ylivertaisia, vaan heidän saavutustensa ja vaikutustensa ansiosta.
 
Täsmälleen samaa mieltä. Lisäksi liian monia soittajia arvioidessa tekninen osaaminen tuntuu olevan liian keskeiseksi nostettu arvosteluperuste. Mua ei voisi vähempää kiinnostaa soittajan tekniikka, kunhan lopputulos kuulostaa hyvältä. Tähän liittyyy monesti sekin seikka, että tekniikka tarkoittaa monelle samaa kuin nopeus: tuon määritelmän mukaan kaahailuun sortumattomalla kitaristilla ei voi koskaan olla hyvä tekniikka. Mielestäni tekniikka on kyky soittaa asiaankuuluvalla tavalla kulloisessakin tilanteessa. Sitä, että sormet pelaavat riittävän hyvin soittaessa: läheskään aina ei vaadita hurjaa nopeutta - riittää, kun saa oikeat äänet ulos soittimesta oikealla hetkellä.

Nyt puhutaan asiaa. Tämän minäkin allekirjoitan. Ei suomalaisia HEVIkitaristeja niin paljon ole, etteikö Latvala olisi siinä porukassa yksi merkittävimmistä edelleen.
 
Täsmälleen samaa mieltä. Lisäksi liian monia soittajia arvioidessa tekninen osaaminen tuntuu olevan liian keskeiseksi nostettu arvosteluperuste. Mua ei voisi vähempää kiinnostaa soittajan tekniikka, kunhan lopputulos kuulostaa hyvältä.
 
Tässähän sä puhut ristiin. Miten soitto voi kuulostaa hyvältä, jos tekniikka on huono - ne kun kulkevat käsi kädessä. Se, että pystyy tuottamaan hyvänkuuloisia ääniä, joka on suuri osa tyylinmukaisuutta, on tekniikkaa, se merkittävin osa. Ei kellään, joka soittaa "nopeasti", mutta kuulostaa saundillisesti ihan paskalta, ole hyvä tekniikka, se on sula mahdottomuus - se, että ne äänet tulee oikeasti ulos vaatii sen että kosketus on riittävän hyvä - so. saundi johon ei vielä vaikuta vahvistus millään tavalla.

Ei muusikoita pidä niputtaa paremmuusjärjestykseen muutenkaan (sehän on mahdotonta), mutta jos näin haluaa tehdä pitää tarkastella niitä kriteerejä eri aspekteista. Ei se pelkkä tekninen osaaminen ole se juttu. Esim. Johnny Winter tai joku muu vanha country & blues äijä, on ollut niin monelle nykyiselle blues & kantri miehelle se juttu, mikä on saanut miehen ottamaan kitaran käteen ja harjoittelemaan niitä juttuja mitä ne on vetäny. Ja nykyään löytyy NIIN paljon teknisesti ja musiikaalisesti parempia ja monipuolisempia soittajia kuin nämä ns. "vanhatpierut" (kaikki kunnia heille) mutta silti heitä arvostetaan ja pidetään alan parhaimmistona. Ei sen takia, että he olisivat teknisesti ylivertaisia, vaan heidän saavutustensa ja vaikutustensa ansiosta.
 
Hieman kärjistetty esimerkki, mutta ainakin saa pointin selville :)
 
Periaatteessa juu mutta mitäs meinaa "musikaalisesti parempi" ? :D Kukas on musikaalisesti parempi soittaja/laulaja kuin vaikka BB King parhaimpina päivinään? En itse keksinyt yhtään vaikka koitin.

Kuunnelkaahan nyt sitä Alex Skolnickia se on kuitenki Testamentin lead kitaristi, joka on aika kaukana jazzista ja sitten taas Alex Skolnick trio joka soittaa hevibiisejä jazz versioina. Siinä on hyvä esimerkki että kyllä nuo oldskool metalli/hevi kitaristit osaa tehä aika kaikenlaista musiikkia koska pakkohan niittenki on ollu jollain alottaa ja tuskin joskus 60-70 luvuilla on ollu hirveesti metallitilutusta.

Tässähän sä puhut ristiin. Miten soitto voi kuulostaa hyvältä, jos tekniikka on huono - ne kun kulkevat käsi kädessä. Se, että pystyy tuottamaan hyvänkuuloisia ääniä, joka on suuri osa tyylinmukaisuutta, on tekniikkaa, se merkittävin osa. Ei kellään, joka soittaa "nopeasti", mutta kuulostaa saundillisesti ihan paskalta, ole hyvä tekniikka, se on sula mahdottomuus - se, että ne äänet tulee oikeasti ulos vaatii sen että kosketus on riittävän hyvä - so. saundi johon ei vielä vaikuta vahvistus millään tavalla.
 
Ite käsitin tuon Juccizin pointin niin, että häntä ei kiinnosta soittajien tekniikka niin kauan kuin se on sen verran hyvä, ettei se pääse rajoittamaan musiikillista ilmaisua(?).
 
Nyt puhutaan asiaa. Tämän minäkin allekirjoitan. Ei suomalaisia HEVIkitaristeja niin paljon ole, etteikö Latvala olisi siinä porukassa yksi merkittävimmistä edelleen.
 
Harvinaisen rakentavaa, että henkilö joka lähtökohtaisesti inhoaa tilutusta ja 99% hevistä, vertailee täällä joka ketjussa kuinka hevikitaristit on ihan paskoja soittajia verrattuna jazzareihin ja muihin muiden musatyylien taitajiin (näin lievästi kärjistettynä). Kysehän ei todellakaan ole missään määrin makuasioista. :) Mäkin ajattelisin ehkä ennemmin niin päin, että hevikitaristit yleensä soittaa hyvin heviä, ja jazz-kitaristit hyvin jazzia. Siinä seikassa tosin olen itsekin samaa mieltä, ettei ihan kauhean monen hevinakittajan soolot mitään älyttömän mielenkiintoisia ole, mutta tästä huolimatta tuo ainainen "hevi vs. jazz" -provosointi on mun mielestä aika käsittämätöntä touhua. Ei täällä yksikään hevijamppakaan postaile mitään: "Eiköhän siltä Laiholta ne diipaduupatkin irtoa hyödyllisen soiton lisäksi".
 
Tarkoitus ei ole nyt aloittaa mitään sotaa, kuhan vaan hieman kummastelen tuota asennetta.
 
e: edes vähän parempaan kuosiin nuo kieliopit

Ite käsitin tuon Juccizin pointin niin, että häntä ei kiinnosta soittajien tekniikka niin kauan kuin se on sen verran hyvä, ettei se pääse rajoittamaan musiikillista ilmaisua(?).
 
Juuri näin. Hyvä, että joku edes ymmärsi.

Ensi viikolla Kitaraklubissa Euge Valovirta.
 
Itseäni kiinnostaisi nähdä vieraana Marzi Nyman.

Itseäni kiinnostaisi nähdä vieraana Marzi Nyman.
 
Haastattelisko se sitten itseään?

Haastattelisko se sitten itseään?
 
Mietin itse asiassa joskus männäviikolla ihan samaa. Se ois siistiä. Ja se on niin pimee jätkä että pystyis varmaan jammailemaan eri aikaan nauhoitetun itsensä kanssa täysin sujuvasti.

Mietin itse asiassa joskus männäviikolla ihan samaa. Se ois siistiä. Ja se on niin pimee jätkä että pystyis varmaan jammailemaan eri aikaan nauhoitetun itsensä kanssa täysin sujuvasti.
 
Hehe, sattumalta mietin itsekin samaa. Jos tyyliin vikassa jaksossa Marzi kertoisi vähän itsestään ja jammailisi jotain.

Mä luulen että suurimmalle osalle tuli mieleen tuo että Marzi Nyman itse vieraaksi, sehän olisi yksi mielenkiintoisimmista jaksoista väkisinkin...
 
Olen samaa mieltä tuosta, että tekniikka yhdistetään liian usein nopeuteen. Lisäksi varsin huonollakin tekniikalla voi saada useimpien mielestä hyvältä kuulostavaa musiikkia aikaiseksi. Lopputulos ratkaisee, vaikka toistettavuushan huonomman tekniikan omaavilla on yleensä huonompi (livenä tulee tavara kömpelömmin ulos kuin levyllä).
 
Itselle tekniikka ja sen hiominen oli vuosikausia lähestulkoon tärkeintä kitaransoitossa - hyvä juttu miettien nykyhetkeä (ei tarvitse enää sitä hinkata), mutta huono jos siihen jämähtää silloin kun pitäisi tehdä ihan oikeaa musiikkia, joka on tarkoitettu kuunneltavaksi..
 
Ja Blues/Jazz vs Hevi -keskustelut on kuultu jo lukemattoman monesti, mutta en valita koska mun mielestä yhä näillä kinasteluilla on ihan kohtuullisen hyvä viihdearvo (Ja koska itse olen yleensä samaa mieltä MOLEMPIEN osapuolien kanssa) :-)

Ja Blues/Jazz vs Hevi -keskustelut on kuultu jo lukemattoman monesti, mutta en valita koska mun mielestä yhä näillä kinasteluilla on ihan kohtuullisen hyvä viihdearvo (Ja koska itse olen yleensä samaa mieltä MOLEMPIEN osapuolien kanssa) :-)
 
Niin... Eikös se vähän niin mene, että suurin osa hevikitaristeista soittaa aika tylsää kamaa, varmasti ainakin osittain sen takia, että ei olla tutustuttu muihin musatyyleihin eikä kehitettyä korvia, vaan sen sijaan treenattu tabeista tiluliluja ja sit alettu vääntämään jotain skeittiä. Suurin osa jazzareista varmasti soittaa ja improvisoi monipuolisemmin verrattuna näihin hevijätkiin. Mutta toisaalta, harvemmin niiltä jazzareilta irtoaa nopeat shreddingit yhtä liukkaasti kuin hevijätkiltä,ja kuka hemmetti pystyy improvisoimaan suvereenisti sellaisissa tempoissa missä nää vikkelämmänpuoleiset kitaristit tykkää shreddailla? Sitäpaitsi hevikitaristejenkin joukossa on mielenkiintoisia soittajia. Esim. Petruccin, Govanin ja Kupiaisen ei tarvitse hävetä laisinkaan yhtään kenellekään (paitsi ainakin Petruccin jos Juccizilla on siihen sanomista). Onko sitten oikein olla "tuomitsematta" metalli-genreä ja sen veivaajia sen takia, että 99% soittajista on tylsiä, ja ehkä loput 1% mielenkiintoisia? Noh, eikös toisaalta sama juttu päde vähän joka genressä, että suurin osa soittajista tekevät vain samaa kuin muut, ja ehkä arviolta se 1% jotain uutta kiinnostavaa? Hmm... Pääsisköhän tästä jo siihen, että kyse on varmaan aika pitkälti siitä, että mistä kukin nyt sattuu tykkäämään? No ei tietenkään, käydään mielummin sama väittely seuraavassa ketjussa uudestaan läpi...
 
Ja sit sama väittely deja vuna tasaisin väliajoin. Ei sillä etteikö tuolla jonkin sortin viihdearvoakin olisi, mutta ehkä vähän hassua, että jengi jaksaa jauhaa tota samaa päivästä toiseen. :-) (ei sillä, ettenkö olis itekin aina välillä osallistunut näihin keskusteluihin ja sanonut jotain harvinaisen typerää;)
 
E: Asetutaan nyt vielä sen verran tuonne "hevitilu-puolelle", että oon huomannut että useimmiten provosointi kyllä lähtee liikkeelle sieltä "blues/jazz-puolelta". Vai eikös näin ole? Itseäni lainatakseni, miksei kukaan hevijätkä kirjottele tänne, että "eiköhän siltä Laiholta ne diipaduupatkin irtoa hyödyllisen soiton lisäksi". Voiskohan tästä kenties päätellä jotain? hmm...

Ja Blues/Jazz vs Hevi -keskustelut on kuultu jo lukemattoman monesti, mutta en valita koska mun mielestä yhä näillä kinasteluilla on ihan kohtuullisen hyvä viihdearvo (Ja koska itse olen yleensä samaa mieltä MOLEMPIEN osapuolien kanssa) :-)
 
Ei nyt enää liity aiheeseen, mut musta olis hauska tietää et käydäänkö tätä genrevääntöä muidenkin soittimien parissa kuin kitaran. Vääntääkö esim. pianistit tai basistit siitä et onko niillä klasarijätkillä vikkelämmät sormet kuin jatsareilla ja kummat fraseeraa paremmin? Voisin kuvitella et ainakin runmpaleilla olis lähes loputon kenttä tällaisessa kinastelussa. Pitää vissiin käydä vähän kyttäilemässä noita muita keskustelualueita :D
 
Omasta mielestä soittajan tärkein taito on kuitenkin tyylistä tai soittimesta riippumatta kyky saada ilmaistua ne omat musiikilliset ajatukset. Esim. teknisen ja teoreettisen osaamisen pitäisi tukea juuri tätä eikä niinpäin, että on joko valtavan vikkelät nakit ja/tai ymmärtää teoriat mennen tullen, mutta silti soittaminen on vain satunnaista arpomista otelaudalta.