Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Entäs, jos treeniksellä on vaikka likaisenpunaiset tapetit? Eikös se aiheuta synesteettiselle ihmiselle aika karmean visuaalisen kokemuksen, jos aletaan soittaa vaikka myrkynvihreästä soinnusta alkavaa biisiä...

Tää on kyllä aika kinkkinen juttu. Nimittäin pakko tän jossain määrin on riippua instrumentista, vireestä, äänenväristä ... soinnut taas koostuu sävelistä, jotka yksissään on jo tietyn värisiä. Onko soinnut sitten tavallaan jonkunlaista värimattoa, maalausta?
Mulla ei ihan oo absoluuttinen korva, mutta lähellä. Lisäks oon maalannut ja piiränyt aikoinaan hyvin paljon. Tietyt sävelet on mulle selkeästi tietyn värisiä, mutta mä en oikeen oo varma, kuinka paljon ne riippuu instrumentista. Pitäis soittaa enemmän (tai ylipäätään edes vähän) pianoa, niin ehkä tää värisysteemi selkenis. Nyt soitan erilaisilla kitaroilla, jotka on vähän eri vireissäkin. Yhdellä bändeillä viritetty puolikas alaspäin jne.
Sen voin varmasti sanoa soinnuista, että D (tai usein myös Db, jos kitara viritetty puolikas alas) on keltainen. Bb on oikeen läpitunkevan kirkkaan punainen. E on kyllä aika selkeesti sininen. Ei niin selkeesti kun noi aiemmat. G vähän vaihtelee... kitaran avoin G on sen verran kirkas, että siitä tulee erilaiset kirkkaat päävärit mieleen...sininen, vihree, usein myös punainen...mutta ei niin tumma kuin Bb vaan neutraalimpi). Eb on usein violetti. Ab on lämmin ja pehmeä...pikkasen siinäkin violettiä..murrettua väriä joka tapauksessa... B on tosiaan neutraali heh ehkä vaaleansininen, harmaa... mut tässäkin kyllä nyt hämää se, että soitettuna alaspäin viritetyllä skitalla se kuulostaa edelleen hieman neutraalilta vaikka Bb esim pianolla ei todellakaan kuulosta.
C on vihreä... Cmolli murrettu vihreä. Db on kova sekä mollina että duurina. Duurina kirkkaampi, mollina sellanen utuisan kirkas.
Sorry, pakko heittää tällee tajunnanvirtana, ettei pohtis liikaa. Näyttää siltä, että värejä vahvemmin jopa mä tunnen soinnut erilaisina pintoina, kova, karhea, pehmeä, lämmin, kylmä...
Yleensä molli tuntuu murtavan väriä kirkkaasta perusväristä. Mutta osa molleista on tummia ja pehmeitä, upottavia ja osa kylmiä ja vaaleita ja jotenkin lohduttomia.
No, kuten sanottua, mulla ei oo täysin absoluuttinen sävelkorva, joten nää fiiliksetkään ei mee aina just absoluuttisesti tiettyyn sointuun. Ja ehkä sen takia en nää säveliä niin hyvin väreinä vaan soinnut, koska relatiivisesti on tarkka korva. Jeps jeps.

maj7-soinnut on pastellivärisiä. Ne pehmentää duuria. Kauniita, rauhallisia. 7-soinnut on lämpimiä, vieläkin pehmeämpiä, mutta ei enää niin kauniita vaan jotenkin raskaampia ja tummempia. Sus2-soinnut on kovia.
 
Täällä väreistä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Color
 
color wavelength interval frequency interval
red ~ 700630 nm ~ 430480 THz (eli 10^12 Hz)
orange ~ 630590 nm ~ 480510 THz
yellow ~ 590560 nm ~ 510540 THz
green ~ 560490 nm ~ 540610 THz
blue ~ 490450 nm ~ 610670 THz
violet ~ 450400 nm ~ 670750 THz
 
Täällä sävelistä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Note
 
Otetaan nyt vaikka toi D, joka tuntuu monilla olevan keltainen:
D = 294 Hz ... se kun kerrotaan kahdella monta kertaa, saadaan noin 646 THz, joka menee tuonne sinisen valon alueelle. Entä E = 330 Hz? Suurin piirtein 726 THz eli violetissa. Nojoo, täytyy etsiä, jos tästä olis joku nettisivu.

Täällä on jotain hämärää:
http://users.telenet.be/wouterhagens/biogeometry/toonkleurvorm_uk.html

Otetaan nyt vaikka toi D, joka tuntuu monilla olevan keltainen:
D = 294 Hz ... se kun kerrotaan kahdella monta kertaa, saadaan noin 646 THz, joka menee tuonne sinisen valon alueelle.
 
Hoho, miulle toi D on sininen ja ihan luonnostaan vielä.

Minulle D on vihreä.. A on punainen, C on sininen, H on ruskea.. Yllennetyillä ei ole värejä.. Eikä niinikään alennetuilla.

Paha epävireisyys on joskus saanut minut näkemään punaista.

Paha epävireisyys on joskus saanut minut näkemään punaista.
 
Niin minutkin.
 
Musapuolella Olivier Messiaen taitaa olla niitä tunnetuimpia synesteetikkoja. Katoin tossa just tätä Leaving Home sarjaa (Simon Rattlen hostaama) ja osaa joka käsitteli äänen väriä, siinä Messiaen luetteli suoralta kädeltä värejä joita näki kun soitteli jotain...
 
Messiaen kyselee oppilailtaan Debussyn harmonian värejä (1:54 alkaen)
http://www.youtube.com/watch?v=GSWatsiBErU

Ei oo mitään absoluuttista sävelkorvaa mut oon mieltäny näkemäni sävelet tälleen:
 
C: valkonen
C#: musta
D: valkonen
D#: musta
E: valkonen
F: valkonen
F#: musta
G: valkonen
G#: musta
A: valkonen
Bb: musta
H: valkonen
 
Nii.

Ei oo mitään absoluuttista sävelkorvaa mut oon mieltäny näkemäni sävelet tälleen:
 
C: valkonen
C#: musta
D: valkonen
D#: musta
E: valkonen
F: valkonen
F#: musta
G: valkonen
G#: musta
A: valkonen
Bb: musta
H: valkonen
 
Nii.
 
En tiiä miksi, mutta nyt nauratti.. hohoo

Jimi Hendrixhän oli sitä mieltä, että musiikki perustuu kokonaan väreihin.
 
noh osa musasta pohjaakin nimittäin sointiväreihin. ps. ketjun aihe ei ole muuten humpuukia epäileville tuomaille tiedoksi.

Ei oo mitään absoluuttista sävelkorvaa mut oon mieltäny näkemäni sävelet tälleen:

C: valkonen
C#: musta
D: valkonen
D#: musta
E: valkonen
F: valkonen
F#: musta
G: valkonen
G#: musta
A: valkonen
Bb: musta
H: valkonen

Nii.
 
Taidat olla basisti...
 
Nii! ;D

Aika vanhaan ketjuun tulee, mut joo:
 
Muija just hiffas liki 34 - vuotiaana että hänellähän on tämä synestesia-hässäkkä mm. sävelljien ja 100-lukujen suhteen. Joka sadalle on omat värit ja joka sävellajille on omat värit.
 
Esim.
 
C = valkonen
D = keltanen
F = vaal. sininen
G = tumm. sininen
Em = tumm. vihreä
Am = tumm. punanen
Hm = musta
 
ja(!):
 
Ab = PINKKI (lol:-)
 
EDIT: selkeimmät on C = valkoinen, D = keltainen ja Hm = musta, noi on hakattu kiveen. Yhtä varmasi kuin 300 - alkuiset numerot on vaaleanvihreitä. Muut on ilmeisesti vähän hailakammin jotain väriä, mutta ne ei muutu ikinä:-P Selkeetä:-)
 
EDIT 2: Esim. D on niin vahva, että jotkut biisit on ihan selkeesti kirkkaan keltaisia, esim 'Hengaillaan'. Eikä mitään tietoa mistä toi oikeasti menee, mutta se on biisinä vaan keltasen kuuloinen. Eli jos vaimo soittas ton, niin se menisi automaattisesti D:stä, ilman miettimistä. Selkeetä:-D
 
(Tsekattiin toi ja vaimo oli ihan pöyristynut kun huomasi että alkaa C:stä, mutta huokasi kun kertsi moduloituu D:hen, niinkuin pitääkin. "Sen on pakko mennä niin - keltanen biisi" Selkeetä:-)
 
Sävelillä ei ole värejä, vaan niiden väri määräytyy sävellajin mukaan.
 
Enkä epäile etteikö tässä olisi perää. Kai tällä on jotakin tekemistä musikaalisuuden kanssa, vaimoke on nimittäin ihan ilmiömäinen.
 
"Lahjat" oli huomattu 3-vuotiaana, kun tyttö oli yllättäen jouluna mummolassa alkanut soittamaan joululaulujen melodioita ihan tosta vaan, kylmiltään. 5-vuotiaana hän soitteli jo tuttuja iskelmiä kahdella kädellä, vuoden pianotuntien jälkeen.
 
9-vuotiaana oli tullut musiikkiluokalla yllätyksenä, että kaikki ketkä soittavat pianoa, eivät osaakaan soittaa kaikkea mitä haluavat. Selkeetä:-)
 
Tästä seurasi tietty vuosien innostus ja reenailu, joka johti akatemiaan, vaimosta piti tulla pianonsoitonopettaja, kunnes vaihtoi kuitenkin alaa.
 
Ja tänäpäivänä voin ihan rehellisesti sanoa, etten ole parempaa soittajaa tavannut, muusikoita varmaan on parempia paljonkin, mutta soittajana. Vaimoke mm. soittaa minkä tahansa biisin, jos vain jotenkuten tietää miten se menee, ihan tosta vaan. Ja upeasti. Välillä pidetään hauskaa kavereiden kanssa karaokella, tosin vaimoketta tää ei usein nappaa, koska ei koe olevansa jukeboxi:-)
 
Haittapuolena on toi ilmeisen absoluuttinen harmoniakorva, joka ei ole hyväksi kun hän kuuntelee soittoani:-D
 
Kai näillä on jokin yhteys. Jännä juttu.

Mä kyselin tota juttua vielä lisää.
 
Kyse on enemmänkin ilmeisesti omasta soitosta. Kuulemma luojan kiitos musiikkia kuunnellessa ei kaikki värit vilise, vaan sitten kun alkaa itse soittamaan. Sit mennään väreissä.
 
Kysyn mm. lonkalta minkä värinen Don't Cry on. Ensin muija meinas et vihertää tai turkoosia, kun mietti kertsiä. Mutta kohta huusi, että tummanpunanen! Kysy mistä oikeesti menee ja Am siellä tietty sit jyräs. Ja tää oli helpotus: "On ne tehneet sen oikeeseen väriin":-D
 
Tiedä näistä, vielä kun on kyse naisesta:-D Mut jotain hassua noissa väreissä ja sävellajeissa muijan päässä on.

Ja vielä: kaikilla savellajeilla ei ole väriä!
 
B ei omaa väriä! Muija vaan kelaili että ilmankos ei ikinä soita mitään tuosta sävellajista. Ellei siis soita nuoteista. Tätä kuulemma käytetään liikaa, koska se on yhdentekevä sävellaji, koska on väritön.
 
Hyvä esimerkki on kuulemma Che sera. Yleensä tuntuu Toivelaulukirjoissa menevän B:stä, mikä on aivan järjetöntä, koska se on kirkkaanpunainen (A).
 
Toi B ei kuulemma tunnu miltään, menee kuin vesi hanhen selästä. Se on niinkuin väritön.
 
F# on toinen, sillä ei ole väriä. Mutta muilla on.
 
Selkeetä:-) Mut nyt kuulemma tarina loppuu, koska kohta tulee kuulemma valkotakkiset (C) sedät hakeen:-)

Vielä tarkennus: Vaimo siis näkee noi sävellajit. Ja nää värit palvelee omaa soittoa.
 
Juteltiin tossa lisää ja vertas esmes. niin että ruotsin kielen puhuminen olisi hiton vaikeaa jos sanoisi hur ja sit pitäisi miettiä että mår ja vielä miettiä että du? Nyt kun sävellaji on jonkun värinen niin tietää vaan että seuraavaksi tulee tämä sointu ja sitten toi. Eli hahmottaa kokonaisuuden.
 
Samoin meinas, että esmes akatemialla kun treenattiin vapaata säestystä, niin siellä (ja muilla lahjakkailla) soittajilla on pakko olla samalaisia juttuja, mitä ne ikinä kelläkin on. Muuten toi on mahdotonta. Tai aika vaikeeta, kelata kokoajan mitä pitäs seuraavaksi tehdä.
 
Samasta syystä vaimo vinkkas, että oonko huomannut, että kun hän alkaa soittamaan itsekseen, niin pitäytyy usein samassa sävellajissa biisistä toiseen, menee biisit sitten mistä sävellajista oikeesti tahansa. Kun siihen yhteen väriin uppoutuu niin sen kanssa on helppo jatkaa:-)

Ja vielä yks esimerkki vaimokkeen musiikkivärimaailmasta:
 
Jos häntä pyydetään soittamaan jotain biisiä noista hänelle värittömistä sävellajeista, niin hänen pitää todella laskea / miettiä / opetella ulkoa mikä sointu tulee aina seuraavaksi. Ja aina tekisi mieli siirtyä johonkin värilliseen sävelllajiin.
 
Sensijaan kun soittaa värillistä sävellajia, niin hänelle on itsestään selvää, mikä sointu tulee seuraavaksi jne. Väri määrää sointujen suhteet.
 
Värin sisällä intervallit ovat itsestäänselviä.

Loppuun vielä todettava, että vaimo yritti lukea tätä ketjua, muttei pystynyt. Tuli huono olo kun alkoi miettiä vääriä värejä sävellajeille.
 
Vekkuli juttu.
 
EDIT: Ja vielä totes, että onneks mulla ei ole moista... ominaisuutta. Tulis varmaan ero jos koitettas soitella kaksin ja meillä olisi eri värit. Noista väreistä kun ei voi neuvotella, ne vaan on.