Yleistä keskustelua musiikista ›

Ompas mulla ollut tyhmät jutut kaksi vuotta sitten.
 
Olen tällä välin myynyt kaikki levyt pois. Jätin yhden, se on listassa. Rahoilla ostin pojalle mopon.
 
Musa, pyh. Mopot, ne ne on sentään jotakin.

Levyjeni ostaminen on lähinnä pelleilyä, koska kuuntelen n. 95% musiikistani iPodilta tai koneelta, osin johtuen last.fm -addiktiosta, jolloin levyltä kuunteleminen vääristäisi tilastoja (ellei pyöritä samaa levyä iPodissa samanaikaisesti)
 
Levyjä löytyy vajaa 200, mittaustavasta riippuen. Hyllyssä on kuitenkin iskän kokoelmista ulkoistettuja vinyylejä se about sata, mutta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta niitä en juuri kuuntele edes digimuodossa.
 
Itse pyrin ostamaan vinyylinä kaiken, mitä löytyy. Lähinnä siksi, että näin saan levyjä ostaessani paljon enemmän materiaalia yms. koska tämä digi on kuitenkin se käytetyin muoto. Ulkomaisia en osta Suomesta kuin huomattavan halvalla alelaareista, uutuudet saa tilattua jenkeistä tai Jerseyltä.
 
Hyllyssä järjestys on tarkka ja vailla logiikkaa, tosin viime aikoina olen lipsunut pahasti, kun olen ostanut niin hirvittävällä vauhdilla levyjä. Lähinnä löytynyt juuri heräteostoja alelaareista. Harvemmin myöskään ostan mitään sokkona, ellei kyseessä ole juuri alelaaritapaus tai luotan bändiin todella. (viime aikojen täyshintaisia sokko-ostoksia ovat olleet sydän, sydämen uusin, riston live, eleanooran uusin ja Vukin karma-ep ja joensuu1685.) Sitä kahtakymppiä ei tee kuitenkaan mieli maksaa huonosta levystä.
 
Suhteellisen vähän aikaa olen kuitenkin "keräillyt", olettaisin n. 1 vuoden olevan lähellä totuutta. Tänä vuonna ostettujen levyjen määrä on kuitenkin siinä lähempänä sataa. Wishlistillä on rateyourmusicissa nyt reilu sata levyä, joista osa kaikkea muuta kuin akuutteja. (tuolla muuten kaikki http://rateyourmusic.com/collection/Ozzyneito/oo)
 
Ostaminen tapahtuu lähinnä ostamisen takia. Ylipäätään on pelottavan paljon sellainen olo, mitä eräs kriitikko sanoi Paskan Women are from Venus, Men from Anus -lätystä joskus. Levyä ei kuunnella, se omistetaan Muutenkin kokoelmassa on liikaa/muutama semmoinen yksilö, joihin edelleenkään en ole päässyt sisälle, tai ainakaan paneutunut kunnolla. Aina välillä tulee vastaan todellisia helmiä, joita ei voi vain jättää kauppaan. Esimerkkinä eilen stadin Äxässä Sufjanin Illinois tuplaälppärinä. Radioheadeja olen kuolannut vinyylinä pitkään, kyseenalaista on se, että haluanko maksaa niistä sen liki kolmekymppiä.
 
Ainoa sekä cd:nä, että vinyylinä löytyvä levy on Velvet UG & Nico. Edelleen on kyllä suuria aukkoja suosikkibändien osalta, usein vielä levyjä, jotka olisivat helposti saatavilla ja juurikin sen helppouden takia tulee ostettua harvinaisempia. Loppujen lopuksi tämä alkaa olla lähellä elämäntapaa. Kun isäni välillä kysyy, mitä järkeä tässäkin nyt on, kun kaiken saa ilmaiseksi netistä hän tuntuu missanneen koko pointin. Tietyllä tavalla tämä koko obsessio on vain rakkautta musiikkiin. Siinä vaiheessa kun tietty musiikki on jollain tavalla tärkeä osa elämää, on vähintään reilua saada se pari euroa muusikolle ja omistaa ko. teos konkreettisesti.
 
Voisi mainita vielä siitä, että materiaalia löytyy käytännössä ihan laidasta laitaan. Indiestä metalliin. Ihan pahinta mainstream-crapia ei löydy, eikä räppiä. Jälkimmäistä on tosin wishlistilla muutamakin yksilö.
 
Tulipas paljon tyhjänpäiväistä tekstiä. :------D

Kivi:
 
No heh, levynkeräilijä en ole enkä sellaiseksi tunnustaudu, mutta taas viime yön naputtelin huvikseni levyjä levylistaan, joten jotain tuoreempaa näkemystä noista omista levyistä on.
 
Oho. Mihin listaan? Mä lankesin RYM:n. Kolme metriä vinyyliä on jo naputeltu.

Mä lankesin RYM:n. Kolme metriä vinyyliä on jo naputeltu.
 
Heitä linkkiä. Oon saanut semmosen kuvan, että sut kannattaa heittää seurantaan. Olettaen tietysti, että pisteytät levyt.

Levyjä on kertynyt suunnilleen 300 mutta vähän aikaa sitten päätin lopettaa levyjen ostamisen fyysisessä muodossa kokonaan. En halua turhaa roinaa nurkkiin.

Ne on kivoja esineinä ja samalla tulee tukeneeksi artistia. On jotenkin ihan eri juttu vain pitää jostain albumista kuin omistaa se konkreettinen levy. Tämä siitä huolimatta että kuuntelen lähes kaiken ipodilta 192-kilobittisenä. Kaksi kertaa olen lättyjä baarissa soitellut, ja silloin on ollut ihan iloinen että on voinut pistää oikeita hopeakiekkoja pyörimään joidenkin winamp-failien sijaan. Levyjen löytämisessä kauppojen kätköistä on myös ihan oma hohtonsa, vaikka aika paljon tulee nykyään tilattua suoraan cdonista.
 
Niin pyhiä levyt eivät ole, etten voisi niitä lainata. Päinvastoin, silloin tuntee että kokoelmasta on hyötyä kun se voi jollekin muullekin iloa tuottaa.
 
En ole kompletisti vaan pyrin vaan saamaan hyviä tai ainakin kohtalaisia albumikokonaisuuksia hyllyyni, esittäjästä riippumatta. Kaikkia deluxe/erikoispainoksia inhoan, sisältävät turhanpäiväisiä bonareita ja maksavat vielä usein enemmän.

Niin pyhiä levyt eivät ole, etten voisi niitä lainata. Päinvastoin, silloin tuntee että kokoelmasta on hyötyä kun se voi jollekin muullekin iloa tuottaa.
 
Kyse jos olisi pelkästä altruistisesta musiikin lainaamisesta, mutta luvattoman usein levyt palaavat huonommassa kunnossa kuin missä lähtivät. Unacceptable. Toinen syy on se, että kun niitä levyjä alkaa olla paljon, saa niitä myös lainata paljon. Unohtuvat sille tielleen.
 
Pyhyys josta puhuin tarkoitti lähinnä siis tätä.

Heitä linkkiä. Oon saanut semmosen kuvan, että sut kannattaa heittää seurantaan. Olettaen tietysti, että pisteytät levyt.
 
No olen pisteyttäny vain ne, jotka muistan tarpeeksi hyvin. Pitäisi kuunnella muutamakin uudestaan. Mutta projekti on siis vasta alussa.
 
http://rateyourmusic.com/~Feggy
 
Pidän sen verran paljon levynkansista, ettei tää mnet-lista oikein riittänyt...

No olen pisteyttäny vain ne, jotka muistan tarpeeksi hyvin. Pitäisi kuunnella muutamakin uudestaan. Mutta projekti on siis vasta alussa.
 
http://rateyourmusic.com/~Feggy
 
Pidän sen verran paljon levynkansista, ettei tää mnet-lista oikein riittänyt...
 
Jees. Äddäilin. Olitkin ihan tuttu nimi arvostelijana.

Levyjen hankkiminen on kivaa. Kuten kuunteleminenkin. Oma hamstraaminen alkoi pari vuotta sitten, kun koulu oli passelisti sekä Fennican ja Jäänsärkijän lähellä. Myös Anttilan 2/15 tarjoukset ovat avittameet kartuttamista.
 
Levyni ovat pääasiassa CDinä, mutta myös vinyylina tulee hankittua, etenkin erikoisempien kansien/lisäbiisien/rajoitettujen painosten takia. Yleensä kuitenkin kuuntelua varten levytkin hankitaan, tosin muutama levy hyllystä löytynee, jotka on ostettu jossain huumassa/vain yhden biisin takia (joka sekin paljastui muistojen kullitusta huonommaksi), ja ovat lähinnä pölyä keränneet. CD-torneja pitäisi käydä Ikeasta hankkimassa lisää.
 
Tuplakappaleita olen välttänyt, ainoastaan Viikatteen tuotannosta tulee hankittua kaikki formaatit, fiksaatio kehittynyt joskus 2001, kun huomasi, että kaikki tuotettu löytyy sattumoisin hyllystä, miksi lopettaa siihen..
 
Genremielessä kokoelmani on sangen sekalainen, olen melko kaikkiruokainen musiikin suhteen. Muusikoiden.netin levylistan olemassaolon tajusin ehkä joskus viime vuonna, ja se on riittänyt minulle kokoelman laajuuden tarkkailuun.

Siellähän minäkin olen, kuuntelen hyvää musiikkia. http://rateyourmusic.com/~Planetist
 
Itse aiheeseen, pian edessä on muutto joten viimein saan ihan oikean levyhyllyn, voi sitä onnea kun pääsee taas järjestelemään ja käymään läpi niitä pinojen alle unohtuneita rakkaita.

Periaate on että levyjä olisi mahdollisimman vähän hyllyssä pölyä keräämässä. Musiikkia omasta takaa täytyy kuitenkin löytyä vähän joka lähtöön, (rock, pop - klassinen akselilta) mielialojen mukaan kuunneltavaksi. Myin harmi kyllä! 90-luvun alussa vinyylini ja cd-levyjen ostelu alkoi samoihin aikoihin.

Levyjeni ostaminen on lähinnä pelleilyä, koska kuuntelen n. 95% musiikistani iPodilta tai koneelta, osin johtuen last.fm -addiktiosta, jolloin levyltä kuunteleminen vääristäisi tilastoja (ellei pyöritä samaa levyä iPodissa samanaikaisesti)
 
Monet uudemmat CD-soitinsoftat tukevat Last.fm:ää. Itse pidän Playeristä: http://vuplayer.com/player.php (Samalla sivulla oleva VUPlayer on muuten sama kuin Player, mutta se tukee myös mediatiedostoja. Mp3, wav, jne.). Autoon ei vielä kuitenkaan Last.fm:ää saa :)
 
Niin ja itseltä löytyy hyllystä siinä 650 CD:tä tällä hetkellä, plus 2 vinyyliä (Opethin Watershed ja Relativityn Mind Is Weaker than the Body 7"), C-kasetteja on kaapissa kymmenkunta.
 
Karkeasti arvioiden levyistä 40 % on metallin tai rockin jotain lajia, 30 % on elektronista musiikkia eri muodoissaan, 25 % on ambientia ja neoklassista, ja loput sitten jotain muuta.
 
Tänä vuonna kokoelman kasvaminen pysähtyi aika tehokkaasti loppukesästä kun ostoslista yksinkertaisesti loppui :) Ostan siis ainoastaan levyt, jotka olen todennut hyviksi. Nykyisin tulee sitten ostettua vain muutamia uusia julkaisuita kuussa, plus satunnainen uusi löydös historiasta.
 
Tässäpä vielä lista levyistä:
http://muusikoiden.net/levylista/selaa.php?list_id=41&letter=*

Monet uudemmat CD-soitinsoftat tukevat Last.fm:ää. Itse pidän Playeristä: http://vuplayer.com/player.php (Samalla sivulla oleva VUPlayer on muuten sama kuin Player, mutta se tukee myös mediatiedostoja. Mp3, wav, jne.). Autoon ei vielä kuitenkaan Last.fm:ää saa :)
 
Epäilen rankasti, tukeeko 80-luvun Yamahani tuota. Kyllähän muuten kuuntelu onnistuisi koneelta vaikka iTunesin läpi levyiltä, mutta eri huoneessa tämä laite ja huonommat kaiuttimet. iPodin sen sijaan lyön yleensä omaan viritinvahvistimeeni kiinni ja näin ollen on se 30gb aina käsillä.

CD:itä löytyy excelin mukaan seitsemää vaille tuhat (CD:t ja sinkut), älppäreitä neljä ja puol sataa ja seiskatuumaisia puoltoistasataa. Viimeaikoin mullakin hankinnat painottunu tuonne vinyylipuolelle.
 
Kaikki lähimmät sataset paukkuis, jos laskisin mukaan hevit, mutta yhtälailla kun perushevijengi tuntuu olevan ahdasmielistä, niin itsekin tulee oltua samoin hevin suhteen: ne siis pidetään tiukasti erossa oikeasta musasta :)
 
Tai siis mistä minä tiedän, minkälaista nykyiset raskaamman musiikkin kuuntelijat on, mutta mun nuoruudessa (kasari) hevin kuuntelu rajas automaattisesti kaiken muun musan pois maailmasta.
 
Hyllyssä on tuskin mitään (jos yhtään) täysin paskaa. Indxin debyytti puolustaa paikkaansa poikkeuksena, joka vahvistaa säännön. Ja se on myös synttärilahja, eikä niitä saa heittää pois, eihän? Muutoin musamaku kääntyy suht perinteisen länsimaisen kitaravetoisen pop-/rockmusiikin puolelle (Beatles, Dylan, Neil Young, Tori Amos, REM, Blind Melon, Eels etc.). Uusimpia tulokkaita ovat The View ja Vampire Weekend, ja seuraavaks vois ehkä hankkia Glasvegasin levyn, jos älppärinä löytyis. Ei o kyl viimeaikoina paljon tullu levykaupoissa heiluttua, kiitos "älä osta mitään" -kuukauden.
 
Kapea hevanderiosasto käsittää 80-luvun (siis ajan ennen tuplabasariläpsytystä) muutamien nimien täydelliset katalogit (Priest, Maiden, Scorpions) vinyylinä siihen asti, kun tajusi, että on olemassa muutakin musiikkia kuin hevi. Viime aikoina on tosin tullut hankittua noistä bändeistä rautaisimman, eli skorppareiden, ne levyt, joista sai aikoinaan lukea vain Suosikin jutuista. Näillä siis tarkoitan Virgin Killerin ja Taken by Forcen bannatuilla kansilla ilmestyneet julkaisut. Kiitos ebay veri meni. Muutoin olen jättänyt hintavien keräilyharvinaisuuksien metsästyksen vähemmälle. Tosin joistain 90-luvun loppupuolen vinyyleistä on viime aikoina maksettu hyviä hintoja ebayssä, että kyllähän hyllyssä joitain harvinaisuuksiakin on, tosin ei harvinaisuushintaan hankittuina. (Tähän väliin sellainen kalajuttu, että viime levymessuilta löyty Blind Melonin Soup lp kympillä, jonka listahinta on varmaan vähintään joku $50. Tinkasin vielä 12 eurosta. I'm a bad person.)
 
Mulle ei (vielä?) ole tärkeää, mikä painos mistäkin levystä mulla on, ja kenties parempi niin, sillä mun levyt on ostettu kuunneltaviksi. Eikä mulla olis edes tilaa pitää hyllyssä tuplakappaleita kuuntelua varten. Tai ainakaan avokki ei katsois moista hyvällä.
 
Mä olen aina ihmetelly jengiä, jolla on tuhansia ja tuhansia levyjä hyllyssä, että voiko noi kaikki olla omistajansa mielestä hyviä? Itselle tuntuis aika mahdottomalta nelin- tai viisinkertaistaa levykokoelma ilman, että mukaan osuisi jotain kuraakin. No ehkä sitten, jos joskus hurahdan kunnolla jatsin ja seoulin ja vänkin maailmaan...
 
Mulla levynkeräily lähtee oikeestaan siitä liikkeelle, että on todella hienoa, kun mielessä alkaa soida joku biisi, niin voi heti kaivaa se hyllystä soimaan. Se on sellaista luksusta, josta haluaa maksaa. Jostain waretettuna hommassa ei ois yhtään samaa fiilistä. Viimeaikoina on bileissäkin tullut soitettua musat pääasiassa seiskatuumaisilta. Tosin deejiinnurkkaus on sit muilta kiellettyä aluetta - toivomuksia saa kyllä esittää ja niitä silloin tällöin kuunnellaankin.
 
Niin ja levythän on tietysti siinä ainoassa oikeassa järjestyksessä, eli aakkostettuina artistin mukaan ja ilmestymisjärjestyksessä. Ja hevit yksin alahyllyllä.

Tai siis mistä minä tiedän, minkälaista nykyiset raskaamman musiikkin kuuntelijat on, mutta mun nuoruudessa (kasari) hevin kuuntelu rajas automaattisesti kaiken muun musan pois maailmasta.
 
Niin ja levythän on tietysti siinä ainoassa oikeassa järjestyksessä, eli aakkostettuina artistin mukaan ja ilmestymisjärjestyksessä. Ja hevit yksin alahyllyllä.
 
Ajat ovat onneksi jonkin verran muuttuneet, metalliskenen paisuessa ja muuttaessa ahkerasti muotoaan. Karkeasti metallistit voidaan kaiketi jakaa kahteen ryhmään: 1) Peruspopedahevarit, joiden paidassa lukee "Hevi on paskimmillaankin parasta" ja joiden käsitys kovasta meiningistä on matalalle viritetty kitara 2) Mutkikkaan lähestymistavan omaavat kaverit (joihin ehkä varauksella luen myös itseni), jotka ovat kasvaneet skenestä ulos sen monipuolistuessa, hankkien itselleen ahnaasti tietoa ja materiaalia mös muista genreistä ja muilta artisteilta. Nämä kaksi porukkaa on erotettava visusti toisistaan, toisaalta itse en käy enää Tuskassa koska en kestä sitä pässijanttereiden kovajätkä-poseerausta. Rakkaimmat levyt löytyvät silti kasari-thrashin ja 90-luvun deathin maailmasta.
 
Eli mun mielestä voisit rauhassa lisäillä hevisi listalle, be brave. Toisaalta en halua alkaa varsinaisesti toveria neuvomaan, koska musa on fiiliskysymys ja aina subjektiivinen. Henkilökohtaisesti hylly noudattaa ihan samaa järjestystä kuin sullakin, pl. uusimmat hankinnat jotka eivät Haman ja Becon 60 kpl irtopaloista kasattuun hyllyyn enää mahtuneet. Tai mahtuisivat jotenkin, mutta en jaksa koko hyllyä aina uuden levyn hankinnan jälkeen järjestää uudelleen. Juuri nyt näyttää itse asiassa siltä että kokoelma on luisumassa ihanaan sekasortoon, josta vain minä voin löytää levyn parissa sekunnissa...muut näkevät vain kaaosta, minä kauneutta.

Kyse jos olisi pelkästä altruistisesta musiikin lainaamisesta, mutta luvattoman usein levyt palaavat huonommassa kunnossa kuin missä lähtivät. Unacceptable. Toinen syy on se, että kun niitä levyjä alkaa olla paljon, saa niitä myös lainata paljon. Unohtuvat sille tielleen.
 
Pyhyys josta puhuin tarkoitti lähinnä siis tätä.
 
No mun puolesta voivat tullakin joskus vähän huonommassa kunnossa, levyjähän ne vain ovat. Siinä mielessä en olekaan mikään kunnon keräilijä.
 
Toisaalta saattaisi omatkin asenteet muuttua, jos joku kusisi Slayereideni päälle.

Suomalaista metallia 80%

Tällä hetkellä löytyy CD-levyjä joitakin satoja, vinyyleitä enään muutamia ja musa-DVDeitä ehkä parikymmentä. Rokki-nimityksen (tulkintatavasta riippuen) alle voi varmaan niputtaa 80% omistamistani levyistä. Eniten edustusta löytyy Agents-yhtyeeltä, jolta nopeasti laskettuna löytyy 30 artikkelia. Oasis-yhtyettä löytyy myös hieman alle 30 artikkelin verran.