Kitarat: kitarakamat ›

Anttilan mainoksessa oli hinta 99,90e, mutta ei pelkkää kitaraa. Naikkariakkari oli sen 40e.

Niin, olisikohan tuollainen paketti huono ostos melkein aloittelija lapselle, klassisen akustisen rinnalle, jolla voisi vähän katsoa sähkökitaran ominaisuuksia, kielten vaihtoa, säätöä jne, ja ostaa sitten melko pian joku mieluisampi ykköskitaraksi?
 
Olisi hyvä ostos jos se vekara olisi alle 10 vuotias eikä olisi koskaan kitaraan koskenutkaan. Tuolla saa selville sen alkaako se soitto kiinnostaa vai ei. Jos akustista on soittanut jonkin aikaa, svoisi suoraan hypätä laadukkaampaan peliin.
 
Ihan turha ostaa 200€ Squjua ja 100€ Microcubea kun niitä eteenpäin myydessä ottaa tuon Williams-paketin verran turpiinsa hinnassa, jos se soitto ei sit kiinnostanutkaan. Williamssissa ei hyvä häviä vaikka antaisi suvussa eteenpäin sen seuraavalle rokkänrollaajan alulle.
 
Huomaa että näihin ketjuihin kirjoittavat aika tiiviisti ne, joilla ei ehkä ole kokemuksia niistä alle 10v pentujen harrastusten alku- ja loppusykleistä. Jos joka puuhaan hommaisi suoraan keskinkertaiset kamat, voisi lopettaa duunit ja perustaa vähänkäytettyjen lasten harrastevälineiden myynitipisteen.
 
Itse tuosta paketista (poika soittaa sellaisella toista vuottaan ja kohta lienee aika upgraden):
Kitara -> tuntuma OK, vire OK jos ei kampea, sähköt toimii mutta ääni ei kehuttava
Vahvistin -> Säädöt ok ja toimii, soundi ei kummoinen
Oheisrojut -> Piuha ohut, plekut kielet vaihtoon ja pussi toppaamaton
 
Joka tapauksessa koko roska maksaa hyvän piuhan ja pussin verran joten isoa tappiota ei tule jos tuon ostaa kokeeksi.

Niin, olisikohan tuollainen paketti huono ostos melkein aloittelija lapselle, klassisen akustisen rinnalle, jolla voisi vähän katsoa sähkökitaran ominaisuuksia, kielten vaihtoa, säätöä jne, ja ostaa sitten melko pian joku mieluisampi ykköskitaraksi?
 
Miksi ostaa se Williams edes hetkeksi jos tarkoitus kuitenkin on hommata jokin hiukan parempi melko pian? Sähkökitaran säätäminen, ominaisuudet, kieltenvaihdot ja muut toimenpiteet voi tehdä sillä astetta paremmallakin kitaralla, eikä tuollainen muka kitara mielestäni anna mitään lisää harrastukseen, vaikkakin kyse olisi tutustumisesta sähköistettyyn skebaan. Parhaimmillaan, jos verrataan esimerkiksi Squierin Affinity-sarjaan, puhutaan kuitenkin muutamista kympeistä, koko paketin kohdalla ehkä plus satasesta, ja jos satanen kaataa talouden tai tuntuu liian painavalta seteliltä, niin ehkä sitten. Jos taas tuntuu, että satanen on huonossakin tapauksessa varaa ottaa takkiin, niin kannattaa sijoittaa se. Varsinkin noissa halvemman hintaluokan laitteissa satanen on iso raha. Sillä saa paljon.

Kyl mulle oli soittoa alotellessa ihan sama millä soiteltiin, kuhan lähti ääntä. Turhaa hifistelyä. Siinähän sitä sitten oppi säätää. Jos saa siedettävät soundit paskasta vahvarista, osaa varmasti sen jälkeen säätää siitä mesastakin ne hyvät soundit =P

Kyl mulle oli soittoa alotellessa ihan sama millä soiteltiin, kuhan lähti ääntä. Turhaa hifistelyä.
 
Ehkä näin, jos ei ole vertailukohtaa. Itse kun aloittelin, niin kuin olen joskus aiemmin sanonutkin, soittelin Samickin mahdollisimman halvalla stratocaster-kopiolla ja olihan se tavallaan ihan jees. Huomasin kuitenkin, että aika usein löysin itseni kaverin luota, jolla oli soitinrakentajan valmistama telecaster. Se on vaan niiiiiin eri asia alussakin, ja minä, joka en kitaroista tiennyt silloin yhtään mitään, ihan oikeasti tunsin itseni paremmaksi soittajaksi sillä kaverin kitaralla. Vaikka tällä ei mitään todellisuuspohjaa olisikaan, kyse on kai enemmän psykoakustiikasta, se fiilis kuitenkin vaikuttaa melkoisesti sen soiton kokemiseen ja mielekkyyteen. Niin se vain menee. Hifistelyä tai ei.

Ei ole häävi itellä on tuommonen (valitettavasti). Mikit on aivan surkeet, soitettavuus ei häävi,
virettä pitää omani jotenkin, mutta kitarahan viritetään aina ennen käyttöä.
Vahvistin ei ole kyllä todellakaan hyvä tuossa setissä.
Kyllä ite tuolla ihan hyvin alkuun pääsin mutta en voi suositella. Säästä vielä rahaa ja osta joku parempi. Kitaroita ei osteta Anttilasta sen huomasin heti ostettuani.
Ei ole minusta hyvä ostos.
E: Ja vahavistin on 6'' ainaki mulla :)
Jos joku multa ostais sen vahavarin 70€ niin möisin kyllä ihan millon vaan sen verran huono se on.

Kielet tosi korkeella, vaikee soittaa, vire ei pysy, mikit huonot, huono koko kitara... Myisin jos joku ostaisi. Ei siinä vahvistimes kaikua oo, ainakaa mulla. Onneksi ei tarvii näillä enää soittaa.

Mullaki on onneks akustinen tulossa ja jouluna uus sähkökitaraki.

Ehkä näin, jos ei ole vertailukohtaa. Itse kun aloittelin, niin kuin olen joskus aiemmin sanonutkin, soittelin Samickin mahdollisimman halvalla stratocaster-kopiolla ja olihan se tavallaan ihan jees. Huomasin kuitenkin, että aika usein löysin itseni kaverin luota, jolla oli soitinrakentajan valmistama telecaster. Se on vaan niiiiiin eri asia alussakin, ja minä, joka en kitaroista tiennyt silloin yhtään mitään, ihan oikeasti tunsin itseni paremmaksi soittajaksi sillä kaverin kitaralla. Vaikka tällä ei mitään todellisuuspohjaa olisikaan, kyse on kai enemmän psykoakustiikasta, se fiilis kuitenkin vaikuttaa melkoisesti sen soiton kokemiseen ja mielekkyyteen. Niin se vain menee. Hifistelyä tai ei.
 
No pikkasen on huonolla pohjalla soittomotivaatiot jos heti alusta alkaen pitää olla soitinrakentajalla räätälöity kitara.

No pikkasen on huonolla pohjalla soittomotivaatiot jos heti alusta alkaen pitää olla soitinrakentajalla räätälöity kitara.
 
Noinko mä sanoin?

Pitää sitä vähän aikaa soittaa rupukepillä, osaa sit arvostaa hyvää vermettä.

Pitää sitä vähän aikaa soittaa rupukepillä, osaa sit arvostaa hyvää vermettä.
 
Nykyään ei kyllä tartte Williamsin tasoisilla rimpuloilla nitkutella kenenkään, jos edes vähän tietää mitä ja mistä hakea.

hmm, vois ostaa noita pari kappaletta hajotettavaksi keikoilla.. :D

Nykyään ei kyllä tartte Williamsin tasoisilla rimpuloilla nitkutella kenenkään, jos edes vähän tietää mitä ja mistä hakea.
 
Just näin. Nykyisin kun noissa Squierin Affinity-sarjassakin on jo leppärunkoa ja hintaa ei ole turhan paljon ni en paljoa miettis mihin kannattaa rahojaan iskeä vaikka vain vähänkin. Pikavertailu: ostanko huntilla kasan paskaa vai parilla täysin kelvollisen aloittelijasetin? Hmm.

hmm, vois ostaa noita pari kappaletta hajottevaksi keikoilla.. :D
 
Niinpä!! :D Oot keikalla soittamassa ESP Vintage Plussalla, sit kun show loppuu, muiden tyyppien loppusoolojen aikana vetäydyt nopeesti taka-alalle vaihat kitaraa Williamsiin ja hakkaat sen ihan rikki. Oujea, niin heviä! Yleisö kattoo et toihan on (tyhmä)viilee jäbä!! >= D

Kiitos vastauksista, Kävin katsomassa pakettia tänään Anttilassa ja huomasin että se ei ole sama paketti jota oli viime vuonna, vaan uusittu 2008 (vai 2009?) paketti, jossa todellakin on vain 6.5" vahvistin ilman kaikua. Vahvistin oli tosin ihan nätin näköinen, poiketen viime vuoden mallista, joka oli todella karu, mutta nyt tietenkin pieni kevyt jugurttipurkki.
Vahvistinjohto oli ohut naru ja kitara oli uskomattoman kevyt. Itse olen vasuri ja en pystynyt soittotuntumaa hyvin testaamaan, mutta esillä ollut yksilö tuntui ihan kohtuullisen hyvältä soitettavalta.
Sekä sähkökitara että nylonkielinen akustinen vaikuttivat ihan siististi tehdyiltä.
Kuitenkin tuo vahvistimen huononnus hieman harmittaa ja ehkä parempi hinta-laatu löytyy Behringer Vintager-paketista, jota myy Piano Jylhä.
Behringer Vintager maksaa 119 ja siinä tulee "puhkivahvistin" AC108, jota täällä muusikoiden netissäkin on kehuttu, sekä_kitara on Tension/Behringer uudempi "vintage" malli.
Behringerin (Tension) kitarakin on täällä muusikoiden netissä haukuttu täysin paskaksi, mutta esim Harmony Centralissa yms on saanut jopa kehujakin, joten en tiedä, mutta ilmeisesti maksan sen 30 lisää Williams pakettiin verrattuna ja hankin Behringerin potsimiehen kautta:)
 
Kyllä, kyllä, tiedän että Squirer Affinity Fat Strat paketti G-Dec Jr. vahvistimella 299 + 20 hintaan Saksasta olisi paras aloittelijalle, mutta täytyy yrittää säästää väärässä paikassa :(

... ja siinä tulee "puhkivahvistin" AC108
 
Puhkivahvistin :D Hahaha!

Itsellä on erittäin halvoista kitaroista sen verran kokemusta, että tälläkin hetkellä soittelen melkein päivittäin tämmöisellä J&D:n tele-kopiolla rinnan Gibsonin, CV Skujun ja japanilaisen Ibanezin:
http://www.musicstore.de/en_EN/EUR/ … -Tone-Sunburst-/art-GIT0000934-001#
 
Ensimmäisen mikä tuli laitoin taikaisin tukkoisen soinnin ja vinoon porattujen kielten läpivientien takia, mutta tämä toinen on nyt muutaman vuoden palvellut kotisoittelussa aivan mainiosti. Ainoa osa mikä siihen piti vaihtaa kielten lisäksi oli satula, joka oli huonoa muovia. Satulan vaihdon lisäksi olen sitten lakannut otelaudan uudelleen, hionut nauhat, vaihtanut molemmat mikit, tallapalat, plektrasuojan ym., mutta satulaa lukuunottamatta nuo muut ovat olleet enemmänkin harrastusluontoista, kuin pakollisia muutoksia.
 
Se ongelma on kaikissa halvoissa kitaroissa, että merkistä riippumatta kitara voi olla joko soittokelvoton tai ok, tai mitä tahansa siltä väliltä. Ongelmaa lisää se että halpis ostetaan yleensä ensimmäiseksi kitaraksi, eikä silloin ole vielä taitoa valkata sitä hyvää yksilöä. Lisäksi niille joutuu tekemään aina täydellisesti perussäädöt uudelleen, sekä jotain pientä parantelua, ennen kuin kitarasta saa soitettavan pelin.
 
Jos mahdollisimman halvalla pitää saada parempaa kuin Williams tai Behru -paketti, niin itse ottaisin tuon J&D:n ja sille kaveriksi vaikka tämän:
http://www.musicstore.de/en_EN/EUR/ … arrenverstaerker/art-GIT0013729-000
tai
http://www.musicstore.de/en_EN/EUR/ … ine-GX15G-Combo-/art-GIT0010460-000
 
Vähän enemmän kun laittaa niin saakin sitten vahvariksi vaikka Voxin DA5:n jolla kotona soittelee moni kauemmankin aikaa harrastanut.

Kun tämä taas meni tälle linjalle että kysytään "onko kitara X hyvä?" ja vastaukseksi tulee ziljoona ehdotusta että "ei kun Y on paljon parempi ja maksaakin vain satasen enemmän" niin voisi taas kerran muistuttaa että käytettynä voi saada laatukamaa halpishinnalla (tai halpiskamaa vieläkin halvemmalla). Näitä aloitustason (ja parempiakin) vermeitä luulisi liikkuvan käytettynä juuri tuon lasten ailahtelevaisuuden takia, tässä kuussa kitaransoitto on "se juttu", ensi kuussa vaikkapa jääkiekko jne. ja tietysti kaikki mahdolliset kamat pitää saada heti alussa kun "muillakin on".
 
Ongelma tosin sama kuin halpistenkin kanssa, eli vaatii senverran näppäryyttä että osaa itse fiksata mahdolliset pikkuongelmat ja laittaa säädöt kohdalleen, mutta toisaalta tuskinpa edes keskihintaluokan kitarat nykyään ovat viimeisen päälle säädettyjä tehtaalta/kaupasta, halvoista puhumattakaan, eli perussäädöt yms. olisi joka tapauksessa osattava tehdä. Kertoo tämän taidon puutteesta kun välillä näkee sähkökitarastakin kommentoitavan että "tuntuma on ihan perseestä kun kielet ovat niin hirveän korkealla", olettaen tietysti ettei kyseessä ole niin huono ritsa etteivät säädöt kertakaikkiaan toimi tai kaula on "moniväärä".
 
Lasten kohdalla tietysti esteeksi voi myös muodostua että heille ei välttämättä käytetty kelpaakaan, pitää olla uutta kun käytettyjen ostaminen on "köyhäilyä". Hehän eivät ole vielä oppineet että joka euro on ansaittavakin :)