Kitarat: kitarakamat ›

Olisi tarkoitus vaihtaa uudet mikit Epi Les Pauliin. Alkuperäiset kun ovat tunkkaiset yms.. Soittelen musaa rokista heviin, millaisia mikkejä suosittelisitte?
 
Kattelin tollaista Seymour Duncanin 59' mikkiä taakse ja kaulalle ehkä vastaava.

Duncan Jazz ja Jeff beck oli mun mielestä toimivat rokis ja hevissäkin. JB on vähä sellanen middlekäs, vanhan liiton heviin sopiva. Jazz taas täyteläinen (mut ei kuitenkaan tukkonen) ja nätisti cleanit taittava. Kohtuuhintanen satsi viel nuo kaks yhessä setissä.

Eli vaikka tuollainen taakse
http://www.musamaailma.fi/epages/mu … ectPath=/Shops/musa/Products/331033
 
Ja tämä kaulalle
http://www.musamaailma.fi/epages/mu … ectPath=/Shops/musa/Products/331019
 
Tottakai vielä ne nikkelikuoret.

Itse tilasin Epi Les Pauliin ebaysta Duncanin JB:n ja Jazzin. Niitä odotellessa..

Suositelen Duncanin 59` settiä, tai sainakin 59 tallaan ja maybe alnico pro2 kaulaan.
Ite tykkäsin huomattavasti enemmän 59:n ku JB:n soundista

Olisi tarkoitus vaihtaa uudet mikit Epi Les Pauliin. Alkuperäiset kun ovat tunkkaiset yms.. Soittelen musaa rokista heviin, millaisia mikkejä suosittelisitte?
 
Pelimiehen veto ois laittaa mikeiksi SD:n Phat Catit. Ne on Rok isolla R:llä! Itse laitoin juuri Epin Lespaan tuollaiset mikit viime vuoden lopulla ja hyvät ovat olleet - ainakin rokki-puuhissa. Hevanderitkin varmasti noilla mikeillä hoituvat, mutta ne eivät ehkä ole optimit sellaiseen puuhaan. Mutta jos pääpaino musassa on enemmän siellä vanhemman tyylin rock/hevi '60-'80 kamassa, eikä surinamössö-metallissa, niin valinta tuskin menee pieleen. Phat Catit ovat myöskin hieman omaperäisempi valinta, kuin monet muut.

Voisit myös harkita Kent Armstrongeja, vaikka Distortion tai Rocker humppari tallaan ja kaulaan Vintage Paf. Ovat halvempia kuin Duncanit ja monet ovat kehuneet yhtä hyviksi, ellei paremmiksikin.

Phat Cat kaulaan ja joku noista vakiohumppareista tallaan vois olla myös toimiva ratkaisu. Phat Cat ei jää kovin helposti humpparin jalkoihin, ja siitä saa sellaista yksikelaisen ja humpparin väliltä olevaa soundia. Vaikka P90-tyylinen yksikelainenhan se siis on.

Moro,
 
nostanpas vanhan ketjun ylös.
 
Kumpikohan noista mikeistä, 59 vai JB on erottelevampi? Tarvitsisin itsekin puolitettavat selkeät rokkimikit tallaan ja keulille. Duncanin Jazzia ei pysty ilmeisesti puolittamaan, joten se taitaa olla poissuljettu vaihtoehto. Diggailen kovasti mikeistä, mitkä vastaavat kevyesti harmonikkeihin ja tarjoavat hyvän sustainin, mutta olen valmis karsimaan näistä ominaisuuksista erottelevaisuuden vuoksi.

Moro,
 
nostanpas vanhan ketjun ylös.
 
Kumpikohan noista mikeistä, 59 vai JB on erottelevampi? Tarvitsisin itsekin puolitettavat selkeät rokkimikit tallaan ja keulille. Duncanin Jazzia ei pysty ilmeisesti puolittamaan, joten se taitaa olla poissuljettu vaihtoehto. Diggailen kovasti mikeistä, mitkä vastaavat kevyesti harmonikkeihin ja tarjoavat hyvän sustainin, mutta olen valmis karsimaan näistä ominaisuuksista erottelevaisuuden vuoksi.
 
59 on mussu ja hillitty, JB taas kirkas ja kuuma. Siis JB.

EMG Wylde-setti :P Miksi? Koska on vain niin hyvä.
Eli 81 bridgeen ja 85 neckiin.

EMG Wylde-setti :P Miksi? Koska on vain niin hyvä.
Eli 81 bridgeen ja 85 neckiin.
 
Toimii hevissä, mutta ei juuri missään muussa.

EMG:n aktiivihumpparit ovat kaikki perseestä.

DiMarzio PAF Pro:t, toimivat hienosti monenlaisessa musiikissa. Jos haluat vielä rankemman tallamikin, niin kenties DiMarzio Super 2 voisi olla pätevä mahonkirunkoisen luutun tallapositiossa. Samoin DiMarzio Evolution.

Itse ajattelin omaan TA standard +:aan laittaa pearly gatesin kaulaan ja dirty fingersin tallaan, sen lisäksi push/pull-potikoilla kelanpuolitukset, sarjoitus ja vaihe-thingie.
 
Pitäisi riittää erilaisia saundeja eri tarpeisiin :D

Kun noita mikkejä lähtee osteleen, kannattaa aina vähän miettiä, paljonko mikkeihin kannattaa sijoittaa suhteessa kitaran arvoon. Ainakin jos rupeaa katsastamaan jotain aitoja Gibson-mikkejä tai ns. putiikkimikkejä. Ei ne mikit kitaraa eri kitaraksi muuta, tuovat vain esiin vähän eri puolia. Yleinen nyrkkisääntö: ensin kitarapuoli kondikseen - sitten vasta paremmat mikit, jos tarvitaan.
 
Tietysti jos on selvästi mielessä, mitä haluaa lähteä korjaamaan (esim. paremmin erottelevat mikit muhjuista soundia vastaan, kuten tässä tapauksessa), silloin mikkipäivitys voi olla hyvä täsmähankinta. Ja troppeja vaivaan löytyy halvemmistakin mikkimerkeistä. Pitää vain tietää mitä ihan tarkalleen haluaa.
 
Pariin kommenttiin lisäkomenttia:
 
Suositelen Duncanin 59` settiä, tai sainakin 59 tallaan ja maybe alnico pro2 kaulaan.
Ite tykkäsin huomattavasti enemmän 59:n ku JB:n soundista
 
Tällaisista heitoista ei taida olla hirveästi hyötyä ketjun aloittajalle. Jos olisit viitsinyt kertoa MIKSI pidit niistä enemmän, olisi kommenttisi informaatioarvo ollut kertaluokkaa parempi.
 
Toimii hevissä, mutta ei juuri missään muussa.

Makuasioita, ei voida yleistää.
 
No kärjistäenhän tietysti voi sanoa, että millä tahansa mikillä voi soittaa mitä tahansa. Mutta haluaisin silti nähdä yhdenkin blues-soittajan, jonka unelmamikki on EMG-81. Kyllä sillä EMG:lläkin voi tietysti soittaa vaikka bluesia, folkia ja kantria, mutta se on fakta eikä makuasia, että niissä musiikkityyleissä toimii kuitenkin paremmin aika erilaiset mikit.

Duncanin Jazzia ei pysty ilmeisesti puolittamaan, joten se taitaa olla poissuljettu vaihtoehto.
 
Toki senkin saa puolittumaan, mulla on SG:ssä nelijohtoinen versio tonepotikan nostolla puolitettavissa ja on muuten tosi makoisa mikki puolitettunakin. Sen kahdella johtimella olevan versionkin saa toki puolittumaan jos viitsii ruveta askartelemaan..

Toinen yleinen nyrkkisääntö:
yleensä harrastus alkaa niistä halvemmista malleista ja pikkuhiljaa siirrytään parempiin kitaroihin...
 
Keskihintaisissa ja sitä halvemmissa usein astetta tumpummat mikit=vaihtoon,
 
Kalliimmisa on taas usein jb/jazz tai emg81/85....ja vaihtoonhan nekin menee.
 
että laitappa siinä sitten ensin kitarapuoli kuntoon, mikit menee kuitenkin joskus vaihtoon kun haluaa vaihtelua.
 
Ainiin. Mä ehdotan Duncanin seth lover (ac/dc-masterofpuppets)tallaan ja 59 kulmakarvoille.
Tai sitten pidät nykyisen kaulamikkisi ja tilaat tallaan BKP nailbombin.
(tämä olisi ehdottomasti oma valintani)

Keppiä en ole vaihtamassa, koska tuossa 80-luvun japsissa on sinänsä aika hyvät puut ja muutenkin istuu käteen hyvin. Sillä on sitäpaitsi tunnearvoa :)
 
EMG:t on poissuljettu vaihtoehto. 81/85 kuulostavat minun mielestä jotenkin siltä, että niitä ajettaisiin jatkuvasti kompuran läpi. Passiivimikeissä on jotenkin ilmavampi soundi.
 
JB / PG-, PG/PG-, Seth Lover- tai 59/59- setit ovat kyllä vakavassa harkinnassa. Noissa miedoimmissa mikeissä on kyllä mukava erottelevuus ja vintagesoundi, mutta esim. JB:ssä olisi taas eniten potkua hevistelyhommiin. Puolitettuina noista kaikista lähtenee ihan ok "yksikelainen" soundikin.
 
Dimarzion SD:ssä on ilmeisesti vähän liikaa alapäätä mahonkikeppiin? Nailbombia joku ehdotti. Mitäköhän muita merkkejä kannattaisi tarkistaa? Hintakatto mikeille olisi tuommonen 150-200e, jolla pitäisi irrota jo kunnon setti.
 
Oli niin tai näin, kannattaakohan tuota JB:tä ajaa 500k potikoilla vai 250k potikoilla? Mietin tässä vaan, että yläpää saattaa olla noin kuumassa mikissä aika kirskuvan kirkas 500k potikoilla.