Fakta on se, että kukaan ykkösnimi ei käytä kompressoria särösoundin yhteydessä!!! Fakta on se, että aika useakin jamppa käyttää kompuraa särösoundin kanssa, varsinkin liidisoundin yhteydessä. Mä en niin noista fuusiospedeistä tiä, mutta hevimaailmassa se on kovinkin yleistä. Miksi soittaa hitaasti kun voi myös soittaa nopeasti? |
Kompressorilla lähinnä korjataan soundin virheitä - huonosäätöistä kitaraa tai vahvistinta. Jaa jaa. Minä kun luulin, että kompressorilla tasataan dynamiikkaa. Mites sitten limitteri ja expanderi? Expanderi vissiin huonontaa soundia entisestään ja limitteri tekee supersoundin kun sehän on niinkun kompura täysillä? Ei mutta joo kun eihän starakitaristit käytä näistä mitään. Vai miten se nyt oli. Heh heh. Alkuperäiselle kysyjälle: jos kerta tykkäsit jotenkin siitä SD-1:stä, niin koita DS-1:stä. Sparkle Drive ja Barberin Direct Drive vois toimia. Se Vain tuplasäröpoljin vois olla tsekkaamisen arvoinen myös, vaikka esittelyvideo aika kamala olikin. Tai sit joku hifimpi vehje jossa on paljon säätövaraa. Helevettiäkö minä mistään fuusiojatsista tiedän. Orrenmaan Tuppu on ainakin fuusioseppä. Veteli ainakin jossain kohtaa Peaveyn kitaralla, Marshallin JMP-1:llä, TC:n G-majorilla ja olikohan Mesan päättäri pariin Marsun komeroon. Hyvältä kuulosti. Liikaa on tarpeeksi. |
Sparkle Drive ja Barberin Direct Drive vois toimia. Nää molemmat omistaneena (Sparkle Drive on edelleen) voin suositella kyllä molempia. Direct Drive on noista ehdottomasti se ärhäkämpi, ja Gain-namiska tapissa siitä saa kyllä jo todella paljon säröä irti TS-tyyppiseksi pedaaliksi. Sparkle Drivesta lähtee ehkä inasen paksumpaa soundia, ja se toimii pienemmillä säröillä musta paremmin kuin DD. Jos yhtään TS-henkinen soundi on mieleen, niin kummallakaan ei mennä metsään. Bossin SD-1 on sekin ihan hyvä versio teemasta, mutta toimii musta paremmin boosterina kuin itsenäisenä säröttimenä, en sen kummemmin osaa analysoida että mistä johtuu. Pikkusärön päällä (vähän volumeboostia ja vähän lisää säröä itse pedaalista) saa aika makean laualavan soolosoundin, jos vaan vahvistimen soundi terve, eikä liian kirkas. Kompuran kanssa en ole kokeillut kuin Sparkle Drivea, kun vasta sen Maxonin kompuran sain. Sen sijaan DS-1 on musta aika, noh, kauhea. Verrattuna noihin edellä mainittuihin sellaista ohutta surinapörinää jopa Mesan Lone Starin edessä, joka kuitenkin on aika tumma- ja paksusoundinen vahvistin, ja tuntuisi kelpuuttavan pedaaleita ihan hyvin. En suosittele DS-1:stä ainakaan stockina, ennemmin ottaisin vaikka Metal Zonen. Keeleyn Ultra Modilla varustettua DS-1:stä olisi tosi kiva päästä jossain kokeilemaan, se on ymmärtääkseni aivan eri peli. Ainakin se on viihtynyt mm. Steve Vain vakikalustossa jo ties kuinka pitkään, vaikka vahvistimet ovatkin vaihtuneet. Sillä ei tosin ole mitään tekemistä enää fuusiosoundien kanssa. |