Tanssimusiikki ›

Palataanpa taas tähän "yli 412 päivää vanhaan ketjuun!"
 
Nyt tuli oikein ajan kanssa testattua tuo Roland FR-7b. Aika hassua edelleen on se, että mitään kilpailua ei yhäkään ole. Huhuja tosin liikkuu Bugarin jostain spesiaalipelistä, jonka hinta onkin sitten viisinumeroinen. Tavallaan iloisana yllätyksenä oli se, että Roland on made in Italy, ilmeisesti jonkinlainen italialais-japanialaisesta yhteistyöstä lie kyse?
 
Mutta jonkinmoinen vastaisku joltain valmistajaimperiumilta tekisi hyvää digiharmonikkatilanteelle ilman muuta. Kilpailu tekisi edwardia laitteen kehityksenkin kannalta.
 
Ja hinnan. Ovh on edelleen 5 k€ ja risat, itse sain tarjouksen n. 4400:aan. Pyrin muodostamaan reilun mielipiteen siitä, onko laite 4000-5000 euron arvoinen. Upeaa, sotilastason teknologiaahan tämä on, ja harmonikkapuoli on vallan mainiosti mietitty. Kaikki mieleen tulevat erikoisharmonikat löytyvät, aiemmin olin luullut valikoiman olevan puutteellinen.
 
Suurin plussa on mielestäni se keikkauskottavuus. Potikat, hanikat, namikat ja valikot on järkevästi mietitty, samoin mahdolliset saundiyhdistelmät bassopuolella. Sen akustinen basso + kitara -yhdistelmä on ilman muuta klassikko: ei maailman aidoin, mutta toimiva kompromissi. Heikkoja lenkkejä ovat mm. viulu, piano sekä Rolandin jo RD-sähköpianoista tuttu kusenpolttama a cappella -vocalesque-saundi. Ja mikä ihmeen magiikka siinä panhuilussa oikein muka on? Jos Roland joskus julkaisee perusperushalpamalli FR-0ö:n, jossa on vain kaksi saundia, olisivat ne varmaan hanuri ja panhuilu!
 
Variaatioita olisin kyllä kaivannut lisää niihin oikeankäden "orkesterisoittimiin". Enämpi rhodesia ja hammond-maailmaa, ehkäpä. Ja pianoja. Vasuriin kenties Jazz-/sähkökitarasointubasson.
 
Ja luonnollisesti soitin vaatii soittajalta pelisilmää. Saundit eivät kuulosta hyviltä, jos soittaja ei osaa käsitellä niitä ko. soittimelle ominaisella tavalla. Mikään foni- tai huilusaundi ei soi, jos niillä vetää koko ajan blokkisointua. Mutta ah, palkeella saa taas aikaan luontevia puhallinsävyjä, joita mikään syna ei tuota: suuri plussa on tuo.
 
Tuntumasta. Olen aggressiivinen palkeen käyttäjä, ja digihanurin palkeen vaihteleva kontrolloitavuus onnistuu välillä haittaamaan. Herkkyyttä voi toki säätää, mutta se tuppaa vaikuttamaan tiettyihin soittimiin niin, että esim. sointubassojen tasalaatuisuus on työn ja tuskan takana. Diskanttinappulien pienuus ei tietenkään ole ongelma, mutta saisivat ne silti jämerämmät olla. Ne naksuvat liikaa, kun niitä kurittaa ja släppää.
 
Siitä, ettei soitin soi akustisen kokonaisvaltaisesti, kärsii eniten bassopuoli, mikäli soittaa hanuribassoja. "Römeyttä" saa säätää, mutta hieman huuliharppumainen kuva silti jäi, eikä palkeella pysty vaikuttamaan tarpeeksi bassopuolen dynamiikkaan. Muheinkin äänikerta on liian mikkihiiri. Olisiko suunnittelupuolella vallinnut ajattelu "Jos ne haluavat hanuribassoa, ne ostavat silloin normaalihaitarin"?
 
Rolandin FR-7b on kunnioitettava, edelläkäypä kulttivehje, prototyyppi. Oletan monen hanuristin olevan odottavassa tilassa. Uudet mallistot tulevat jonakin päivänä, ja silloin FR:t tullevat tekemään kauppansa - käytettyinä. 7b on keikkavehkeenä erinomainen, muttei mielestäni missään tapauksessa neljän ja puolen tonnin laite. Sen hintaluokan soittimessa kun mikään ei mielellään saisi harmittaa.

Laite on osaavissa ja hyvän harkintakyvyn omaavan soittajan käytössä ihan jees,
ei missäännimessä "tuostavaan keikalle", vaan todella harkiten ja sovittaen eri soundeja sopiviin biiseihin.
Tai sitten pitää pysyä lähes kokonaan normaaleissa "hanurisoundeissa", onhan tuo monelle jo keveytensäkin puolesta hyväasia.

Minä tulen ko. vehkeen myös jonakin kauniina päivänä hankkimaan. Olen täysin vakuuttunut laitteen loistavasta sopivuudesta määrättyihin tilanteisiin.

ONhan tuolla pari vuotta tullut keikkailtua ja tiettyjen ominaisuuksien kanssa alkaa olemaan sinut. Itseäkin häiritsee tuo saundien vähyys. Ihan helpolla sinne olis saanut kunnon valikot niitä saundeja, mutta nyt on mentävä noilla. Sitä Acapellajuttua on joskus hauska töräyttää jonnekkin ihan yllättävään väliin. Lähinnä vitsinä se menee.
 
EIlen olimma taas triokeikalla ja siinä tuo härveli pelaa kuin junan vessa. Vasurilla bassolinjaa ja högerillä sitte haitaria-pianoa-urkua, sopivassa suhteessa.
 
Itsekkin kaipaan tuota römeyttä enemmän. Laitehan on tarkoitettu selkeesti kytkettäväski PA-laitteisiin ja sitten se toimiikin jo paremmin. Niiden omien kaiuttimien toiso on aika kehno, OIkeaan haitariin verrattava dynamiikkahan siitä puuttu, mutta so what. Se pelaa keikkakoneena ihan hyvin ja kukaan ei ole tullut valittelemaan, että nyt sun haitarin bassosaundi on pikkusen ohut tai dymamiikassa on jotain sanottavaa.
 
Monesti olen sen sanonut ja sanon vieläkin. Keikkakoneena lyömätön, mutta on tilanteita, johon se ei sovi, siksi noita analogisiakin on pari tuossa vielä.

Haiseeko tikihaitari yhtä pahalle, kuin perinteinen malli?

Haiseeko tikihaitari yhtä pahalle, kuin perinteinen malli?
 
Haisee se ajan kanssa ihan samalle.

Montako kymmentä vuotta noi xxxxxx mikrofonit on toiminu
bändin yleishuminana ja haitaristin puheen vahvistajana tyyliin "voi vittu, mää
en muistanu enempää" kajahtaa puhelinsaundilla kaiun kera kun biisi loppuu.
Digihaitarista ei pitäisi kuulua. Vai voiko päivittää?

Haisee se ajan kanssa ihan samalle.
 
Mikähän se juttu on että haitarin pitää aina vähän haista?

Mikähän se juttu on että haitarin pitää aina vähän haista?
 
Täällä Hämeessä haitari haisee aina sahdille.

Tänä syksynä tulee 22 vuotta haitarin soittoa harrastus-, sittemmin ammattilaispohjalta. Klassinen/kevytmusiikki. Henkilökohtainen suhtautuminen rolandin digitaalivehkeeseen on muovinen. Se on kehitetty "rahat pois" - mentaliteetilla eläkevaransa muulla kuin soitolla tienanneille paapoille, jotka hakevat piristystä metsäkukkasiinsa jostain muualta kuin määrätietoisesta harjoittelusta. Tuntuma - kosketus, palje jne.. esmes ne tuossa laitteessa on täysin kelvottomat. Soundit jäävät oikein ruuvatusta ketronista jälkeen valovuosia. Ja mitä tulee läpivuotaviin akustisiin haitarimikkeihin; opetelkaa hyvät ihmiset käyttämään EQ:ta, miettikää mistä ääni tulee ja minne se menee.

..Ja mikä ihmeen magiikka siinä panhuilussa oikein muka on? Jos Roland joskus julkaisee perusperushalpamalli FR-0ö:n, jossa on vain kaksi saundia, olisivat ne varmaan hanuri ja panhuilu!
 
Hei, oiskohan niin, että se ärsyttää vähiten oikeita puhallinsoittajia? :)

Haitari, se aito ja oikea, on niin iso osa suomalaista tanssi ja -iskelmämusiikkia kuin lasi täysmaitoa ja pala ruisleipää.

Haitari, se aito ja oikea, on niin iso osa suomalaista tanssi ja -iskelmämusiikkia kuin lasi täysmaitoa ja pala ruisleipää.
 
Kyllä, nykyään se vaan halutaan kieltää ja "hävetään" jostain syystä omaa kulttuuriamme!

Kyllä, nykyään se vaan halutaan kieltää ja "hävetään" jostain syystä omaa kulttuuriamme!
 
Ketkä häpeää ja ketkä ei, tollot häpeää ja me fiksut ei.

Kyllä, nykyään se vaan halutaan kieltää ja "hävetään" jostain syystä omaa kulttuuriamme!
 
Ketkä häpeää ja ketkä ei, tollot häpeää ja me fiksut ei.

Ketkä häpeää ja ketkä ei, tollot häpeää ja me fiksut ei.
 
Sanoppa muuta!

Ketkä häpeää ja ketkä ei, tollot häpeää ja me fiksut ei.
 
Nuorempana vitutti tuo ja etupäässä se posketon dissaaminen, että ethän sä, kun sä soitat haitaria ja eihän haitarilla sitä, eikä tätä ja haitari on paska jne.
 
Nyt ei enää suuremmin vituta. Teen mitä huvittaa ja sillä siisti.

Nuorempana vitutti tuo ja etupäässä se posketon dissaaminen, että ethän sä, kun sä soitat haitaria ja eihän haitarilla sitä, eikä tätä ja haitari on paska jne.
 
Nyt ei enää suuremmin vituta. Teen mitä huvittaa ja sillä siisti.
Tervetuloa tänne asian ytimeen.

Nuorempana vitutti tuo ja etupäässä se posketon dissaaminen, että ethän sä, kun sä soitat haitaria ja eihän haitarilla sitä, eikä tätä ja haitari on paska jne.
 
Nyt ei enää suuremmin vituta. Teen mitä huvittaa ja sillä siisti.
 
Hoho, ai haitarilla?
 
*juoksee karkuun*