Rock, pop, alternative ›

http://www.thrasherswheat.org/2008/08/archives-and-sugar-mountain.html
 
Archives 1963-1972 julkaistaan viimeisten tietojen mukaan 5.11. Näinköhän tällä kertaa ei jälleen viivästyisi.
 
Cdon.com ilmoittaa dvd version hinnaksi 224.95 euroa.

On se rupisempikin, mutta eritoten siinä on paljon hienommat kitara & puhallin breikit. Meininki muutoinkin paljon enempi kohdillaan.
 
E: Tossa vähän makua: http://www.dailymotion.com/LeBalayeur/video/149672 Laatu nyt on mitä on...
 
Kieltämättä hyvä versio. Parempi tunnelma juu.

Pakko vielä hehkuttaa... Tuo Ordinary People on kyllä yksi parhaimpia Neilin biisejä.
 
Onko Neilistä muuten hyviä kirjoja julkaistu? Mielipiteitä? Ja onko suomennettuja versioita?

Onko Neilistä muuten hyviä kirjoja julkaistu? Mielipiteitä? Ja onko suomennettuja versioita?
 
Shakey vuodelta 2002 taitaa olla pakkohankinta jokaiselle. Kirjaa ei ole suomennetty, mutta sen ei kannata antaa häiritä. Erinomaisesti ja kriittisesti - ja Youngin mielestä liiankin paljastavasti - kirjoitettu biografia miehen lapsuudesta ja urasta aina 90 -luvun lopulle asti. Younghan haastoi kirjoittaja Jimmy McDonoughin tarkoituksena lykätä kirjan julkaisua muutamalla vuodella.
 
Toinen on Youngin isän Scottin kirjoittama Neil and Me (tai jotain sen nimistä). Itse en ole kirjaa vielä lukenut, mutta olen kuullut kehuja, että hyvää ja helppoa luettavaa faneille.

Toinen on Youngin isän Scottin kirjoittama Neil and Me (tai jotain sen nimistä). Itse en ole kirjaa vielä lukenut, mutta olen kuullut kehuja, että hyvää ja helppoa luettavaa faneille.
 
Juu, kantsii lukea tuokin. Ja jos Niilon alkuaikojen bändit erityisesti kiinnostavat, kannattaa lukea John Einarsonin Don't Be Denied - Neil Young The Canadian Years. Voi tosin olla vähän vaikeasti löydettävissä tuo kirja...
 
Suomeksi on ilmestynyt Jouko Ollilan Rock musiikin cowboy.

Mun mielestä tää youngin uusinkin on ihan saatanan hyvä levy. En pysty käsittään miten näin hyviä biisejä voi tehdä vielä tuolla iällä; Ordinary people, beautiful bluebird, no hidden path, dirty old man, boxcar...
 
Kaiken järjen mukaan artistin alamäki olisi pitänyt alkaa jo vähintään 20 vuotta sitten, jos nyt vertaa aikailaisiinsa, mutta Niilo heittää pöytään säännöllisin väliajoin semmosen kakun, että kaikilla on taas haavi auki... eikä yksikään levy tunnu toisen kierrätykseltä. Jotkut osaa.
 
edit: en tiedä, mutta kuulostaisi siltä, että ainakin ordinary people on suurelta osalta livenä vedetty sisään...eli juuri oikea meininki.

Mun mielestä tää youngin uusinkin on ihan saatanan hyvä levy. En pysty käsittään miten näin hyviä biisejä voi tehdä vielä tuolla iällä; Ordinary people, beautiful bluebird, no hidden path, dirty old man, boxcar...
 
Kaiken järjen mukaan artistin alamäki olisi pitänyt alkaa jo vähintään 20 vuotta sitten, jos nyt vertaa aikailaisiinsa, mutta Niilo heittää pöytään säännöllisin väliajoin semmosen kakun, että kaikilla on taas haavi auki... eikä yksikään levy tunnu toisen kierrätykseltä. Jotkut osaa.
 
edit: en tiedä, mutta kuulostaisi siltä, että ainakin ordinary people on suurelta osalta livenä vedetty sisään...eli juuri oikea meininki.
 
Hauskaa sinänsä että juurikin beautiful bluebird, boxcar ja ordinary people on tehty jo vuosia sitten. Muutenkaan en tajua miksi vanhuuden pitäisi tuoda mukanaan huonoja biisejä, ei Neil Young mikään seniili äijänkäppänä kuitenkaan ole.

Hauskaa sinänsä että juurikin beautiful bluebird, boxcar ja ordinary people on tehty jo vuosia sitten.
 
Näinpä, parikymmentävuotta vanhoja kappaleita.
 
Muutenkaan en tajua miksi vanhuuden pitäisi tuoda mukanaan huonoja biisejä, ei Neil Young mikään seniili äijänkäppänä kuitenkaan ole.
 
Niin, asianhan luulisi olevan juuri toisinpäin, eli että vanhempana tekee parempia biisejä, kun on enemmän mistä ammentaa...

Näinpä, parikymmentävuotta vanhoja kappaleita.
 
This I didn't know...eniveis olihan Living with war:kin väärällänsä karmivan hyviä biisejä.
 

 
Niin, asianhan luulisi olevan juuri toisinpäin, eli että vanhempana tekee parempia biisejä, kun on enemmän mistä ammentaa...
 
Teoriassa varmaan joo, aika harvoin kuitenkin levytetään sitä parempia levyjä mitä vanhemmiksi tullaan oli artisti sitten kuka tahansa. Kyllä tämä yleensä toimii toisinpäin. Mielipideasioita, tosin...

Teoriassa varmaan joo, aika harvoin kuitenkin levytetään sitä parempia levyjä mitä vanhemmiksi tullaan oli artisti sitten kuka tahansa. Kyllä tämä yleensä toimii toisinpäin. Mielipideasioita, tosin...
 
Tähän voi vaikuttaa se, että vanhempiin klassikoihin usein syntyy niin syvä suhde, ettei uusien, kenties aivan yhtä hienojen tai hienompienkin, levyjen jotenkin mielessään salli nousta yhtä korkealle, kun niiltä puuttuu kaikki nostalgia- ja muu tunnearvo. Youngin kohdalla minulla ei ole tätä ongelmaa, kun olen niin uusi kuuntelija; tähänastisen kuunteluhistoriani perusteella arvostan Harvest Moonin hivenen korkeammalle kuin Harvestin ja After the Gold Rushin, ja Ragged Glory on siellä hyvin lähellä myös. Yksi oma esimerkki mikä minulle tulee mieleen on Camel, jonka 70-luvun puolivälissä julkaistu levykolmikko Mirage/The Snow Goose/Moonmadness nousee aina automaattisesti ensimmäisenä mieleen bändin parhaita levyjä ajatellessa, mutta kaksi viimeisintä levyä, Rajaz ja A Nod and A Wink vuosituhannen taitteesta, ovat kyllä aivan yhtä mestarillisia. Aika tuo usein ilmaisuun sellaista emotionaalista syvyyttä, mitä nuorna miehnä ei välttämättä vielä löydy. Mikä ei ole mitenkään viittaus Youngiin, yleinen havainto vain.

Pakko postata näin mahtava fakta. Ei tainnut Anttikaan tuolloin arvata kuinka todella pitkään..
 
"Kaiken kukkuraksi jo kolme vuotta työstetyn perinpohjaisen antologia-paketin pitäisi ilmestyä vielä tämän vuoden puolella - tosin aikataulumuutoksiinhan on Youngin kohdalla totuttu."- Antti Marttinen 1993. Soundin Numero-7

Pakko vielä hehkuttaa... Tuo Ordinary People on kyllä yksi parhaimpia Neilin biisejä.
 
Alan olla samaa mieltä, nyt kun Chrome Dreamsiä on tullut enemmän kuunneltua... jopa torviosuuksiin on tykästynyt, mitkä kuulostivat minun korvaan aika oudoilta Youngin biisissä. Loistava levy kyllä muutenkin, eikä tainnut olla cdon:lla kuin 6,95e tms. Nyt on 21 Youngin levyä hyllyssä :)

Live At Massey Hall 1971 on tiukka paketti, etenkin jos tykkää Niilosta akustisesti. Sanoituksissa on kyllä hienoja ja osin melankolisia arjen tarinoita. Aika mielenkiintoinen tyyli laittaa keikoille uusia biisejä ja mm. Man Needs A Maidissa on erilaiset sanat kuin "oikeassa" versiossa. Välispiikit ihan loistavia, tulee mieleen sellainen nöyrä ja aito Neil Young. Löytyi muuten samanhenkinen minikonsertti googlesta: http://video.google.com/videoplay?docid=-1626197152950573921
 
Viime aikoina on tullut kuunneltua intensiivisemmin Youngin tuotantoa, lähinnä näitä akustisia levyjä ja yleisemmin tuotantoa tuolta 60-luvun lopulta ja 70-luvun alkupuolelta. Paranee vaan kerta kerralta. Miehellä muuten jo nelisenkymmentä vuotta takana levyttävänä artistina.

Niilon todellinen fanitus alkoi vasta toisen tsadin (2008) keikan jälkeen. Nuorella iällä hankkimani kokemukset Niilosta rajoittuivat lähinnä Decaden kuunteluun. Ennen tsadin keikkaa oli levyhyllyyn kuitenkin kertynyt Niilon tuotantoa enemmän ja arvostukseni Niiloa kohtaan nousi aivan uusiin sfääreihin.
Muistan kuinka kaverini kanssa rankattiin Niilon parhaimpia biisejä Decaden ja muutaman muun levyn biisien perusteella. Se oli silloin mahdotonta ja nyt monien levyjen kahlauksen jälkeen se on vielä vaikeampaa.
Tsadin keikka auttoi todella ymmärtämään mistä on kysymys. Kysymys on yhdestä aikamme mestarista jonka soiton kuullessa meinaa itku päästä (Näin kävi kun Cortez the Killer alkoi soida). Tämän kirjoituksen pointti oli hukassa jo tätä kirjotusta aloittaessani. Kuitenkin (muillekin) tiedoksi että http://www.rustradio.org/ soittaa Niilon keikkoja eri vuosikymmeniltä joka viikonloppu Pe-Su. Kyseisellä sivustolla on myös linkkejä useisiin bootlegeihin joita vuosien saatossa on nauhoitettu. (Esim. Helsingin 2008 löytyy, ainakin toistaiseksi)
 
Ps. tällä hetkellä Niilo-rankingissä ykkösenä on Words. Huomena ehkä joku toinen...

Alan olla samaa mieltä, nyt kun Chrome Dreamsiä on tullut enemmän kuunneltua... jopa torviosuuksiin on tykästynyt, mitkä kuulostivat minun korvaan aika oudoilta Youngin biisissä. Loistava levy kyllä muutenkin, eikä tainnut olla cdon:lla kuin 6,95e tms. Nyt on 21 Youngin levyä hyllyssä :)
 
Hullut päivät menossa, piti käydä sieltä poistaan se DVD:llä varustettu digipak, kun oli vaan 10,95€ mutta olivat juuri mukavasti tiputtaneet sen siihen 6,90€ laariin. Myin sitten 7€:llä pois tuon vanhan, pelkällä cd:llä varustetun version.
 
Kannattaa hakea omansa pois. 6,90€ tälläsestä levystä ei ole kyllä mun mielestä mitään.

Ps. tällä hetkellä Niilo-rankingissä ykkösenä on Words. Huomena ehkä joku toinen...
 
Jännä juttu muuten, ennen viime kesän keikkaa en pitänyt tuota biisiä oikein missään arvossa. Keikka avasi silmät ja nykyään suosikkibiisejäni miehen tuotannosta.

Hullut päivät menossa, piti käydä sieltä poistaan se DVD:llä varustettu digipak, kun oli vaan 10,95€ mutta olivat juuri mukavasti tiputtaneet sen siihen 6,90€ laariin. Myin sitten 7€:llä pois tuon vanhan, pelkällä cd:llä varustetun version.
 
Kannattaa hakea omansa pois. 6,90€ tälläsestä levystä ei ole kyllä mun mielestä mitään.
 
Ei löytynyt enää tuota, mutta sen sijaan mukaan tarttui seitsemän muun levyn lisäksi Youngin debyytti, Everybody Knows This Is Nowhere ja Freedom, eli kaikki löytyneet Youngit joita en vielä omistanut.

Ei mulla mitään tärkeetä sanottavaa paitti että löysin just Neil Youngin (uudestaan) kuunnellessani Live Rust levyä. Ehdottomasti, jos ei paras niin ainakin vitun kova, lätty. Kiitos.

Neilillä on muuten tänään synttärit! Arvatkaapa kaks kertaa, mikä artisti soi tänään koko päivän