Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Jaahas. Rupeaa tuo tyyli Black Crow On The Tombstone-sinkun perusteella tälläkin "bändillä" vakiintumaan. Voihan siellä levyllä olla jotain ylläreitäkin mutta aika tasapaksulta vaikuttaa. Kova jätkä sahaamaan tuo videon jamppa. Tunnistaako kukaan?
http://www.satyricon.no/news/

Hyvältä kuulostaa. Now, Diabolical oli pienoinen pettymys muutamaa kirkaampaa tähteä lukuunottamatta. Hieman tasapaksu. Mutta tämä uusi kamahan on aika hyvää. Koukuttavaa riffiä ainakin tuossa Black Crow On a Tombstone biisissä. Tulee hieman Volcano mieleen. Menee melko varmasti ostoslistalle.

Nyt voisivat pojat taas alkaa pikkuhiljaa keksimään jotain uutta, onhan tämä kuultu jo moneen kertaan.

Aika mainiolta kuulosti kyllä tuo biisi.

Volcano ja Rebel Extravaganza kolahtaa ja tälläkin potentiaalia kyyyyl! Tästä bändistä saa kyllä jostain syystä aina tappelun aikaseks jonkun true-fanin kanssa... :)

Ainakin uudesta tuotannosta puhumalla.

Now, Diabolical on paras levy. TAPPELU!

Itse pidän todella paljon uudesta sekä vanhasta tuotannosta.

No mitä helvettiä? Satyriconilla on oma, tunnistettava soundinsa eikä tule kyllä yhtään toista bändiä joka kuulostaisi vastaavalta. Johan tuota konseptia on hiottu monen levyn ajan, tartte aina olla niitä kelkkoja kääntämässä.
 
Älä nyt pelihousujasi revi. Joltain bändeiltä vain odottaa enemmän kehitystä (esim. Satyricon). Toivoisin, että he eivät jumiutuisi tekemään saman kuuloista levyä useampaan kertaan. Ja tuo oli muutenkin aika tasapaksun oloinen verrattuna aiempaan.

Älä nyt pelihousujasi revi. Joltain bändeiltä vain odottaa enemmän kehitystä (esim. Satyricon). Toivoisin, että he eivät jumiutuisi tekemään saman kuuloista levyä useampaan kertaan. Ja tuo oli muutenkin aika tasapaksun oloinen verrattuna aiempaan.
 
Aika vitummoni bändi nykyään "kehittyy" suunnilleen joka levyllä, kun tyyli vaihtuu ja aina se uusin on "bändin lopullinen ja oikea hioutunut tyyli ja paras levymme koskaan vaikka rumpali vaihtu".
 
Satyricon tietää mitä tekee.

Älä nyt pelihousujasi revi. Joltain bändeiltä vain odottaa enemmän kehitystä (esim. Satyricon).
 
Taitaa kuitenkin olla niin, että Satyriconin jätkät määrittelevät bändin kehityksen mieluummin keskenään kuin yleisöä kuuntelemalla. Vaikea noista kavereista uskoa, että jäisivät paikoilleen polkemaan asiaa sen kummemmin pohtimatta.
 
Hyvä veto oli, imo. Kyllä tätä voisi taas levyllisen kuunnella.

Taitaa kuitenkin olla niin, että Satyriconin jätkät määrittelevät bändin kehityksen mieluummin keskenään kuin yleisöä kuuntelemalla.
 
Epäilemättä, ja näinhän sen tietysti kuuluukin mennä. Satyricon ei ole vielä toistaiseksi tehnyt yhtään pitkäsoittoa, johon olisin pettynyt. Toivon, että asia ei muutu. Ilmaisin vain tyytymättömyyteni tätä yhtä kipaletta kohtaan ja sen enempää en suostu kommentoimaan tulevaa albumia, ennen kuin olen sen kokonaan kuullut. Voihan se olla, että tuokin biisi löytää sitten levyltä sen oman paikkansa.

Aika vitummoni bändi nykyään "kehittyy" suunnilleen joka levyllä, kun tyyli vaihtuu ja aina se uusin on "bändin lopullinen ja oikea hioutunut tyyli ja paras levymme koskaan vaikka rumpali vaihtu".
 
Puhumme mielestäni eri asioista. Satyricon on lähes aina onnistunut tuomaan levyilleen jotain uusia sävyjä, eikä ole ollut tällainen "turhaa meteliä tyhjästä"-bändi.
 
Satyricon tietää mitä tekee.
 
Varmasti, ei sieltä muuten varmaan uutta levyä tulisi.

Luotetaan siihen, että kovaa matskua on jälleen tulossa, vaikka edellinen levy ei ihan täysiä iskenytkään. Ainakin Frostin rumputyöskentelyä on aina ilo kuunnella. En ole rumpali joten vaikea tarkalleen nimetä niitä elementtejä minkä takia sillä on niin tunnistettava soundi&tatsi, mutta jokin siinä vaan on. Haikan käyttö ja jotain semmosta heh juum. Satyr näyttää muuten ihan joltain good charlotten tms jäseneltä noissa kotisivujensa studiovideoklipeissä. Aika KVLT lippis... :P Toimii.

Turskapainos lätystä tipahti tänään postiluukusta. Mukana oli hehkeä Tampere-henkinen juliste ja TARRA. Parin kuuntelun jälkeen levyn alkupää toimii ja loppupään biiseistä ei meinaa jäädä mit'n mieleen. Lieneekö sitten hitaammin aukeavaa sorttia tämä levy. Now Diabolicalin "kuivakkuuteen" verrattuna on siirrytty vähän muhkeampaan ilmaisuun ja nopeuttakin löytyy taas ainakin jossain määrin. Sivuhuomio: näkyy muuten tipahtaneen tuo rautaristihässäkkä pois bändilogon o:sta.

Itselleni Satyricon on ollut "vainaa" jo vuodesta '95 lähtien. Ei ole jaksanut Shadowthronen jälkeen kiinnostaa... paitsi ehkä Mother Northin videossa emännän imusarja.
 
Mielestäni Keep Of Kalessin on nykypäivän norjalaiselle "black metallille" sitä mitä Satyricon oli vuonna '93 samaiselle skenelle.

Eipä oikein iske tämä tuotos. Parista biisistä löyty riffejä jotka lähentelee jotain mitä olen jo aiemmin bändiltä kuullut. Edellisellä levyllä oli kyllä parempaa matskua. Kaipa ne ideat loppuu aikanaan kaikilta(?). My Skin Is Cold on mun aivoon levyn paras biisi. Voihan se tietenkin olla ettei levy heti aukea...

Satyriconin "The Age of Nero" Korroosion arviossa
http://www.korroosio.fi/reviews.php?c=cd&id=2674

Luotetaan siihen, että kovaa matskua on jälleen tulossa, vaikka edellinen levy ei ihan täysiä iskenytkään. Ainakin Frostin rumputyöskentelyä on aina ilo kuunnella. En ole rumpali joten vaikea tarkalleen nimetä niitä elementtejä minkä takia sillä on niin tunnistettava soundi&tatsi, mutta jokin siinä vaan on. Haikan käyttö ja jotain semmosta heh juum. Satyr näyttää muuten ihan joltain good charlotten tms jäseneltä noissa kotisivujensa studiovideoklipeissä. Aika KVLT lippis... :P Toimii.
 
Tuota Frostin rumpalointia on tullut pohdittua täälläkin. Sen fillit ja muut asiat on vaan niin biiseihin sopivia. Ainoa metallirumpali jonka rummutusta kuuntelen mielenkiinnolla. Enkä siis ole itse rumpalisti minäkään.