Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Osaan musiikin teorian perusteet, mutta nyt haluttaisi tutustua lähinnä säveltämisen teoriaan esim. kuinka kuljettaa melodiaa uusiin suuntiin, jotta saisi lisää sävykkyyttä ja mielenkiintoa kappaleisiin.
 
Mietiskelin tässä huippusäveltäjiä kautta aikojen. Oletan, että hekin ovat inspiraatiossa keksineet pääteemaan ja loppu onkin teknistä kehittelyä ilman säkenöivää insipiraatiota. Samaa minäkin suunnittelen, eli minulla on paljon tällaisia hetken inspiraatiossa tehtyjä sävelmiä, jotka haluaisin viimeistellä.
 
En ole tekemässä sinfonioita, vaan haluan lisätä tavallisiin lauluihin lisäosia tehdäkseni niistä mielenkiintoisempia kokonaisuuksia.
 
Itse tiedän, että ainakin sävellajin vaihtoa käytetään usein tuomaan lisää väriä yksinkertaisiin kappaleisiin.
 
Myöskin kappaleen sisällä voi siirtyä välillä ikäänkuin toisieen sävellajiin, josta sitten palataan takaisin alkuperäiseen.
 
Soinnutusta voidaan värittää ja käyttää ns. lopukkeita, kuten bluesissa ja jatsissa.
 
Kappaletta voi siis värittää eri keinoin eli oikeastaan sovittaa, mutta etsin myös tietoa siihen mitä melodialle voidaan tehdä, käyttäen hyväksi sävellystekniikan teoriaa.
 
Mitä muita keinoja, kuin em. tiedätte aiheesta? Joku helppotajuinen kirja ehkä?

Osaan musiikin teorian perusteet, mutta nyt haluttaisi tutustua lähinnä säveltämisen teoriaan esim. kuinka kuljettaa melodiaa uusiin suuntiin, jotta saisi lisää sävykkyyttä ja mielenkiintoa kappaleisiin.
 
Mietiskelin tässä huippusäveltäjiä kautta aikojen. Oletan, että hekin ovat inspiraatiossa keksineet pääteemaan ja loppu onkin teknistä kehittelyä ilman säkenöivää insipiraatiota. Samaa minäkin suunnittelen, eli minulla on paljon tällaisia hetken inspiraatiossa tehtyjä sävelmiä, jotka haluaisin viimeistellä.
 
En ole tekemässä sinfonioita, vaan haluan lisätä tavallisiin lauluihin lisäosia tehdäkseni niistä mielenkiintoisempia kokonaisuuksia.
 
Itse tiedän, että ainakin sävellajin vaihtoa käytetään usein tuomaan lisää väriä yksinkertaisiin kappaleisiin.
 
Myöskin kappaleen sisällä voi siirtyä välillä ikäänkuin toisieen sävellajiin, josta sitten palataan takaisin alkuperäiseen.
 
Soinnutusta voidaan värittää ja käyttää ns. lopukkeita, kuten bluesissa ja jatsissa.
 
Kappaletta voi siis värittää eri keinoin eli oikeastaan sovittaa, mutta etsin myös tietoa siihen mitä melodialle voidaan tehdä, käyttäen hyväksi sävellystekniikan teoriaa.
 
Mitä muita keinoja, kuin em. tiedätte aiheesta? Joku helppotajuinen kirja ehkä?
 
Onhan noita kaiken maailman opuksia, mutta suosittelisin tutkimaan lähteitä, joista asiat löytyvät suoraan, eli musiikkia.
 
Ensinnäkin, klassinen on lähtökohdiltaan todella erilaista musiikkia kuin kevyt musiikki. Lopputulos ei välttämättä ole pohjimmiltaan erilainen, mutta lähtökohdat joista klassinen säveltäjä lähtee kappaletta rakentamaan ovat usein aivan eri maailmasta.
Toisekseen, mestarisäveltäjätkään eivät ole tehneet musiikkiaan sinänsä "teknisesti" (poislukien ehkä modernistit), vaan A) ovat oppineet keinoja, joilla ruokkia inspiraatiota vaikka se olisikin hetkellisesti poissa (joita useimmat sävellysteknisinä opetetut ratkaisut pohjimmiltaan ovat. Retroinversiolla on oma saundinsa, joka ruokkii inspiraatiota, koska se voidaan luoda synteettisesti, mutta se muuttuu yhtä "orgaaniseksi" kuin muukin musiikki kun se kuullaan) ja B) valtavalla musiikintuntemuksella tietävät, mikä toimii varmasti - ns. rutiiniratkaisut - mutta ei vähennä kappaleen kokonaisvaikutusta.
 
Kun näemmä olet bongannut jo paljon asioita, niitä joita viestissäsi listasit, on kyse oikeastaan enemmän siitä että ymmärtäisi, mitä ne tarkoittavat oikeassa soivassa musiikissa.
 
Kaiva parit levyt hyllystä, joissa on sen kaltaista musiikkia jota itsekin haluaisit tehdä ja ala analysoida niitä - ensin ihan vaan että mitä osia kappaleet sisältävät. Sitten kun tietää pintapuolisen rakenteen, huomaa nopeasti että ei niitä erilaisen funktion osia ole lopulta kauhean montaa erilaista - intro, säkeistö, bridge, kertosäe, välisoitto, C-osa, soolo-osa jonkin edellisen osan pohjalta, itsenäinen soolo-osa, outro. Näitä vapaassa järjestyksessä, eri mittaisina/laajuisina yhdistelemällä pystyy määrittelemään 99,999% kevyestä musiikista.
Tämän jälkeen kun kelaa, A) mikä tekee/ei tee osasta juuri tietynfunktioisen, B) mitä käytännön keinoja liittyy yleensä siihen, miten osasta saadaan/ei saada tietynfunktioinen ja sen jälkeen opettelee soveltamaan tiettyjen funktioiden puitteissa esim. noita itse mainitsemiasi keinoja, on jo todella pitkällä.
 
Kun edelliseen lisää sointuanalyysin, etsii mitä sointuja - minkä tyyppisiä, mitä sointukulkuja, miten hajotettuna, miten instrumentoituna ja missä osissa mitäkin keinoja yleensä käytetään ja miksi - yleensä kappaleet sisältävät; melodia-analyysiä - mistä melodiat rakentuvat, miksi tietyt melodiat ovat hyviä, minkä tyyppisiä melodioita - ja komppianalyysiä, alkaa olla jo hajottanut kappaleet hyvän matkaa niin atomeiksi että pikku hiljaa pystyy alkaa rakentamaan näistä pienistä osasista omaa musiikkia varsin luontevasti.
Esim. sointuanalyysissä sointujen itsensä lisäksi on syytä miettiä, käytetäänkö musiikissa pääasiassa kolmisointuja, nelisointuja vai laajempia; melodia-analyysissä pyöriikö melodia paljon sointujen äänten varassa vai lisäsävelten varassa, vai käytetäänkö välissä olevia ääniä ja sointuääniä varsin vapaasti? Jne.
 
Kun perusasiat alkavat olla hallussa, niin että ymmärtää ne rakennusaineet jotka tuottavat tietynkuuloista saundia, voit alkaa etsiä kappaleista noita keinoja jotka mainitsit. Milloin esim. sävellajinvaihdoksia usein esiintyy ja miksi? Milloin sointuvärit muuttuvat ja miksi?
 
Kysymykseesi melodian muuntelusta ja siitä, mitä sille voidaan tehdä, vastaan että juuri tuota kautta löydät erilaisia melodioita, joilla toimia. Kun melodista aineistoa alkaa olla riittävästi päässä, sitä oppii muuntelemaan varsin elastisesti.
Jos haluat yrittää muunnella jo olemassaolevia melodioitasi, voit testata kääntää niitä ympäri, tehdä liikkeet päinvastoin - jos melodia menee jossain kohdassa esim sekunnin ylös, se tekee päinvastoin sekunnin liikkeen alas. Voit yrittää myös hyppivässä melodiassa täyttää melodiaäänten välejä asteikon sävelillä jne.
Nämä ovat kuitenkin kaikki keinoja, joilla on oma saundinsa, joka täytyy ihan yhtä lailla oppia tunnistamaan, kuulemaan, kuin edellämainitut jututkin.
 
Hyvä siitä tulee prkl.

Joo, ajattelin itsekin alkaa tutkia ja analysoimaan noita tuntemiani hyviä sävelmiä hieman tarkemmin. Se on varmasti mielenkiintoisin oppimismenetelmä.
 
Tartun tuohon, kun sanoit, että esim. kun tutustun mielikappaleisiini ja niissä tehtyihin ratkaisuihin ja muunnelmiin, niin voin saada niistä inspiraation lisämelodioille (ja varmasti saankin), joilla monipuolistan sävellystä. Minulla ei ole tietenkään rutiiniratkaisuja näille asioille, mutta tekemällä oppii.
 
Sinulla oli antaa hyviä neuvoja ja vilpitöntä kannustusta! :) Kiitos niistä!

Tähän väliin täytyy laittaa loistava Steve Vain biisi "The Riddle". Koko biisi (muistaakseni ~6:30min) pyörii tasan saman kompin ja bassokuvion päälle. E:stä koko biisi menee, mutta eri moodeissa. Itse biisi melodioineen, säröineen ja puhtaine kitaroineen, sekä väärinpäin olevien kitaroiden ansiosta kuulostaa todella hienolta.
 
Tutustupa. Yksinkertainen voi musiikissakin olla kaunista, eikä vain vaaleahiuksisuudessa.
 
http://www.youtube.com/watch?v=H4P8OcuHMPk

Joo, ei se mikään itsetarkoitus ole monimutkaistaa musiikkia, mutta kuten tuli aiemmissa keskuteluissa jo ilmi, niin lisävärityksillä ja uusilla osilla voi saada lisäinspiraatiota nyt vielä keskeneräisten kappaleiden viimeistelyyn.
 
Steve Vai ei ole mikään hyvä esimerkki musiikin yksinkertaistamisesta, koska hänellähän musiikissaan on usein ylitpitkiä sooloja ihan vaan sooloilun vuoksi, eikä niitä jaksa kuunnella. Lisäksi hän käyttää nahkahousuja ja sellaisia hemmoja ei tule paljonkaan kuunneltua, kuten ei tälläkään kertaa. :)

Steve Vai ei ole mikään hyvä esimerkki musiikin yksinkertaistamisesta, koska hänellähän musiikissaan on usein ylitpitkiä sooloja ihan vaan sooloilun vuoksi, eikä niitä jaksa kuunnella. Lisäksi hän käyttää nahkahousuja ja sellaisia hemmoja ei tule paljonkaan kuunneltua, kuten ei tälläkään kertaa. :)
 
No enpä tuota sooloilua päällä käskenytkään kuuntelemaan. Hyvällä pohjalla on uusien ideoiden ammentaminen, jos ei jaksa/viitsi mitään uutta kuunnella.

En oikeastaan tarvitse tällä hetkellä uusia vaikutteita, koska kysymys on nyt siitä, että pyrin sulauttamaan jo saadut musiikilliset vaikutteetteeni uudeksi musiikilliseksi näkemykseksi. Opiskelumateriaalina ajattelin käyttää näitä vanhoja suosikkejani.
 
Kyllähän toki aina hyvää uuttakin musiikkia silti kuuntelen, mutta harvoin sellaista tulee vastaan. Ei ainakaan radiosta tai televisiosta.

En oikeastaan tarvitse tällä hetkellä uusia vaikutteita, koska kysymys on nyt siitä, että pyrin sulauttamaan jo saadut musiikilliset vaikutteetteeni uudeksi musiikilliseksi näkemykseksi. Opiskelumateriaalina ajattelin käyttää näitä vanhoja suosikkejani.
 
Kyllähän toki aina hyvää uuttakin musiikkia silti kuuntelen, mutta harvoin sellaista tulee vastaan. Ei ainakaan radiosta tai televisiosta.
 
Tuosta tuli mieleen, että sellainen, mitä voisit kokeilla, on selvittää omien suosikkityyliesi/artistiesi historian tähän päivään saakka. Tarkoittaa sitä, että ottaa selvää, mitä omat suosikkiartistit ovat kuunnelleet/fanittaneet, mitä nämä suosikit ovat kuunnelleet/fanittaneet jne. ja päinvastoin, ketkä nykyisistä artisteista ovat kuunnelleet niitä joita itsekin kuuntelet.
 
Miksi? Siksi, että on erittäin kehittävää yrittää oppia kuulemaan, miten monilla eri tavoilla vaikutteet ilmenevät ihmisen ajattelussa - lähtien pukeutumisesta ja päättyen esim. yksittäisiin harmonisiin ilmiöihin jossain sointikentissä.
Tätä kautta oppii myös kuulemaan, mistä ne omat melodiat/ideat ovat "tulleet" ja mihin ne mahdollisesti voisivat mennä.

Tuosta tuli mieleen, että sellainen, mitä voisit kokeilla, on selvittää omien suosikkityyliesi/artistiesi historian tähän päivään saakka. Tarkoittaa sitä, että ottaa selvää, mitä omat suosikkiartistit ovat kuunnelleet/fanittaneet, mitä nämä suosikit ovat kuunnelleet/fanittaneet jne. ja päinvastoin, ketkä nykyisistä artisteista ovat kuunnelleet niitä joita itsekin kuuntelet.
 
Miksi? Siksi, että on erittäin kehittävää yrittää oppia kuulemaan, miten monilla eri tavoilla vaikutteet ilmenevät ihmisen ajattelussa - lähtien pukeutumisesta ja päättyen esim. yksittäisiin harmonisiin ilmiöihin jossain sointikentissä.
Tätä kautta oppii myös kuulemaan, mistä ne omat melodiat/ideat ovat "tulleet" ja mihin ne mahdollisesti voisivat mennä.
 
Tuo minulle liian tieteellinen ja järjestelmällinen metodi. Luotan siihen, että aivoni tekevät työn intuitiivisesti. Toki se näyttää kestävän, mutta 'pikkuvoittoja' on tullut muutama eli olen huomannut soitossani ja sävelissäni uudistumisen merkkejä) ja nyt odottelen jo pikkuhiljaa päävoittoa, jolloin lopullisesti olen päässyt tavoitteeseeni yhdistää eri musiikkityylit js soittotavat uudeksi omaksi tyylikseni tehdä musiikkia ja soittaa.
 
Tämän jälkeen minun on kyettävä löytämään uudelleen inspiraation lähteet (olleet pitkään kateissa), jotta todella pystyisin luomaan uutta omanlaistani musiikkia. Kyllähän voin vanhoja tekeleitäni uudistaan, mutta se ei ole aivan niin hyvä, kuin jos voisin luoda hetken inspiraation vallassa aivan uusia kappaleita, jossa uudet asiat tulisivat esiin luonnollisella, intuitiivisella tavalla. Tällä tavoin pääsisi parempiin sfääreihin.
 
Ehkä on kuitenkin syytä jollain tasolla järkiperäistää suunnitelmaa ja antaa aivoille osviittaa, jotta kehitys nopeutuisi, sillä pelkkä intuitioon perustuva luomisprosessi kestää pitkään, ainakin minulla, olen sen huomannut.
 
Odotan omenan putoavan päähäni ja valaistuvani...

Tuo minulle liian tieteellinen ja järjestelmällinen metodi. Luotan siihen, että aivoni tekevät työn intuitiivisesti. Toki se näyttää kestävän, mutta 'pikkuvoittoja' on tullut muutama eli olen huomannut soitossani ja sävelissäni uudistumisen merkkejä) ja nyt odottelen jo pikkuhiljaa päävoittoa, jolloin lopullisesti olen päässyt tavoitteeseeni yhdistää eri musiikkityylit js soittotavat uudeksi omaksi tyylikseni tehdä musiikkia ja soittaa.
 
Tämän jälkeen minun on kyettävä löytämään uudelleen inspiraation lähteet (olleet pitkään kateissa), jotta todella pystyisin luomaan uutta omanlaistani musiikkia. Kyllähän voin vanhoja tekeleitäni uudistaan, mutta se ei ole aivan niin hyvä, kuin jos voisin luoda hetken inspiraation vallassa aivan uusia kappaleita, jossa uudet asiat tulisivat esiin luonnollisella, intuitiivisella tavalla. Tällä tavoin pääsisi parempiin sfääreihin.
 
Ehkä on kuitenkin syytä jollain tasolla järkiperäistää suunnitelmaa ja antaa aivoille osviittaa, jotta kehitys nopeutuisi, sillä pelkkä intuitioon perustuva luomisprosessi kestää pitkään, ainakin minulla, olen sen huomannut.
 
Odotan omenan putoavan päähäni ja valaistuvani...
 
Itse asiassa tarkoitin ihan vaan sitä, että musiikkia on kiva kuunnella - saman tien jos sitä kuitenkin kuuntelee, voi sitä yrittää tehdä jollain itseään kehittävällä tavalla, yhdistää huvin ja hyödyn. Senkun kaivaa levyjä kirjastosta, kattoo mistä tykkää niillä, imee vaikutteita, etsii taas uutta musaa jne.
Toi mun systeemi vaan antaa jonkun suunnan sille, mitä musiikkia aina kuuntelee seuraavaksi.
 
Mitä enemmän musiikkia imee itseensä, sitä enemmän löytää niitä asioita joista itse tykkää, joista haluaa musiikkinsa rakentaa. Toi historiallisuuteen pohjautuva tapa yleensä takaa että paljon siitä, mitä kuuntelee, on just sitä, mistä myös tykkää. Se antaa paljon rakennuspalikoita, erittäin hyvän tyylituntemuksen EDES yhden tyylin puitteissa jne.
 
Ei kannata pitää itseään liian uniikkina yksilönä, lahjakkuutena jonka ei tarvitse tehdä samaa työmäärää kuin muiden - jos siis aikoo saada jotain aikaan. Jos haluaa vaan hekumoida omassa kuvitteellisessa erinomaisuudessaan, niin antaa mennä sitten vaan;) Mitä enemmän tekee, sitä enemmän oppii.

Ei kannata pitää itseään liian uniikkina yksilönä, lahjakkuutena jonka ei tarvitse tehdä samaa työmäärää kuin muiden - jos siis aikoo saada jotain aikaan. Jos haluaa vaan hekumoida omassa kuvitteellisessa erinomaisuudessaan, niin antaa mennä sitten vaan;) Mitä enemmän tekee, sitä enemmän oppii.
 
Voin sanoa, että työmäärää on takana, ehkä enemmänkin kuin monilla ns. musiikillisesti lahjakkailla soittajilla ja musiikin tekijöillä, joille monet asiat ovat luonnistuneet paljonkin vähemmälle vaivalla verrattuna itseeni.
 
En ehkä ole selvittänyt tarpeeksi tarkoin pyrkimyksiäni, enkä niitä enää tässä aio puhuakaan, mutta perusperiaate on se, että määrättyjen asioiden on annettava muovautua vapaasti mielessä, josta ne sitten ajallaan purkautuvat ulos. Tahto ohjaa näitä päässä muhivia ajatuksia oikeaan suuntaan. Jokaisella ihmisellä aivot toimivat eri tavalla, joten samat menetelmät eivät sovi kaikille, vaan jokaisen ihmisen olisi pyrittävä niille keksimään oikeat toimintatavat.
 
Musiikin pitäisi syntyä intuitiivisesti, tiedostamattomasti. Olen kuullut ammattisäveltäjien suusta, että jos jäisi odottelemaan inspiraatiota, niin hommasta ei tulisi mitään. Säveltämisessä varsinkaan tällainen 8-16 menetelmä tuntuu kyllä oudolta.
 
blaa, blaa...
 
Käsitit melko tavalla väärin, jos kuvittelet, että hekumoisin kuvitteellisella erinomaisuudellani, kaukana siitä. Kuitenkin ilman haaveita ja toiveita ihmismieli on kykenemätön saavuttamaan sitä mistä se haaveilee ja toivoo.

Osaan musiikin teorian perusteet, mutta nyt haluttaisi tutustua lähinnä säveltämisen teoriaan esim. kuinka kuljettaa melodiaa uusiin suuntiin, jotta saisi lisää sävykkyyttä ja mielenkiintoa kappaleisiin.
 
no, melodiassa on kaks suuntaa: ylös ja alas. siinähän sitä työsarkaa sitten riittääkin jo.
 
sen lisäksi ehdotan:
 
kuuntele > kopioi > varioi
 
jne.

Säveltämisessä varsinkaan tällainen 8-16 menetelmä tuntuu kyllä oudolta
 
En tunne ketään nimekästä säveltäjää mutta tunnen erään nimekkään runoilijan. Hän on vuokrannut työhuoneen. Aamulla juo himassa aamukahvit, sitten lähtee runoilemaan. Runoilee aamupäivän, pistäytyy lounaalla ja palaa runoilemaan. Sitten kun on tehnyt normaali-ihmisen työpäivän palaa himaan tai kapakkaan tai milloin minnekin.
Hän on runoilija, joka elättää itsensä runoilemalla.
 
Poikkeaako säveltäminen jotenkin runoilemisesta?

Taiteilijalle (hänen taiteelleen) ei ole hyväksi säveltää tai runoilla rahasta, koska se tuo pakotteita taiteelliseen lopputulokseen, sekä usein määräajat pakottavat taiteilijan tekemään 8-16 'taidetta' ilman inspiraation säkenöivää voimaa ja tuloksena on valjua ja mitäänsanomatonta 'taidetta'. Voihan se silti olla mukavaa ja mielenkiintoista hommaa moneen muuhun palkkatyöhön verrattuna.
 
Mitä mä oon lukenut niin Bach teki pääasiassa tilaustöitä, joilla oli dead-line. Ei ne hirveän "valjua ja mitäänsanomatonta" olleet.

Käsittääkseni parhaimmat säkeet ja sävelet tulevat ns. inspiraation kautta lähes tiedostamattomasti. Varmaankin usein näin saatuja ideoita sitten voidaan hioa ja kehittää vaikkapa 8-16 menetelmällä.
 
Taiteilijalle (hänen taiteelleen) ei ole hyväksi säveltää tai runoilla rahasta, koska se tuo pakotteita taiteelliseen lopputulokseen, sekä usein määräajat pakottavat taiteilijan tekemään 8-16 'taidetta' ilman inspiraation säkenöivää voimaa ja tuloksena on valjua ja mitäänsanomatonta 'taidetta'. Voihan se silti olla mukavaa ja mielenkiintoista hommaa moneen muuhun palkkatyöhön verrattuna.
 
Inspiraatiota ei ole olemassakaan.

Mitä mä oon lukenut niin Bach teki pääasiassa tilaustöitä, joilla oli dead-line. Ei ne hirveän "valjua ja mitäänsanomatonta" olleet.
 
suurimmasta osasta sen biiseistä musta just paistaa se tekemisellä tehdyn meininki.
 
mut sitten siellä on tietty joukossa myös niitä helmiä.
 
Inspiraatiota ei ole olemassakaan.
 
mitenkä se luovuus sitten oikein tapahtuukaan?

Käsittääkseni parhaimmat säkeet ja sävelet tulevat ns. inspiraation kautta lähes tiedostamattomasti. Varmaankin usein näin saatuja ideoita sitten voidaan hioa ja kehittää vaikkapa 8-16 menetelmällä.
 
Taiteilijalle (hänen taiteelleen) ei ole hyväksi säveltää tai runoilla rahasta, koska se tuo pakotteita taiteelliseen lopputulokseen, sekä usein määräajat pakottavat taiteilijan tekemään 8-16 'taidetta' ilman inspiraation säkenöivää voimaa ja tuloksena on valjua ja mitäänsanomatonta 'taidetta'. Voihan se silti olla mukavaa ja mielenkiintoista hommaa moneen muuhun palkkatyöhön verrattuna.
 
Joooopa joo. Tiäkkö että veisaat aika tosi vanhaa virttä? Inspiraatio tulee helpommin kun sitä vähän jeesaa.
 
Kalevi Aho säveltää ihan 8-16-meiningillä, oli joskus testannut pitää paussia, meni pasmat ihan sekasin, niin vaikea päästä enää alkuun.
Harri Vuori säveltää myös sillä mentaliteetillä, että kalenterista varataan tilaa ja sävelletään pois kuleksimasta.
Abban sankarikaksikko sävelsi siten, että menivät päivittäin studiolle ja pois ei lähdetty ennen kuin jotain toimivaa saatiin aikaiseksi.
Schubert sävelsi krapulapäissään joka aamupäivä/päivä mahdollisimman paljon, ennen kuin kaverit tulivat noutamaan kapakkaan.
Bach sävelsi kirkolle ja oppilailleen, käyttömusiikkia jota tarvittiin hartauksiin ja urkutunneille.
Mozart sävelsi tilausteoksia, järjestään, johonkin konserttiin haluttiin uusi pianokonsertto, Mozart otti ja kirjoitti.
Haydn sävelsi yli 100 sinfoniaa siksi, että oli ruhtinas Esterhazyn palkkalistoilla hovisäveltäjänä ja -kapellimestarina, ja vähän väliä oli konsertti, jossa ruhtinas halusi kuulla uuden sinfonian.
Rossinin Tancredi, joka oli erityisen merkittävä herran uralla, on tilausteos.
Sibelius teki ison määrän tilausteoksia. Esim. Tapiola, jota pidetään taiteellisesti ehkä jopa nerokkaimpana S:n töistä oli kapellimestari Walter Damroschin tilaama.
Kaija Saariaho tekee tilausteoksia vaikka millä mitalla.
Kaikki varta vasten sävelletty elokuvamusiikki on tilattua.
Musikaalit ovat usein tilausteoksia, ja vaikkapa Disneyn elokuvabiisit ovat mielestäsi varmasti huonoa musiikkia?
 
Taiteellisesti perin turhaa tavaraa, eikö?

Joooopa joo. Tiäkkö että veisaat aika tosi vanhaa virttä? Inspiraatio tulee helpommin kun sitä vähän jeesaa.
 
Kalevi Aho säveltää ihan 8-16-meiningillä, oli joskus testannut pitää paussia, meni pasmat ihan sekasin, niin vaikea päästä enää alkuun.
Harri Vuori säveltää myös sillä mentaliteetillä, että kalenterista varataan tilaa ja sävelletään pois kuleksimasta.
Abban sankarikaksikko sävelsi siten, että menivät päivittäin studiolle ja pois ei lähdetty ennen kuin jotain toimivaa saatiin aikaiseksi.
Schubert sävelsi krapulapäissään joka aamupäivä/päivä mahdollisimman paljon, ennen kuin kaverit tulivat noutamaan kapakkaan.
Bach sävelsi kirkolle ja oppilailleen, käyttömusiikkia jota tarvittiin hartauksiin ja urkutunneille.
Mozart sävelsi tilausteoksia, järjestään, johonkin konserttiin haluttiin uusi pianokonsertto, Mozart otti ja kirjoitti.
Haydn sävelsi yli 100 sinfoniaa siksi, että oli ruhtinas Esterhazyn palkkalistoilla hovisäveltäjänä ja -kapellimestarina, ja vähän väliä oli konsertti, jossa ruhtinas halusi kuulla uuden sinfonian.
Rossinin Tancredi, joka oli erityisen merkittävä herran uralla, on tilausteos.
Sibelius teki ison määrän tilausteoksia. Esim. Tapiola, jota pidetään taiteellisesti ehkä jopa nerokkaimpana S:n töistä oli kapellimestari Walter Damroschin tilaama.
Kaija Saariaho tekee tilausteoksia vaikka millä mitalla.
Kaikki varta vasten sävelletty elokuvamusiikki on tilattua.
Musikaalit ovat usein tilausteoksia, ja vaikkapa Disneyn elokuvabiisit ovat mielestäsi varmasti huonoa musiikkia?
 
Taiteellisesti perin turhaa tavaraa, eikö?
 
Jos otetaan vaikkapa mainitsemiesi musiikin jättiläisten Bachin, Mozartin, Schubertin koko tuotanto syyniin, niin sieltä löytyy turhan paljon aivan liirum laarum pimpeli pom- sävellyksiä, jotka ehkä juuri on sävelletty tilaustöinä.
 
Tottahan toki säveltäjät käyttävät tilaustöihinkin parhaimpia musiikillisia ideoitaan ja aikaisemmin tekemiään valmiita sävellyksiä, varsinkin merkittäviin tilauksiin (jo mainosarvon vuoksi), joten sävellykset voivat olla loistavia tilaustöissäkin. Sanoinkin kommentissani, että USEIN tilaustöitä tehdään pakon edessä vaatimattomimmin eväin.
 
Ehkäpä näillä em. neroilla oli tavallista enemmän luovaa potentiaalia, mutta ikävä kyllä heidänkin tuotannon laatuaan huonontaa monet tyhjänpäiväiset tilaustyöt. Saati sitten monilla lahjoiltaan vaatimattomimmilla säveltäjillä.
 
Abban musiikistakin kuulee, että sitä on osittain sävelletty luovasti, mutta kovin syvällisiä taideteoksia Abban kappaleet eivät olleet. Johtuneeko tekijöiden pinnallisuudesta tai kaupallisuuden tavoittelusta.
 
Totta kai Kaija Saariaho tekee tilaustöitä, kun niistä kustakin rapsahtaa tilille sievoinen kasa euroja. Töiden laadusta en osaa sanoa mitään.
 
Ja kuka muuten jaksaa kuunnella Haydnin 100 sinfoniaa?
 
Kuitenkin luovan inspiraation hetki tulee, niin ajatusten pitäisi olla vapaa kulkemaan haluttuja polkuja ilman pakotteiden ja kaupallisuuden kahleita.
 
Itselleni inspiraatio on hieno hetki, jolloin musiikilliset ideat pulppuavat vapaasti ilmoille tuottaen suurta mielihyvää ja onnistumisen riemua. Silloin koen myös voimakkaan tunnetilan ja parhaassa tapauksessa saan sen siirrettyä myös itse kappaleeseen. Ilman inspiraatiota en tee sävellyksiä. Ne eivät tunnu minusta miltään. Täytyypä mainita, että minulla ei ole tilaustöitä. :)
 
En tee sinfonioita, vaan ihan tavallisia lauluja ja akustiselle kitaralle sävellyksiä sekä niiden yhdistelmiä.
 
Ymmärrän myös, että esim. sinfonioitten säveltämisessä suurin osa voi olla melko lailla 'teknistä' työtä, mutta toivoisi ainakin, että pääteemat olisivat syntyneet jonkinlaisen inspiraation tuloksena.
 
Tässä oli muutamia omia melko subjektiivisiakin näkemyksiä tästä varmaankin ikuisuusaiheesta.

Kai se on niin, että kun sävelletään työkseen, niin silloin tehdään töitä. Voisin hyvin kuvitella, että tässä hommassa inspiraation ja perspiraation suhde on suunnileen samoissa lukemissa kuin missä tahansa hommassa missä lopputulokseen edellytetään jonkinsorttista luovaa panosta.
 
Aika harvalla säveltäjällä on vara jäädä odottelemaan, että jumalainen luomisvoima alkaisi puhumaan kättensä kautta. Ihan samalla tavalla kuin muutkin, he ovat omaksuneet tavan ruokailla aina silloin tällöin... Tieto, taito ja tekniikka. Siinä on varmaan ne kalut, joilla isoin osa työstä tulee tehtyä. Inspiraatio kulkee mukana tärkeänä osana, mutta kuitenkin sivujuonteena.
 
Amatöörisoittaja & biisintekijä on aikalailla autuaassa asemassa ammattisäveltäjään tai sovittajaan nähden. Jos saa aikaan biisejä, jotka tippuvat syliin taivaan sinestä, eikä isoja synnytystuskia tarvitse parkua, niin kannattaa ihan syystä olla tyytyväinen itseensä.