Studiotyöskentely ›

En tiedä, kuuluisiko tämä ennemminkin jonnekin kitarapalstalle.. No mut joo..
 
Minkälaisia hyviä ja suositeltavia särömulinexeja on nykyään tarjolla? Itselleni joku bossin superoverdrive oli joskus aikoinaan ainoa oikea, mutta siitä on noin sata vuotta aikaa.
 
Tarkoitus ei olisi käyttää säröä kitaroissa, vaan ennemminkin synaosastossa jne.
 
Kertokaa nykypäivästä!

Zvex Fuzz Factory, Ibanez Standard Fuzz ja vanhat Big Muff-deluxet! Emmä niistä särösäröistä oikee sit tiedä... :D
 
edit: http://www.youtube.com/watch?v=tf-Zck7YURs

tube kingi o hyvä

Zvex Fuzz Factory
 
Todellakin. Ihan mieletön pedaali!
 
Soitin muuten viime keikalla Fuzz Factoryllä ja delayllä yhden biisin "ambientkohdan", kun sen saa oskilloimaan itsekseen niin helposti.

Analogi/VA-synasoundien (leadit, bassot jne.) kanssa hyviä kokemuksia on Tech21:n Sansamp GT2-pedaalista. Erittäin asiallinen särö/kaappimallinnus kompaktissa paketissa.

Mä tykkään:
- MXR Distortion+
- Electro Harmonix Hot Tubes
- Snarling Dogs Tweed E Dog (kopio edellisestä)
- ProCo RAT
- Big Muff
 
Sit meillä on pajalla sellanen Miikka Paatelaisen rakentama isohko pedaalimallinen putkietunen jossa on tremolo ja se on aivan mahtava särölaite.

Mulla on ykkössäröttimenä Seymour Duncan Twin Tube Classic -putkisuristin http://www.seymourduncan.com/products/effects-pedals/sfx03_twin_tube/ Tykkään siitä ihan perkuleesti. En sit tiedä miten toimis synalla, mutta skeballa aivan ässä.

Tää on sikäli hankala aihe kun makuja on yhtä paljon kuin vaihtoehtojakin. Itse en ainakaan uskaltais ehdottaa mitään tiettyä laitetta. Varsinkin kun se mikä toimii hyvin skitassa ei välttämättä toimi muualla ja päinvastoin. Vaan onhan tuossa jo tullutkin listaa mistä vois lähteä haarukoimaan.

Zvex Fuzz Factory
 
edit: http://www.youtube.com/watch?v=tf-Zck7YURs
 
No hemmetti. Ton mä tahdon! Vaikuttaa tosi maukkaasti pörisevältä boxilta, joten taitaa lähteä hankintaan.

Tää on sikäli hankala aihe kun makuja on yhtä paljon kuin vaihtoehtojakin. Itse en ainakaan uskaltais ehdottaa mitään tiettyä laitetta. Varsinkin kun se mikä toimii hyvin skitassa ei välttämättä toimi muualla ja päinvastoin. Vaan onhan tuossa jo tullutkin listaa mistä vois lähteä haarukoimaan.
 
Jep, samaa mieltä.
 
Mä olen viimeisen kahden vuoden aikana koeajanut varmaan varovastikin arvioiden sellaiset yli 300 eri särötintä, halvimmista muovilaatikoista liki tuhannen euron custom-säröihin, alkuperäisistä 60-luvun vintagepeleistä uusimpiin cosm-mallinnuksiin. Ja vakavasti olen sitä mieltä, että vastausta ei tuolla evästyksellä voi olla olemassa.
 
Toinen juttu on sitten se, että kaikki laitteet muuttavat luonnettaan rajusti sen mukaan, mikä on lähtösignaali, ja mikä on seuraavana ketjussa olevan laitteen kuorma.
 
Lähtökohtaisesti kuitenkin sen verran, että jos aikoo kiipparin perään laittaa säröjä, olis hyvä kaiken varalta muuttaa kiipparin signaali korkeaimpedanssiseksi ja matalajännitteiseksi ja laittaa vielä varalta joku jännitesuoja peliin. Muuten saattaapi särötin kärähtää (monet fuzzit, tubescreamerit ja distortion+:at mm on kovin herkkiä jännitteelle). Eli jokin sopiva muunninboksi väliin. Ja sitten kun sellainen on hankittu, niin vaikkapa Custom Soundsiin katselemaan, mikä on päivän paras tarjonta.
 
Eri säröjen soundeista löytyy pitkä artikkelisarja, jonka olen kirjoittanut Guitar Fan -lehteen. Ääninäytteitä (sori, päivitykset on vähän myöhässä parin vuoden yhtämittaisen muuttoprosessin jäljiltä) säröistä on kuultavana osoitteessa http://guitarfanclub.fi ja siltä pohjalta vois vähän kartoittaa omaa makua ja mieltymystä.
 
Sen verran kuitenkin voin valmiiksi sanoa, että hyvien säröjen erottaminen massasta vaatii harjoitusta. Monet tuntuvat olevan ihan tyytyväisiä aivan kelvottomiinkin bokseihin, koska eivät tiedä miltä hyvä kuulostaa.

No hemmetti. Ton mä tahdon! Vaikuttaa tosi maukkaasti pörisevältä boxilta, joten taitaa lähteä hankintaan.
 
Jep, Fuzz Factory on suorastaan PÄHEE!
 
Jos kiinnostaa vielä enemmän friikkiosasto, niin tsekkaas noita kanssa:
http://deviever.com/fx/
 
Tosin, edelleen TimoJM:lle ja Kivelle komppia myös.

Sen verran kuitenkin voin valmiiksi sanoa, että hyvien säröjen erottaminen massasta vaatii harjoitusta. Monet tuntuvat olevan ihan tyytyväisiä aivan kelvottomiinkin bokseihin, koska eivät tiedä miltä hyvä kuulostaa.
 
Tuohon on pakko kommentoida että se on makukysymys.

Ultimaattiseen kuumotukseen: www.effektpedaler.dk

Behringerin Tube Overdrive. Parhautta. Salainen ase, joita sai aikoinaan kympillä.
 
Tuo on kyllä ihmeen hyvä, mutta - ylläri-pylläri - isommalla rahalla saa reilusti parempaa roinaa.

Tuohon on pakko kommentoida että se on makukysymys.
 
Ei se kyllä ole, ei ainakaan siinä mielessä kuin mä tarkoitan.
 
Kitarasoundien historiassa on monta synkkää aikaa, jolloin on kuviteltu että sen hetken uusi teknologia olisi toiminut riittävän hyvin. Oli Peaveyn ja MusicManin hybridien kulta-aika 1970-luvun lopulla, oli ensimmäiset digi-multiefektit 80-90 -taitteessa, on nykyiset vahvistimien sisäänrakennetut karvalakkimallin DSP:t ja vain yhteen kokonaisuuteen puutteellisesti suunniteltuja COSM-mallinnuksia (vaikka on niitä hyviäkin) kunnon settiin sovittaessa huomaa että jotain jäi pois.
 
Vasta ajan ja kokemuksen myötä huomaa, millaisia ominaisuuksia soundi menettää, ja usein ne ovat tarpeellisia vaikkei niitä tunnistaisikaan.

Ei se kyllä ole, ei ainakaan siinä mielessä kuin mä tarkoitan.
 
Kitarasoundien historiassa on monta synkkää aikaa, jolloin on kuviteltu että sen hetken uusi teknologia olisi toiminut riittävän hyvin.
 
Jep, näin olen itekin asian ymmärtänyt, vaikken ite kitaransoittoa ole vielä vuosikymmeniä harrastanut. Omana soittoaikanani esim. Pod 2 (ja samassa veneessä sen kopio V-Amp 2) oli kova sana monipuolisuutensa vuoksi, mutta sen dynamiikan puute tuli varsin äkkiä ilmi. XT-sarjallaan Line 6 korjaili näitä puutteita, mutta jätti samalla (digi-sirinän vuoksi) monet hevihemmot kylmiksi.
 
Nykyjään näistä eri purkeista saa monenmoista soundia, mutta kehitys ei silti kulje aina "pystysuoraan", vaan välillä eri trendien mukaan myös ihan johonkin muualle. Sitä juttua mikä jää elämään on vaikea siinä hetkessä todeta - odottelen sitä aikaa kun vanhat mallintajat tarjoavat omaa "vintage-soundiaan" sitä hakeville...

Kitarasoundien historiassa on monta synkkää aikaa, jolloin on kuviteltu että sen hetken uusi teknologia olisi toiminut riittävän hyvin. Oli Peaveyn ja MusicManin hybridien kulta-aika 1970-luvun lopulla...
 
Miten niin synkkä, Dave Lindholmin saundihan hyvin pitkälle perustuu tuollaiseen hybridi-Musariin?
 
Noiden DSP-vempainten vika ei ole niinkään saundissa, mallinnokset ovat periaatteessa ihan hyviä, mutta soitettavuus vaan ei ole kohdallaan ilman akustista interaktiota. Muuntimien ja DSP:n viiveet käytännössä tekevät sen mahdottomaksi. Saundillisesti huonommat analogiset mallinnukset (Tech21) pesevät digitaalisen helposti. Toki nopeita muuntimiakin löytyy varsinkin industrial-osastolta, ja useimmat algoritmit voidaan periaatteessa toteuttaa viiveettömästikin niin haluttaessa, mutta jostain syystä vaan noissa DSP-speduissa käytetään tavallisia audiomuuntimia joilla on paremmat speksit mutta aina jonkin verran viivettä (antialiasointisuotimen toteutustavan vuoksi).
 
(OT: Tuo A/D muuntimien viive (FIR-prosessoinnin kiinteä tai taajuudesta riippuvainen ryhmäviive) on asia josta ei hirveästi puhuta missään vaikka se vaikuttaa kaikkeen digitaaliseen tallennukseen:
http://www.renoise.com/indepth/tuto … y-compensation-for-audio-recording/).

Miten niin synkkä, Dave Lindholmin saundihan hyvin pitkälle perustuu tuollaiseen hybridi-Musariin?
 
Kuten myös jossain vaiheessa Mark Knopflerin soundi. Ja Lynyrd Skynyrd käytti taas noita pahamaineisia Peaveyn hybrideja. Mut ehkä noi kaikki on niin kovia jätkiä, että ne vois vetää ihan millä vaan ja kuulostaa silti hyvältä.

Kuten myös jossain vaiheessa Mark Knopflerin soundi. Ja Lynyrd Skynyrd käytti taas noita pahamaineisia Peaveyn hybrideja. Mut ehkä noi kaikki on niin kovia jätkiä, että ne vois vetää ihan millä vaan ja kuulostaa silti hyvältä.
 
Vicious Cycle Tourilla Lynyrdin jollain sälillä (ei muista kellä) oli Peaveyn triple XXX :)