Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Eiköhän Hifin Mikrobitillä tai ilman voi näissä musiikkiasioissa jättää omaan arvoonsa.
 
Ei sillä että tulis levyarvosteluille annettua paljoakaan arvoa mutta miten ihmeessä kyseisen lehden levyarvostelijan mielipide on yhtään sen tärkeämpi/vähäpätöisempi kuin esimerkiksi Soundi-lehden arvostelijan mielipide?

Ei sillä että tulis levyarvosteluille annettua paljoakaan arvoa mutta miten ihmeessä kyseisen lehden levyarvostelijan mielipide on yhtään sen tärkeämpi/vähäpätöisempi kuin esimerkiksi Soundi-lehden arvostelijan mielipide?
 
Kuka kirjoitti mikrobitin arvion ja kuka kirjoitti soundin arvion? En tiedä teistä, mutta kyllä mun mielestä eri ihmisillä on eri asioissa sanallaan erilainen painoarvo. Toisaalta tässä tapauksessa ja yleensä levyarvioissa se on aika minimaalinen.

Ei sillä että tulis levyarvosteluille annettua paljoakaan arvoa mutta miten ihmeessä kyseisen lehden levyarvostelijan mielipide on yhtään sen tärkeämpi/vähäpätöisempi kuin esimerkiksi Soundi-lehden arvostelijan mielipide?
 
Sen takia, että Hifi-lehdessä annetaan perinteisesti enemmän painoarvoa juuri levyn soundimaailmalle.
 
Hifi-lehti tosiaan yhdistyi Mikrobittiin, mutta pian tämän jälkeen vanhat toimittajat erosivat ja perustivat oman, uuden Hifi-lehtensä. Eikö se jotenkin näin mennyt? En tiedä keitä sinne Mikrobittiin jäi, joten en tiedä, tarkastellaanko siellä nykyään itse levyä soundeja enemmän.

ainakin silloin kun vielä hifi-lehteä tilasin (noin 4-6v sitten), niin siinä oli arvioitu aina erikseen musiikki ja ääni, nykyistä käytäntöä en tiedä
 
Musassa keskityttiin biiseihin ja äänessä soundeihin
 
Esim. Levy saattoi saada musasta 2/5 ja äänestä 4/5. huonoja biiseja hyvillä soundeilla...

Valitettavasti monista noista lehdistä tuntuu harvinaisen usein välittyvän se kuva, että niiden tehtävä on lähinnä mainostaa. Jolleivät arviot jostain tuotteesta miellytä tuotetta valmistavaa / jälleenmyyvää lafkaa niin silloin ilmaisnäytteitä tuolta lafkalta on turha enää odotella - jolloin alkaa myös lehden toimittaminen kysymään hunajaisesti rahaa kun testattavat tuotteet pitäisi toimittajien hankkia itse. Puolueetonta tietoa tuntuu löytyvän lähinnä kolumneista joiden toimittajat eivät ole vastaavalla tavalla riippuvaisia siitä mitä kirjoittavat.
 
HiFi lehden lukemisen lopetin aikoinaan, kun sen sisältö alkoi olemaan pelkkää audiofilismiä jossa hehkutettiin monen tonnin audiofiilivahvistimia, monster piuhoja sun muuta sälää. Kauniita kuvia mutta vähän asiaa ja tällä konkurssilla tuollaiset tuotteet eivät muutenkaan voisi vähempää kiinnostaa. Suurin osa artikkeleista tuntui kovin köykäiseltä muutenkin. Mielenkiinto ei olekaan sitten riittänyt lehden nykylinjan tarkistamiseen. Ennemmin luen "Internettiä", ulkomaisia lehtiä tai sitten Tekniikan Maailmaa joka on tuntuu osaavan pitää kiinni ammattimaisemmasta linjasta tuotteiden testauksessa ja arvostelussa. Epäilen kuitenkin, että kyseinen lehti arvostelisi DM:n äänenlaatua. Tai kuka tietää, jos tämä ilmiö sattuisi saamaan vielä enemmän julkisuutta.
 
Olisihan tuo tosin kiva nähdä / lukea: Hieman "tieteellisempi" testi erilaisista levyistä joiden signaali on "pilattu" loudness sodalla. Miten nuo toimivat ja soivat erilaisilla äänentoistosysteemeillä, kuinka pahaa signaalin heikentymistä kyseisiltä levyiltä löytyy ja mitä se merkitsee käytännössä, jne. Ei niinkään puuttumista levyjen musiikilliseen sisältöön. Aineistoa tuollaiseen testiin löytyisi varmaan aika lailla.

ainakin silloin kun vielä hifi-lehteä tilasin (noin 4-6v sitten), niin siinä oli arvioitu aina erikseen musiikki ja ääni, nykyistä käytäntöä en tiedä
 
Musassa keskityttiin biiseihin ja äänessä soundeihin
 
Esim. Levy saattoi saada musasta 2/5 ja äänestä 4/5. huonoja biiseja hyvillä soundeilla...
 
Mikrobitti ja Hifilehti olivat hyviä lehtiä, asiansa osaavia. Ne jannut, joita arvostan (mm. Jaakko Eräpuu, Niko Nirvi), lähtivät kun suunta muuttui. Ja syystä. Hifiä (hifimaailma tai mikä onkaan) en enään lue, enkä myös Mikrobittiä. Molemmista on tullut turhia tuote-esittelyitä, ilman syvyyttä. Tämä on pettyneen lukijan mielipide.
 
Asiaan, GH versio toimii. Larsin snaressa, Kirkin sooloissa, Robertin bassottelussa & Jamesin riffeissä ei ole mitään mikä oikeuttaisi nillittämiseen. Mahtava levy.
 
Taidanpa kaivaa lätyn soittimeen taas.
 
DIE.

.... Niko Nirvi...
Pakko kysyä mutta samako NNirvi kuin Pelit- lehdessä nykyään ?

Pakko kysyä mutta samako NNirvi kuin Pelit- lehdessä nykyään ?
 
Sama kaveri taitaa olla kyseessä.

Sama kaveri taitaa olla kyseessä.
 
Asia selvä. Kirjottelee todella hyviä juttu Pelit- lehdessä, kieroa huumoria löytyy jätkältä.
Jatkakaa..

Mielestäni kyseiseltä levyltä pitäisi uusia ensin BIISIT ja miettiä sitten vasta miksausta/masterointia.
 
-Felix Getalife

Ei sillä että tulis levyarvosteluille annettua paljoakaan arvoa mutta miten ihmeessä kyseisen lehden levyarvostelijan mielipide on yhtään sen tärkeämpi/vähäpätöisempi kuin esimerkiksi Soundi-lehden arvostelijan mielipide?
 
Omasta mielestä Hifin, Mikrobitti-Hifin tai Hifimaailman (vai mitä niitä nykyään on) levyarvosteluissa pitäisi painottaa äänenlaatua, musiikkia arvostelevia lehtiä löytyy kyllä riittävästi muutenkin. Äänenlaadulla en tarkoita että hyvät pisteet pitäisi antaa vain Steely Danille ja BIS:n kamarijatsille. Otin tuossa vain kantaa siihen, etten ole vakuuttunut lukemani perusteella että noissa Hifi-lehdissä olisi kykyä tai halua oikeasti arvostella äänenlaatua, sen verran tasaista 4-5 tähteä jaeltiin aikoinaan HiFissä oli mikä tahansa Nova-soundinen normituotos. Hampaattomia mainoksia, kuten tuossa edellä jo todettiinkin. Musiikkilehdissä Rytmi (ainakin ennen uudisusta), Rondo jne. antavat mielestäni musiikillisesta sisällöstä kritiikkiä paremmalla kompetenssilla ja kriittisyyttä unohtamatta.
 
Olisko Twinklellä ollut tuossa aikaisemmin jotain laitteiden (DAC:it yms.) kyvystä toistaa näitä ultralytättyjä lättyjä? Jäi kiinnostamaan mitä siinä editoidussa viestissä oli.
 
DM:n musiikillisesta hyvyydestä tai huonoudesta ei tässä kait ole ollut kysymys, vain tuotteen teknisestä laadusta. Itsellä St. Anger ja DM toimii soundeja lukuunottamatta pieninä paloina hyvin, paria kappaletta isompi annos ei kerralla sula, johtuuko sitten musiikista vaiko korvien uupumisesta, veikkaan molempia tosin jälkimmäiseen painottuen.

Olisko Twinklellä ollut tuossa aikaisemmin jotain laitteiden (DAC:it yms.) kyvystä toistaa näitä ultralytättyjä lättyjä? Jäi kiinnostamaan mitä siinä editoidussa viestissä oli.
 
Sitä vaan siinä selitin, että miten näiden lyttyyn masteroitujen levyjen sisältö on harvemmin sellaista mihin soittimen DAC oikeasti reagoi.
 
Kerrataan lyhyesti, että esim tässä Metallican tapauksessa levy ei mene oikeastaan siihen tilaan missään vaiheessa että soittimen konversion kanssa tulisi ongelmia. Huippuarvot on digitaalisen nollakohdan alapuolella ja oikeasti täysin nolliin osuvia, klippautuvia sampleja tuossa levyssä on äärimmäisen vähän. 8 minuuttisessa biisissä niitä oli laitepohjaisen tarkastelun jälkeen 1,360 sekuntia, ripoteltuna pitkin biisiä se on oikeasti sellainen asia jota on hyvin vaikea huomata.
 
Käytännössä siis, death magnetic ei särje soittimessa vaan jo ennen sitä, soitin toistaa uskollisesti sen mitä levylle on painettu. Signaali on viety monen muljuttimen läpi, aiheutettu siihen kompressoimalla ja limitoimalla säröä mutta itse särö ei ole sen peruja että konversio sekoaisi. Se on tuotettu sinne levylle, ainoat muuttujat mitkä sen särön sisältöön vaikuttaa on mekaaniset elementit kuten kartion kyky liikkua niin isoilla amplitudeilla.
 
Tämä siis siihen, että voidaanko tässä tapauksessa levyn itsensä katsoa olevan viallinen sen takia että se saisi DACit sekoamaan. Se ei ole, se toistuu kaikissa soittimissa samalla tavalla ja soittimen omien muunnokset siihen ei vaikuta, se ei mene kuultavissa määrin yli CD-standardin spesifikaatioista.

Sitä vaan siinä selitin, että miten näiden lyttyyn masteroitujen levyjen sisältö on harvemmin sellaista mihin soittimen DAC oikeasti reagoi.
 
...clip...
Tämä siis siihen, että voidaanko tässä tapauksessa levyn itsensä katsoa olevan viallinen sen takia että se saisi DACit sekoamaan. Se ei ole, se toistuu kaikissa soittimissa samalla tavalla ja soittimen omien muunnokset siihen ei vaikuta, se ei mene kuultavissa määrin yli CD-standardin spesifikaatioista.
 
Ok. Mulla itsellä ei ole teknistä kompetenssia ymmärtää DAC:n toimintaa. Käsitin kuitenkin tämän alla olevan artikkelin ja tuon lainatun pätkän niin, että vaikka liikuttaisiin "laillisen" skaalan rajoissa sen yläpäässä, kuluttajasoittimien DAC:eilla alkaa olla vaikeuksia ja ne synnyttävät singnaaliin artefakteja. Onko tuossa artikkelissa joku perusvirhe vai ymmärsinkö sen aivan metsään (paljon mahdollista)?
 
http://www.cadenzarecording.com/papers/Digitaldistortion.pdf
The method used for computing the peak value inside the system however, is not particularly accurate. DAW and digital mixer manufacturers typically take the amplitude of the samples and use these as the basis for the peak meter. The problem with this approach is easily identified: the samples themselves do not represent the peak value of the waveform. The waveform is only complete after the reconstruction process. Until this process has been completed, the waveform is inaccurately represented by the samples. This is the reason that in most DAWs the waveform is represented on the screen as a dot to dot connection between sample points. They do not undergo the reconstruction process inside the system, so all that can be represented is the sample points, and for the sake of visual ease, they connect the dots between them with straight lines. They save the reconstruction process for the digital to analog converters and show the user inaccurate information instead.
 
ja
 
In a recent paper (Nielsen 2003), seven consumer CD players were subjected to tests designed to analyze their ability to reproduce and reconstruct signal levels above full scale (0dBFS). All of the players experienced difficultly dealing with signal levels this high, further showing that, while all of the samples can be legal, the level can still be hotter than is legal the result being that a CD player can be unable to reproduce the audio accurately.

Pakko kysyä mutta samako NNirvi kuin Pelit- lehdessä nykyään ?
 
Sama mies.

Asia selvä. Kirjottelee todella hyviä juttu Pelit- lehdessä, kieroa huumoria löytyy jätkältä.
Jatkakaa..
 
NNirvihän on kirjoitellut MikroBittiinkin aikojen alusta. Luotin miehen C64-pelien arvosteluihin aina ihan täysillä :D

Huomasin tuossa, kun tulee pidettyä duunatessa kuulonsuojainradiota, että vaistomaisesti aloin ruuvamaan kanavaa kohdilleen, kun jokin näistä metallican uusista biiseistä tuli radiosta. Kuulostaa juuri siltä, kuin kanava ois ihan pikkusen pielessä:)

nevermind..

Magneetin soundeista sen verran, että en kykene levyä kuuntelemaan kotistereoista tuon rätinän takia, mutta autossa kuunteleminen onnistuu. Pahimmat pörinät ja rätinät peittyvät rengasmeteliin.
 
On kyllä harmi, että menivät pilaamaan tuon levyn surkealla tuotannolla. Vähän biisien lyhentämistä ja kunnon soundit, niin olisi ollut ihan kohtuullisen hyvä levy. Vai meneekö tämä Metallican ura nyt kahden levyn sykleissä eli Load/Reload (bluesmetallia) ja St Anger/Magnetic (autotallidemometallia).
 
t. Köpe

Kerrataan lyhyesti, että esim tässä Metallican tapauksessa levy ei mene oikeastaan siihen tilaan missään vaiheessa että soittimen konversion kanssa tulisi ongelmia. Huippuarvot on digitaalisen nollakohdan alapuolella ja oikeasti täysin nolliin osuvia, klippautuvia sampleja tuossa levyssä on äärimmäisen vähän. 8 minuuttisessa biisissä niitä oli laitepohjaisen tarkastelun jälkeen 1,360 sekuntia, ripoteltuna pitkin biisiä se on oikeasti sellainen asia jota on hyvin vaikea huomata.
 
= pahimmillaan about sen 1360 rapsausta yhdessä kipaleessa. Kai se on sitten näinä päivinä ihan ok että tuote on paska.