Kitarat: soittaminen ›

Linkitkö jaetaan nykyisin privana?
Saaks mä ja semmosen, kiitos?
 
Tuollahan se on sivulla 7.
 
E: Tässä linkkinäkin http://www.megaupload.com/fi/?d=GAFLGI3Y

Appiukolla näkyy onneksi MAX, itse en yhden ohjelman takia viitsi ällötysmedia "Maikkaria" kannattaa.
 
"Tilukeskusteluun" pitää tälläkertaa sanoa että samaa mieltä Juccizen kanssa. Guitar Heroes -spektaakkeli olikin tosiaan (Ambitusta ja Herra Rapua lukuunottamatta) huono, ja paljon parempaa ja mielenkiintoisempaa soittoa tässä kitaraklubissa on (enimmäkseen) kuultu.
 
Viinikainen ja Kämäräinen ollut parhaimmat tähänastisista, Wäinölä ja Lyytinen ei sykähdyttänyt yhtään, vaikka Erja näytti tosiaan maagisesti pistävän Marzin ujoksi pojaksi... Ihkua.
 
En näitä kotimaisia kitaristeja tunne, hienoa siksi että tässä sarjassa tulee näitä esille.
 
Vaikka sen tietää että tuleva Tommy Emmanuel -jakso ei ainakaan voi olla huono.

Toivottavasti tuonne saataisiin Tuomo Dahlblom, Warre Vartiainen, Heikki Laurila ja vaikkapa Markku Kanerva vieraiksi.
 
Tuomo ja Warre ovat uskoakseni ainakin tulossa.

En tunne tapausta, joten en ota kantaa. Kuitenkin...
 
Tuolla tiluhäiskällä tosiaan meinasinkin lähinnä noita hevipuolen överitiluttajia. Mäenpää kiinostaisi paitsi siksi että teknisesti mies pyyhkisi lattiaa 99% suomen kepittäjistä, ainakin noissa hevitiluissa (mm. kaikenmaailman Laihot ja Latvalat jäävät kauas taakse), niin siksi että miehestä ei ole vielä oikeastaan missään yhteydessä tullut minkäänlaista kelvollista pätkää jossa näkisi hänen soittoaan. Kyllähän tuollaisiet hyvin soitetut akroobattiset kitarastuntit kiinostavat aina vaikkei niillä hirveästi "musiikillista arvoa" olisikaan :)
 
Minusta tähänastisissa Kitaraklubi-pätkissä sekä Viinikaiselta että Kämäräiseltä on lähtenyt vähintään yhtä uskottavaa (ja vieläpä paljon musikaalisempaa) "tilua" kuin keskimäärin niiltä tämän maan kitaristeilta, joita pidetään ns. eturivin tilumiehinä (titteli, josta harva varmaan edes on kauhean ylpeä). Erona ensiksi mainittujen herrojen soitannassa on käytännössä vain se, että he eivät vedä soundiaan tukkoon kohtuuttomalla kompressoinnilla, etuastesäröllä ja/tai EMG:n tuhdeilla mikeillä. Nopeutta, tekniikkaa ja muuta tarvittavaa kyllä löytyy vähintään riittävästi.
 
(Kitara)jazz on tarvittaessa ihan mieletöntä tilutusta, mutta perinteisesti särösoundit ovat jääneet siinä touhussa vähemmälle - eihän säröä oltu edes vielä keksitty silloin, kun kitarasta oli jo muotoutumassa jossain määrin keskeisen soitin jazzmusiikin kentällä. Poikkeuksiakin toki löytyy, etenkin 80-luvun kultaisilta fuusiovuosilta... Henderson, Gambale, Stern, jopa Scofield - ainakaan heille särö ei ole missään määrin vieras käsite.
 
Vaikken mikään jazzfani olekaan niin tästä olen kuitenkin samaa mieltä. Yleisesti ottaenkin tuo teknisesti taitava on vähän omituisesti käsitetty ilmaus joka yleensä liitetään vain siihen kuinka nopeasti osaa soittaa. Esim. tämä Viinikainen joka oli itselleni aivan uusi tuttavuus oli mielestäni muun musikaalisuuden ohella tekniikkansa puolestakin aivan soittajien eliittiä, noin suvereenia kokonaisvaltaista soittimenhallintaa näkee harvoin. Tällaisten soittajien rinnalla todella monien hevikitaristien soitto todellakin vaikuttaa lähinnä äärimmäisen alkeelliselta, yksipuoliselta ja mielikuvituksettomalta, omasta soitosta puhumattakaan.
 
E: Tämä nyt ei välttämättä ollut ihan paras paikka tälle mutta meni jo..

Vaikken mikään jazzfani olekaan niin tästä olen kuitenkin samaa mieltä. Yleisesti ottaenkin tuo teknisesti taitava on vähän omituisesti käsitetty ilmaus joka yleensä liitetään vain siihen kuinka nopeasti osaa soittaa. Esim. tämä Viinikainen joka oli itselleni aivan uusi tuttavuus oli mielestäni muun musikaalisuuden ohella tekniikkansa puolestakin aivan soittajien eliittiä, noin suvereenia kokonaisvaltaista soittimenhallintaa näkee harvoin. Tällaisten soittajien rinnalla todella monien hevikitaristien soitto todellakin vaikuttaa lähinnä äärimmäisen alkeelliselta, yksipuoliselta ja mielikuvituksettomalta, omasta soitosta puhumattakaan.
 
E: Tämä nyt ei välttämättä ollut ihan paras paikka tälle mutta meni jo..
 
Siis olikos tässä nyt jotain uutta ja ihmeellistä? 99% soittajista vaikuttaa "äärimmäisen alkeellisilta, yksipuolisilta ja mielikuvituksettomilta" loppujen lopuksi, oli genre mikä hyvänsä. Myös hevissä.
 
Mutta ihan yhtä lailla, ei jonkun Michael Romeon tai Petruccin tarvitse Viinikaisen rinnalla hävetä yhtään, kunhan vain musiikillinen konteksti on oikea.
 
Ei oo mitään järkeä verrata huippusoittajia paskoihin, niinku ei oo mitään järkeä verrata Martti Suosaloa Pieksämäen perunateatterin naisnäyttelijään ja sanoa että "voi vittu ku meillä on pelkkiä huonoja naisnäyttelijöitä Suomessa".
 
Itte on tullut hra Viinikaisen soittoon tutustuttua jo hetken aikaa sitten, kannattaa tsekata U-Street All Stars, hyviä biisejäkin vielä hyvän soiton lisäksi.
 
P.S. Luette kyllä omituisesti ihmisiä, Erja/Marzi -tulkintojen perusteella.
 
P.P.S. Guitar Heroes -jutusta sen verran että ei se ole minkäänlainen läpileikkaus Suomen tilukitaristeista, vaan suosituissa bändeissä soittavista kitaristeista, sellaisissa joissa on ehkä jonkinlaista kitarasankarilähestymistä läsnä. Lisäksi osallistujilla oli kieli poskessa, toisin kuin näemmä useilla.
Kyllä tuolla makuuhuoneissa ja vähemmän tunnetuissa bändeissä on semmosta kepittäjää että terve.
 
Pakko vastata samaan syssyyn Juccizelle:
 
Juuri monipuolisuus ja soittimen kokonaisvaltainen hallinta viehättää itseäni jazzpuolen soittajissa. Tavallaan vaikuttaa siltä, että se on ihan sama, missä päin otelautaa ollaan kun aina löytyy sopivat äänet eri tilanteisiin, ja ei koskaan kahta kertaa täysin samalla tavalla - kun taas havaintojeni mukaan monesti raskaammalla puolella tällaiselle luovuudelle ja leikittelylle ei jätetä paljoakaan sijaa: ääritapauksissa joka ainoa sormenpainallus opetellaan ulkoa ja siitä ei poiketa. Sehän lukee tabulatuureissa. ;)
 
Ensinnäkin, mitähän bändejä sä oikeen kuuntelet? Toisekseen, usein yleisössä on yhtä kärkkäitä fanipoikia kuin sää ite oot, jotka vaan päinvastoin kuin sä tulkitsevat jokaisen poikkeaman levyversion soolosta virheeksi. Kolmannekseen, on olemassa traditio, josta harvat uskaltavat poiketa - mikset sä siellä jazz-puolella kirjoita ja opettele sooloja ennalta, klassinen musiikki todistaa että niin syntyy usein paljon mielenkiintoisempaa musiikkia. Neljännekseen, kyllä ne jazz-soittajatkin ennalta kirjoitetut pätkät soittavat ennalta harjoitellulla tavalla jos vauhti on tarpeeksi kova - eritoten jos pätkiä vedetään kimpassa jonkun kanssa. Viidennekseen, kun soitetaan kliinillä saundilla, keskitytään saundiin sinänsä, kun soitetaan säröllä, joudutaan usein tekemään kompromisseja saundissa jotta se, mitä äänten välissä ja taustalla tapahtuu, so. skrubu, saadaan kuulostamaan siltä kuin halutaan. Ts. A) saundin käsite sinänsä on erilainen kliinillä ja säröllä, B) kliinillä voidaan sormitukset ja soittotavat valita vapaammin ja niillä oikeasti on paljon merkitystä, kun taas säröllä saundista - usein volyymista, ei kvaliteetistä sinänsä - voidaan tinkiä. Kuudenneksi - mikset valita klasareista? Ne tekee täysin samoja juttuja kuin noi sun parjaamat hevimuusikot.
 
Oikeesti, jos kaikki kukat kukkii ni sit myös ne jotka haisee paskalle.

Itse tutustuin Viinikaisen soitantaan joitakin vuosia sitten Keitelejazz-tapahtumassa, jolloin mies soitti U-Street All Stars:in riveissä. Sen lisäksi levyhyllystäni löytyy mm. Lasse Lindgrenin pirteä ja hyväntuulinen levy "Sunburst", jossa kitaroivat sekä Viinikainen että Dahlblom. Oikein maukasta soitantaa maamme eturivin kitaristeilta.
 
Juuri monipuolisuus ja soittimen kokonaisvaltainen hallinta viehättää itseäni jazzpuolen soittajissa. Tavallaan vaikuttaa siltä, että se on ihan sama, missä päin otelautaa ollaan kun aina löytyy sopivat äänet eri tilanteisiin, ja ei koskaan kahta kertaa täysin samalla tavalla - kun taas havaintojeni mukaan monesti raskaammalla puolella tällaiselle luovuudelle ja leikittelylle ei jätetä paljoakaan sijaa: ääritapauksissa joka ainoa sormenpainallus opetellaan ulkoa ja siitä ei poiketa. Sehän lukee tabulatuureissa. ;)
 
Kämäräinen on hurja kitaristi, mutta mies ei kyllä tällä kertaa mielestäni pistänyt lähestulkoonkaan parastaan. Välittömyys ja lämmin persoonallisuus kuitenkin välittyivät selvästi. Soitannollisesti kovempaa tavaraa olen kuitenkin kuullut monissa eri yhteyksissä. Viinikais-jakso on tähän mennessä itselleni tarjonnut eniten "rautaista osaamista" näistä pätkistä.

Siis olikos tässä nyt jotain uutta ja ihmeellistä? 99% soittajista vaikuttaa "äärimmäisen alkeellisilta, yksipuolisilta ja mielikuvituksettomilta" loppujen lopuksi, oli genre mikä hyvänsä. Myös hevissä.
 
Tämähän on ihan päivän selvä juttu. Äskeiselläni pyrin lähinnä vertailemaan nimenomaan niitä huippusoittajien kriteereitä ja ihmisten käsityksiä niistä eri genrejen välillä. Tämä nyt on jo lähtökohtaisesti tyhmä ajatus, mutta vertailinpahan kuitenkin.
 
Mutta ihan yhtä lailla, ei jonkun Michael Romeon tai Petruccin tarvitse Viinikaisen rinnalla hävetä yhtään, kunhan vain musiikillinen konteksti on oikea.
 
Ei todellakaan tarvitse, huippusoittaja on aina huippusoittaja. Se ei kuitenkaan muuta mielipidettäni siitä että Hevipuolen huippujen, kuten nyt vaikka em. Romeo ja Petrucci, ulosanti on mielestäni tietyllä tavalla huomattavasti yksipuolisempaa kuin useiden Jazz-kitarismin huipputekijöiden. Siihen onko jompi kumpi parempi toistaan en ottanut minkäänlaista, tai ainakaan tarkoittanut ottaa, kantaa.
 
Koko tilanne alkaa jo olla melko absurdi kun minä, joka viime kädessä nyt kuitenkin varmasti kallistun enemmän tuonne hevi genreen päin, olen täällä jotenkin nostamassa jazz-kitaristeja hevikepittäjien yläpuolelle. Toin kuitenkin ilmi ajatuksiani siitä mikä tuolla jazzin puolella on mielestäni hienompaa kuin hevissä. Perimmäinen syy tähän todennäköisesti oli pyrkiä avaamaan joidenkin ihmisien silmiä tiettyjen asioiden suhteen. Esim. sellainen varsin yleinen käsitys tuntuu olevan että ne kaikkein kovimmat tekniset soittajat löytyvät aina hevibändeistä ja jazz on pelkkää omituista diipadaapaa. Eihän tuossa käsityksessä ole hiventäkään järkeä mutta ei tarvitse monta minuuttia selata mnettiäkään kun tuohon jo jollain tasolla törmää. Kehotin vain ihmisiä kurkkimaan vähän sinne aidan toisellekin puolelle että mitä sieltä todellisuudessa löytyy.
 
Ei oo mitään järkeä verrata huippusoittajia paskoihin, niinku ei oo mitään järkeä verrata Martti Suosaloa Pieksämäen perunateatterin naisnäyttelijään ja sanoa että "voi vittu ku meillä on pelkkiä huonoja naisnäyttelijöitä Suomessa".
 
Ei niin.
 
Anteeksi epäselvä ulosantini, tuskin tajuan itsekään mitä kirjoitin.

Tämähän on ihan päivän selvä juttu. Äskeiselläni pyrin lähinnä vertailemaan nimenomaan niitä huippusoittajien kriteereitä ja ihmisten käsityksiä niistä eri genrejen välillä. Tämä nyt on jo lähtökohtaisesti tyhmä ajatus, mutta vertailinpahan kuitenkin.
 
Ei todellakaan tarvitse, huippusoittaja on aina huippusoittaja. Se ei kuitenkaan muuta mielipidettäni siitä että Hevipuolen huippujen, kuten nyt vaikka em. Romeo ja Petrucci, ulosanti on mielestäni tietyllä tavalla huomattavasti yksipuolisempaa kuin useiden Jazz-kitarismin huipputekijöiden. Siihen onko jompi kumpi parempi toistaan en ottanut minkäänlaista, tai ainakaan tarkoittanut ottaa, kantaa.
 
Koko tilanne alkaa jo olla melko absurdi kun minä, joka viime kädessä nyt kuitenkin varmasti kallistun enemmän tuonne hevi genreen päin, olen täällä jotenkin nostamassa jazz-kitaristeja hevikepittäjien yläpuolelle. Toin kuitenkin ilmi ajatuksiani siitä mikä tuolla jazzin puolella on mielestäni hienompaa kuin hevissä. Perimmäinen syy tähän todennäköisesti oli pyrkiä avaamaan joidenkin ihmisien silmiä tiettyjen asioiden suhteen. Esim. sellainen varsin yleinen käsitys tuntuu olevan että ne kaikkein kovimmat tekniset soittajat löytyvät aina hevibändeistä ja jazz on pelkkää omituista diipadaapaa. Eihän tuossa käsityksessä ole hiventäkään järkeä mutta ei tarvitse monta minuuttia selata mnettiäkään kun tuohon jo jollain tasolla törmää. Kehotin vain ihmisiä kurkkimaan vähän sinne aidan toisellekin puolelle että mitä sieltä todellisuudessa löytyy.
 
Joo, ja se on ihan oikein. Mutta, vaikka jazz-jätkissä on kovia, aika harva mun mielestä ihan tossa pikajuoksusoitossa pärjää kovimmille hevispedeille (ja pyyhkii niillä sitten taas lattiaa monessa muussa jutussa) varsinkaan saundin puolesta - kun puhutaan kvaliteetista sinänsä eikä makuasioista. Ja hevijätkistä erittäin harva lopulta pärjää mitenkään klassiselle parhaimmistolle. Perlmanin, Horowitzin, Volodoksen, Noraksen tai Sokolovin tasolla ei ole kukaan, puhumattakaan mestareista, joista ei ole tallenteita. Govan on ensimmäinen kuulemani kitaransoittaja, joka on mielestäni edes samalla sektorilla. Mutta ei tarviikkaan olla, eri musiikkityylit perustuvat eri estetiikkaan ja sehän se on rikkautta!
 
Siitä jazz-saundista esimerkkiä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=8zqIznn0ePs
 
Verrattuna vaikkapa tähän:
 
http://www.youtube.com/watch?v=J503OvHWKko
 
Tai vaikka tähän:
 
http://www.youtube.com/watch?v=OAPZCfg8HUo
 
Kyllähän tosta nyt selkeästi kuulee sen, mistä edellisessäkin viestissä puhuin. Kvaliteetti vaan ei ole niin korkea - mutta saundi elää paaaaaljon enemmän ja äänet ovat huomattavan paljon hmm... kalliimpia:D Ja toi Wakenius on kuitenkin ihan helvetin kova jazz-kitaristi ja öbaut yks elastisimmista joita olen kuullut.
Tossa jotain esimerkkiä vaikka soolo nyt ei ihan älyttömästi hengitä:D
 
http://www.youtube.com/watch?v=qJbhBMqzW5c&feature=related
 
Bonus klassiselta puolelta, tyhmemmänkin pitäis ymmärtää että tää ei oo ihan 1/3-tasoa:
 
http://www.youtube.com/watch?v=LqDj5186hUk&feature=related
 
Mut en kyl tilais silti Evgeniä tuuraamaan pizzeriannurkkaan humppakeikalle, jostain syystä:D
 
Ei niin.
 
Anteeksi epäselvä ulosantini, tuskin tajuan itsekään mitä kirjoitin.

Guitar Heroesia tuli tuossa ohimennen dissattua. Sanotaanko näin, että se konsepti oli lähtökohtaisesti minusta aivan fiasko. Toki arvostan monia siinäkin mukana olleita kitaristeja. Eipähän vaan napannut yhtään se musiikki, mitä sieltä kuulin.
 
Mutta mikä ihmeen jupakka tämä vertailu nyt on hyvät ihmiset!? Hohhoijaa alkaa vaan ärsyttmään, kun lukee taas näitä juttuja. Hevi vs. jazz, mitä helvettiä!? Kuka pärjää kenelle ja kuka pyyhkii lattiaa kenellä.
 
Edit: Tuli vähän kärjistettyä nyt, mutta siis joo. En vaan ymmärrä, että kaikkea pitää verrata keskenään ja laittaa paremmuusjärjestykseen. En edes saman genren sisällä saati sitten eri tyylinlajin soittajia.

Mutta mikä ihmeen jupakka tämä vertailu nyt on hyvät ihmiset!? Hohhoijaa alkaa vaan ärsyttmään, kun lukee taas näitä juttuja. Hevi vs. jazz, mitä helvettiä!? Kuka pärjää kenelle ja kuka pyyhkii lattiaa kenellä.
 
Samaa mieltä, mitä järkeä on yleensä vertailla kuka on paras ja miksi yleensä pitää verrata, hevimies soittaa heviä ja jazzmies jazzia, toinen tykkää
tyttärestä ja toinen äiteestä ja niin päin pois.
 
Jokaisesta musatyylistä ja niiden soittajista voi jokainen oman maun mukaisesti nauttia ilman tätä juupas eipäs toi on parempi kuin tää jne.
 
Kevennykseksi pakko heittää allaoleva juttu:
 
Olipa kerran samalla kadulla asustavat kolme kitaristia, joiden nimet oli Steve Vai, Joe Satriani ja talonmies Pikkarainen harrastajamuusikko.
 
Ekaksi sanoi Steve Vai, että "mä olen maailman paras kitaristi"
Tokaks sanoi Joe Satriani, että "mä olen universumin paras kitaristi"
Vikaks sanoi talonmies Pikkarainen, että "mää olen tään kadun paras kitaristi"
 
Peace make love not war ;-D

Samaa mieltä, mitä järkeä on yleensä vertailla kuka on paras ja miksi yleensä pitää verrata, hevimies soittaa heviä ja jazzmies jazzia, toinen tykkää
tyttärestä ja toinen äiteestä ja niin päin pois.
 
Jokaisesta musatyylistä ja niiden soittajista voi jokainen oman maun mukaisesti nauttia ilman tätä juupas eipäs toi on parempi kuin tää jne.
 
Kevennykseksi pakko heittää allaoleva juttu:
 
Olipa kerran samalla kadulla asustavat kolme kitaristia, joiden nimet oli Steve Vai, Joe Satriani ja talonmies Pikkarainen harrastajamuusikko.
 
Ekaksi sanoi Steve Vai, että "mä olen maailman paras kitaristi"
Tokaks sanoi Joe Satriani, että "mä olen universumin paras kitaristi"
Vikaks sanoi talonmies Pikkarainen, että "mää olen tään kadun paras kitaristi"
 
Peace make love not war ;-D
 
Kliseistähän tämä on, mutta niin totta.
 
Ei minunkaan tarkoitus ole riitaa lietsoa. Se mikä äsken pisti ehkä ärsyttämään on se, että kaikkia soittajia ikään kuin katsottaisiin suurennuslasin läpi ja kiinnitetään suurta huomiota teknisiin sivuseikkoihin, kun täytyisi ennemmin sulkea silmät ja nautiskella siitä ulosannista, oli se sitten vivahteikasta jazzarin tulkintaa tai vauhdikasta hevitaiturointia.

Kliseistähän tämä on, mutta niin totta.
 
Ei minunkaan tarkoitus ole riitaa lietsoa. Se mikä äsken pisti ehkä ärsyttämään on se, että kaikkia soittajia ikään kuin katsottaisiin suurennuslasin läpi ja kiinnitetään suurta huomiota teknisiin sivuseikkoihin, kun täytyisi ennemmin sulkea silmät ja nautiskella siitä ulosannista, oli se sitten vivahteikasta jazzarin tulkintaa tai vauhdikasta hevitaiturointia.
 
Jep, ite nautin kitaraklubin katsomisesta, tosi mukava nähdä erillaisia kitaristeja ja niiden vermeitä, sais vaan olla tunnin mittanen ohjelma.
 
Ite sain muuten pikkasen ostokuumeen päälle siitä Viinikaisen jaksosta, voi olla että täytyy mennä kattelemaan sellaista Ibanezin jotain puoli-ym. akustista sähkistä itellensä Levytukusta, itse asiassa kattelin jo netissa tarjontaa ja silmiin osui Ibanezin http://www.levytukku.fi/www/tuotteet.html?product_id=639 (AK95DVS)

Hevi ja muu angstaus kuuluu nuoruuteen. Vanhempana sitten monet innostuvat jazzista ja kiintymys säilyy loppuelämän. Hevi on yhtä puuduttavaa kuin radio Novan kuuntelu.

Hevi ja muu angstaus kuuluu nuoruuteen. Vanhempana sitten monet innostuvat jazzista ja kiintymys säilyy loppuelämän. Hevi on yhtä puuduttavaa kuin radio Novan kuuntelu.
 
blörblör....Hevi ja angstaus kuuluu keski-ikään....Vanhempana sit kuollaan.

Hevi on yhtä puuduttavaa kuin radio Novan kuuntelu.
 
Epäreilua tuomita koko paketti 99,9%:n perusteella.

Keskusteltaisiinko välillä vaikka tuosta kitaraklubi-ohjelmasta? Ei tätä ainaista "hevi vs. jazz"-vääntöä kestä enää kukaan.

Ei kellään ole tietoa, millo se Euge siellä soittelee?

Alex Skolnick tuonne niin sais jazz ja heviäijät kummatki jotaki. Sen lähemmäksi jazzia en uskaltais mennä. Nyt voi keskustella kitaralupista:D

Hevi ja muu angstaus kuuluu nuoruuteen. Vanhempana sitten monet innostuvat jazzista ja sillä snobbailu säilyy loppuelämän.
 
Niin joo, hyvä ohjelma! Jes.
Ja parempi vaan mitä monipuolisemman kirjon vieraita saavat mukaan. En kyllä millään malta olla kommentoimatta, että sitä Euge-mestarin fanitusta en miekään ymmärrä yhtään. En tosin ole kovin paljoa herran soittoon tutustunut mutta tähän astisen perusteella ei juuri houkuttele tutustuakaan. Guitar heroes veto oli ainakin melkoista menoa, hirveä saundi ja bendit meni "sinne päin". Olikse jurrissa vai? No, eipä silti tuomita vielä, odotellaan sitä kitaraklubin jaksoa...