Kitarat: soittaminen ›

Koitinpa kerrankin soittaa jatsia ja huomasin että se on todella rentouttavaa ja hämmästyttävän helppoa. Hevonpaskaa kaikki ylianalysoinnit jatsin soitossa - korva ohjaa oikeaan suuntaan. Esimerkkinä tämä äänitys minkä tein eilen: www.cc.jyu.fi/~mkkoykka/pande-pfeffernuss.mp3 en miettinyt yhtään mitään skaaloja tai moodeja vaan soitin puhtaasti fiiliksellä. Voisikin ruveta jazz-kitaristiksi, senverran lepposanlöysää puuhaa..
 
... jeps.
 
Mut ei siinä mitään, jos asia on kirkastunut. Itse tunnen ottavani vasta haparoivia ensiaskelia. Taikka ehkäpä konttaan vieläkin, jos nyt sitäkään.
 
http://mp3.jucciz.com/gt2/kiantt.mp3
http://mp3.jucciz.com/tr2/strat_kaula_orange_channel2.mp3
 
Tuossa pari stankkuyritelmää.

... jeps. Mut ei siinä mitään, jos asia on kirkastunut. Itse tunnen ottavani vasta haparoivia ensiaskelia. Taikka ehkäpä konttaan vieläkin, jos nyt sitäkään.
 
Niin pitää nyt vielä lisätä senverran etten mä(kään) kuvittele olevani mikään jazz-maestro herranenaikasentään :) Mutta ottaen huomioon että tämä on tosiaan ensimmäinen kerta kun ihan rehellistä jatsia koitan edes soittaa, niin siihen nähden ällistyttävän helppoa ja ennenkaikkea hauskaa puuhaa! Tarkotin siis vaan sitä, en sitä että olisin joku jatsin uusi messias :)
 
Ja pois turha nöyryys, kaikki ottaa sen kumminkin sun tasoseltas soittajalta vaan hurskasteluna. Tuo jälkimmäinen klippi on mainio, ennemmin tota kuuntelee kun vaikkapa Pat Methenyä (sanon tämän tosin vain viiden levyn kuuntelukokemuksen perusteella), et viittis jakaa tota taustaa? :)

ällistyttävän helppoa ja ennenkaikkea hauskaa puuhaa!
 
Hauskaa, onnistumisen hetkinä... mutta itse en ole vielä kokenut mitään soittoa koskaan erityisen helpoksi. Ehkä rima vaan nousee koko ajan, sillä yksinkertaisetkaan jutut eivät välttämättä tunnu "helpolta" kun pyrkii tekemään nekin vaan paremmin ja paremmin.
 
Ja pois turha nöyryys, kaikki ottaa sen kumminkin sun tasoseltas soittajalta vaan hurskasteluna.
 
Vaikea sanoa, sillä oikeasti tuntuu siltä, että opittavaa on niin älyttömästi, ettei tässä voi millään osaamisellaan ylpeillä.
 
Tuo jälkimmäinen klippi on mainio
 
Tällainen palaute tietysti lämmittää mieltä. Ainakin enemmän kuin se tosiasia, että Jyväsjärvessä on aina kitarakamojeni verran tilaa... :)
 
ennemmin tota kuuntelee kun vaikkapa Pat Methenyä (sanon tämän tosin vain viiden levyn kuuntelukokemuksen perusteella)
 
No huhheijakkaa. Nyt verrataan rikkaruohoja mammuttipetäjään. :)
 
et viittis jakaa tota taustaa? :)
 
http://www.guitarworld.de/vvolvee/DATA/SONGS/Autumn%20Leaves.jpg
(E-mollissa, itse soitin pienen terssin verran ylempää)
 
Tuommoisen löysin googlella. Väänsin Band-in-a-boxilla taustakompin, joten sitä ei löydy audiomuodossa ellen nauhoita...

Hauskaa, onnistumisen hetkinä... mutta itse en ole vielä kokenut mitään soittoa koskaan erityisen helpoksi. Ehkä rima vaan nousee koko ajan, sillä yksinkertaisetkaan jutut eivät välttämättä tunnu "helpolta" kun pyrkii tekemään nekin vaan paremmin ja paremmin.
 
Tottahan se on tuokin. Helpoksi väittäminen oli ehkä lievää liiottelua, mutta enemmän mulla hermo palaa jonkun superteknisen tiluttelun kanssa kun em. taustan päälle soitellessani, että sikäli helppoa hermoille ainakin. Helppous tietysti vähenee sitämukaa mitä enemmän itseltään vaatii - ei pidä vaatia liikaa :)
 
Vaikea sanoa, sillä oikeasti tuntuu siltä, että opittavaa on niin älyttömästi, ettei tässä voi millään osaamisellaan ylpeillä.
 
No ylpeily yleisesti on tietysti typerää, mutta saa sitä syystä ylpeä olla. Mutta jos odottaa sitä, että tietää ja osaa kaiken edes vain kitaransoiton alalta niin jää kaikki pienenkin ylpistelyn ilot ikuisesti kokematta :)
 
Tällainen palaute tietysti lämmittää mieltä. Ainakin enemmän kuin se tosiasia, että Jyväsjärvessä on aina kitarakamojeni verran tilaa... :)
 
No, keskiverto kylpyammeessakin on tilaa omille vehkeilleni, köyhä kun olen..
 
No huhheijakkaa. Nyt verrataan rikkaruohoja mammuttipetäjään. :)
 
En ilmeisesti vaan erityisemmin pidä mammuttipetäjistä. :)

Huom! Olet kirjoittamassa yli 1349 päivää vanhaan ketjuun!
 
Haluaisin vinkkejä jazz komppaukseen. Sointujen muodostus ja teoria on melko hyvin hanskassa, mutta vinkkejä ja erilaisia komppaustapoja haluaisin. Musiikkia voi myös ehdottaa jossa asiat voi kuulla käytännössä

Huom! Olet kirjoittamassa yli 1349 päivää vanhaan ketjuun!
 
Haluaisin vinkkejä jazz komppaukseen. Sointujen muodostus ja teoria on melko hyvin hanskassa, mutta vinkkejä ja erilaisia komppaustapoja haluaisin. Musiikkia voi myös ehdottaa jossa asiat voi kuulla käytännössä
 
Yksi tapa kompata swingiä on "neljäsosaharjauskomppi", jossa painotetaan kakkosta ja nelosta. Toinen ja mielestäni tyylikkäämpi on kompata vähemmän, muodostaen vuoropuhelua, mikäli muita sointusoittimia on ja ottaen etuiskuja ym. Kamalan vaikeaa tässä sitä on sanoilla selittää. Kuuntele esim pianisteja.
 
Tuossa pari stankkuyritelmää.
 
Hyvä toi Giant Steps!

Moodit on ihan peruslähtökohta minkä tahansa soittimen soittamiseen, olipa kyseessä mikä tahansa musiikkityyli. Kuuluvat kategoriaan "nämä asiat tulisi opetella ennen ensimmäistäkään biisiä tai tilutusta".
 
Entä jos soittoharrastuksen aloittelevaa kitaristia kiinnostaa biisit ja tilut enemmän kuin jotkut hiton moodit?

Kannattaa myös opetella ne moodit.Opettele näkemään sointumerkinnät sointu/moodimerkintöinä.Kuten sanottu kirjallisuutta löytyy vinot pinot.
 
Vaikka itsekkin olen aika opetteluasteella vasta, olen sitä mieltä että hyvä lähtökohta on opetella kuuntelemaan soinnut arpeggioina ja että minkä muotoiset lisäsävelet kuhunkin menossa olevaan nelisointuun sopisivat. Siinähän sitten tulee jo sopiva skaala jota soittaa.
Eli tätä voi treenata vaikka sitten että ottaa lyhyen sointukierron, ja koittaa soittaa vaikka pelkästään niitä 7, 9, 11 ja 13 ääniä kierron päälle. Sillä tavalla tutustuu niihin lisäsävelien saundiin.

Oon tässä nyt yrittänyt opetella jazz-tyylistä kitarointia ihan rokkijuttujenkin päälle
 
Anna olla, pitäydy siinä missä olet kiinnostava ;)
 
Kuitenkin sulla on yksi mnet:n parhaimmista tatseista soittoon....
 
/sv

Olen opetellut jazzin soittoa muutamalla eri metodilla.
 
Jos ymmärtää vaikeidenkin sointujen koostumuksen, on helppo valita sointuun kuuluvia ääniä.
 
Olen opetellut kitaran kaulaa niin paljon, että periaatteessa laulan mielessäni ja soitan kitaralla sen vain ulos. Käytännössä tämä on aivan liian haastavaa.
 
Skaalat ja moodit ovat ystäviä sekä rytmi on kaiken A ja O. Skaaloja ja moodeja voi veivata eedestakaisin, mutta musiikilta ne alkavat kuulostaa vasta kun niitä osaa soveltaa. Eli taivutusta, liukuja, arpekkioa, hammereita ja pull-offeja ja kaikkea mahdollista.
 
Ja eri juttujen kokeilua aina vain.

Skaaloja ja moodeja voi veivata eedestakaisin, mutta musiikilta ne alkavat kuulostaa vasta kun niitä osaa soveltaa. Eli taivutusta, liukuja, arpekkioa, hammereita ja pull-offeja ja kaikkea mahdollista.
 
En nyt sanoisi näinkään, sillä yhtä mekaanisia juttuja nuokin ovat. Musiikilta se alkaa kuulostaa, kun kuuntelee ensin jazzia, ja paljon. Pätee tietysti kaikkiin musiikkeihin. Mutta kun käytetään termiä, että joku harjoitus alkaa kuulostaa musiikilta jollain ehdoilla, niin kyllä se ensimmäinen ja tärkein ehto on runsas levyjen kuuntelu.

Totta, totta: moodit ja fraseeraustekniset jutut jäävät edelleen moodeiksi ja fraseerausteknisiksi jutuiksi, jos itse jazz puuttuu. Se jazz löytyy jazz-levyiltä.

Oon tässä nyt yrittänyt opetella jazz-tyylistä kitarointia ihan rokkijuttujenkin päälle
 
Hieman off-topiccina, mutta ei kuitenkaan:
 
-Jean S
-Eka levy
-Kaikki laivaan
-Lopussa oleva Varre Vartiaisen kitarasoolo, joka tosin on miksattu hieman pimentoon. -Pidän aivan vitusti. Tsekkaa.

Jazz-kitaristit ei kuulemma bendaile eikä käytä vibraattoa.

Ahti Tuumiainen: Jazz-kitaristit ei kuulemma bendaile eikä käytä vibraattoa.
 
Eikä käytä säröä. Siksi mun inhoamani kitara toimii siinä genressä!

Pari kysymystä.
 
1. Pitääkö soinnussa olla aina pää-ääni alimpana sävelenä?
 
2. Jos soittaa jazz-komppikitaraa, pitääkö joka kerralla soittaa sointu eri paikasta ja pitääkö rytmiä vaihdella, vai haittaako jos soittaa pelkkiä neljäs-osia?

Brownie: Pari kysymystä.
 
1. Pitääkö soinnussa olla aina pää-ääni alimpana sävelenä?
 
2. Jos soittaa jazz-komppikitaraa, pitääkö joka kerralla soittaa sointu eri paikasta ja pitääkö rytmiä vaihdella, vai haittaako jos soittaa pelkkiä neljäs-osia?
 
1. Bändissä on basisti sitä varten että se soittaa tärkeät bassoäänet, kitaristi voi fiilistellä ja käyttää sointukäännöksiä joissa joku muu sävel on alimpana.
 
2. Joskus 40-luvulla jazzkitaristit komppasi iskemällä pelkkiä neljäsosia, tylsäksihän se käy, kyllä nykyään voi vaihdella.

Brownie: Pari kysymystä.
 
1. Pitääkö soinnussa olla aina pää-ääni alimpana sävelenä?
 
2. Jos soittaa jazz-komppikitaraa, pitääkö joka kerralla soittaa sointu eri paikasta ja pitääkö rytmiä vaihdella, vai haittaako jos soittaa pelkkiä neljäs-osia?
 
1. Ei pidä, mutta saa olla.
 
2. Asiayhteys ratkaisee. Voi soittaa neljäsosia tai rikkoa rytmiä liki rajattomasti. Voi myös soittaa saman hajotuksen tai onkia kymmeniä eri hajotuksia. Tyylitaju on kaiken A ja O.

Ok. Kiitos vastauksista.