Yleistä keskustelua musiikista ›

Niinkun minä tuossa mietin että kun tänä päivänä ja aikana kun piraatit tuhoavat rehellisten mainosmiesten ja kapitalistien tuottavat bisnekset, markkinat ovat epävakaita ja madonnan levyn viivästyminen aiheuttaa työpaikkojen menettämistä ja tulosvaroitusta niin tuli mieleen, vailla mitään taustatyötä, -tutkimusta tai järkiargumenttia sain päähäni että mitenkä toimisi utopia missä levydiili ei olisikaan yksinoikeussoppari automaattisesti ja oletusarvoisesti?
 
Ok, tekisihän se kuluttajan kannalta hankalampaa kun olisi samasta levystä jo julkaisupäivänä vääntöä että kumpi on parempi, Rok Snorkel vai DeavyLabsin versio siitä ja tästä laatasta, millä bonareilla jne kansitaiteella ja tuotannolla.
 
Mutta jos ajatusta soveltaisi pidemmälle, mikään ei estäisi levytalleja jakamasta kustannuksia ja ainakin mediapuolella kun et tee yksinoikeusjuttuja voit myydä sitä matskuasi ilman alvia.
 
En sano että tämä on hyvä idea enkä jaksa miettiä muita esimerkkejä asian tiimoilta.
Tulipahan vain mieleen tällainen, ja käyhän sitä melkein jokainen vähän vieraitakin eukkoja polkemassa jotenka..
 
noniin, tajuatte. Nyt sitten lyttäätte typerän hipin puheet ja sassiin!

Rehellisesti sanottuna en tiedä mitään tosta bisneksestä ja siitä' käytännöstä. Tai no, sen mitä kuka tahansa muu tavallinen tallaajakin tietää..
 
Mutta kuulostaa ihan siistiltä kyllä. En tiiä tulisko toimimaan, oli tossa yllä myös hyviä pointteja. En oo tosin kuullu Love Recordsista mitään, mikä sitten lieneekään. Mutta toisaalta, jos sama biisi on nauhotettu kahden eri tahon kautta, toinen on väistämättä parempi. Siinä alkaa kyllä pidemmän päälle väistämättä vituttamaan että "ei tää ollukaan niin hyvä ku toi toinen, vaikka tässä oli satamiljoonaa kertaa parempi kansi!" Niin.