Aloittelijat ›

Sitten toinen juttu: Joskushan musiikin avulla puretaan vitutusta ja ahdistusta (erityisesti metallimusiikki taitaa liittyä tähän). No itseäni vituttaa ja ahdistaa kun en osaa soittaa, varsinkaan metallia, joten eräänlainen ironian kukkanen tämäkin... (hymiö. eikun synkiö)
 
Eiku se on punkkia jota soitetaan kun ahdistusketutusta puretaan. Ja sitähän osaa kaikki. Kuulemma. En ole kokeillut.

Eiku se on punkkia jota soitetaan kun ahdistusketutusta puretaan. Ja sitähän osaa kaikki. Kuulemma. En ole kokeillut.
 
Voin vahvistaa et kaikki osaa vetää punkkii :-P

Voin vahvistaa et kaikki osaa vetää punkkii :-P
 
Ei taitu minulta. Katu- uskottavuus puuttuu.

Itse soittelin aikanaan nuorempana issekseni, opin jotain perusjuttuja
ja myin kamat pois. Joku turhautuminen tuli vaikka taitoakin oli karttunut.
 
Oli moniaita vuosia ilman mitään soitantaa. Sitten kun taas tuli inspis niin paljon oli tietysti unohtunut mutta muisti palaa pätkittäin. Kas ollakaan, uudelleen alotuksesta 2 vuotta niin törmäsin pariin ikäiseeni muusikkoon ja tällä hetkellä soitetaan all round rokkia kerran, kaksi viikossa ja keikalle on aikomus !! Setti valmistuu toivon mukaan piakkoin.
 
On se soittaminen hauskaa yksin, mutta kimppasoitossa oppii uutta koko ajan ja hymyt on sitten korviin asti kun reenit etenee mallikkaasti ... Hieno homma, vanhalla iällä sitte löytyi bändikuvio, rokkarityyppeja kaikki ja ikää 40+.
 
Kaikillla perversio raskaaseen rokkiin, eli mökä on helvetinmoinen, päähän menee kuin se metrinen halko. Hianoo !

Semppistä miihkalille. Ehkäpä minäki joskus...

Tuohon "liian vanha..?" juttuun pakko sanoa että ajatus kävi omassakin pääkopassa, sillä ostimme pianon viime keväänä, ehkäpä enemmän vaimolle. Kävikin niin että minä istun pianon ääressä paljon enemmän kuin vaimo. Iski vain kova into päälle, vaikka ikää mittarissa 40. En ole ikinä aiemmin soittanut muuta kuin suutani eli nollilta liikkeellä. Soittelen useastakin syystä: musiikki on lähellä sydäntä, nautin uusien asioiden oppimisesta, soiton opettelu on kivaa ja se on erittäin hyvä "aivojumppa". Tavoitteet ei tietenkään ole korkealla, ihan omaksi iloksi ja muiden riesaksi :)

Mä oon aina liian vanha. Kui vanhaksi ittesi tunnet?

"Aktivoiduin uudelleen" kitaran rämpyttelyyn muutama vuosi sitten. En osaa soolon sooloa, komppi kulkee joskus jotenkin; tässä joitain mietteitäni.
 
Ikä on tuonut mukanaan paitsi harmaita hiuksia, myös asiaankuuluvaa nöyryyttä. Tämä näkyy ehkä parhaiten siinä, ettei ota mokailujaan vakavasti vaan yrittää ottaa niistä opikseen. Malttia ja tietynlaista peräänantamattomuutta saattaa olla hieman enemmän kuin joskus nuorempana.
 
Muotivirtaukset - ja hitit - tulevat ja menevät, mutta tietyt asiat eivät muutu: hyvä musa on edelleen hyvää musaa, ja nimenomaan näitä hyviä biisejä on mukava yrittää itsekin soitella.
 
Eräs esikuvistani on Malcolm Young. Kellontarkka komppi, ja miehellä on taito puhua silloinkin kun on hiljaa. Arvostan myös Jubaa, joka eräässä kirjassaan kommentoi alkuaikojen tuotantoaan tyyliin "*to että tuli piirrettyä paljon turhaa!".
 
Pointtini on, että taukoihin ja iskujen oikea-aikaisuuteen kannattaa panostaa.
 
En tiedä, miten sitä on jo korostettu, mutta sen verran pitää itseään piiskata, että edes yrittää pitää soittovehkeensä vireessä ja hyvässä kunnossa. Mittarit ei hirveitä maksa, mutta jos sitä ei ole, jostain aina löytyy se tarvittava "ding" -ääni, jonka avulla kitaran saa vireeseen.
 
"Ajamaan oppii ajamalla", sanotaan. Kun auto lähtee perä edellä kohti penkkaa, siinä ei hirveesti auta miettiä, mitä asiasta kirjoissa kerrotaan. Ei, tarvittavien toimenpiteiden pitää lähteä selkäytimestä. Nämä täsmälleen samat asiat pätevät soittamiseenkin.
 
Mukavia soittosessioita kaikille!

Onko sitä oikeastaan koskaan liian vanha minkään asian aloitamiseen?
Siis jos harrastamisesta,opiskelusta tai vaikka ammatin vaihdosta on kyse.
 
Jokuhan voi olla vaikka musiikin puolesta semmonen,et ei ole itsekään tiennyt piileviä kykyjään ja tienaa 5v opiskelun jälkeen leipänsä sillä.
 
Itse olen pikkisen alle 40v ja hommasin sen ensimmäisen kitaran kuukausi sitten.
Ja kivaahan tää tuntuu olevan,mut vaikeaa : )
 
Pianon soitosta on joskus kouluajoilta jotakin kokemusta,mutta ei siitä nyt tunnu olevan paljonkaan hyötyä.
Mut sävelkorvaa on vähäsen ja ajattelin,et nyt toteutan sen mitä olen aina jonkin soittimen nähdessäni miettinyt.
 
Eikä kaduta.

Kyllä kampaajasta fyysikoksi alkaminen 30 ikävuoden jälkeen kuullostaa Believe It Or Not -jutulta.
 
Mä tiedän pari hoitsua jotka ton iän jälkeen opiskeli lääkäreiksi ja kummastakin tuli oman alansa huippuja tässä maassa.

Kyllä mielestäni on melko lailla todistettu että noin 25 ikävuoden jälkeen matemaattinen kyky laskee huomattavasti. Eli harvemmin varmaan kampaajasta fyysikoksi (siis fysiikan tohtoriksi ja sitä kautta tutkijaksi) kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen ryhdytään (siis matematiikan nollasta aloittaen, tarkoitan). Mutta hei, kaikki on mahdollista... ja tohtoreitahan tulee ovista ja ikkunoista nykyisin.
 
Mutta musiikin kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Mielestäni.

You're never too old to rock 'n' roll, if you are too young to die!

You're never too old to rock 'n' roll, if you are too young to die!
 
If it´s too loud, you´re too old! :-)

Työympyröistä voi löytyä potentiaalisia soittokavereita, isommissa firmoissa toimii musakerhoja joiden kautta löytyy myös treeni- ja keikkamahdollisuuksia. Ei muuta kuin aktiivisesti haeskelemaan. Motivaatio ratkaisee, ei ikä!

Motivaatio ratkaisee, ei ikä!
 
Bändini uusi kitaristi on 60+
Motivaatio oli huomattavasti paremmassa kuosissa ko muutamalla parikymppisellä...

Moi!
 
Onpa hauska lueskella tätä ketjua, en ole siis ainoa "vanhempi" aloittelija(34v.)...:)
 
Olen laulanut/huutanut nelisen vuotta työpaikkamme coverbändissä ja kuten toisessa ketjussa kirjoitin niin olen nyt tilannut itselleni sähköbasson!
 
Soittokokemusta on ylpeät nolla tuntia, joten pohjilta lähdetään painimaan!
 
Täytyy kyllä myöntää että itse olen paininut juuri samanlaisten tunnetilojen ja itsekriittisyyden kanssa kuin mistä täällä jo puhuttiinkin. Kun olen mennyt kauppoihin bassoja katselemaan niin asenne on ollut juuri tämä: "...kunhan vähän katselen...ja ihan huvin vuoksi vähäsen..."!
Näitä viestejä lueskellessani aloin todella pohtimaan asennettani.
Hel..ttiäkös minä selittelen ja pyytelen anteeksi harrastustani?
"Taistelutahto" kohosi pilviin ja nyt vaan treenikavereita etsimään!!
 
Kiitoksia!

Joo mitään muuta kun ostat vaan kohtuu hyvät laitteet kerralla ettei tarvitse heti vaihtaa parempiin, ja jos into lakkaakin, niin parempia vehkeitä on helpompi myydä pois..
 
Ja ei muuta kun tervetuloa basismin jaloon maailmaan. Ei muuta kun pompsuttelemaan.

Moi!
 
Kiitos, kiitos!
 
Kuten tuossa toisessa ketjussa kirjoitin niin tilasin tuon Squierin Vintage Modified Precision-basson, on kuulemma hintaan nähden ihan kelpo soitin...
 
Stryrkkaa en vielä tilannut, Nobelsin Bass Mycrolla ajattelin ensin aloittaa treenaamisen. Ja kun homma on edes välttävästi hanskassa ja keikkoja alkaa tulemaan niin sitten ostetaan kerralla kunnon vahvistin...:)
 
Tavoitteet ovat siis selkeät ja korkealla, mutta ei mahdottomat!! Nyt vaan bändiä kasaamaan...ja pompsuttelemaan!

Kyllä se siitä lähtee, jos kerran bändikokemusta jo on! Meillä joilla ei ole, on enemmän kynnystä lähteä soittelemaan... no mutta nyt kun käyn bändikurssia, asiat hiljalleen etenevätkin.