Kitarat: kitarakamat ›

Olen soitellut viihdemusiikkia ja jazzia puoliakustisella 335-kopiolla. Nyt olisi tarkoitus hankkia kunnollinen soitin, puoliakustinen, joko entisen mallinen ohuempi versio tai oikea jazz-laatikko. Millähän perusteella kitaran valitsisi? Onko esim. kokopuukansi tai peräti -koppa aina tae paremmasta äänestä kuin laminoidut rakenteet? Mitä muita ominaisuuksia pitäisi ostaessa tsekata?

Viime talvella oli tämä ketju -- käsittelee ainakin osittain samaa asiaa:
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … &t=160781&o=0&#p8017085

Kokopuu kansi vain jos soitat akustisesti. Ja jos on kunnon soitin, voi soida akustisestikin ihan hyvin, vaikka on laminaatti (Esim. kokeilemani Lottosen jazzikoppa).

Mulle merkitsevin asia on, onko kitarassa keskipalkki = puoliakustinen, vai onko se keskipalkiton = täysakustinen.

Kestääkö tommonen täysakustinen kitara yhtään kevyttä säröä bändisoitossa? Vai saapuuko feedback kehiin? Itsekin tässä pohdin täysakustisen ja puoliakkarin välilllä...Hyvä ketju siis!

Kestääkö tommonen täysakustinen kitara yhtään kevyttä säröä bändisoitossa? Vai saapuuko feedback kehiin? Itsekin tässä pohdin täysakustisen ja puoliakkarin välilllä...Hyvä ketju siis!
 
Alkaa kiertämän tosi heleposti. Samoin tuollainen semihollow ilman keskipalkkia.

Alkaa kiertämän tosi heleposti. Samoin tuollainen semihollow ilman keskipalkkia.
 
Taitaa siis joku 335 tyyppinen skeba olla ainoa järkevä vaihtoehto tässä suhteessa.

Kiertäminen riippuu monesta asiasta:
 
- särön määrä
- kuinka kovalla vahvistin on
- kitaran etäisyys vahvistimesta ja se, missä kulmassa kitara on vahvistimeen nähden
- vahvistimen EQ-asetukset (herkästi kiertäviä taajuuksia voi yrittää vaimentaa, myös erillisellä EQ:lla tai "feedback destroyerillä")
 
Kyllä ns. onttokoppaisella jazzkepilläkin voi rokkia soittaa, kun vaan ei vedä säätöjä ihan överiksi.

Kyllä ns. onttokoppaisella jazzkepilläkin voi rokkia soittaa, kun vaan ei vedä säätöjä ihan överiksi.
 
Hyvä esimerkki on vaikkapa Izzy Stradlin. Appetite for Destructionille soitti osuutensa ES-175:llä, ainakin ison osan niistä. Samaten livenä käytti moista myöskin.
 
En tiedä oliko sitä sitten täytetty jollain livenä. Mutta tuntui toimivan niiden pätkien mukaan joita on tullut nähtyä.

Hyvä esimerkki on vaikkapa Izzy Stradlin. Appetite for Destructionille soitti osuutensa ES-175:llä, ainakin ison osan niistä. Samaten livenä käytti moista myöskin.
 
En tiedä oliko sitä sitten täytetty jollain livenä. Mutta tuntui toimivan niiden pätkien mukaan joita on tullut nähtyä.
 
Erinomainen esimerkki. Izzy tosiaan paiskoi ainakin Ritz:in livellä 1988 vaaleaa ES-175:ä ja hyvin se vaan rokkitouhussa toimi.

Erinomainen esimerkki. Izzy tosiaan paiskoi ainakin Ritz:in livellä 1988 vaaleaa ES-175:ä ja hyvin se vaan rokkitouhussa toimi.
 
Tuo kyseinen taltiointi mulla tulikin ekana mieleen. Kannattaa tsekata jos ei oo nähnyt, ehdottomasti. Vaikka ei jatsia olekaan :-)

Maininnan arvoista on myös Gibsonin Birdland Ted Nugentin kurittamana. Hienosti laulaa kovemmillakin säröillä.

En minäkään aivan allekirjoita tuota, että tosi herkästi lähtee kiertämään. Vaikka ei mulla tosin nyt kuitenkaan tainnut olla sen enempää asiaa muuten, kuin mitä Jucciz ei tuossa jo näköjään sanonutkin. Ite oon ihan hyvin pärjäillyt treenikämpällä tuon Tokain ES-175 -kopion kanssa rosojenkin kanssa. Tuntuis myös, että jos sitä säröä ja volumea tarvii niin paljon, niin ei sitten kyllä haetakaan täysonton soundia :)

Rankempi esimerkki archtopin/hollowbodyn/semihollowbodyn käytöstä onpi norjalainen metalliorkesteri Enslaved, joka joskus viime vuosituhannen lopussa heitti Wackenissa keikan ultimaalisen särön kera ja kitara-aseistuksenaan Gibson ES-sarjaa. Tämä siis itse todistettuna.
 
Samoin Foo Fighters soittaa paikoitellen raskailla soundeilla (livessä esim. Mesan Roadkingit) ja sekä Daven että Chrisin kourassa on nähty ES-sarjaa, Trini Lopezia yms.
 
Mielestäni F-aukkoisuus ei ole lainkaan rankempaa soitantaa ja soundimaailmaa poissulkeva asia, pikemminkin ehkä soundia selkeyttävä ominaisuus :)

Mielestäni F-aukkoisuus ei ole lainkaan rankempaa soitantaa ja soundimaailmaa poissulkeva asia, pikemminkin ehkä soundia selkeyttävä ominaisuus :)
 
No selkeyttäähän se, kun ei sitä säröä voi laittaa yhdelletoista :)

Mielestäni F-aukkoisuus ei ole lainkaan rankempaa soitantaa ja soundimaailmaa poissulkeva asia, pikemminkin ehkä soundia selkeyttävä ominaisuus :)
 
Näin on asia. Rock- ja bluespuolella löytyy vielä lisää semiakustisen soittajia. Ja katsokaa vaikka Ten Years Afterin Woodstockin keikka..Alvin Lee käytti ainoastaan tuota punasta Essiä. Samoin Dave Edmundsin käsistä kyseinen vehje löytyi. Rollaritkaan ei nyt ihan pikku tehoilla huitele...
 
Mitä sitte tuohon alkuperäiseen kysymykseen tulee, niin noita täysverisiä keskipalkittomia toki kannattaa katsella, vaikka sitten Ibanezin PM- ja GB- mallistosta.

Mielestäni F-aukkoisuus ei ole lainkaan rankempaa soitantaa ja soundimaailmaa poissulkeva asia, pikemminkin ehkä soundia selkeyttävä ominaisuus :)
 
Eikös Gibsonilla ollut oikein Gothic-sarjassakin ainakin pari ES-sarjalaista?

Eikös Gibsonilla ollut oikein Gothic-sarjassakin ainakin pari ES-sarjalaista?
 
Tais olla 335.. vai oliko sitten 335 Studio, en nyt muista.

Tais olla 335.. vai oliko sitten 335 Studio, en nyt muista.
 
135 ja 335 näköjään.