Tuottaminen ja sovittaminen ›

Mistä ihmeestä täällä oikeen jauhetaan? Masterointi tai remasterointi tapahtuu aina originaalista masternauhasta. Jos jotain on soitettu tai laulettu uusiksi, täytyy materiaali miksata ja silloin ei kannata enää puhua remasteroinnista. Se on vaan uusintajulkaisu, reissue tai ihan mitä muuta tahansa.
 
Alunperin monoksi tarkoitettu ja miksattu materiaali pitäisi myös remasteroida monoksi. On kuitenkin tapauksia, joissa alkuperäiset masternauhat ovat miksattu stereoiksi, mutta siitä huolimatta julkaistu monona (monotettuna), joten näissä tapauksissa on mielestäni perusteltua tehdä uusinntajulkaisu stereona... tai vaikka molempina.
 
Remasterointi on mielestäni erittäin perusteltua, koska ensimmäisen polven cd:t ovat masteroitu huonoilla muuntimilla ja vajaalla tekniikalla. CD:n alkuaikoina oli yhtiöillä kiire tuottaa uutta formaattia kauppojen hyllyille, jolloin masterointeja tehtiin hutiloiden ja jopa aivan vääristä mastereista (kopion kopion kopioista). On myös oletettavaa, että joitakin cd-julkaisuja on tehty jopa ilman masterointia. Originaali analogimasterit on siirretty cd;lle 1:1 tekemättä niille mitään vaikka samoille mastereille on vinyylikaiverruksessa tehty masterointi (dynamiikka- ja eq-korjauksia). Jos tämänpäivän tekniikalla saadaan samasta masterista paljon enemmän irti, niin miksi ei olisi perusteltua tehdä masterointi uudestaan.
 
Muistakaa vain, että masterointia voi arvostella vain henkilö, joka pystyy vertaamaan originaalia masteria tai miksausta masteroituun lopputulokseen. Vain tässä vertailussa selviää masteroinnin osuus lopullisesta soundista.
 
Sitten on vielä tapaukset, joissa tuottaja/miksaaja/levy-yhtiö/bändi ei ole aikanaan saanut masteroinnista mieleistään jälkeä esim vajavaisen tekniikan takia. Jos nämä tahot saavat uusimalla tekniikalla omasta originaalimasterista irti juuri ne asiat, mitkä jäi alkuperäisessä masteroinnissa uupumaan, niin miksi emme soisi näille tuon "vihdoinkin se kuullostaa siltä miksi se tarkoitettiin" -tunteen nyt, kun se olisi mahdollista. Joku saattaa tälläkin foorumilla todeta että "se eka vinyyliversio on ihan paras", mutta onko se sitä, mitä tuottaja/bändi alunperin halusi?
 
Erittäin onnistuneista remasteroinneista voisi mainita esimerkkeinä vaikka Eppu Normaalin tuotannon, Sielun veljien levyt, Stonet, Peer Güntit, 69 Eysit, WIGWAMIT, Deep Purplet, AC/DC:t The Who:t jne, jumantsukka, näitä on oikeesti satoja tai tuhansia... eli mä olen todella remasteroinnin kannattaja! MUTTA kyllä huonosti tehtyjä, ammattitaidottomasti tehtyjä ja muuten vain päin helvettiäkin tehtyjä remasterointeja varmasti löytyy. Jos masteroijalla ei ole mitään suhdetta tai intohimoa tekemäänsä albumiin, voi lopputulos olla jotain todella epätoivottua.