Rummut: soittaminen ›

No nyt se on sit ohi itsellänikin. Eilen loppu. Oli kyll melkonen vuosi. Aivan jotain muuta, ku mitä odotin. Täytyy sanoo, että suosittelen kyllä kaikille nuorille muusikonaluille tota varusmiessoittokuntaa. Muista soittokunnista en tiedä, kun niissä on vain muutama varusmies avustamassa ammattisoittokuntaa, mutta tämä kun on kokonaisuudessaan varusmiesten oma soittokunta.
Niinku tossa vikoina päivinä pohdittiin, niin ei varmasti tuu missään koskaan koettua samanlaista ryhmähenkeä, kuin mikä tuolla kehittyi..
Menin inttiin sillä fiiliksin että tuo on varmaanki mukavan rento paikka palvella. No heti ekana tietysti löi märkä sukka vasten kasvoi, ku ekanahan on tosiaan se vajaa 2kk alokaskausi, missä ei paljoa soitella. Oli ekat pari viikkoa ihan rikki. Tosin siihenki tottu aika nopeesti. Kaikkeen näköjään tottuu. Toisaalta nyt kun jälkikäteen kelaa, niin olihan se hyvä kärsiä kerran elämässä sellanenkin kakka, eipä enää ruikuta ihan pienistä asioista.
Soittokausi olikin sitten ihan eri meininkiä. Siinä mielessä soittokunta on "rento" paikka palvella, ettei tähän touhuun tartte välttämättä olla ihan urheilija, tosin tulevat rumpalit(ja erityisesti meikän seuraaja, tomisetin kantaja!!) voi jo valmistautuu vihloviin olkapäihin ja selkään, ne kannettavat rummut oli välillä melko tuskasia.. mutta eipä niistä mitään pysyviä vaivoja tullu kellekkään.
Fyysinen rasitus ei siis todellakaan mikään kummoinen (edes p-kaudella ei tullut hiki kuin kuntotesteissä), mutta psyykkinen rasitus oli yllättävä. Jos p-kausi rasitti vähän henkisesti, niin se kunnon psyykkinen sietokyvyn koettelu alkokin vasta soittokaudella. Meikä oli bändiosastossa, showbändissä, ja bändihommat ovat tuolla melko vapaita, bändit pyörivät itsenäisesti. Mutta samalla se bändin vapaus oli aika rasite. Kun 12 toisilleen tuntematonta jätkää lähtee pyörittään bändiä ilman johtajaa, niin kaaos on taattu. Eipä ollut varmaan yhtäkään treenipäivää showbändillä ilman vähintään pientä väittelyä.
Mutta ei huonoa ilman jotain hyvääkin. Tai no siis aika sikana hyvää. Showband vastasi mielestäni miljoonaakiljoonaa popjazz-koulujen munakokkeli-workshopia. Harjoteltiin musaa, jolla piti oikeasti saada yleisö puolelleen, keikat olivat todella oikeita, ison lavan juttuja, joissa ei ollut varaa sössiä(provinssi, porijazz, imatra bigbandfestival, espan lava, miljazz-kiertueet jnejne). Tiukimpia paikkoja oli mennä Manhatta Transferin ja erityisesti bändin rumpalin, Steve Hassin, jälkeen lavalle yrittämään vielä jotenki pätemään. Kiertue Jore Marjarannan kanssa myös oli melkosen opettavainen, varsinkin ekat treenit miehen kanssa, kun jännitti että mitäköhän se meistä miettii. Kierueesta tuli sitten onnellisesti erittäin hyvä menestys, erityisesti viimeinen keikka Provinssissa meni melkosella meiningillä, paikka ihan täynnä ja yleisö täysillä mukana. Kapuloita meni siinä rytäkässä muutama.. Showband oli meikälle erinomaista treeniä, oli pakko soittaa koko ajan "täydellisesti".
Mutta eniten intistä jäi mieleen se soittokunnan päähomma eli kuviomarssi. Mitään vastaavaa ei oo koskaan tullu tehtyä eikä siviilissä ole varmasti mahdollistakaan tehdä. Erityisesti jäi mieleen Oslo Military Tattoo Norjassa, missä esiinnyttiin paikallisella areenalla 10000-päiselle yleisölle. Ei ole ikinä jänittänyt niin paljoa, kun ennen ekaa keikkaa siellä. Myös koko intin ikimuistoisin konsertti oli tuo Norjan tattoon finaali, kun kaikkien maiden soittokunnat, yli 800 soittajaa tuuttas yhtäaikaa mielettömän kauniita biisejä. Siinä tuli tippaa silmään. Saatiin tänä vuonna myös kasaan aivan hillitön rumpusaluutti, kiitos todella kovan rumpalitason. Aluks tuntu mahdottomalta saada jotku ideat toimimaan kunnolla, mutta sit kun sen tykitti isolla stagella niin yleisö oli säännöllisesti myyty.
Varusmiessoittokunta on ainutlaatuinen paikka. Missään muussa paikassa et asu 9 kuukautta 80 muun joka puolelta Suomea tulleen muusikon kanssa. Ystäviä tuli aivan hillitön kasa, suhteita ympäri maata.
Sanonki kaikille teineille, että pyrkikää ihmeessä tonne varusmiessoittokuntaan sit kun aika tulee. Paikka on erittäin kasvattava, eikä todellakaan mikään läpihuutojuttu. Ehdottomasti paras tapa suorittaa varusmiespalvelus. Haastetta riittää kyllä.
Ennen inttiä olin sillä fiiliksillä, että no meen ny vaan hoitaan ton "intin pois alta". Nyt oon sitä mieltä että vois ehkä joskus pyrkii sotilassoittajaks.