Kitarat: kitarakamat ›

Eikö noita uusia reissue-kitaroita ole sitten kellään? Rumiahan ne on, mutta niin pitää ollakin ;)

Eikö noita uusia reissue-kitaroita ole sitten kellään? Rumiahan ne on, mutta niin pitää ollakin ;)
 
Jos noita 63 -kitaroita tarkoitit, niin tulevat myyntiin kai alkukesästä. Vielä ei ymmärtääkseni ole saatavissa.
 
Komeita ovat...

Rokkenrolliyhtyeemme basisti osti viime vuoden lopulla Thomannilta Danelectro DC-59-sähkiksen ja ensi alkuun tykkäsikin omintakeisesta kitarasta kovastiki, hintahan ei noissa edes päätä huimaa. Viikon-kahden soittelun jälkeen kaula vääntyi propellille ja kaulan keskiosalle kehittyi vieläpä kyhmy, joten skitta takaisin ja rahat palauttaen. Eipä siis kiinanvermes kestänyt kototalven kuivuutta.
 
Saattaapi hän tuommoisen joskus vielä ehkä hankkia, kunhan löytää jo jonkin aikaa Suomen ilmastoon totutelleen yksilön. Oli kuulemma ihan mielenkiintoinen kapistus.

Jaa, kai tuo on vähän yksilökohtaista, mulla ei ollut 56 Pron kanssa mitään ongelmia. Se oli tosin korealainen, mutta lähtökohtasestihan Danelectrot on aina valmistettu mahdollisimman halvalla, joten valmistusmaalla ei liene älyttömästi väliä.

Mulla noita on ollut yhteensä kolme. Tällä hetkellä löytyy yksi 56 pro, ja 63:sen ostan jahka sellainen kauppaan saapuu. Mitään em. kaltaisia ongelmia ei ole tullut vastaan, vaikka danoihin tavallaan kuuluukin tietty heppoisuus.
 
Jos taas haluaa Danon fiiliksen, mutta parempaa laatua, niin kannattaa tyypata Jerry Jonesin tuotteet. Itse olen soitellut JJ originalilla reilun puoli vuotta, eikä paluuta muihin ole. Omaan käteeni parasta mitä olen testannut.

Minun kaverini osti 12 kielisen danelectron käytettynä.Siinä on vaan sellainen ongelma että kaula on miten sattuu.Kielet rahisee 1 ja kakkos nauhoja vasten.Hän käytti sitä musakaupassa korjattavana mutta nyt sitten kaikki välit n.5 nauhan jälkeen on liian korkealla,mikä tekee siitä lähes mahdottoman soittaa.Osaisiko joku neuvo mitä tulisi tarkalleen ottaen tehdä?musakaupassa ne pisti jotain sitten kaulan väliin kun kaulassa ei ole edes säätömahdollisuutta ja sitten he nostivat kieliä mutta ei tunnu oikein auttavan joten olisi hyvä jos joku tietäisi vähän paremmin.

http://www.thomann.de/fi/danelectro_de_dano_pro_tangerine.htm
 
Tuommoinen olis niin upea peli, lähtis stonerit mukavasti.
 
soitinlaineella 190 euroa tällä hetkellä tarjouksessa. Onko kellään oikeasti kokemuksia? hitto kun himottais.

Dano 190 euroa - kokemuksia?
 
Kyllä. 20:n minuutin testauksen jälkeenkään, aloin olla aika kypsä.
 
A) Kaula ei ollut todellakaan omaan mieleen, liian tönkkö ja paksu. Eikä myöskään se harmaan töhnän määrä, joka siihen oli tarttunut. Sitä katupölyä / muuta p*skaa, jota keskikaupungilla riittää. Ei sillä silti, tarttis soittimia päällystää.
 
B) Kielissä riitti korkeutta, liiaksikin. Saattoi johtua myös satulasta.
 
C) Oudointa oli perus C -> D (= sama "sointumuoto" 3. -> 5. nauhalle) ja aina meni sormet nauhojen yli, siirrossa. Koitin jollain muulla kitaralla - ei ongelmaa - takaisin tohon Danoon ja sama juttu taas. Lievästi sanottuna ärsyttävää.
 
D) Akustinen soitti oli myös vähän liian pahvinen, en jaksais kuunnella sitä kovin pitkään.

A+B+C+D = Ei kiitos. Ei tuntunut edes ton 190 euron arvoiselta. Ja liian kallis seinäkoristeeksi.

C) Oudointa oli perus C -> D (= sama "sointumuoto" 3. -> 5. nauhalle) ja aina meni sormet nauhojen yli, siirrossa.
 
Tätä en ymmärrä... sehän vasta outoa olisi jos sormet menisivät nauhojen ali?

Mun mielipide on, että tuohon hintaluokkaan kivoja on. Mutta, nuista saa yleensä tasan yhden säädettävän efektin. Esim digitechin digidelayssa on 7 erilaista delayta ja sen hinta on thomannilla 81e. Jos miettii danelectron muovimöttien hintoja niin siinä 30e luokassa pyörivät. 30x7 on 210e, saman saa 81e digitechiltä.
 
Omia kokemuksia.
 
FAB overdrive: lämmin soundi, tästä ei mitään terävää säröä saa, pientä röpöä lähinnä, säätämällä ei soundi muutu paljoakaan. Poljin on tiukka ja muutenkin melko rimpula.
 
Milkshake chorus: Ihan hyväsoundinen chorus, säätövaraa on myös mukavasti.
 
Fish & Chips eq: hyvä eq, verannut olen mm. bossiin, eikä häviä bossille.
 
Black Paisley distortion: Todella hyvä, munakas metallisärö, säätövaraa on todella paljon. Pesee bossin sirinät.
 
Blue Paisley overdrive: Monipuolinen overdrive, säätövaraa paljon. Tästäkään ei mikään terävää säröä saa. Bluessäröksi oivallinen.
 
Yleisesti tykkään danelectroista koska niissä on omalaatuinen soundi, eikä mikään muovinen siritys. Metallikuoriset ovat todella hyviä ja tukevia, eikä nekään kalliita ole. Boardissa mulla on nuo kaikki paitsi FAB overdrive, ja ne tekee särökanavalla soitettuna pienen, mutta vähän häiritsevän huminan.

Danelectrossa on vaan sitä jotain. Kovasti on alkanut taas kutkuttamaan esim. '59-malli. Samoin voisi kai hommata jonkun niistä uusista true-bypass speduista...
 
Tällä hetkellä laudassa on FAB Overdrive, josta en tosin älyttömästi tykkää; bufferointi on jotenkin kumma ja itse särösoundi ei kliiniin päälle älyttömän hyvin toimi, säröllä olevan vahvarin edessä spedu on kyllä hyvä.

Tätä en ymmärrä... sehän vasta outoa olisi jos sormet menisivät nauhojen ali?
 
Se tuntui siis siltä kuin nauhat olisi olleet eri paikaissa, kuin muissa kitaroissa.
 
Testasin jälkeenpäin omilla (= 8 kitaraa) ja yhdelläkään niistä, en saanut edes silmät kiinni samaa aikaan.

Onko kellään kokemusta Danelectron FAB Distortion pedaalista?

Onko kellään kokemusta Danelectron FAB Distortion pedaalista?
 
Kysy Krice- jäseneltä.

en nyt tiiä niin maailman tähtiä mutta suomalaisista ainaski Riku Mattila (esim. Ismo Alanko Säätiö, Kauko Röyhkä) ja Tuomari Nurmio käyttää Danelectron kitaroita. Toki myös myös muitakin kitaroita he käyttävät mutta myös Danoja. Itellä Danelectron baritoni. Oma maailmansahan Danot ovat eivätkä toki passaa ihan mihin tahansa musaan mutta kun vaan käyttöä keksii niin siinä vaiheessa kitarana korvaamaton. Lipstick mikit on on loistavat!

Tuli hommattu Saksan maalta Danelectron Cool Cat tremolo. Pedaali on rakenteeltaan jämäkkä ja kytkimessä on hyvä tuntuma - ei tartte arvailla onko laite päällä vai ei. Fiilikset laitteesta on pikaisen testisession jälkeen positiiviset. Saundia voin kommentoida myöhemmin, kunhan pääsen kunnolla laitetta testaamaan.

Onko kellään kokemusta Danelectron FAB Distortion pedaalista?
 
On. Ihan OK, hintaisekseen. Huonompia + paljon kallimpia on tullut vastaan.
 
Ei onneksi läheskään niin sirisevä, kuin esim. Fab Metal, kunhan ei nyt tonepotikaa ihan täysille laita. Ei toikaan mikään maailman hurisemattomin vehje ole, varsinkin jos säröä laittaa tarpeeksi. Siis ainakin Danon oman DA-1 muuntajan kanssa.

Itseltä löytyy Black Paisley, pesee tuossa hintaluokassa kyllä muut metallispedut.

Johan Onn:
 
A) Kaula ei ollut todellakaan omaan mieleen, liian tönkkö ja paksu. Eikä myöskään se harmaan töhnän määrä, joka siihen oli tarttunut. Sitä katupölyä / muuta p*skaa, jota keskikaupungilla riittää. Ei sillä silti, tarttis soittimia päällystää.
 
B) Kielissä riitti korkeutta, liiaksikin. Saattoi johtua myös satulasta.
 
C) Oudointa oli perus C -> D (= sama "sointumuoto" 3. -> 5. nauhalle) ja aina meni sormet nauhojen yli, siirrossa. Koitin jollain muulla kitaralla - ei ongelmaa - takaisin tohon Danoon ja sama juttu taas. Lievästi sanottuna ärsyttävää.
 
D) Akustinen soitti oli myös vähän liian pahvinen, en jaksais kuunnella sitä kovin pitkään.

A+B+C+D = Ei kiitos. Ei tuntunut edes ton 190 euron arvoiselta. Ja liian kallis seinäkoristeeksi.
 
Ei kai se ole kitaran syytä, jos se on likainen, huonosti säädetty ja eri mensuurinen kuin muut kitarasi? Ja mitä tulee akustiseen sointiin, onhan hyviä kitaroita joissa sitä ei ole yhtään, esimerkiksi kaikki Gibsonin LesPaul-mallit.
 
Mutta ei kaikkien tartte tykätä kaikesta. Danelectro on halpis, ja ihan olennaisen hyvä tilanteissa joissa just tuota lastulevyn ja lipstickien soundia kaipaa. Maailmalla on vuosikymmenten ajan tiedetty, että monet "niistä kovista rokkikitaroista" on soitettu Sears&Roebuck -postimyynnin vanhoilla Silvertoneilla joita ei edes voi säätää, olipa studiossa Led Zeppelin, Rollarit tai L7. Danelectrot istuu tähän ajattelumalliin ihan pois tiehensä, ja tarjoavat myös halvimman tien kunnollisen baritonin tai 12-kielisen sähkiksen saamiseksi arsenaaliin.
 
Kenenkään ykköskitara ei Danelectro varmasti ole, mutta maailmahan on muutenkin täynnä erikoisjuttuja erikoistilanteisiin.
 
Danelectron pedaaleista en juuri perusta. Hyvän näköisiä, mutta heppoisia ja usein karmealla omakohinalla ja kytkinviiveellä varustettuja peruspolkimia saa vähemmälläkin kikkailulla. Samaa vikaa kuin Ashdownin bassospeduissa, joissa on kopioidut sisukset ja vintage-mallin kuoret yhdistelmänä joka on laadultaan alkuperäistä, olikos ne nyt EBS:istä kopioitu, jonkun verran heikkolaatuisempi. Mutta skitat on ok.