Studiotyöskentely ›

Moderni musiikki on jo tunnetusti liian kompressoitua ja melkein kaikki kuulostaa samalta, noin miksauksen kannalta. Kaikkea tulee ja kovaa, ruvelle asti. Oma levyhyllyni koostuu enimmäkseen tällaisesta modernista mölysaasteesta ja haluaisinkin laajentaa levyhyllyä "hyvillä miksauksilla"
 
Mitkä mielestänne on tällaisia "hyvin miksattuja ja dynaamisia" levyjä joissa on kertakaikkiaan HYVÄ SOUNDI?
 
Tarkoitukseni ei ole siis kysyä mikä on lempilevysi musiikkimakusi perusteella, vaan etsiä hyväsoundisia levyjä. En myöskään halua mitään wanhoja kohisevia äänitteitä enkä toisaalta niitäkään joissa on alkeellinen mutta "lämminsoundinen" kalusto ollut käytössä. En myöskään mitään kylmää analyyttistä laboratoriomateriaalia.. Varmaan ymmärrätte? Etsin sellaisia levyjä joissa on terve sointi ja miellyttävä kuunnella kamoilla kuin kamoilla.
 
Tähän asti meikäläisen kuuntelut on ollut pelkästään sillä perusteella mikä on mielestäni kivaa musaa (en väitä että se vallan huono peruste on) ja kuuntelukalustokin on vähän mitä sattuu.
 
Toivottavasti tästä ei kuitenkaan alkaisi sitä ikuisuusväittelyä aiheesta "mikä on hyvää" ..
 
Levyhyllystäni puuttuu ainakin Totoa ja Pink Floydia mutta käsittääkseni heidän tuotannosta löytyy "vimpan päälle soundeja". Ehdottakaa toki myös kotimaista tuotantoa, siitä olen vähintään yhtä pihalla.
 
Mun hyllystä löytyy esim metallikan bläk ja britney spearsin hit me baby one more time että siltä pohjalta..

Moderni musiikki on jo tunnetusti liian kompressoitua ja melkein kaikki kuulostaa samalta, noin miksauksen kannalta. Kaikkea tulee ja kovaa, ruvelle asti. Oma levyhyllyni koostuu enimmäkseen tällaisesta modernista mölysaasteesta ja haluaisinkin laajentaa levyhyllyä "hyvillä miksauksilla"
 
En allekirjoita sitä, että lähtökohtaisesti mainitsemasi mölysaaste on "huonoa" miksausta, vaikket niin ole sanonutkaan. Mulla on levyhyllyssä paljon hyvin miksattuja levyä, joita on nautinto kuunnella vaikka dynamiikka olisikin nykytrendin mukaista. Kompressoidut nykylevyt myös usein soitetaan ja sovitetaan nyanssittomammin, joten kyseessä on koko tuotantoketju, ei pelkästään miksaus. Tämä on iso aihealue jossa on monta vaikuttavaa tekijää.
 
Usein tällaisessa keskustelussa mennään liian helposti siihen, että koko kaupallinen musiikki yleistetään "mölysaasteeksi" vain sen näkyvillä olevan jäävuoren huipun perusteella (joka soi mediassa ja joka on myydyintä). Paljon julkaistaan myös levyjä jotka ei tällaista ole, mutta koska ne eivät ole kaikkien tiedossa, niistä ei niin paljon puhuta. Voidaanko siis yleistää?
 
Ymmärrän kyllä mitä haet takaa, mutta muista myös ottaa huomioon musiikin genre ja yritä kuunnella soittoa ja sovittamista, ne ovat myös iso osa kokonaissoundia, vaikka aina niitä ei mielletä samalla tavalla.
 
Ehdotan, että kuuntelet Steely Danin tuotantoa, esimerkiksi vuonna 1976 ilmestynyt "The Royal Scam". Tuolta http://www.youtube.com/watch?v=EsiG6WiHHPQ tai http://www.youtube.com/watch?v=AslDzpaCURs voit tutustua genreen, vaikka Youtuben laatu kuraa onkin. Toton saundi on myös kuuntelemisen arvoista, heidän levyjensä jälki on Grammy -palkittu, jos titteleitä kunnioitat.. (Toton edesmennyt rumpali Jeff Porcaro muuten soittaa myös Steely Danin levyillä). Andy Wallacen miksaus ja tuotanto Faith No Moren 1995 ilmestyneellä levyllä "King For a Day, Fool For A Lifetime", on mun miksauskorvalle lähellä täydellistä. Varmaan tunnet levyltä hitin Evidence.. http://www.youtube.com/watch?v=PFYU0m3617E
 
Ainii, ja kuuntelemalla Michael Jacksonia, et voi pettyä. Thriller on timantti. Tästä kerrottakoon miksaajan tarina kappaleesta Billie Jean; B. Swedien miksasi kappaleen 90 kertaa, niin että masternauhoja oli tarkkaamon perällä lattiasta kattoon. Täydellisyydenhaku oli aika perinpohjaista. Levylle päätyi kuitenkin miksaus numero 3 tai 4, en tiedä tarkkaan. Se kuulosti parhaimmalle.
 
Miksaus on _aina_ naimisissa soiton ja sovituksen kanssa, tietenkin myös äänitystekniikan kanssa. En tiedä tapausta jossa soitto ja sovitus olisi kirjaimellisesti ala-arvoista, mutta pelkkä miksaus voittaisi Grammyn. Miksaus on sitä vaikeempaa mitä huonompia lähtökohdat on.
 
edit; korjailin faktoja ja lisäilin levyjä

Nyt pitää muistaa että luonnollista miksausta ei ole olemassakaan. Lähimmäksi minusta on päästy jollain jazzlevyillä ja klasaripuolella, yleensä nauhoitusvehkeet on sitten tyyliä kaksi konkkamikkiä ristissä ja se on siinä. Mutta oletan että nyt puhutaan tällaisista moniraitaäänityksistä joissa ei haeta luonnollista soundia vaan ajan tyyliin modernia levysoundia :). Eli harrastelijan mieltymyksiä rokkilevyistä:
 
Rush - Moving Pictures - Ehkä miellyttävin kokonaissoundi mitä tiedän, ilmava ja selkeä mutta samalla kuitenkin jotenkin kiinteä ja päättäväinen.
 
Genesis - Foxtrot - Hienoa jälkeä, ei kovin lämmin soundi mutta uskomattoman hyvä balanssi ja erottelu.
 
Black Sabbath - Headless Cross - Mahtavaa kasarigeittailumeininkiä. Kaikua ei ole tosissaan säästelty, mutta jostain syystä ei kuulosta ollenkaan pahalta minun korviini. Eteerinen soundi.
 
Bruce Dickinson - Chemical Wedding - Mahtava kellarisoundi! Levyllä on kiinteyttä jota ei monelta lätyltä löydä.
 
Anthrax - State of Euphoria - Rumpusoundeista voi ottaa mallia, dynamiikkaa löytyy mutta hyvässä kontrollissa kuitenkin.
 
Esimerkkinä sitten yksi suomalainen jazzlevy jonka soundista olen diggaillut:
 
Unit6 - No.1 - Erotteleva ja hyvässä balanssissa oleva moderni soundi.
 
Tarkemmin kun miettii niin tämä on tosi visainen kysymys. Levyn soundin pitäisi aina palvella musiikkia eikä seurata jotain muoti-ilmiötä tai trendejä. Ja korva kyllä tottuu aika ihmeellisiinkin ratkaisuihin aika nopeasti.

Tää keskustelu tulee lopulta olemaan niin iso lista levyjä et tavallaan ihan sama mitä kuuntelee. Kaikki on jotain, mut mikään ei oo sitä samaa. Yleiskäsitys aiheesta on kai se millä pitäis pötkiä eteenpäin, mut siihen päästäkseen pitää kuunnella myös paskalta kuulostavia levyjä.
 
Niissä onkin muuten yleensä parempaa musaa, vaikka gaten tresholdit ei ehkä olekaan ihan osunu Totosti kohdilleen.

Niin, perinteisesti äänittäjä kiusaa bändiä joka käänteessä hyväsoundisella referenssilevyllään - jolla soitetaankin paremmin kuin äänitettävä orkesteri koskaan kykenee... ja mitä se todennäköisesti myös vihaa. Toto, Steely Dan, Extreme, Fleetfoot Mac ja ELO. Noista Steely Dan on ehkäpä terveimmin hyväsoundista - ei virheitä soitannossa eikä elämässä yleensäkään. Ai niin: Peter Gabrielin uusin käy kyllä aina... (tässä uusin tarkoittaa mitä tahansa levyä, joka on sillä hetkellä uusin)
 
Ja missä menee "kohisevan ja wanhan" raja, jonka takaa ei saanut ehdottaa? Viisi-, kuusi- vai seitsenkymmen luvulla? Kahdeksankymmenluvulla äänitteet olivat jo muista syistä kuin kohinan vuoksi keskimäärin soundillisesti hirvittäviä.
 
90-luku onkin sitten jo lyttyyn kompuroitua.
 
Ja paasauksesta listaan:
 
- Exile on Main Street: käy referenssiksi monessakin suhteessa. Yleissoundi on terve, soitinten välinen balanssi on kokonaisuutena terve, vaikka yksittäiset ratkaisut voivat olla äärimmäisiä. Jos arveluttaa vaikkapa se voiko rumpuja laittaa hiljemmalle ja perkussioita kovemmalle, niin levy osoittaa sen todennäköisesti täysin mahdolliseksi.
 
- Dark Side of the moon: onhan se kyllä hyvänkuuloinen. Avoin.
 
- muut suosikit kyllä kohisevat liikaa. Niitä voi kyllä käyttää referenssinä siihen, että kohinan määrä on levyssä epäoleellista.

Mä kuuntelen just Dylanin Modern Times -levyä ja tää soundaa mun korvaan aivan helvetin hienolta.

Ainii, ja kuuntelemalla Michael Jacksonia, et voi pettyä. Thriller on timantti. Tästä kerrottakoon miksaajan tarina kappaleesta Billie Jean; B. Swedien miksasi kappaleen 90 kertaa, niin että masternauhoja oli tarkkaamon perällä lattiasta kattoon. Täydellisyydenhaku oli aika perinpohjaista. Levylle päätyi kuitenkin miksaus numero 3 tai 4, en tiedä tarkkaan. Se kuulosti parhaimmalle.
 
Tässä miksaajan omin sanoin tuo stoori:
http://www.gearslutz.com/board/bruc … n/84587-real-story-billie-jean.html
2/91 oli siis tuo miksaus, niin että ei oo dementia vielä kovin pitkälle edennyt :D

Yleis-kyynisesti voisin todeta vielä, et varsinkin innostuneiden muusikoiden energian saa kanavoitua tuhannen tuplauksen äänittämisen sijaan oleellisempiin asioihin kuuntelemalla matskua jossa on pohjalta laulu ja skeba, tai mieluummin pelkkä laulu.

rudy van gelderin äänittämät levyt. saundi toimii aina.

Tää keskustelu tulee lopulta olemaan niin iso lista levyjä et tavallaan ihan sama mitä kuuntelee.
 
jep! :)
 
pitikin sanomani että nuo hyväsoundiset ehdotukset korreloi hyvin voimakkaasti oman musamaun kanssa.

jep! :)
 
pitikin sanomani että nuo hyväsoundiset ehdotukset korreloi hyvin voimakkaasti oman musamaun kanssa.
 
Tää on erittäin totta, mut eipä siitä varmaan haittaakaan ole jos omasta mielestä hyvistä levyistä keskustellaan :D
 
Laitoin just Norah Jonesin Feels Like Homen soimaan ja mulla tää menee justkin tohon "soundaa vaan niin hyvältä" -kategoriaan. Levon Helmin uus soololevy Dirt Farmer on kans soundi-suosikkeja.

Voi olla, että menee musatyylin puolesta hieman ohitse, mutta itselleni kolahti joku aika sitten Lambchopin Hank-levyn soundit. Varsinkin rumpusoundit. Kaiken kaikkiaankin aika "terveen" kuulosta miksausta mun mielestä. Terveellä tässä tarkoitan jokseenkin luonnollista ja orgaanista soundia.
 
Oikeestaan voisin mainita myös The Jesus and Mary Chainin Stoned and Dethroned-levyn. Tuollakin on tosi orgaaninen soundi mun mielestä. Juuri tuosta syystä se ehkä onkin ainoa levy ko. bändiltä mitä jaksaa kuunnella ihan aina. Parasta juuri nyt jo toista kymmentä vuotta.
 
Ja löytyyhän noita kotimaastakin. Mun mielestä esim. 22-Pistepirrkojen uusin levy on aika elävän ja luonnollisen kuuloista.
 
EDIT: Jos niinku Toto ja Pink Floyd alkaa tökkimään. Nuo on ainakin tuoreempaa ja modernimpaa tuotantoa.

Tuomon My Thing
 
Tuomo on kyllä hyvä! Samoin Siiri Nordinin uusin on mun mielestä myös soundinsa puolesta onnistunut plätty. J. Karjalaisen Marjaniemessä on aivan loistokas ja Lännen Jukkakin omalla tavallaan jota tässä ei varmaan haettu :D

Steely Dan on kyllä ilmeisesti aika vakiokauraa. Sitten tietysti yksi josta itse diggailen. Police!

Kuunnelkaa vaan sitä Dark Side of the Moonia. Se on se graalin malja. Ainakin jos soittelee jotain köykäisempää matskua.
 
Mut joo. Porcupine Treen uudemmilla kiekoilla on aikas pirun onnistunutta saundimaailmaa noin miksauksen kannalta. In Absentia, Deadwing ja Fear of a Blank Planet on kaikki aika hyviä referessejä kun halutaan miksata erottelevaa ja täyden kuuloista raskaampaa rock musiikkia.

Tämän keskustelun avaus tai rajaaminen on yhtä absurdia kuin koko aiheen käsittely.
 
On totta että soundeilla ei korvata soittoa, sitä on yritetty ihan liian paljon ja sitä tehään yhä. Itsekin istuin CHARTMAKERSILLA masteroiduttamassa kavereiden demoa, jota oli ennen masterointia editoitu yli viikko jälkituotannossa josta 90% meni tosiaan soittovirheiden korjaamiseen jne...
 
Vihaan myös itsekin sitä kuinka referensseillä bändejä kiusataan, varsinkin nuoria, esittelemällä bändejä jotka osaa paremmin ja vetää paremmilla kamoilla ja on paremmassa studiossa työskennelleetkin (ja paremmalla miksaajalla kuin tämä referenssin hehkuttaja! ;) - itsekin jos satun omaa studiota pidemmälle menemään, kieltäydyn esittämästä mitään referenssiä ja sanon että "kunhan kuulostaa hyvälle, muulla ei väliä"
 
tuosta pääseekin hyvin nopeasti siihen "mikä on hyvää" ja kyllä, ne waaanhat mitä halusin rajata pois soundaa usein hyvälle. Samoin moni moderni väkivaltaisesti kompressoitu kuulostaa hyvälle - mitkä jo itsekin yleistin melusaasteeksi.
 
Toisaalta ei nuo "konkkaparilla sisään ilman siloittelua" - matskutkaan välttämättä kuulostaa niin erityisen makealta miksaukselta, eihän niitä ole alkuunkan tarvinnutkaan miksata, right?
 
Tarkoitus olikin hakea juuri näitä timanttisia studiotyön hedelmiä joita onkin jo ihan kiitettävä lista tullut, kiitos niistä!
 
EDIT: tarkoitus oli myös hakea itselleni "referensseiksi" sekalaisia kuuntelunautintoja, ei niinkään hamuta materiaalia joilla kiusata kollegoita :) - sen ne osaa ihan itsekin... ja tästä suora anekdootti; eräs bändi halusi minulta biisiä ja kysyin että minkä tyyppistä saisi olla. sain listan parista hevibändistä ja tein mielestäni varsin senkaltaisia biisejä heille. no eihän se niin hyvältä kuulosta kun eivät osaa soittaa läheskään kuten esikuvansa... hohhoij... biisit kyllä minusta onnistui mutta soitto kun ei kulje niin ei se äänittämällä ja miksaamalla parane.

Toisaalta ei nuo "konkkaparilla sisään ilman siloittelua" - matskutkaan välttämättä kuulostaa niin erityisen makealta miksaukselta, eihän niitä ole alkuunkan tarvinnutkaan miksata, right?

 
toisaalta: kyllähän "akustisia" jazz-kokoonpanoja, kamariorkesterita ja sinfoniabändejäkin äänitetään monimikrofonisysteemeillä & miksataan sitten. Tuolloin mikausihanne (kait?) pyrkii olemaan saada ko. musa soimaan samalta kuin luonnollisessa esitystilanteessa.
 
mitenkäpä siitä sitten lähtisi pohtimaan rock-bändin luonnollista miksausta, joka rakennetaan itsenäisistä instrumenttien otoista studiossa. ... eiköhän se onnistunut mikaus ole sitten se, joka on bändin/tuottajan mieleen tuoden parhaiten esille musiikin ominaislaadun ja saa musiikin luonnollisesti "svengaamaan".

No täs tulee lisää suht uusia levyjä joiden soundista mä diggaan, vaikka kaikki nyt ei ehkä mitään luonnollisuuden ruumiillistumia olekaan - mut nää on mun studion koneella ja näitä tulee mielellään kuunneltua miksausten ja muun puuhailun lomassa:
 
- Beck - Mutations ja Sea Changes
- Brian Wilson - Smile
- Nick Lowe - Convincer
- Neil Young - Prairie Wind
- Aimee Mann - Bachelor No2
- Air - Moon Safari
- Cardigans - Long Gone Before Daylight
- Sheryl Crow - Tuesday Night Music Club
- Tom Petty - Wildflovers
- Norah Jones - Not Too Late
 
hmm... suurin osa tääl kyl näyttäis olevan pre-80s :D

itsehän offtopicia tässä kirjoitan mutta erinomainen hankinta näin "korvatyötä" tekevälle: suihkulähde
 
mun kämpässä ei voi nauttia täysin hiljaisuudesta kun ulkoa tulee taustameteliä (liikenne, ihmiset) mutta ei jaksa koko ajan musiikkiakaan kuunnella. keittiössä pulputtaa feng shui-lähde, ah tätä rauhaa *muminaa*
 
Johdin itse hieman aihetta harhaan kirjoittamalla otsikkoon "luonnolliset miksaukset" koska eihän tosiaan rockissa ja heavyssä kovin luonnollisia soundit ole (mitä siis itse enimmälti kuuntelen), olisi pitänyt ennemmin kirjoittaa DYNAAMISET miksaukset, sitähän tarkoitin...
 
Ugly Kid Joe menee valintanani kyllä mieltymyspuolelle koska ei niiden soundit eikä miksaukset mitään erikoisia ole, paitsi ehkä helkatin KUIVAT soundit niillä on levystä riippumatta. Jotenki se kosiskelee meikäläistä. Isoista ja keinotekoisista tilavaikutelmista en tykkää.
 
Tässä kun mietin omia levyjäni niin joo, kyllähän se yleisesti ottaen on älytöntä mainita "hyvä miksaus" koska kyllähän se genre vaikuttaa vaan niin paljon. No joo... mutta kunhan saan laajennettua levykokoelmaani :) Kiitos vaan vinkeistä