Rock, pop, alternative ›

Mamma yllätti positiivisesti: toi eilen Popedan uusimman ja Tex Willer -kirjan Luurankoylänkö. Vielä kun ois tuonu kaliaa... Eniveis, tässä ensivaikutelmia.
 
DVD:llä tuntuu olevan hyvä meininki, mutta tuntuu että pääasia - musiikki - on jätetty taka-alalle ja keskitytty viihdyttämään yleisöä. Mikäs siinä, senhän Popeda osaa!
 
Paikoitellen laulusta on vaikea saada selvää, jotenkin "alhaalla". Tosin biisit ovat sen verran tuttuja, ettei tuo mikään katastrofi ole.
 
Costin uudet kitarahärpäkkeet (ENGL ja Musari(?, se musta keppi. Haa, täällä tiedettiin, että on kotimaista laatutyötä. Kiitos, MTM!) eivät mielestäni soundaa niin hyviltä kuin yhdistelmä H & K + Gibson Firebird/Fernandes Alan Holdsworth. Säädöt hakusessa vai/ja uutuudenviehätys? Niin tai näin, hauskaa näytti Costillakin olevan.
 
Pate oli kovassa vedossa, hyvin lähti! Paria asiaa ihmettelen: mikä ihmeen hepuli tuli rumpuja hakatessa? Entäs kaikki ne hatut? Olihan se bobby-torni kieltämättä aika hauska!
 
Lacu tuntuu tuovan hillittömästi energiaa ja _m u n a a_ (rock?) mukaan touhuun. Uskomaton lavakarisma tolla äijällä!
 
Isopate?
 
En tiennyt miehestä mitään ennen Graham Bonnettin muutaman vuoden takaista ekaa Suomen rundia "Finland All Stars" -kombon kanssa. On mies paikallaan, ilman muuta.
 
"last but not least" - Mellu.
 
Olen jo kauan ihmetellyt, miksi Jyrki K. *aina* unohdetaan, kun keskustellaan/väitellään/"tiedetään" Suomen ns. paras basisti. Noh, eihän hän mikään Lauri Porra ole, ei sellaiseksi tule, muttei tarvitsekaan! Fenkku ja Ampegin "rantasauna" tämän ukon käsissä - huh huh!
 
Se DVD:stä. Ai niin, levystäkin varmaan pitäisi muutama sananen kirjoittaa.
 
Ei, ei ole tällä kiekolla yhtään ns. selkeää hittibiisiä tyyliin Alabama, Kaasua tai vaikka Ikurin mimmi. Mukavia ralleja sen sijaan löytyy useita, mm. Lentolupakirja, Aino ja pienellä varauksella Rio de Janeiro. Viimeksi mainittuhan tunnetaan myös nimellä Senjoritas ja margaritas (tjsp), tykkään enemmän alkuperäisestä sovituksesta. Singlenäkin jo julkaistu Kuutamohullu kuulostaa livenä paremmalta kuin levyllä, jotenkin jää vajaaksi. En osaa selittää, miksi.
 
Kokonaisuutena tämä kuitenkin on hankkimisen arvoinen, etenkin jos onnistuu saamaan sopuhintaan cd + dvd -pläjäyksen.

Costin uudet kitarahärpäkkeet (ENGL ja Musari(?, se musta keppi))
 
Näyttäisi olevan Flaxwood (go Finland!). Ei mulla muuta.

Kerrankin paremmin tehdyt biisit paremmilla soittajilla ampuu ohi... Kunnia sen ansaitseville.
 
oikein et menee ohi ton Metallica-kammotuksen.
 
Hain omani, että menis vielä enemmän ohi.
 
Tosin ostin sen Metallicankin. Voiski heittä partsilta alas moisen paskalätyn.

Kerrankin paremmin tehdyt biisit paremmilla soittajilla ampuu ohi... Kunnia sen ansaitseville.
 
Näähän on toki täysin vertailukelpoisia asioita...Kannattaa ehdottomasti verrata näin.
 
Osoittaa asiantuntemusta.
 
Mozart on muuten parempi laulaja kun Popeda.

Näähän on toki täysin vertailukelpoisia asioita...Kannattaa ehdottomasti verrata näin.
 
Osoittaa asiantuntemusta.
 
Näähän O N täysin vertailukelpoisia asioita, sen kun vertaa vaan. Ilmeisesti sulle ei käy alkuunsakaan tuollainen vertailu. Pitäis vaan olla sitä mieltä, ettei Metallicaa voi verrata Suomen sisällä vaikuttavaan suomenkieliseen rock-bändiin. Ja ettei voi muka olla sitä mieltä, että se suomalainen bändi omaa nykyisellä kokoonpanollaan ja uusimmalla levyllään paremmin tehtyjä biisejä ja parempaa yhteissoittoa kuin Metallica uusimmallaan. Osoittaa asiantuntemusta.
 
Mozart on muuten parempi laulaja kun Popeda
 
Vähän osumaton veto.

oikein et menee ohi ton Metallica-kammotuksen.

Hain omani, että menis vielä enemmän ohi.

Tosin ostin sen Metallicankin. Voiski heittä partsilta alas moisen paskalätyn.
 
En tiedä onko ihan paskaa, mut veikkaan että Metallica on niin massiivinen kaupallisilmiö maailmassa, että ihan sama mitä ne sinne levylle pistää. Miljoonia myy joka tapauksessa ja vetää stadionit täyteen. Enkä ole kuullut uudelta kuin sen jonkun biisin, jota radiot on soittanut. Kuulostaa vaan siltä, että yritetään palata legendaarisimpien aikojen Metallica-saundiin kun muuta ei ole keksitty. Biisirakenne on hyvin sekavaa ja tuntuu kuin sinne olisi vain ympätty toissijaisia riffin sekä kompin pätkiä peräjälkeen ja yritetty saada siitä jotenkin etevää. Larskin on vetänyt taas siihen malliin, että aikaisemmin julkaistussa biisiversiossa ei ole tuttuun tyyliin taimista tietookaan, mut levylle päätyneeseen versioon rummutus on korjattu koneellisesti (vai miten se oli). Mutta ei siitä enempää Popeda-ketjussa.
 
Tykkääköhän joku taas kyttyrää jos huvittuneena vertaan edes miten paljon parempi rumpali on pienen Suomen tuntematon Lacu Lahtinen, kuin ökymiljonääri ja koko maailman "Metal-Lars"...

Näähän O N täysin vertailukelpoisia asioita, sen kun vertaa vaan. Ilmeisesti sulle ei käy alkuunsakaan tuollainen vertailu. Pitäis vaan olla sitä mieltä, ettei Metallicaa voi verrata Suomen sisällä vaikuttavaan suomenkieliseen rock-bändiin. Ja ettei voi muka olla sitä mieltä, että se suomalainen bändi omaa nykyisellä kokoonpanollaan ja uusimmalla levyllään paremmin tehtyjä biisejä ja parempaa yhteissoittoa kuin Metallica uusimmallaan. Osoittaa asiantuntemusta.
 
Ton nyky-Popedan ei tarvitse tommosen suoritusvarmuuden, rutiinin ja yhteissoiton toimivuuden suhteen hävetä millään tapaa yhtään kenenkään edessä tässä universumissa. Metallicalla on tuossa suhteessa huomattavasti enemmän toivomisen varaa, sen verran turo nippu on kyseessä.
 
Mutta mitä välii, it's only rock'n roll. Eihän toi Metallican uusinkaan ole kuin rock-levy, kamalan kuuloinen sellainen tosin, eikä Popedan uudellakaan kuuhun mennä, vaikka helvetin hyvin rokkaakin.

Mutta mitä välii, it's only rock'n roll. Eihän toi Metallican uusinkaan ole kuin rock-levy, kamalan kuuloinen sellainen tosia, eikä Popedan uudellakaan kuuhun mennä, vaikka helvetin hyvin rokkaakin.
 
Eläpä kato muuta sano... :) Molemmat on vaan nykyajan rock-levyjä. Silti nitä voi verrata ja esittää mielipiteensä biisien musiikillisesta osaamisesta ja soittajien tasosta.
 
Tosin minun pitäis kuulla ensin koko Metallican levy. Mutta kun olen niin varma, ettei ne muut biisit siitä yhtä äkkiä hyppää ihan eri tasolle. Korjaan mielipiteeni, jos olenkin väärässä biisit kuultuani.
 
Sanotaanko silti näin että molemmat bändit on kannuksensa ansainneet rock'n rollissa, vaikka elävät ehkä hitusen erilaisilla vaikutus- ja markkina-alueilla.

Tykkääköhän joku taas kyttyrää jos huvittuneena vertaan edes miten paljon parempi rumpali on pienen Suomen tuntematon Lacu Lahtinen, kuin ökymiljonääri ja koko maailman "Metal-Lars"...
 
No ton nyt kuulee jokainen, jolla on korvat päässä. Mutta siihenkin, mitä välii?
 
Ton mieleipiteen saa silti tosiaan esittää ihan rauhassa, mun mielestä toi nyky-Popeda harjaa kaikki aikaisemmat Popedat meiningillään, ja harjaa myös suurimman osan Suomen ja koko maailman rockbändeistä tiukkuudellaan, hyvällä fiiliksellään ja letkeydellään.
 
Se uuden DVD:n "Raakaa woimaa" avaus olis kovaa valuuttaa ihan missä vaan.

Näähän O N täysin vertailukelpoisia asioita, sen kun vertaa vaan. Ilmeisesti sulle ei käy alkuunsakaan tuollainen vertailu. Pitäis vaan olla sitä mieltä, ettei Metallicaa voi verrata Suomen sisällä vaikuttavaan suomenkieliseen rock-bändiin.
 
Jos ei nyt täysi puukorva ole niin tajuaa ,että bändien musa on "hiukan" erilaista.Aika harvalla Popedan levyllä on about kahdeksan minuuttisia moniosaisia biisejä.Ja aika harvalla Metallica levyllä kolmen soinnun rockbiisejä.
 
Ja ettei voi muka olla sitä mieltä, että se suomalainen bändi omaa nykyisellä kokoonpanollaan ja uusimmalla levyllään paremmin tehtyjä biisejä ja parempaa yhteissoittoa kuin Metallica uusimmallaan. Osoittaa asiantuntemusta.
 
Asiantuntemusta ei liiemmin osoita ryhtyä vertailemaan Popedaa ja Metallicaa.Ehkä joku suomeksi laulavan rockbändin uusi levy voisi olla paremi vertailukohde kuin thrash/speedmetallilla uransa aloitellut porukka.
 
Miksi muuten pitäisikään? Tämähän on Popeda-ketju.Onhan Metallican dissaaminen tietysti aika coolia ,mutta sillehän on Metallica-ketju jo olemassa.
 
Miksi aina pitää etsiä joku negaatio? Miksei voi vain keskittyä siihen Popeda-levyyn?
 
Vähän osumaton veto.
 
Oikein osuva.Ihan samaa tasoa kun omakin vertailus.Mutta heitetään hiukan bensaa liekkeihin:
 
Beethoven tekee parempia biisejä kuin Popeda ja ne yleensä soitetaankin paremmin.
 
Taidan ostaa Beethovenia.

Beethoven tekee parempia biisejä kuin Popeda ja ne yleensä soitetaankin paremmin.
 
Taidan ostaa Beethovenia.
 
Osta mitä ostat. Sitä paitsi klassinen musiikki saattaa rauhoittaa.

Se uuden DVD:n "Raakaa woimaa" avaus olis kovaa valuuttaa ihan missä vaan.
 
Jep.
 
Ainut mikä olis ehkä ollut kiva lisä tolla DVD:llä niin iltapimeä valoissa olisi tuonut hitusen lisää fiilistä. Mut hyvä veto se on kaikenkaikkiaan.

Ymmärrän varsin hyvin, että tässä ketjussa mainitaan samassa lauseessa Metallica ja Popeda, ja että uusimpia tuotoksia verrataan toisiinsa.
 
Ovathan molemmat bändit kaikkea muuta kuin yhden hitin ihmeitä, ja kummankin yhtyeen kannattajista suuri osa on kuunnellut heidän musiikkiaan jo useita vuosia, ellei peräti vuosikymmeniä.
 
Yhteistä näille on sekin, että niistä joko pidetään tai ei pidetä. Harvemmin kuulee kommentteja tyyliin "no joo, onhan se ihan ok". Suuria tunteita puolesta ja vastaan siis herättävät, mikä useimmiten on pelkästään positiivinen asia: artistien (+tukijoukkojen) tekemä työ on huomioitu.
 
Yhtäläisyyksiä löytyy toki enemmänkin, mutta mitäpä niistä sen kummemmin jauhamaan, kyllä te ne tiedätte.
 
Mitä näiden bändien soittotaitoihin tulee, niin enpä oikein tiedä, onko mitään järkeä ruveta niitä vertailemaan. Sitä sen sijaan sopii vertailla, miltä bändeissä vaikuttavien muusikkojen yhdessä aikaansaama meteli kuulostaa; lähinnä lähtökohdasta miellyttääkö korvaa vai ei.
 
Kun tähän lisätään aikaisemman tuotannon perusteella muodostuneet mielikuvat ja odotukset, tulokseksi saan tasapelin. Metallica korjaa pisteet petraamisella edellisestä levystään, mutta Popeda tasoittaa tilanteen soiton tiukkuudella ja soundeilla. Jos mukaan otetaan asenne ja, hmm, "ihmisystävällisyys", Popeda kuittaa pinnat selvästi kotiin.
 
Taidanpa panna Popedaa soimaan!

Ovathan molemmat bändit kaikkea muuta kuin yhden hitin ihmeitä, ja kummankin yhtyeen kannattajista suuri osa on kuunnellut heidän musiikkiaan jo useita vuosia, ellei peräti vuosikymmeniä.
 
Niin, ja Popeda on hoitanut hommat niin, että on uusimmalla levyllään kovemmassa iskussa kuin koskaan, Metallica ainoastaan huononee uran vanhetessa, mitä iskussa tulemiseen tulee.
 
Costin poika soittaa tuossa DVD:llä rumpuja paremmin kuin Ulrich nykyään. Tod.näk. paremmin ku tosi pitkään aikaan.
 
Oleellistahan on toki se, että silti hän ei voisi korvata ukkoa Metallican peräsimessä.
 
Mutta kummatkin bändit virkaiäältään saman ikäisiä, suunnilleen, Popeda nyt toki muutaman vuoden vanhempi, ja toinen tekee pirteän repäisyn uransa nostattamiseksi vanhanaikaisin keinoin, eli parempia biisejä ja parempaa soittoa, toinen ei tee mitään muuta kuin hommaa partasuisen hörhön "tuottamaan" levynsä päin vittua, ja luulee, että sen avulla mennään kuuhun. Ja homma ei toimi millään tasolla pätkääkään.

Mitä näiden bändien soittotaitoihin tulee, niin enpä oikein tiedä, onko mitään järkeä ruveta niitä vertailemaan. Sitä sen sijaan sopii vertailla, miltä bändeissä vaikuttavien muusikkojen yhdessä aikaansaama meteli kuulostaa; lähinnä lähtökohdasta miellyttääkö korvaa vai ei.
 
Kun tähän lisätään aikaisemman tuotannon perusteella muodostuneet mielikuvat ja odotukset, tulokseksi saan tasapelin. Metallica korjaa pisteet petraamisella edellisestä levystään, mutta Popeda tasoittaa tilanteen soiton tiukkuudella ja soundeilla. Jos mukaan otetaan asenne ja, hmm, "ihmisystävällisyys", Popeda kuittaa pinnat selvästi kotiin.
 
Taidanpa panna Popedaa soimaan!
 
Hmm, vähän ristiriitaista sulta arvella, että onko järkeä verrata soittotaitoja. Ja sitten kumminkin suoraan vertaat. ;) Mutta ei hätää, olen ihan samoilla linjoilla kanssasi, itsekin tarkoitin vertailulla vain sitä että Popeda on tiukempaa ja hiotumpaa vääntöä. Eli nimenomaan heidän yhteissoittokin on nasevampaa. Eikä sillä ole väliä minkä tasoisia muusikoita missäkin bändissä on. Ja ihan sama jos joku alkaa itkemään ja keuhkoomaan, että et voi verrata... (en siis nyt tarkoita sinua).
 
Tänä iltana pitäis kai lähtee soittamaan Popedaa. Metallicaa en sen sijaan soita ihan heti. Tämä siksi että jos on soittanut Popedaa, ei voi soittaa Metallicaa. Ne on niin eri asioita. Metallicalla kun on se trash ja 8 minuutin moniosaiset biisit. Sitä paitsi ei taitokaan riitä, kun on soittanut vaan Popedan kolmen soinnun perusrokkia...

Ymmärrän varsin hyvin, että tässä ketjussa mainitaan samassa lauseessa Metallica ja Popeda, ja että uusimpia tuotoksia verrataan toisiinsa.
 
Ovathan molemmat bändit kaikkea muuta kuin yhden hitin ihmeitä, ja kummankin yhtyeen kannattajista suuri osa on kuunnellut heidän musiikkiaan jo useita vuosia, ellei peräti vuosikymmeniä.
 
Niin no..onhan Beethoveninkin musa kestänyt vuosisatoja ja kyse ei ole yhden hitin ihmeestä.Silti en näe kovin järkevänä verrata sitä vaikka nyt Popedaan.
 
Mutta tarkoitin tässä nyt musiikillisia yhtäläisyyksiä.
 
Yhteistä näille on sekin, että niistä joko pidetään tai ei pidetä. Harvemmin kuulee kommentteja tyyliin "no joo, onhan se ihan ok". Suuria tunteita puolesta ja vastaan siis herättävät, mikä useimmiten on pelkästään positiivinen asia: artistien (+tukijoukkojen) tekemä työ on huomioitu.
 
Pitää paikkansa.Metallica jakaa porukkaa jo hämmentävällä tasolla.

Äärimmäisen hankala on tehdä vertailuja muusikkojen x ja y taidoista, koska muuta mittaria kuin omat korvani minulla ei ole. Niiden kalibrointi tosin joskus saattaa olla vähän mitä sattuu...
 
Harpataas hetkeksi vähän sivuraiteille, bluesin puolelle.
 
Crossroads ja Hideaway. Ziljoonia kertoja vedetyt klassikot. Mikä ja kenen versio niistä on absoluuttisesti paras?
 
Uskallan väittää, että sopivissa fiiliksissä jossain hämyisässä baarissa tai juke jointissa kuultu Hideaway sikäläisen tiivirein esittämänä räjäyttää tajunnan. Miksi?
 
Siksi, koska se kuulostaa hemmetin hyvältä, autenttiselta, rehelliseltä, konstailemattomalta - ja siinä on munaa metrikaupalla. Carpe diem, baby!

Ja ihan sama jos joku alkaa itkemään ja keuhkoomaan, että et voi verrata... (en siis nyt tarkoita sinua).
 
Vai "itkemään"..Lähinnä toi vertailu naurattaa.
 
Tänä iltana pitäis kai lähtee soittamaan Popedaa. Metallicaa en sen sijaan soita ihan heti. Tämä siksi että jos on soittanut Popedaa, ei voi soittaa Metallicaa. Ne on niin eri asioita. Metallicalla kun on se trash ja 8 minuutin moniosaiset biisit. Sitä paitsi ei taitokaan riitä, kun on soittanut vaan Popedan kolmen soinnun perusrokkia...
 
Voi hellanlettas..Menikö herne nenään?
 
Pointtinihan ei ollut se ,että "kolmen soinnun rokki" olisi jotenkin helpompaa.Se on vaan erilaista ja vaatii muusikolta toisenlaista osaamista kuin moniosaiset thrash-metallibiisit tai vaikka Jethro Tull-tyylinen progeilu.Tai rautalanka.Tai se Metallican uusi kama.
 
Ja edelleen ihmettelen miksi juuri Metallica? Olishan siellä listalla muitakin levyjä ollut :-)

Äärimmäisen hankala on tehdä vertailuja muusikkojen x ja y taidoista, koska muuta mittaria kuin omat korvani minulla ei ole. Niiden kalibrointi tosin joskus saattaa olla vähän mitä sattuu...
 
Totta.Itse olen ensin yrittänyt hahmottaa mitä artisti/bändi "ajaa takaa".Millaista musiikillista visiota he yrittävät toteuttaa.Sitten vertaan kuulemiini vastaaviin artisteihin.
 
Jos vertailisin Metallicaa johonkin niin aikalaistensa (Exodus,Slayer) nykytuotantoon.
 
Popedaa taas ehkä muihin suomirock-bändeihin.
 
Crossroads ja Hideaway. Ziljoonia kertoja vedetyt klassikot. Mikä ja kenen versio niistä on absoluuttisesti paras?
 
Eihän "absoluuttisesti" parasta kai voine nimetä.Tuossa tilannetta kuitenkin helpottaa ,että biisit pysyvät samana vaikka versiot poikkeavatkin toisistaan.Näinhän ei tapahdu Popeda vs. Metallica -tapauksessa.
 
Mutta verrataas otsikon aihetta:
 
Lynyrd Skynyrd-The needle and the spoon vs. Popeda-Soittomatkalla
The sensational Alex Harvey Band-Tomahawk kid vs. Popeda-Mää ja Tapparan mies
 
Kumpi voittaa? Vai Kampi :-)