Rummut: rumpukamat ›

Drums: Today I play Sonor Designer drums with 8x8, 10x8, 12x8 rack toms and 14x14, 16x16 floor toms. I have three BD sizes 18x14, 20x14, 22x14; and change them depending on the music. My East Coast kit, stored in New York, is made of Birch and my West Coast kit is Maple. I hear only a very minor difference in sound, the birch kit has a slightly shorter decay, both sound incredible.
 
Aika jännä, että tuommoinenkin kuuluisa Steve on ihan puukorva. ;-)
 
Hyvä on, unohdetaan materiaalit. Onko runkojen paksuuksissa mitään puhuttavaa? Luulisi, että se ainakin jo vaikuttaisi jotain.
 
Damn, eikö tähän saa mitään tieteellistä näkökulmaa?

Aika jännä, että tuommoinenkin kuuluisa Steve on ihan puukorva. ;-)
 
Hyvä on, unohdetaan materiaalit. Onko runkojen paksuuksissa mitään puhuttavaa? Luulisi, että se ainakin jo vaikuttaisi jotain.
 
Damn, eikö tähän saa mitään tieteellistä näkökulmaa?
 
No ei. Olkoon miten hyvät rummut tahansa niin huono akustiikka pilaa kuitenkin kaiken.....

Aika jännä, että tuommoinenkin kuuluisa Steve on ihan puukorva. ;-)
 
Sillä joskus kääntyy komppi, ihan paska.

Vintagerunko on perineteisesti ohut kolmikerrosrunko(yhdestä levystä taivuttamalla ja viistettynä, liimattuna viistetyistä päistä) vahvikerenkain. Päällä muoviwrappi, sisällä maali tai lakka. Soundi on "vintage": pyöreän röyhkeä ja pehmeä. Samaa soundia on haettu ja sitä jopa mainostettu, mutta ei ihan samaan ole päästy.
 
Joo. Muistan kun kopaisin hätäisesti sinun suihkuverho-Ludareitasi Phoniccien ostoreissulla. Ainakin etutomissa (muutenkin taisivat olla varsin ok) oli niin mehevä ja älyttömän hyvä soundi, että voisin tältä istumalta ilmoittautua ohutrunkovintage-kerhoon.
 
Jos joku valmistaja tekisi samoilla spekseillä tänä päivänä rummut, niin eikö ihan riittävän lähelle päästäisi soundillisesti? Ehkei ihan samaan, mutta meneekö se ero sitten tuohon Steve Smith -kategoriaan, että "ehkä kuulen ihan pienen eron, hyvänä korvapäivänä"?
 
Ihan vain yritän hahmottaa näitä juttuja päässäni. Myöskin hieman päissäni. :)
 
Kyllähän tällainen keskustelu voi johtaa ihan käytännönkin ratkaisuihin, eli että saatan minä, tai joku muukin saada oivalluksen siitä, minkälaisia kannuja kannattaa itselle havitella, sitten kun on aika katella NIITÄ (the) rumpuja.

Me kuulemme eri tavalla. Toiselle merkittävä ero on toisen mielestä mitätön. Ja molemmat ovat yhtä oikeassa.
 
Tuosta voisi jatkaa vielä toteamalla että joissakin tiloissa rummut kuulostavat rumpalin pallin kohdalla tosi tanakalta mutta salin puolella ihan köykäsiltä ja vice versa, eli rumpali vääntää ja säätää kun ei saa soundia mieleisekseen ja kaverit vieressä vinkkaavat että anna jo olla, kuulostaa hemmetin hyvältä.
Kummat ovat tärkeämmät, omat vai yleisön korvat...?

Oman empiirisen kokemuksen ja melkoisen laajan otannan perusteella ei voi suoraa yhteyttä soundiin vetää sen kummemmin runkopaksuuden, kuin rungon materiaalinkaan mukaan, vaikka monen rumpuvalmistajan sivulla esitellään soundipylväitä ja muita graafisia kuvauksia.
 
Omissa Craviotton virveleissä on ihan selkeä soundiero mahonkisten ja vaahteraisen välillä. Rungon pakuudet ovat samat kaikissa. Toisaalta koivu ja vaahtera ovat luonteeltaan aikapaljon lähempänä toisiaan kuin vaahtera ja mahonki.
 
Huoneen akustiikalla ja virityksellä on kyllä paljon enemmän vaikutusta soundiin kuin rungon materiaalila

Sillä joskus kääntyy komppi, ihan paska.
 
MEIKÄLLÄ on kohta rummut jolla se on soittanu!!11 Kunhan saan nuo Lite-ruoskat pois.
 
Älkääkä suolatko haavojani, tiedän ettei niitä saisi myydä.

Tuosta voisi jatkaa vielä toteamalla että joissakin tiloissa rummut kuulostavat rumpalin pallin kohdalla tosi tanakalta mutta salin puolella ihan köykäsiltä ja vice versa, eli rumpali vääntää ja säätää kun ei saa soundia mieleisekseen ja kaverit vieressä vinkkaavat että anna jo olla, kuulostaa hemmetin hyvältä.
Kummat ovat tärkeämmät, omat vai yleisön korvat...?
 
En tiiä, mutta akustiikka on ihan perberistä. Seuraavissa reeneissä poistan koko moisen ensi töikseni. Vasta sitten alamme soittamaan, ja soundaa ihan törkeän hyvältä. Pelkkää rumpusoundia täynnänsä koko helevetin liiteri. :)
 
EDITTIÄ: Tohmannella näkyykin olevan akustiikanpoistajat ihan törkeässä poistotarjouksessa. Laitan tilaukseen oitis....

Älkääkä suolatko haavojani, tiedän ettei niitä saisi myydä.
 
Pöh, kaiken saa myydä jos siltä tuntuu. Älä muita kuuntele näissä hommissa. Kyllä NE rummut ja symbaalit tulee vastaan, mitä ei ikinä tulekaan myytyä kun toimii omiin hommiin parhaiten.
 
Toivottavasti menee Litet kaupaksi, omien kokemuksien perusteella rumpukaupanteko on tällä hetkellä hiljaisenlaista. Ehkä tossa joulukuun alussa viimeistään paranee tilanne, kun jengille tulee valtion karhuamat takaisin...

Pöh, kaiken saa myydä jos siltä tuntuu. Älä muita kuuntele näissä hommissa. Kyllä NE rummut ja symbaalit tulee vastaan, mitä ei ikinä tulekaan myytyä kun toimii omiin hommiin parhaiten.
 
Aivan, mutta soundiensa puolesta olisivat voineet jäädäkin.. Taas se yksi sana: Raha.
 
Toivottavasti menee Litet kaupaksi, omien kokemuksien perusteella rumpukaupanteko on tällä hetkellä hiljaisenlaista. Ehkä tossa joulukuun alussa viimeistään paranee tilanne, kun jengille tulee valtion karhuamat takaisin...
 
Nuo pitäisi saada vain parin viikon sisällä maailmalle ja rahat näppeihin, alkaa Ruotsinmaalla pojat olemaan kärismättömiä kun aina tulee vastausta että nyt ja inom kort. :)

Omissa Craviotton virveleissä on ihan selkeä soundiero mahonkisten ja vaahteraisen välillä. Rungon pakuudet ovat samat kaikissa. Toisaalta koivu ja vaahtera ovat luonteeltaan aikapaljon lähempänä toisiaan kuin vaahtera ja mahonki. Minulla on ollut Ludwigin vaahteraiset ja mahonkiset kannut yhtä aikaa. Ero oli havaittavissa, mutta ei merkittävä. Perussoundi on melko samanlainen. Bassorumpu oli kyllä sen treeniksen akustiikassa mahonkisen eduksi.
 
Nolten treeniksellä tomit kuulostivat soittajan paikalle ihan mukavilta. Olin oikein yllättynyt, miten hyvältä PinStripet soundasivat Phonickien kanssa.
 
Huoneen akustiikalla ja virityksellä on kyllä paljon enemmän vaikutusta soundiin kuin rungon materiaalila Joskus siirtelin treeniksellä settiä edestakaisin ja lähemmäksi/kauemmaksi nurkasta. Virvelisoundiin omalle paikalle vaikutti melkein merkittävästi :-)
 
Kokemuksesta otan jonkun virvelin toiselle keikkapakalle ja toiselle kolmannen sen yleisemmin mukana kulkevan pariksi.

Nolten treeniksellä tomit kuulostivat soittajan paikalle ihan mukavilta. Olin oikein yllättynyt, miten hyvältä PinStripet soundasivat Phonickien kanssa.
 
Kovien kalvosulkeisten jälkeen totesin, että Pinstripet ovat siellä parhaat. Yllätyin itsekin, mutta kokeilin Ambassadoreita, Emperoreja ja Pinstripeja. Pinstripe vei selvän voiton siinä akustiikassa. Enkä sentään itsekään tykkää kuolleesta soundista, johon Pinstripe yleensä yhdistetään.
 
Viime aikoina olen kuitenkin käyttänyt taas Ambassadoreita, koska niillä rummut soundaavat keikoilla muhkeilta ja hyvältä. Treeniksellä täysin kuolleilta.

Viime aikoina olen kuitenkin käyttänyt taas Ambassadoreita, koska niillä rummut soundaavat keikoilla muhkeilta ja hyvältä. Treeniksellä täysin kuolleilta.
 
Oletko kokeillut Ambassadoreilla erikorkuisia vireitä?

Tässä tulee vastaan akustiikka. Mielestäni rummut toimivat paneelikauttimien tavoin. Tila on ikäänkuin kotelo, rummut kauttimien elementit. Itselläni yksikerroskalvot aikaansaavat riittävästi botnea, tosin en sitä järjettömissä määrin haekaan.
 
hakea rumpuihin sen vireen, jossa ne soivat vapautuneimmin
 
Näin teen myös itse, mutta se vire vaihtelee aika reippaastikin kalvosta ja jopa tilasta riippuen.

mutta se vire vaihtelee aika reippaastikin kalvosta ja jopa tilasta riippuen.
 
Joo, tuntuu siltä, että jossakin paikassa 13" tomi soi paremmin, kuin 14", jossakin muualla toisinpäin. Nuo siis omassa setissä etutomit.
 
Vielä tuosta paksumpi vs. ohuempi kalvo. Voisiko ajatella niin, että kun sama rumpu samassa tilassa tuntuisi toimivan paremmin (soundaavan paremmalta) paksummalla kalvolla, niin hankalassa akustiikassa, esim. pieni tila, on etua siitä, että tulee enemmän ns. kalvosoundia, kuin rummun omaa runkosoundia? Tämä siis perustuisi siihen olettamukseen, että ohuempi kalvo = enemmän runkosointia/soundia ja paksumpi kalvo = enemmän kalvosoundia.

Nolte: Vääryys! Kirjoitin äsken hirmuisen esseen tästä asiasta. Sitten puhelin soi, ja painoin hätäpäissäni väärää namikkaa (näppiksessä, en puhelimessa, siihen vastasin ihan kivasti ja oikein), ja koko teksti läksi hittoon.
 
No, lyhyesti. Miten vaikuttavat rummun soundiin erilaiset tekniset ratkaisut, kuten rungon paksuus, reunaviisteet ja käytettävä materiaali?
 
Kyllähän näistä jokainen rummuttelija jotain tietää, mutta lissää tahtoo tämä. Siksikin näitä utelen, koska aina välillä törmää jänniin ristiriitoihin, kun kuulee puhuttavan materiaaleista versus soundi. Esim. yleensähän sanotaan, että puumateriaalin pitäisi olla sitkeää ja kovaa jne., mutta eikö esmes Sonor Hilitet ole tehty "pehmeästä" vaahterasta? Eli ei ole Graalin Malja tässä asiassa se kuuluisa p-amerikan Hard Rock Maple. Juu, työnlaadun vaikutus tunnetaan toki, mutta ainakin itseä kiinnostaa enemmän käytetyt tekniset seikat.
 
Viisteet ovat myös erikoinen juttu. Tuntuu, ettei niissäkään ole oikein selkeää logiikkaa. Siis sillä, miten minkäkinlaiset viisteet vaikuttavat soundiin. Esim. 30- ja 60 -asteen viisteillä olevat kannut voivat kummatkin soundata lämpimiltä. Mutuksi menee, mutta Jammun edullisissa Tour Customeissa on 60 asteen viisteet, ja ne kuulemma soundaavat lämpimältä. Gretsch Renown Mapleissa on 30 asteen viisteet, ja itse ainakin mielsin lämminsoundisiksi nekin. Ainakin sisäänsoittamisen jälkeen. Vaahteraa kummatkin, laatueroista en tiedä.
 
Entäs sitten rungon paksuus? Mitä johtopäätöksiä voi vetää minkäkinlaisista rungoista? Paksumpi runko=äänekkäämpi ja epäherkempi rumpu? Mitäs muuta?
 
Rummun koko muuten? Isompi rumpu=helpompi osua? :)
 
Akustiikasta sen verran, että mistä on kysymys siinä, että toiset rummut soundaavat samassa tilassa ikäänkuin normaalilta, mutta toiset eivät toimi sitten yhtään? Tämä on ihan omaa kokemusta jopa, kyseessä Premier XPK:t ja Sonor Phonicit. XPK:t kuulostivat minusta normaalilta, ihan hyvältä, kun Phonicit ei toimi yhtään. Oikeastaan puhun nyt etutomeista. Voivatko etutomien kokoerot vaikuttaa niin paljon, 10+12 vs 13+14, että Phonicin isommat kuolevat lähes täysin samassa akustiikassa?
 
Tämä _ei_ liity siihen, että olen vaihtamassa rumpuja. :) Olenpahan vain ihan yleisesti asiasta kiinnostunut. Tieteellinen lähestyminen rumpukaupassa nääs.. "Neljä rumpua ohuilla jalavarungoilla ja 33,8 asteen reunaviisteillä, kiitos." ;)
 
Nojoo, mutta yleistä höpinää asiasta ja sen vierestä. Antaa palaa!
 
No, noin niinku noviisina kiinnostaa noi reunaviisteet.
Tämäkin keskustelu on vuodelta kivi ja miekka, mutta aihepiiri tuskin vanhenee koskaan.
Huomasin tässä joku aika sitten, että Gretsch Renown Mapleissa on 30 asteen viisteet. Sittemmin huomasin, että varsin monissa Gretschin malleissa on 30 asteen viisteet.
Jostain syystä kilpailijat suosivat mieluummin 45 asteen viisteitä, joista on myös eri variaattioita. Toispuoleinen, molemmin puolin jne.
Sitten on vielä pyöristetyt.
 
Asia kiinnosti. Ja kiinnostaa edelleen.
Eikun you tube laulamaan.
 
https://m.youtube.com/results?searc … ry=30+45++degree+bearing+edge+drums
 
Ei tarvitse ihan montaa videota kahlata läpi, kun homma alkaa valkenemaan.
Samalla selviää, että kuinka tärkeää on pään suoruus ja sen vaikutus. Ihan uuttakin rumpua hinkataan suoraksi.
Kannattaa tsekata rainat. Video on enemmän kuin tuhat kuvaa.
 
https://www.doria.fi/handle/10024/38398 ;
 
OMAT RUMMUT TUTUIKSI tutkimus rumpukalvojen ja virittämisen
vaikutuksesta rumpusoundiin. Stadia. Helsingin ammattikorkeakoulu.
 
Linkistä klikkaa auki pdf- tiedoston.
 
Aiheesta on ollut täällä juttua näimmä vuonna yks ja kaks ennen suuria kivisateita. Muun muossa täällä ;
 
https://muusikoiden.net/keskustelu/ … sts.php?c=30&t=201780&o=420
 
https://muusikoiden.net/keskustelu/ … c=30&t=63967&o=620#p9041888
 
Edit.
Toi reunaviiste asia kiinnosti. Tämä ketju löytyi.
Tuli siinä googlessa vastaan myös toi tutkielma. Täältä sitä en osannut hakea. Monille varmaan tuttua ja vanhaa asiaa. Mutta ei varmaankan ole haitaksi jos tuli vahingossa uudestaan esille. Ainakaan itselle.