Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Kyllä ja ei; Neliäänisyys on oikein, mutta kaikki muutkin soinnut voidaan "laajentaa" nelisoinnuiksi.
 
Tuosta säännöstä numero 7 (sekunnit pitää purkaa) saa kyllä sen kuvan, ettei kappale saa ainakaan loppua toonikanelisointuun, saatika laajempaan...

Voisiko kukaan vihjaista paljon tämä teos maksaa ? Vaikuttaa aika hyvältä joten taitaa olla melko kalliskin.
 
E. Löysin hinnan jo. Kirjakauppaan mars.

Voisiko kukaan vihjaista paljon tämä teos maksaa ? Vaikuttaa aika hyvältä joten taitaa olla melko kalliskin.
 
E. Löysin hinnan jo. Kirjakauppaan mars.
 
Mars mars!
Jollet osaa sitä tietoa ennestään, se on paras tapa hankkia se.
 
(En saa provikaa kirjan mainostamisesta:-)

Kysyisin seuraavaa: Miten toimin transkriptiotehtävässä (melodia), kun raidan 25 melodia on aika hankala laulaa korkeutensa vuoksi?

Kysyisin seuraavaa: Miten toimin transkriptiotehtävässä (melodia), kun raidan 25 melodia on aika hankala laulaa korkeutensa vuoksi?
 
Yritä löytää samat sävelet oktaavia (tai vaikka kahta) alempaa, niin homma helpottuu huomattavasti. Voit myös kokeilla viheltämistä, jos laulaminen tuntuu hankalalta!
 
Tsemppiä! :)

Kiitos vinkeistä! Täältäkin kyllä lähtee Toonikalle ja sen tekijöille iso käsi, jälleen yksi suuri motivaattori soittopuuhiin.

Olisiko jolla kulla myydä (Suuri Kitarakirja) ? ,,, tuntuu että kaikki painokset taas loppu jokapaikasta ,,, rytkäiskää pikaviestinä jos löytyy.

Toonika on nyt käännetty ruotsiksi! :)
 
http://www.dunk.fi/laromedel/dr_tonika/

Toonika on nyt käännetty ruotsiksi! :)
 
http://www.dunk.fi/laromedel/dr_tonika/
 
Täytyy varmaan ostaa että oppisi soittamaan ruotsiksi.

Kirjaa ihan runsaasti käyttäneenä voin todeta, että täyttä paskaa. Ehkä Tohtori Toonika sopii jollekkin mukatekoihqrunkulle, mutta en ymmärrä, miksi moisille pitää tarjota mitään materiaalia... vakavasti ottaen Toonika neuvoo, kuinka tehdään biisi joka aiheuttaa n. 1,7875953214357420502952 sekunniksi hyvän fiiliksen, ja joka sen jälkeen maistuu aivan puulta. Mikäs siinä, noinhan niitä Gimmelin hittejä tehdään. MJ:kin varmaan katsonut Tohtori Toonikasta aikoinaan täytettä Thrillerille ja tadaa, niin syntyi Beat It... -.-
 
Oot sä kännissä vai seko?
Kyllähän muitakin tapoja on oppia se tieto mikä Tohtori Toonikassa on, jotkut tosilahjakkaat pärjää pelkällä korvalla mutta jollain tavalla se tieto pitää olla handussa ennen kuin pystyt elämää suurempia piisejä tekemään.
 
Jos oon väärässä, pistä musanäyte kehiin!

Oot sä kännissä vai seko?
Kyllähän muitakin tapoja on oppia se tieto mikä Tohtori Toonikassa on, jotkut tosilahjakkaat pärjää pelkällä korvalla mutta jollain tavalla se tieto pitää olla handussa ennen kuin pystyt elämää suurempia piisejä tekemään.
 
Jos oon väärässä, pistä musanäyte kehiin!
 
Onhan tuossa kirjassa jotain asiaakin, mutta kun se esitetään niin kuin se olisi hyvän musan ydin ja jokaista asiaa väännetään miljoonaan kertaan niin jeesus! Eli siis, jos ei ole mistään mitään hajua voi mennä kysymään joltain naapurin pianistitytöltä mikä on neljäsosanuotti. Mutta kun sen saa tietää, ei tarvitse enää kysyä kahdeksasosasta! Toonikassa käydään joka ihmeen osakin läpi, ja kaiken maailman moodeja tulee mutta seiskasointuja ei 8| Pääpaska on kuitenkin se, että kirja opettaa kuinka musaa tehdään. Ja vitut! "Laita neljäs aste ekan perään niin tulee hyvä kappale". Siitä vaan rustaamaan viikon radiohittejä, gg...

Mitä vittua? Okei, väsyttää hieman, myönnän, mutta olen ollut tuota mieltä jo piiiitkän aikaa. Väitättekö, että on joku huutava vääryys väittää Tohtori Toonikaa paskaksi? Minulla nyt sattuu olemaan erilaiset näkemykset musiikista.
 
Kato ku se ei ookaan mikään "näin teet maailman hienoimman biisin" -kirja vaan teoriaopus, joka tutkii mitä musikaalisia ilmiöitä on kevyen musiikin alueella yleisimmin tehty tähän päivään mennessä ja pyrkii tuomaan ne ymmärrettävään muotoon alkeisoppilaille.
 
Juuri sinun tapaiset kirjoittajat esittävät yhtä idioottimaisia väitteitä ja mielipiteitä, jotka perustuvat täysin mutu-tietoon ja lopulta katoavat kun pyydetään osoitusta omasta musiikillisesta neroudesta.
 
Edit: ..pistä kuunneltavaa matskua jakoon, hiljenen mielelläni neroutesi edessä, sitä ennen tee sinä niin.

Hyvä Vurki:
 
Kiitos palautteestasi Tohtori Toonikan osalta.
 
Harmi että koet kirjan noin huonoksi. Kirjan toisena tekijänä haluan sanoa sanasen siitä mihin tarkoitukseen kirja on tehty.
 
Olen itse vakaasti sitä mieltä että kukaan ei voi todella opettaa toiselle miten biisejä tehdään. Jokaisen pitää itse säveltäessään tehdä ne valinnat minkälaisen biisin tekee ja minkä soinnun laittaa minkäkin perään. Sen vuoksi emme ole oman ymmärryksemme mukaan edes yrittäneet Tohtorissa kertoa miten "hyvä biisi tehdään laittamalla I asteen soinnun jälkeen IV". Jos kirjassa oikeasti näin opetetaan, osoita ihmeessä meille missä ja miten, koska mainitsemasi kaltaiset virheet on poistettava tulevista painoksista.
 
Tohtori Toonika pyrkii olemaan musiikin teorian, säveltapailun ja nuottikirjoituksen oppikirja - tai puetaan se toisella tavalla: Tohtori on MUSIIKKIAAPINEN. Jos haluat oppia lukemaan ja kirjoittamaan musiikkia ja tutustua keskeiseen musiikkislangiin lähtien pisteestä nolla, siitä on toivottavasti enemmän hyötyä kuin haittaa. Ja kuten suomen kielen aapinen, Tohtori ei yritä opettaa miten romaani kirjoitetaan, vain opettaa miten suomen KIELTÄ luetaan ja kirjoitetaan.
 
Mutta mitäpä tästä vääntämään, grillauskautta on vielä hetki jäljellä - eiköhän ole parasta että pistät tohtorin pihalle pallogrilliin ja sytyttelet hiilet sen avulla. Jospa se edes syttyisi hyvin ;-) Mikäli et saa sitä edes syttymään, voit palauttaa kirjasi minulle, lupaan maksaa sinulle täyden ostohinnan omasta pussistani takaisin, siinäkin tapauksessa että kappaleesi on osittainkin hiiltynyt.
 
Syysterveisin,
 
Vellu Halkosalmi
toinen Tohtorista edesvastuullinen

Kun tätä kirjaa on näinkin kovasti hehkutettu täällä, niin pitääpä lainata kirjastosta yksi kappale ja katsoa, olisiko siitä kenties apua omille oppilaille.
 
Äsh -kirjastosta oli opus lainassa, pitää varata ja odottaa...

Hyvä kirja!
 
Olen sitä silmäillyt läpi ja se on mielestäni paras perusteos mitä minun käsiini on sattunut.
 
Olen kirjan teorian ymmärtänyt, mutta en ole koskaan opetellut säveltapailua ja enkä näin ollen osaa laulaa nuoteista. Se olisi ihan hyvä taito, mutta jotenkin sen oppimisen aloittaminen on jostain syystä tökkinyt.
 
Minulla usein saattaa yksinkertainen asia jäädä ymmärtämättä, joka on tärkeä oppimisen kannalta. Säveltapailussa haluaisin tietää, miten sen parhaiten oppii.
 
Olenko oikeassa, että säveliä tapailtaessa verrataan aina laulettavaa säveltä perussäveleen. Toisinsanoen on tiedettävä minkä asteen sävel se on asteikossa, jotta osaisi sen laulaa. Eikä suinkaan ainakaan siten, että pitäisi tietää kaikkien sävelten välinen intervalli, jonka mukaan sävelen laulaisi.
 
Minun on aina ollut vaikea erottaa sävelten korkeuseroja toisistaan, eikä minulla siten ole ollut ns. tarkka korva musiikin suhteen, esim. korvakuulolta soittaminen on vaikeaa. Toki esim. laulujen melodiat ja yksinkertaiset soolot pystyn soittamaan ja laulamaan.
 
Ilmeisesti minulla liian kierot korvakäytävät tai aivoissani on ikäänkuin lukko, joka estää kuulemasta selkeästi näitä sävelten välisiä intervalleja.
 
Miten siis pystyn parhaiten oppimaan nämä sävelten väliset intervallit ja niiden aseman sävelasteikolla ja sen myötä säveltapailun?
 
Puutteistani huolimatta tiedän, että minulla on kuitenkin musikaalisuuttakin esim. äärimmäisen hyvä maku (tämä auttaa mm. kappaleiden sovittamisessa sekä itsekriittisyydessä omien sävelmien suhteen) :).
 
Osaan soittaa nuoteista, mutta en laulaa niistä. Opinko koskaan? :)
 
PS. Jos tietäisin parhaat keinot säveltapailun oppimiseksi, niin tarttuisin toisenlaisella asenteella asiaan. Tarvitsen sopivan avaimen em. lukkoon tai pikemminkin viilan, jolla saan mielen kalterit aukeamaan.

PS. Jos tietäisin parhaat keinot säveltapailun oppimiseksi, niin tarttuisin toisenlaisella asenteella asiaan.
 
Mä suosittelisin menemään johonkin opistoon säveltapailukurssille, jos suinkin mahdollista. Mielellään joku kevytmusapuoli, jos et sitten täysin klasarijäbä ole. Yksinopiskelu on tuossa lajissa hieman vaikeaa. Kerro mistä päin olet niin varmasti löytyy vinkkejä mihin kannattaisi ottaa yhteyttä.

Mä suosittelisin menemään johonkin opistoon säveltapailukurssille, jos suinkin mahdollista. Mielellään joku kevytmusapuoli, jos et sitten täysin klasarijäbä ole. Yksinopiskelu on tuossa lajissa hieman vaikeaa. Kerro mistä päin olet niin varmasti löytyy vinkkejä mihin kannattaisi ottaa yhteyttä.
 
Tampereelta olen ja onhan tuolla työväen opistossakin säveltapailukursseja, mutta olen ajatellut, että siellä ei päästä musiikin teoriaa pitemmälle itse käytännön säveltapailuharjoituksiin. Tosin sieltä voisi saada myös neuvoa.
 
Mitä itse suosittelisit?
 
Lisäkysymys: Mitä tämän Tohtori Toonikan jälkeen? Missä voisin opiskella lisää teoriaa, jos olen tämän kirjan sisällön suurinpiirtein oppinut? Säveltämiseen liittyvä teoria kiinnostaa.

Olenko oikeassa, että säveliä tapailtaessa verrataan aina laulettavaa säveltä perussäveleen. Toisinsanoen on tiedettävä minkä asteen sävel se on asteikossa, jotta osaisi sen laulaa.
 
Säveltapailua voi ja mitä pidemmälle etenee, kannattaakin harjoitella monella eri tavalla.
 
Tohtoriin on valittu juuri tämä lähestymistapa että kaikki vertautuu sävellajin perussäveleen. Tätä kutsutaan myös nimellä "relatiivinen säveltapailu". Jos olet joskus törmännyt solmisaatio- eli säveltapailunimiin "do-re-mi etc.", niin puhutaan ihan samasta asiasta. Tohtori Toonikassa käytetään solmisaationimien asemasta numeroita johtuen siitä, että intervallinumerot (joita mm. reallisointumerkeissä laajasti käytetään ) ja sointujen astenumerot tulee samalla opittua puoli-ilmaiseksi ilman eri nimityskäytäntöjä.
 
Eli olet siis ymmärtänyt ihan oikein. Tuohon vielä tarttuisin, kun sanoit että pitää tietää mikä aste kukin sävel on asteikossa. Säveltapailussa tieto ei ihan vielä riitä, sävel pitää saada vielä suusta ulos oikean korkuisena. Jos puhtaasti laulaminen on työlästä, siihen voi olla useampiakin syitä. Itse tunnen monia erittäin hyviä muusikoita, jotka omalla instrumentillaan pystyvät tuottamaan täysin puhdasta soittoa (enkä nyt puhu pianisteista vaan mm. jousisoittajista ja puhaltajista) vaikka suullinen säveltapailu ei olekaan heille paraatilaji. Tyypillisesti heillä sisäinen korva sanoo miltä sävelen tulisi kuulostaa, mutta kun sen laulaa, se ei tulekaan suusta ulos siten kuin sen tarkoittaa ... tämä siis liittynee äänenmuodostukseen ja siihen miten virettä pystyy kontrolloimaan omalla kehollaan.
 
Minun on aina ollut vaikea erottaa sävelten korkeuseroja toisistaan, eikä minulla siten ole ollut ns. tarkka korva musiikin suhteen, esim. korvakuulolta soittaminen ona vaikeaa.
 
No, se ei silti tee sinusta huonoa ihmistä :) Ja kokemuksesta voin kertoa että jos koet tällaisen taidon itsellesi arvokkaaksi, harjoitus oikeasti vie sinua eteenpäin, ehkä hitaammin kuin keskimäärin mutta silti.
 
Miten siis pystyn parhaiten oppimaan nämä sävelten väliset intervallit ja niiden aseman sävelasteikolla ja sen myötä säveltapailun?
 
Itse suosittelisin vaikkapa aluksi korvakuulolta soittoa, niin helppoja biisejä kuin ikinä voit löytää. Yksikin ääni jonka korvakuulolta löydät omasta soittimestasi on aina pieni voitto. Yleensä helpointa on alkaa matkimaan omalla soittimellasi soitettua musiikkia, sointiväri kun tuppaa vaikuttamaan myös siihen, "miten kuulee".
 
Sitten voisit kokeilla korvakuulolta soittamisen ohessa korvakuulolta laulamista, laulelet vaikka levyjen mukana. Taas kannattaa ehkä aloittaa hitaista biiseistä tai sellaisista joissa esim. melodiassa on paljon pitkiä ääniä, niitä ehtii etsimään vauhdissa paremmin kuin tilutuksen keskeltä.
 
Osaan soittaa nuoteista, mutta en laulaa niistä. Opinko koskaan? :)
PS. Jos tietäisin parhaat keinot säveltapailun oppimiseksi, niin tarttuisin toisenlaisella asenteella asiaan.
 
Tjaa, opitko koskaan - vaikea kysymys kun ei tunneta paremmin. Varmaan riippuu siitä mihin kohti asetat tavoitteesi. Jos tavoite on laulaa mistä vaan lapusta suoraan ensikatsomalta, se saattaa olla haastava tavoite. Toisaalta, jos lähtisit aluksi vaikka siitä, että pystyt laulamaan duuriasteikon perussävelestä kvinttiin asti luotettavasti, siinä olisi hyvä ensimmäinen tavoite.
 
Itse tein aikoinani sellaisen harjoitusmetodin itselleni, että lauloin puhelinluetteloa. Kaikki aina pitävät minua vähän tärähtäneenä (jota kyllä varmaan aidosti olenkin hehheh) kun kerron tästä, mutta halusin löytää jotain harjoitusmateriaalia joka ei olisi ennalta arvattavaa. Puhelinluettelossa on kasapäin lukujonoa jota laulelin ensin duuriasteikolla, sitten molleilla, kirkkosävellajeilla yms. 1 = asteikon perussävel, 2 = sekunti jne 9 = nooni ja 0 = 10 eli desimi. Pointti oli se, että juurrutti hissukseen eri sävelasteiden "soundin" selkäytimeen. Eli sävelten löytäminen muuttuu tunnetason asiaksi, jossa ei enää älyä tarvita. Duuriasteikon kuutonen vain "on", kun kuulen biisissä kuutosen, se on minulle kuutonen, minun ei tarvitse ollenkaan "miettiä". Ja kun näen nuoteissa kuutosen, kuulen sen heti mielessäni ilman että ajattelen miltä sen pitäisi kuulostaa. Tämä siksi, että tein niin paljon toistoja kun lauloin tuota puhelinluetteloa, että eri sävelten ominainen soundi juurtui mieleen perusteellisesti.
 
Tohtorissahan tavallaan tehdään ihan tätä samaa. Puhelinluettelossa on vaan enemmän biisejä, ja suurin osa vielä parempia ;-)
 
Mutta ehkä se oma motivaatio on se avain onneen. Jos koet että haluat osata solfata ihan itsesi takia, eikä minkään ulkoisen syyn vuoksi, sitten olen aivan varma että harjoituksella pääset paljon eteenpäin. Toisaalta, jos koet ettei solfa ole sulle niin tärkeää niin mikäs siinä. Sekin on ihan hyvä. Jos musiikki on sinulle harrastus, paras tapa harrastaa musiikkia on just se tapa mikä tuntuu itsestäsi hyvältä. Ihan sama mitä mieltä minä tai joku muu siitä on.
 
Hyvää syksyn jatkoa joka tapauksessa!

Hyvä kirja!
 
Olen sitä silmäillyt läpi ja se on mielestäni paras perusteos mitä minun käsiini on sattunut.
 
Kiitos, mukava kuulla! :)
 

 
Olen kirjan teorian ymmärtänyt, mutta en ole koskaan opetellut säveltapailua ja enkä näin ollen osaa laulaa nuoteista. Se olisi ihan hyvä taito, mutta jotenkin sen oppimisen aloittaminen on jostain syystä tökkinyt.
 
Minulla usein saattaa yksinkertainen asia jäädä ymmärtämättä, joka on tärkeä oppimisen kannalta. Säveltapailussa haluaisin tietää, miten sen parhaiten oppii.
 
Olenko oikeassa, että säveliä tapailtaessa verrataan aina laulettavaa säveltä perussäveleen. Toisinsanoen on tiedettävä minkä asteen sävel se on asteikossa, jotta osaisi sen laulaa.
 
Muinoin oma opettajani neuvoi minua laulamaan melodioita ajattelemalla aina vierekkäisten sävelten välisiä intervalleja. Tästä seurasi se ongelma, että jos vahingossa laski yhden intervallin vauhdissa pieleen, koko loppu kappale meni metsään. Jos sen sijaan pitää koko ajan perussävelen mielessään, ja vertaa säveliä siihen, on mielestäni suurempi todennäköisyys pysyä ladulla maaliin asti, ainakin näin alkutaipaleella. Myöhemmin auttaa, jos lisäksi tunnistaa, mikä sävelen suhde on alla soivaan sointuun nähden. (Hahmotus-esimerkki C-duurissa: Nyt laulan asteikon seitsemättä säveltä, joka on alla soivan G7:n terssi.) Double-check, ei voi mennä metsään...
 
Kyllä jotkut voivat laulaa silti melodioita käyttämättä mitään edellisistä konsteista apunaan. Esim. hyvin nuottia lukeva viulisti voi kuvitella oman instrumenttinsa kautta, miltä joku sävel viivastolla kuulostaisi jos sen soittaisi, ja laulaa sitten "päässä kuulemansa sävelen", ilman, että tietää asteikoista tai soinnuista mitään. Solmisaatio-käsimerkkejä ja do-re-mi -tavuja on käytetty klassisella puolella hahmottamisen apuna vuosisatoja, ja kehitysvammaisille on omia kuvionuotteja yms. Tapoja on monia! Tietysti Toonikan toisena kiroittajana suosin siinä esitettyä numeromenetelmää, koska samoja numeroita käytetään intervalleissa (sointumerkeissä) ja sointuasteissa. "Kolme kärpästä yhdellä iskulla."
 

 
Minun on aina ollut vaikea erottaa sävelten korkeuseroja toisistaan, eikä minulla siten ole ollut ns. tarkka korva musiikin suhteen, esim. korvakuulolta soittaminen ona vaikeaa.
 
Miten siis pystyn parhaiten oppimaan nämä sävelten väliset intervallit ja niiden aseman sävelasteikolla ja sen myötä säveltapailun?
 
Osaan soittaa nuoteista, mutta en laulaa niistä. Opinko koskaan? :)
 
Näin "kirjeitse" on vaikea sanoa tilanteestasi mitään. Tarkoitatko, että sinun on vaikeaa erottaa kuinka suuri sävelten välinen korkeusero on, vai että et ylipäänsä erota kahdesta sävelestä kumpi on korkeampi. Jos vastaat jälkimmäisen vaihtoehdon, voi olla mahdollista, ettei sinulla ole "sävelkorvaa", jolloin säveltapailun oppiminen on käytännössä miltei mahdotonta, tai ainakin niin monivuotinen prosessi, että kannattaa harkita onko se kaiken vaivan väärtti. Kaikilla ihmisillä ei sävelkorvaa ole.
 

 
PS. Jos tietäisin parhaat keinot säveltapailun oppimiseksi, niin tarttuisin toisenlaisella asenteella asiaan.
 
Aloita yrittämällä laulaa soittamasi sävel perässä. Jos käytät c-säveltä, voit edetä Toonikan kanssa sävel kerrallaan eteenpäin ohjeiden mukaan. Jos c-tuntuu liian korkealta laulaa, voit virittää soittimestasi c:n sellaiselle korkeudelle mikä tuntuu äänellesi sopivalta laulaa. Soiva ääni voi siis olla mikä vain, jos vain "sovitaan", että se on c.
 
Tsemppiä! :)
 
Edit: Oonpas mä hidas kirjoittaja...