Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Terve,
 
1. Joskus asensin kitaraani jossa on 2 humbuckeria 1M potikat. Laitoin logaritmiset volumeihin ja lineaariset toneihin. Volumet toimi ihan hyvin mutta toneissa huomasin että tone toimi vasta kun sen laittoi melkein kokonaan toiseen päähän ja sitten toiminta oli ihan pienellä alueella koko alue. Johtuiko tämä siitä että 1M oli liian paljon, vai siitä, että korvasin logaritmiset lineaarisilla?
 
2. Käytetäänkö audio laitteissa tone-säädöissä lineaarista vai logaritmista potikkaa? Kumpaa kannattaa käyttää?
 
3. Jos laitan kitaraani 1M potikat toneen, niin minkä kokoista konkkaa kannattaisi käyttää humbuckerien kanssa? Entäs singlecoilien?
 
Kiitos vastauksista!
 
T: AT

Hei!
Kokeilepa vaikka haulla tältä osastolta, siellä on kaikenlaista kiintoisaa kirjoitusta juurikin näistä jutuista..
Tonepotikan (siis sen potentiometrin) kokona pitäisin mieluummin luokkaa 250-500 kOhm, tuo voi olla liian "järeä" tuo meganen, siitä sitte se säätöalueen "lyhyys". Ja tonessa mielellään lineaarinen, sen tasaisemman vastusradan vuoksi. Logaritminen vastaa lähinnä tuota ihmisen kuuloaistin vaatimuksia, siksi sitä käytetään volapotikkana useasti.
Konkasta sen verran, että mitä suurempi kondensaattorin arvo, sen bassovoittoisempi se soundi. Ei siinä mitään muuta "määräystä" ole, vaan sen voi rakennellessa ja modaillessa lähinnä niitten omien mieltymysten mukaan valita. Fender kirkassoundisine mikkeineen käyttää usein 47 nF konkkaa, Gibson taas 22 nF. Itämaanvalmistajien mieleen on sitten 33 nF jostain syystä.

Fender kirkassoundisine mikkeineen käyttää usein 47 nF konkkaa, Gibson taas 22 nF. Itämaanvalmistajien mieleen on sitten 33 nF jostain syystä.
 
Oisko tuo 33nF ihan sen takia että se kuulostaa hyvältä :) Ainakin omassa SG:ssäni 47nF konkkien vaikutus oli liian voimakas ja 22nF liian voimaton. 33nF on juuri passeli.

On olemassa myös versioita, joissa tone on logaritminen ja volume lineaarinen.
http://www.blueshawk.info/official_gibson_schematic.htm
http://www.guitarelectronics.com/ca … y/wiringresources.1basicwiringfaqs/
esimerkkinä mainitakseni.
 
Itselläni on yksi japsi, jossa on tonessa 500k log ja volumessa 250 lin ja hyvin toimii ja jouheasti. Siinä on kaksi humbuckeria joista tosin kaulamikin tonen konkkaa voisi kasvattaa pykälällä, koska se ei leikkaa mielesäni tarpeeksi diskanttia

huomasin että tone toimi vasta kun sen laittoi melkein kokonaan toiseen päähän ja sitten toiminta oli ihan pienellä alueella koko alue.
 
Tulipa vielä mieleen, että vaihda tonepotikasta se reunimmainen johto potikan toiseen reunaan. Siellä logaritmifunktio on jouheampi

On olemassa myös versioita, joissa tone on logaritminen ja volume lineaarinen.
http://www.blueshawk.info/official_gibson_schematic.htm
esimerkkinä mainitakseni.
 
Nuo Hawkit on muutenkin varsin veikeitä kitaroita sähköpuolensa suhteen, ihan vakiona esim. tuosta http://muusikoiden.net/dyn/users/47842.jpg saa ulos sellasen 11 erilaista soundia. (tai erilaista ja erilaista, sanotaan nyt että "toisistaan erottuvaa".. 8)

Onhan noita megaisia potikoita ainakin Fender käyttänyt. Telecaster customissa ('72-82) oli alunperin kaikki potikat megaisia. Omassani on takamikin tone joskus vaihdettu 250 kiloiseksi. Hyvin pelittää näköjään 1 meg volume ja 250 k tone yhdessä.
 
En tiedä, ehkä noita potikoidenkin vaikutuksiakin liioitellaan, niinkuin kaikkien kitaroihin liittyvien tilpehöörien yleensäkin. Potikka kuin potikka.