Puhaltimet ›

No niin, ostin sitten sen barskan. Ruma kuin piru, hopeointi pahasti tummunut eli pitää jynssätä ja tarvinnee lähiaikoina pari ylintä tyynyä (ylempi oktaaviläppä+ylin lusikka), vaikkakin vaikuttaa toistaiseksi tiiviiltä. Sain kuitenkin koko skaalan helposti puhallettua, ja kuulostaa todella komealta, joten eiköhän tuosta torvi tule. Harmi kun pitää lähteä reissuun, tarkempi tutustuminen jää sunnuntaihin/alkuviikkoon.
 
Täytyy hommata hopeankiillotusliina.
 
Kehtaako kysyä, mitä maksoit ja mikä oli merkki etc.?

Mä olen tilannut tyynyt osotteesta www.musicmedic.com. Viimesin setti oli Roopadit B&S pilliin. Vielä on pikkasen hienosäätöä alimpien äänien kanssa, mutta aika mukavalta tuntuu. Työläshän tuo oli saada noi stackien säädöt kohdalleen, mutta palkitsevaa, kun tuolla on pystynyt joku muukin jo soittamaan. Vielä kun jostakin repisi sen pari tuntia, niin saisi nuo viimeisetkin äänet pelaamaan. Sen verta mukavaa ja (it-nörtille) terapeuttista tuo fonin rassaaminen on, että tarttee varmaan alkaa kattelemaan seuraavaa projektia e-bay:n syvyyksistä.

Kehtaako kysyä, mitä maksoit ja mikä oli merkki etc.?
 
Maksoi 800 euroa, merkki on Berg Larsen (valmistettu itäsaksassa 70-luvulla). Mukaan tuli pari suukappaletta (metalli ja kovakumi).

Maksoi 800 euroa, merkki on Berg Larsen (valmistettu itäsaksassa 70-luvulla). Mukaan tuli pari suukappaletta (metalli ja kovakumi).
 
Kiitos, uskon että sait mukavan "röhöttäjän" rahojesi vastikkeeksi - nuo barin suukappaleet tnpnä maksaa jo omaisuuksia.

Ääää! Järetön sopriskuume. Pitäs saaha nyt jotakin sopraanoa alle. Vaikka se Walstein. Mitäs hintaluokkaa se tottelee?
 
edit. Ja juu. Totta. Baritonin suukappaleet. varsinkin vanhemmat maksaa ihan mukavasti tänäpänä.

Ääää! Järetön sopriskuume. Pitäs saaha nyt jotakin sopraanoa alle. Vaikka se Walstein. Mitäs hintaluokkaa se tottelee?
 
Aika tasan viisisataa multa oli tililtä hävinnyt. Siinä oli pikatoimitus, eli hiukan allekin voinee saada.
 
Mutta että sehän on halpa kiinalainen...
 
EDIT:
Joo, hinta 445 euroa ilman toimituskuluja. Ja muistaakseni normaali toimituskulu on kaksikymppiä.
http://www.woodwindandbrass.co.uk/a … prano_saxophone_selmer_soprano.html
 
EDIT2:
Muutama kommentti siitä miltä tuo Walsteinin sopraano nyt vajaan viikon jälkeen tuntuu. Alan tottua siihen ja sopraanoon yleensäkin. Molemmat rekisterit soivat aika kivasti ja vire on varsin kohdallaan. Ylemmäs en ole vielä yrittänyt. Kotisoittajana minun fonitaitoni ja ambitionikaan eivät ole kovin korkealla.
 
Yhden ongelman huomasin eilen illalla ja olen sitä tänään tarkastellut. Oktaavimekanismi takkuaa jostakin. G-läpän painaminen ei aina vaihda ylemmästä alemmalle oktaavireiälle. Napakka painallus toimii, mutta varovasti painamalla välillä, ei aina, takkuaa. Tuo liike pitäisi ilmeisesti tapahtua kaulassa olevan jousen voimalla. Olen yrittänyt katsoa koskenko itse johonkin "väärään paikkaan" kun tuo ongelma esiintyy. Todennäköisesti mekanismi on vähän jäykkä jostakin kohtaa.
 
EDIT3: Saattaa olla että tuo oktaavimekanismi on vain hyvin tarkka sille että kaula on oikeassa asennossa.

No niin ensimmäinen "painisessio" "Mörön" kanssa on otettu. Kuva kapineesta omassakuvassa.Tuntuu menevän sarjaan "isokokoiset mutta hyvätapaiset", yllättäen ihan helpposoittoiselta tuo vaikuttaa noin äkkiseltään. Suukappaleita mukana tosiaan kaksi, Selmer S 80 E merkinnöillä oleva eboniittipala sekä Berg Larsenin teräksinen, jossa merkinnät 110, 1 ja SMS. Selmerillä lähtee helposti mukavan pehmeä ja pyöreä ääni, mutta Berg Larsenista en oikein hyvää ääntä saanut, saattaa olla liian iso aukko minulle tai sitten vääränlainen lehti. Lehtiä on vasta LaVoz medium softeja, joita sain torven mukana muutaman kappaleen. Metallikappaleen ongelmat voivat myös aiheutua siitä että sen sisäporaus ei oikein tunnu sopivan kaulan korkkiin, tuntuu että jää kaulan kärjestä löysälle. Pitänee koettaa putkiteippiä korkin päälle. Metallisuukappale tuntuu myös ikävän kovalta ylähampaita vasten yläpinnan muovipalasta huolimatta, pitää hankkia lisää hammaskumeja.
 
Muutama ylempi läppä on tosiaan aika hurjan näköisessä kunnossa, mutta tuntuisivat kuitenkin toimivan, ala-A:kin soi helpohkosti kunhan ansatsi on tarpeeksi löysä, joten ei kai se kauheasti vuoda. Muuten ainoat varsinaiset viat jotka löysin ovat yksi juotoksesta irronnut läpänsuojus ja yksi akseli jossa on jostain syystä n. 3-4 millin pitkittäisvälys, en vielä ole saanut selville mistä johtuu, tolpat kumminkin näyttävät suorilta. Onneksi kyseessä on akseli jossa ei ole läppää vaan yksi vasemman pikkurillin näppäimistä, joten niin kauan kuin ei putoa laakeriruuveistaan, ei haittaa soittoa. Pitänee jossain vaiheessa koettaa keksiä jotain "täytettä" että saa klapin pois. Muu mekanismi vaikuttaa jämptiltä, tosin koko torvi on todella likainen, pölyä, vanhaa öljyä jne. Pitää varmaan tosiaan hankkia hopeankiillotusliina, tököttejä ei viitsine käyttää, ne ovat lopulta kuitenkin läpissä ja mekanismissa. Onko hyviä vinkkejä pahasti hapettuneen hopeoinnin putsaamiseen? En ainakaan ihan heti kuitenkaan viitsisi purkaa torvea atomeiksi ja alkaa kylvettää sitä missään kemikaalissa, joten ihan hinkkaamalla pitänee yrittää.
 
Mutta pääasiat tuntuvat olevan kunnossa, torvi soi ihan hienolla äänellä ja on joissain suhteissa jopa helpompi kuin tenorini, esimerkiksi oktaavinvaihto sujuu varsin helposti. Ansatsikin alkoi löytyä, tosin tuntuu että liian kovalla puhaltamisella menee "tukkoon", olisivatko lehdet hiukan löysiä? Pitää pistää tilaukseen paria jäykkyyttä uusia lehtiä, mitähän olisi hyvä jäykkyys aloittaa tuolle Selmerille kun tenorilla soitan Rico Royal 2,5:llä Yamahan 5C-suukappaleella?
 
Pari ergonomiaongelmaa huomasin, ensinnäkin kuten odottaa saattoikin, torvi on painava, eli pitänee hankkia valjaat, niska ei tykkää kaularemmillä roikottamisesta. Tuo tuntuisi myös olevan suunniteltu pienikätisemmälle soittajalle kuin minä (minulla kun on tämmöiset maasepän kourat), vasemman peukalon sija on liian matala, joten peukaloa joutuu hankalasti nostamaan oktaavi- ja ala-A-vipujen käyttämiseksi. Nappi on puuta, joten lienee helppo tehdä korkeampi tilalle ja liimata kiinni. Toisekseen oikean peukalon "koukku" on sen verran liian matalalla että sormet osuvat luontevasti helmiäisille kun peukalo on koukun YLÄpuolella. Pitänee juottaa uudelleen ylemmäs, ei tunnu tukevalta soittaa niin että molemmat peukalot ovat "tyhjän päällä".
 
Kaiken kaikkiaan kuitenkin tuntuisi että tuosta saa pienellä työllä soitettavan ja vähän isommalla ehkä jopa ihan kivan näköisenkin.

Jos en ihan väärin muista niin mulla oli sama homma aluksi. Ilmeisesti uutuuttaan on vähän jäykkä, koska mulla meni ohi ihan itekseen, kun sarjatulella painelin mekanismiin vaikuttavia nappuloita. Oisko illan tai kaks ollut sellainen.
 
Huomasin että tuo kaulassa oleva mekanismi on aivan erilainen kuin noissa muissa foneissani sen osalta mikä ottaa fonista tulevaan tappiin kiinni. Muissa on lenkki jota tappi painaa alapuolelta. Tässä on t-varsi johon tappi koskee koko ajan ja tulee sivuttaista liikettä. Laitoin hiukan korkkirasvaa siihen tapin päälle. Korkkirasvaakin tuntuu olevan erilaista, putkiloissa olevaa töhnää en tuohon mekanismiin laittaisi, mutta Yamahan pienissä pyöreissä napeissa oleva tuntuu voitelevan.

Mä olen tilannut tyynyt osotteesta www.musicmedic.com. Viimesin setti oli Roopadit B&S pilliin. Vielä on pikkasen hienosäätöä alimpien äänien kanssa, mutta aika mukavalta tuntuu. Työläshän tuo oli saada noi stackien säädöt kohdalleen, mutta palkitsevaa, kun tuolla on pystynyt joku muukin jo soittamaan. Vielä kun jostakin repisi sen pari tuntia, niin saisi nuo viimeisetkin äänet pelaamaan. Sen verta mukavaa ja (it-nörtille) terapeuttista tuo fonin rassaaminen on, että tarttee varmaan alkaa kattelemaan seuraavaa projektia e-bay:n syvyyksistä.
 
Paljonko tulee rahtikuluja musicmediciltä vaikkapa tyynysetille? Kyllähän näitä tosiaan kiva on värkätä ja soitella, se on hyvää hermolepoa, työstressit unohtuvat hetkeksi.
 
Kokeilin tuossa huvikseni kiillotella muutamia osia hammastahnalla, kiillotin kaulan, kaulan kiristysruuvin ja yhden läpän, aika helpostihan tuo hapettuma lähtee kun pääsee hinkkaamaan, ja alta paljastuu ihan nättiä hopeointia vaikka alkuun näyttikin mustalta. Pitää vaan hankkia jotain sellaista ainetta/liinaa jota ei tarvitse huuhdella pois ettei tarvitse ihan joka osaa irrottaa putsausta varten. On se kyllä siivottomassa kunnossa, liekö seissyt vuosikaudet telineessä jossain nurkassa kun pölyäkin on aika runsaasti?
 
Tyynytkin näyttävät alempana olevan hyvässä kunnossa, eli oktaaviläppien ja parin muun tyynyn vaihdolla tuo varmaan menee vielä pitkälle. Ala-C#-läpän akselista löytyi myös pari milliä päittäisvälystä, se jo ehkä haittaa tiiviyttä koska se saa tyynyn osumaan aina hiukan eri kohtaan. Pitää koettaa keksiä joku keino shimmata se tiukaksi, en kyllä tajua mistä välys johtuu kun tolpat sielläkin näyttäisivät ihan suorilta.
 
Nuo LaVozin medsoft-lehdet ovat SoitinLaineen vertailutaulukon mukaan aika löysiä, vastaavat muiden merkkien 1,5-2 vahvuutta riippuen valmistajasta. Käytetäänkö barskassa yleensä löysempää, jäykempää vai samaa numeroa kuin vaikkapa tenorissa samalla soittajalla? Tosin suoraanhan nyt kai ei voi verrata kun suukappaleetkin ovat erilaiset, tuo Selmerin S-80 E-malli on nähtävästi aika avoin, mutta ei ilmeisesti kuitenkaan niin avoin kuin tuo teräksinen Berg Larsen. Pitänee kokeilla aluksi Selmeriin vaikkapa Ricon 2,5 lehtiä, samaa jäykkyyttä siis kuin tenorissakin.
 
Metallisuukappale on kyllä aika outo eläin, vaatinee tottumista kun on niin pahuksen kapea mutta kuitenkin aika paksu, meinaa vuotaa ilma sivuilta. Tuntuu myös ilkeän kovalta ja kylmältä suussa. Se on myös niin ohut puikula että lehdenkiristin on pienempi kuin klarinetissa. Soundi (se mitä sain irti) on selvästi terävämpi kuin Selmerissä, joten se voisi toimia sitten jos joskus pääsee soittelemaan jollain porukalla ja pitää kuulua sieltä seasta. Saa nähdä miten kapulaan tottuu kunhan saan hankittua hammaskumeja ja totuteltua itse torveen.
 
Vaikuttaisi kumminkin tosiaan olleen ihan hyvä kauppa sikäli että jo suukappaleet näyttävät maksavan uutena 150-200 euroa/pökäle. Selmeri tosin on vanhuuttaan muuttunut ruskehtavaksi, mutta ainakin tuo klarinetin kapula, joka oli aluksi melkoisen vihreä, on käytöllä ja silloin tällöin oliiviöljyllä sipaisemalla palautunut lähes tasaisen mustaksi, joten ehkä tämäkin ajan kanssa alkaa näyttää paremmalta.

Huomasin että tuo kaulassa oleva mekanismi on aivan erilainen kuin noissa muissa foneissani sen osalta mikä ottaa fonista tulevaan tappiin kiinni. Muissa on lenkki jota tappi painaa alapuolelta. Tässä on t-varsi johon tappi koskee koko ajan ja tulee sivuttaista liikettä. Laitoin hiukan korkkirasvaa siihen tapin päälle. Korkkirasvaakin tuntuu olevan erilaista, putkiloissa olevaa töhnää en tuohon mekanismiin laittaisi, mutta Yamahan pienissä pyöreissä napeissa oleva tuntuu voitelevan.
 
Joo, minullakin on Yammun sellaista huulirasvaputkilossa olevaa, joka on koostumukseltaankin kuin jäykähköä huulirasvaa, tenorin mukana taas tuli pienessä purkissa sellaista kiinalaista vaseliinin oloista kamaa joka haiseekin ihan konerasvalle, sitä en ole viitsinyt korkeissa käyttää kun haisee niin vahvalle, mutta olen käyttänyt sitä mekanismeissa ja lehdenkiristimen ja kaulan siipiruuveissa. Sitten minulla on sellaista Thomannilta saatavaa La Tromba-merkkistä joka myös on vaseliinin tapaista mutta tuoksuu mentholilta, sitä olen käyttänyt korkeissa, tuntuu tekevän kasaamisen kevyemmäksi kuin Yamahan "huulirasva", kun varsinkin klarinetin korkit ovat aika tiukat eikä siitä saa kovin helposti otetta koskematta mekanismiin niin parempi mitä vähemmän joutuu voimaa käyttämään.
 
Minun kyyninen mieleni kyllä epäilee että ihan normaali valkovaseliini tai huulirasva ajaisi saman asian, mutta toisaalta korkkirasvaa kuitenkin kuluu niin vähän että kilohinnalla ei ole juuri väliä.

kun varsinkin klarinetin korkit ovat aika tiukat eikä siitä saa kovin helposti otetta koskematta mekanismiin niin parempi mitä vähemmän joutuu voimaa käyttämään.
 
Tuossa sopraanossa vielä tuo kaula on niin mitättömän pieni ettei todellakaan ole mistä ottaa kiinni, ja kun tuo on vaihtokaulalla niin itse soittimestakaan ei ole tukea jos joutuu suukappaletta vääntämään irti. Pelkäsin jo että on tullut tuota kaulan läppämekanismia vahingoitettua. Mutta kyllä se tuntuu nyt olevan sitä metallisen varren ja muovipintaisen tapin välistä kitkaa olleen, kun tuo rasva auttoi. Kun se tappi nousee, se nostaa T:n muotoista vartta ja liikkuu poikittain sitä T:n yläosaa pitkin.

Padsetin postitus maksanee about 9$. Riippuu tietty mitä muuta tilaa. Mutta ei tosiaankaan paha hinta. Lisäksi tuntuvat olevan hyvin avuliaita neuvomaan asiakkaitaan sähköpostin välityksellä. Toistaiseksi ainoastaan positiivisia kokemuksia ko firmasta.

Padsetin postitus maksanee about 9$. Riippuu tietty mitä muuta tilaa. Mutta ei tosiaankaan paha hinta. Lisäksi tuntuvat olevan hyvin avuliaita neuvomaan asiakkaitaan sähköpostin välityksellä. Toistaiseksi ainoastaan positiivisia kokemuksia ko firmasta.
 
Mä olen katsellut heidän sivuiltaan korjausoppaita ja korjaustarvikesarjoja. Jos innostuisi askartelemaan. Toistaiseksi ei ole yhtään puhallinta siinä kunnossa että itse kävisin käsiksi. Joku romu pitäisi sitten hankkia.

Padsetin postitus maksanee about 9$. Riippuu tietty mitä muuta tilaa. Mutta ei tosiaankaan paha hinta. Lisäksi tuntuvat olevan hyvin avuliaita neuvomaan asiakkaitaan sähköpostin välityksellä. Toistaiseksi ainoastaan positiivisia kokemuksia ko firmasta.
 
No ei ole paha ei. Pitänee katsella tuota kunhan saan kartoitettua että mitä tuohon tarvitaan. Koko tyynysarjaa ei tosiaan onneksi tarvinne vaihtaa, mutta muutama pienempi pitää uusia ja tuolla firmalla on paljon muutakin mielenkiintoista kaupan. Aika hauskaa kyllä että pienen paketin tulo USA:sta ei välttämättä maksa paljon enempää kuin Suomesta, useimmat Suomen verkkokaupat kun ottavat 5-7 euroa/lähetys vaikka olisi kirjekuoreen menevä tavara kyseessä.
 
Baritonissa on ainakin muihin foneihin verrattuna se hyvä puoli että kaula on pelkkä putkenmutka ilman mitään mekanismeja ja läppiä, joten sen voi huuhtaista vaikka joka soittokerran jälkeen eikä tarvitse varoa vivustoja suukappaletta asentaessa. Toisaalta ylämutkien putsaus on sitäkin vaikeampaa, pitää koettaa löytää jostain joku taipuisa rassi tarkoitukseen (muovipäällysteisestä vaijerista voisi ehkä saada toimivan) tai sitten tehdä pitkällä narulla ja raskaalla painolla varustettu kuivausliina jotta saa narun kikkailtua koko torven läpi. Tuossa valitettavasti näkyy vanhanaikaisuus siten että koko torvi on juotettu kasaan, yläkiekura ja kello eivät ole irrotettavia kuten käsittääkseni uudemmissa.
 
Onko sopraanon suukappale muuten ohuempi kuin klarinetissa? Tuo metallisuukappale on niin ohut että jos jossain vaiheessa haluaa siihen esimerkiksi Rovnerin lehdenkiristimen (kätevä käyttää) tai jos alkuperäinen hajoaa, niin jopa klarinetin kiristin on liian iso. Lisäksi klarinetin kiristin on liian kartiomainen, tuo rautakapula kun on täysin suora.

Onko sopraanon suukappale muuten ohuempi kuin klarinetissa? Tuo metallisuukappale on niin ohut että jos jossain vaiheessa haluaa siihen esimerkiksi Rovnerin lehdenkiristimen (kätevä käyttää) tai jos alkuperäinen hajoaa, niin jopa klarinetin kiristin on liian iso. Lisäksi klarinetin kiristin on liian kartiomainen, tuo rautakapula kun on täysin suora.
 
Sopraanon suukappale on jonkin verran kapeampi kuin klarinetin, ja aika paljon lyhyempi. Mutta on siinäkin kartiomaisuutta. Nyt en kerkiä ottaa mittoja.
 
Jotkut klarinetistit käyttää muuten kengännauhaa tai muuta lankaa tai narua ligatuurina. Yhdessä kirjassa oli juttua, mutta jäi epäselväksi millainen naru sen on oltava. Useimmat nykyiset kengännauhat lienevät liian paksuja. Kharkov Klezmer Bandin klarinetistilla näinkin tuollaisen, lehti oli kiinni niin että sen päälle oli kierretty lankaa vieri viereen.
 
EDIT: Tuossa on lankaligatuurista juttua ja kuvia http://www.sterkel.org/clarinet/wendl.htm

Käsittääkseni naru on vanhempi tapa kiinnittää lehti, metalliligatuuri lienee keksitty homman nopeuttamiseksi. Joissain vanhoissa klarinetin suukappaleissa on jopa harjanteet joiden väliin naru on tarkoitus kiertää ja jotka estävät narun liukumisen.
 
Täällä http://forum.saxontheweb.net/showthread.php?t=75281 on mielenkiintoista juttua itsetehdyistä ligatuureista, on pitänyt kokeilla mutta ei vielä ole tullut testattua. Idea on että naruligauuri kovetetaan epoksilla jolloin se on nopea käyttää, toiminta perustuu juuri suukappaleen kartioimaisuuteen jolloin lehti "kiilaantuu" paikalleen. Tosin ainakin omien havaintojeni mukaan erimerkkiset lehdet ovat hiukan eripaksuisia, vaihtaessa joutuu ruuvaamaan joskus aika reilustikin, mutta tuo naru-epoksiligatuuri on kyllä sen verran halpa ettei haittaa vaikka jokaiselle lehti-suukappalekombinaatiolle tekisi omansa.
 
Berg Larsenin kohdalla ei ehkä tosin toimi koska suukappale ei ole juuri lainkaan kartiomainen.
 
Rovnerista olen tykännyt sen helppokäyttöisyyden ja naarmuttamattomuuden takia, joten ajattelin hankkia sellaisen myös barskalle, ehkä klarinetillekin. Jotkut väittävät ligatuurin vaikuttavan soundiin, mutta jos jotain vaikutusta on niin se lienee kuitenkin aika olematonta, joten tärkeintä varmaan on helppokäyttöisyys ja hyvä pito ettei lehti liiku. Sellaisenkin havainnon olen tehnyt että puulehdet eivät helposti liu-u suukappaleeseen nähden, pienikin asennon säätö edellyttää ligatuurin löysäämistä reilusti, kun taas muovilehdet ovat liukkaampia, asennuksessa täytyy olla huolellinen etteivät liiku kiristäessä, samoin jos laittaa lehden ensin suukappaleeseen ja sitten vasta suukappaleen kaulaan, lehti saattaa liikkua suukappaletta asennettaessa.
 
Jossain puhuttiin sopraanon ligatuurin käyttämisestä metallikapulassa, ainakin Rovner on senverran joustava että saattaisi sopia suoraankin runkoon.

Nyt sain sitten Fibracellin medium soft-lehden tuohon barskaankin. Tilaamani puulehdet olivat Soitin Laineelta loppuneet, toivottavasti tulevat perässä, jos ei niin pitänee tilata jotain muita. Ilmeisesti nuo LaVozit ovat tosiaan ihan liian löysiä, Fibracellillä on paljon parempi soittaa, ei mene "tukkoon" reippaammallakaan puhaltamisella, tosin soundi on hiukan "pärisevämpi" kuin puisilla, sama ilmiö kuin tenorillakin. Pitää tosiaan saada hankittua hiukan jäykempiä puulehtiä, jos soisivat pehmeämmin.
 
Myös "kaamea kapula" eli Berg Larsen-terässuukappale alkoi kesyyntyä soitettavaksi tuolla lehdellä, outoa kyllä vaikka ko. kapula on melkoisen avoin, niin jäykemmällä lehdellä alkoi toimia paremmin kuin löysällä? Ilmaa vaatii enemmän kuin Selmeri ja soundi on varsin "rähisevä", varmaan sopiva reippaampaan rokin räimeeseen tms. revittelyyn.
 
Kiva tuolla kyllä on töräytellä. Tenori vain on alkanut tuntua pieneltä käsissä ja kuulostaa hiukan ohuelta tuon rinnalla :)

ostin sitten itselleni startonen sts-75 fonin ja kävin revittelemässä tunnin verran tuossa treenikämpällä. tuntuma oli kyllä hyvä eikä soundissakaan valittamista. fysiikka meinas olla vähän kovilla kun ei ole soittanu reiluun vuoteen. lähinnä alahuulen liika jäystäminen ja ylähuulen turruuntuminen loppua kohden olivat suurimmat ongelmat. mutta kyllä niihin saa tatsin takaisin kun lisää soittelee.
 
olen aiemmin soittanut jupiterin oppilasmallin tenorilla ja jollakin vanhemmalla tenorilla (joku burchenstein tai vastaava, ku oli nimi niin kulahtanu ettei selvää saanu). ja nyt hoksasin että olen niillä soittanu aika susi suukappaleella kun hommasin tuohon startoneen yamahan 4C suukappaleen niin paljon parempi ja kevyempi soitettava. ja helppo soittonen. aluksi jo pelkäsin että millaisiahan töräytyksiä saan aikaan ku ei ole soittanu aikoihin, mutta sehän lähti sujumaan heti kuin vanhalta tekijältä.
 
että hyvä fiilis jäi fonista ekan soitannan päätteeksi ja uskon että siitä on fonia minulle pitkäksi aikaa, kun omaksi ilokseni soittelen sitä.

nyt hoksasin että olen niillä soittanu aika susi suukappaleella kun hommasin tuohon startoneen yamahan 4C suukappaleen niin paljon parempi ja kevyempi soitettava. ja helppo soittonen.
 
Samoja fiiliksiä täälläkin. Kun ostin ton 4c:n (oli jopa halpa) niin soitto muuttui kerralla helpoksi. Voi kun olis vaan aikaa enemmän, mutta hupiahan tämä vain on ja niin paljon muutakin huvitusta.