Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Eli Olen soittanut nyt 2 vuotta Pianoa/synaa itseoppineesti ja haluaisin aloittaa niin sanotusti alusta. Perusjutut kyllä menee mutta en saa tarpeeksi irti musiikista jota teen tai soitan kaikki pitää opetella uudelleen joka biisin kohdalla ja se tympii ja säveltämistä ajatellen teoria on aika must!
 
Eli tarkoitus olisi aloittaa ihan alusta puhtalta pöydältä teorian sekä soiton harjottelu käsi kädessä niin että samalla kun opin jotain teoriasta sitä myös testataan. hankala selittää.
 
Mutta kysymys kuluukin mitä eepoksia nyt siis lainamaan ja hankkimaan? Mistä aloittaa? ja omia ideoita saa kertoa ihan vapaasti. Tunneilla käynti ei ole vaihtoehto vielä vuoteen.
 
-kiitus-

Tohtori Toonika!

Ensin joku teoriakirja (Tohtori toonika?), sitten Salmenhaaran sointukirjoja ja lopuksi Motten Harmoniaoppi. Koraaleja voit kaiken aikaa soitella ja analysoida. Mukaan myös vapaamman tyylin sävellyksiä (Notenbüchlein für AMB tai Purcellia). Siitä sitten vaan tasoa nostamaan. Tuo ratkaisu tosin ei yhdistele teoriaa ja käytäntöä vaan pitää ne pääosin erillään...
 
Noh..on olemassa muutakin musiikkia kuin klassinen. Kysyjä voisi hieman tarkentaa minkälaisesta musiikista on kiinnostunut, niin oppimateriaali voisi olla motivoivampaa.

Noh..on olemassa muutakin musiikkia kuin klassinen. Kysyjä voisi hieman tarkentaa minkälaisesta musiikista on kiinnostunut, niin oppimateriaali voisi olla motivoivampaa.
 
Sama tuli mieleen, vaikka toi Tohtori Toonika taitaakin olla aika pop/jazz painotteinen. Salmenhaara ja de la Motte lähestyy sitten asiaa ihan klassisen musiikin kannalta. Niiden Salmenhaaran sointukirjojen nimet on Sointuanalyysi ja Soinnutus, jos helpottaa etsimistä.
 
Vaikea tosiaan suositella mitään, kun ei tiedä millasta musiikkia sen kirjallisuuden pitäis käsitellä.

Huomasin kyllä tuon "porsaanreiän" ja päätin käyttää taas tilaisuutta hyväkseni mainostaakseni de la Mottea ;D

Koraaleja voit kaiken aikaa soitella ja analysoida.
 
tuo ei kyllä hukkaan mene.
 
itse tein eräänä vuonna lähes joka sunnuntai koraaleista asteanalyysejä paikallisen reggaebaarin pöydän ääressä kynttilän valossa. kun sunnuntaisin oli reggaejamit ja seuraavana aamuna teoriatunti.

tuo ei kyllä hukkaan mene.
 
itse tein eräänä vuonna lähes joka sunnuntai koraaleista asteanalyysejä paikallisen reggaebaarin pöydän ääressä kynttilän valossa. kun sunnuntaisin oli reggaejamit ja seuraavana aamuna teoriatunti.
 
Opit soittamaan hyvin reggaeta?

Opit soittamaan hyvin reggaeta?
 
en. mutta harjaannuin koraalianalyysissä. kun ilman pianoa tein. vaikka olin sitä ennenkin aina tehnyt ilman. nykyään olen tottunut tekemään pianon ääressä. toisaalta, eipä tarvi juuri tehdäkään...

en. mutta harjaannuin koraalianalyysissä. kun ilman pianoa tein. vaikka olin sitä ennenkin aina tehnyt ilman. nykyään olen tottunut tekemään pianon ääressä. toisaalta, eipä tarvi juuri tehdäkään...
 
Jep. Mullakin olisi tuossa hemmetin paksu kirja Bachin koraaleja, mutten ole vaan saanut aikaiseksi aloittaa.

No siis lähinnä kaikki mahdollinen pianomusiikki iskee tyylisuunnasta riippumatta ja eikö ne taitavimmat soittajat yleensä ole klassisen koulun käyneitä :) mutta joo siis raskaampaan musiikkiin menee enimmäkseen mutta hyvinkin laaja musiikki maku.
Olenkin asettanut elämän tavoitteeksi Moonlight Sonata Mv.3sen eli helppo :) haha
 
mut joo elikkä hyviä neuvoja kiitos niistä menee varmsti käyttöön mutta muutamia asioita ihmettelen mitä nämä koraalit on? (sry . amatööri)
 
Siis teoria pohja on onneton kuten sanoin tai tietämys "fiksusta" musasta mutta klassista musaa tahtoisin niin mielelläni soittaa. mutta ne tahtoo olla niin vaikeita.
 
tärkein motivaattori olisikin se että oppisi teoriaa ja käyttämään tietämystään soittaessa ja sitä kautta ruokkia tiedon janoa. Kun en ymmärrä mistä ne sikiää ne kauniit piano melodiat joita kuulee. Nightwish "Ever Dream" Dimmu Borgir "Cataclysm Children" Sonata Arctica "The End of this Chapter"... siis ylitse kaiken ihannoin pianoa soundina ja musiikissa ja mielellään jokin kaunis melodia tai päin vastoin orkestraalinen meno vastaavasti. Vaikka meteliin päin käännyn ni se idea mulle on se että musaa ku musaa kuhan on jotakin semmosta syna/piano raidoissa joka hivelee korvia ja sen ei sen enempää tarvitse olla metallia kuin valssiakaan.
 
Eli ehdotuksia saa heittää.

Seppo Hovi: Vapaa säestys 1-2.

mut joo elikkä hyviä neuvoja kiitos niistä menee varmsti käyttöön mutta muutamia asioita ihmettelen mitä nämä koraalit on? (sry . amatööri)
 
Koraali on yleensä neliääninen kuoroteos, mutta joitakin niistä voi soittaa pianollakin.

Minun on pakko mainita Harmony and voice leading -teos Aldwell & Schahterilta. Hommasin sen juuri vähän aikaa sitten, ja siinä käsitellään käytännössä kaikki harmoniaoppi, mitä säveltäjän pitää tietää tonaalista musiikkia tehdessä, ihan perusasioista vaativampaan kamaan. Kirja on englanninkielinen, mikä voi olla ongelma, mutta jos hallitset kielen, suosittelen kirjaa lämpimästi.

Minun on pakko mainita Harmony and voice leading -teos Aldwell & Schahterilta.
 
Piti sanoa sama, mutta ehdit ensin. Ihan loistava sen perusteella, mitä oon ehtiny lueskella.
 
Ja tietysti ihan yksittäisiä biisejäkin kannattaa analysoida, jos jonkun säveltäjän musiikki kiinnostaa erityisesti. Miksei muutenkin, siihenhän se teoria lopulta perustuu.

Se on aika hassua, kuinka musiikin yhteydessä puhutaan aina musiikin teoriasta, kuten voi todeta vaikka tämän alueen nimestä, vaikka tuskin psykologien.netissä puhutaan psykologian teoriasta vaan teorioista - tuskin musiikki teoreettisena tieteenä on yhtään sen yhtenäisempi alue kuin psykologia.
 
Musiikin piiristä löytyy niin kaikenkarvaista teoreetikkoa, ettei yhden ihmisen elinaika riitä kaikkien niiden läpikahlaamiseen: on kirjaa, artikellia sekä oppikirjoja, joissa sitten ikään kuin toisen käden kautta siteerataan noita teoreetikkojen ideoita - puhumattakaan foorumien amatööriteoreetikoista, jos salitte keveän itseironian - löytyy sointuja korostavaa teoriaa, löytyy horisontaalisiin prosesseihin ja äänenkuljetukseen keskittyvää teoriaa, toisissa teorioissa tutkitaan sointujen suhteita, toisissa ei, toiset redusoivat kaiken loppuun asti ja niin edelleen.
 
Tuo de la Motten -kirja oli siksi hyvä suositus, että siinä tämä asia tuodaan esiin, ainakin jollain tasolla, mutta mistään alkeisteoriakirjastahan ei ole kyse, että sikäli tämä ei mitenkään auta aloittelevaa teoreetikkoa. De la Motte kirjoittaa: "Mikä sävel sekstisoinnussa kaksinnetaan? Kysyäänpä kymmeneltä oppikirjalta. Ne antavat kymmenen eri vastausta ---" (de la Motte, Harmoniaoppi s.5).
 
Ehkäpä tämä kuva musiikin teoriasta jotenkin kahlitsevana ja absoluuttisena diktaattorina, jolle ei ole vaihtoehtoja johtuu juuri tuosta, että arkipäiväinen käsitys puhuu musiikin teorioista yhtenäisenä tieteenä - tämä saa sitten aika koomisiakin manifestaatioita kuten täältäkin palstalta toisinaan nähdään.
 
Miten tämä liittyy ketjun aiheeseen, en ole varma, kyllä tämä jonkin hämärän kytköksen kautta liittyy.
 
EDIT: Tulipa mieleen positiivisuudessaan hassu lainaus, joka sivuaa viestini teemaa:
 
'Lerdahl ja Jackendoff myös myöntävät, että heidän generatiivinen teoriansa ei väistämättä johda Schenker-analyysistä poikkeaviin analyyttisiin tulkintoihin: "Jos lopputulos on kuin schenkeriläinen analyysi, hyvä niin; jos ei, on tämäkin mielenkiintoista."'
-http://www.tsv.fi/ttapaht/991/suurpaa.htm

..tarkoitus olisi aloittaa ihan alusta puhtalta pöydältä teorian sekä soiton harjottelu käsi kädessä niin että samalla kun opin jotain teoriasta sitä myös testataan. hankala selittää.
 
Itsellä oli vuosia sitten hieman samankaltainen tilanne. Oli tullut soitettua kiippareita silloin tällöin, plokkailin korvakuulolta biisejä jne. Huomasin kuitenkin, että olin aivan jumissa soittoni kanssa - Tietäen että tarvitsisin aivan perustavanlaatuisen remontin soittoharjoittelussa kuten myös musiikin teoriassa.
 
Ensimmäiseksi myin kiipparin pois ja ostin sähköpianon. Sitten hommasin seuraavan vihkosen: The Complete Book of Scales, Chords, Arpeggios and Cadences
 
http://www.bookplus.fi/product.php?isbn=0739003682
 
Olen varmaan aikaisemminkin mainostanut kirjaa. Kaikki jutut on sormitettu. Duuri ja molliskaalat jokaisesta sävellajista - arpeggiot, yleisimmät sointukulut, kaikki kolmesta eri asemosta jne. Kun olin ottanut haltuun yhden sävellajin contrary ja parallel skaalat, terssi ja seksti juoksutuksilla opettelin jonkun biisin joka meni kyseisessä sävellajissa. Tuolla systeemillä vasta pääsin kiinni aidosti soittamiseen. Llöysin ymmärryksen sormituksen ja sävellajien mystiseen maailmaan. (Savellajit olivat vain käsite, jota kitaran soiton kautta en koskaan onnistunut sisäistämään) Tuota kautta siis nuotteista soittaminenkin kävi viimeinkin ymmärrettävämmäksi. Pianon kautta musikin teorian hahmottaminen on ainakin minulle ollut todella paljon helpompaa kuin kitaran. (No ehkä tuossa kitara-jutussa vaikutusta on ollut Tabeilla, ei ole jaksanut ajatella nuotteja tai muutakaan teoriajuttuja, kunhan tahtilaji ja aika-arvot ymmärsi nuoteista niin se sitten riittikin.)