Rock, pop, alternative ›

http://www.iltalehti.fi/tampere/200809128256768_te.shtml
 
Katos vaan!

Jokos jollain uusi Popeda levy hallussa, miltä kuulostaa?

Jokos jollain uusi Popeda levy hallussa, miltä kuulostaa?
 
On hallussa, mutta päätin aloittaa tutustumisen tuosta live-DVD:stä. Lacukin on jotakin näemmä oppinut noissa Rainbow-tribuuteissa, koska DVD starttaa Lost In Hollywoodin rumpuintrolla.
 
j.

Jokos jollain uusi Popeda levy hallussa, miltä kuulostaa?
 
Ei ole hallussa, mutta tuolta Myspacesta olen kuunnellut. Ja että tältäpä kuulostaa:
 
Yleiseltä luonteeltaan levy on muutamaa viime vuosien edeltäjäänsä parempi. Uuden kokoonpanon soittotarkkuus, saundit ja työstetty äänellinen jälki ovat erinomaiset, mutta toisaalta sitä vähemmän niissä on persoonallisuutta ja rosoa. En tosin digannut juurikaan edellisen kokoonpanon soitannollisesta kemiasta tai biiseistä verrattuna vaikkapa 80- ja 90-luvun Popedaan. Paten tulkinnoissa löytyy nyt "popedamittarilla" mitattuna kypsempää hillintää ja vakavuutta, mutta on siellä ne rasvaiset sikahuumorirepäisytkin mukana.
 
Mä elän itselleni on selvästi levyn parhaimmistoa. Alku ja laulusäkeet kuulostavat sielukkaan melankolisilta, vaikka kertsissä on turvauduttu ehkä liian helppoon ratkaisuun. Sanoma kuitenkin toimii hillitymmänkin Mustajärven vakuuttamana ja biisissä on vahva fiilis.
 
Onhan päivä vielä huomennakin on vanha tuttu Patenkin versioimana. Tämä alunperin 60-luvulla tehty tuontisävellys on hieno biisi lähes kielellä kun kielellä. Melartinin basson kulku biisissä vie siitä hitusen rockdraivia, koska basso keinuttelee laulusäkeissä sellaista tanssimusiikki-kuviota. Mutta Popedan keikalla kyllä pläjähtää varsinkin Lacun nasakalla rummutuksella.
 
Lentolupakirja on hypertyypillistä ja iätöntä Popeda-ränttätänttää duurissa ja voin lyödä vetoa Costellon säveltäneen biisin, vaikka en sitä vielä varmaksi tiedäkään. Biisi ei tarjoa sanoineenkaan sinänsä mitään erikoista, kumminkin silti sitä tyypillisintä Costellon Popedaa.
 
Huhhahhei on saamieni tietojen mukaan Petanderin biisi. Tämäkin on kevyesti levyn parhaimmistoa. Biisi alkaa hienosti rauhallisemmin koskettavalla tyylillä ja jatkuu Smoke on the waterin ensin mieleen tuovalla riffillä, johon on tehty pientä tahtijakoa. Tuo jako tuo nasevaa lisämaustetta biisiin ja viisu kulkee vankasti ollen radioystävällistäkin rokkia kulkevan kertohokeman voimistamana.
 
Aino on myös erittäin radioystävällistä ja toimivaa Popeda-rokkia, vaikka sanoissa on bändille ominaisia kaunistelemattomia kielikuvia. Menee myös levyn kärkiporukkaan.
 
Balladi Allright on melko jätkämäistä tai paremminkin ukkomaista tilitystä. Musa on taustalauluineen hyvin tehty. Kuitenkin Paten tulkinta sanoineen on vähän väkinäistä.
 
Rio de Janeiro on taas ihan oman tyylisensä kipale. Haitari ja huoleton meno lattariaiheen turvin aiheuttaa melkein matkakuumetta, pois ankeasta Suomen ilmasta. Semmoinen hyvän meiningin iskelmäbiisi ilman kummempia syvyyksiä ja fiiliksiä.
 
Kuutamohullun introkin saundeineen tuo mieleen 80-luvun kauhutunnelmaisen hardrockin. Hirveän omaperäisiä sovitusideoita ei tässä olekaan käytetty, mutta sinne keskitason yli tällä mennään popedamittarin mukaan.
 
Ikurilainen uimapatjan tervauslaulu on synkeän outo. Outous ei juuri häviä positiivisemmalla kertosäkeellä. Koko biisin sanat ja tulkinta ovat melko huterat ja tyylittömät.
 
Levyn onnettomimpia hetkiä eletään vielä myös Juntti-kappaleen myötä. Raidan soitannollinen puoli on yhdentekevää rällätystä ja sanat ovat todella kömpelöt ja huonot jopa ollakseen junttimaailmasta.
 
Rauhallisempi JKn blues korjaakin sitten kurssia taas ylöspäin. Melodia ja tunnelma sopisivat myös vaikkapa johonkin joululauluun, jos sanat muokattaisiin. Sanoissa ja Paten tulkinnassa on taas sitä tuttua mittavan kokemuksen tuomaa karismaa. Biisi on teoksena myöskin levyn parhaimmistoa.
 
Viimeinen palanen nimeltään Kai on kevytmielinen ja ihan ok huumoripläjäys, joka ei kuitenkaan yllä lähellekään vaikkapa "muinaisen" John Holmes-biisin räväkkyyttä. Mutta aika aikaa kutakin.

Costin pojastahan tulee vielä rumpali!

Hyvin kyllä Costin poika hoitaa rummut noissa parissa biisissä DVD:llä!
 
Uudesta levystä sen verran että tykkään kyllä. Hyvät soundit, hyviä biisejä ja kaikkein typerimmät sanoituksetkin loistavat poissaolollaan. Popedan musiikkihan on aina ollut hyvää mutta joskus on tullut mieleen että kunpa sanat olisivat englanniksi niin eivät niin kovasti pistäisi korvaan...
 
Kyllä Popeda on kova rokkibändi. Vielä kun harrastaisivat enemmän vaihtelua keikoilla biisilistojen suhteen niin olisin tyytyväinen. Kyllähän heillä biisejä on mistä valita.

Hyvät soundit, hyviä biisejä ja kaikkein typerimmät sanoituksetkin loistavat poissaolollaan. Popedan musiikkihan on aina ollut hyvää mutta joskus on tullut mieleen että kunpa sanat olisivat englanniksi niin eivät niin kovasti pistäisi korvaan...
 
Oot kyllä aika juntti jos jopa tuon Ikurilaisen uimapatjan tervauslaulun ja Juntti-biisin sanat ovat sinusta ihan hyvät...!!!!!!! No ei vain, mut ne sanat ei edes toimi huumorimielessä ja ovat kyllä minusta ääliömäiset. Siltikin vaikka juuri sitä Pate lienee taas hakenutkin... :)
 
Popedan musiikkihan on aina ollut hyvää
 
Popedalla on aina ollut hyviä levyjä, joiden biisit ei kaikki ole olleet hyviä...
 
Kyllä Popeda on kova rokkibändi.
 
Hohhoijakkaa kun unettaa tuollainen itsestäänselvyyksien laukominen... Keksi jotain mullistavampaa. ;) Tosin tuosta voisi keksiä sellaisen, että X on Popedaa kovempi suomalainen ja suomeksi laulava rokkibändi. Eli onko tuon ehdon täyttäviä bändejä olemassa? Aih no unohdin Uniklubin, Happoradion ja Egotripin.... Hähähähää!

Oot kyllä aika juntti jos jopa tuon Ikurilaisen uimapatjan tervauslaulun ja Juntti-biisin sanat ovat sinusta ihan hyvät...!!!!!!!
 
Missään en väittänyt noiden biisien sanoja hyviksi, vai väitinkö?
 
Loppua viestistäsi en katso sen arvoiseksi että edes viitsisin kommentoida...

Missään en väittänyt noiden biisien sanoja hyviksi, vai väitinkö?
 
Loppua viestistäsi en katso sen arvoiseksi että edes viitsisin kommentoida...
 
Taidat olla melko tosikolla tuulella..? Laittelin tuonne noita hymiöitä että saisit viimeistään niistä vihiä huumoriksi tarkoitetuista kommenteista. Ilmeisesti siis olet ymmärtänyt ystävällismieliseksi tarkoitetun leikillisen kiusoittelun väärin ja otit sen vittuiluna?
 
Pitkältihän olin tuossa lopun kommentoinnissani erittäin samaa mieltä kanssasi Popedan rock-kovuudesta. Ymmärsitkö siis huumorin väärin, vai kuulutko noiden mainitsemieni muiden bändien faneihin etkä suvaitse niiden minkäänlaista mollaamista? Ihan ystävällisesti tässä kirjoitan enkä minä puolestani ymmärtänyt mikä se nyt mättää, väärinkäsitys?
 
Missään en väittänyt noiden biisien sanoja hyviksi, vai väitinkö?
 
Et, mutta kirjoitit että typerimmät sanoitukset loistavat poissaolollaan. Se voidaan ihan hyvin tulkita niin, että mielestäsi levyn huonoimmatkin sanat ovat "ihan hyvät". Eivätkä siis välttämättä edes hyvät. Minä olen taas sitä mieltä että noiden kahden biisin sanat ovat melko typerät. Mitä sitten? Ei sillä ole mitään väliä. Relaa vähän. Sovitaan vaikka että minä se juntti vasta olenkin, jos se siitä on kiinni.
 
Huom! :)

taidan olla anteeksipyynnön velkaa.
 
Onnistuu. Voit maksaa tuon velan tilille 0020200-388883. Kiitti, asia kunnossa. Olet mukava ihminen! :)

Menipä täälläki taas vittuiluksi.
 
Sanon vain että ovat tehneet parhaan levyn 17 vuoteen. Pitkästä aikaa on soundeihin satsattu, ja koko levy täynnä uusia Popeda klassikoita.

Häätyy kyllä todeta että ite tykkään, että tää on parasta Popedaa sitten Ei oo valoa -levyn jälkeen. Ei oikein ole napannut nuo muut sen jälkeiset levyt kokonaisuutena, toki sieltä on hyviä yksittäiskipaleita moniakin löytynyt, mutta koko paketti ei ole pysynyt hallussa. Soundipuolikin on sopivaa tällaiseen hardrockimpaan meinikiin, edelllinen levy oli jotenkin kotikutoisen kuuloinen, mutta oma viehätys siinäkin soundissa oli. Hienoa on myös huomata, että Pate/Costi on itse sanoja vääntänyt, eikä bändi nimeltä Popeda joka coveroi muiden sanoituksia. Joo, on se eka Jonnen tekemä biisi silti komea tälläkin, mutta kun ajattelee että niinkin hienot levyt kuin Kaasua tai Hullut koirat on tehty ihan omin voimin niin on ihmetyttänyt, miksi ne alkoi noita biisejänsä muitten sanoituksilla väsäillä. Tuo lisä DVD kans soi huomattavasti paremmin kuin se lähetys joka tuli telekkarista joku aika sitten, siinähän oli Costin kitarat kadonut minne lie, nyt ne kuuluu oikein makeasti koko setin ajan. Komea paketti kerta kaikkiaan.

Hyvin kyllä Costin poika hoitaa rummut noissa parissa biisissä DVD:llä!
 
Joo, totta! Melkoinen päällikkö!
 
Lacu puolestaan paukuttaa "Runkkua" -biisissä intron lopetusfillin päin mäntyä, minkä vuoksi Pate vähän missaa laulun aloitusta ;)
 
DVD:llä Costin kitara vaikuttaisi olevan miksattu korkeammallle kuin TV -lähetyksessä.

Menipä täälläki taas vittuiluksi.
 
Sanon vain että ovat tehneet parhaan levyn 17 vuoteen. Pitkästä aikaa on soundeihin satsattu, ja koko levy täynnä uusia Popeda klassikoita.
 
Täysin samaa mieltä, omasta mielestä levyllä ei ole yhtään turhaa biisiä. Oliko kukaan Kiimingissä miten oli levy vaikuttanut keikkasettiin?

Kyllä on loistava meno tuolla dvd:llä, ei voi muuta sanoa!

VD:llä Costin kitara vaikuttaisi olevan miksattu korkeammallle kuin TV -lähetyksessä.
 
Varmaan Costi ollut miksaamassa...

mutta kun ajattelee että niinkin hienot levyt kuin Kaasua tai Hullut koirat on tehty ihan omin voimin niin on ihmetyttänyt, miksi ne alkoi noita biisejänsä muitten sanoituksilla väsäillä.
 
Kuuntelin äskettäin Kaasua-levyn, kun se on jostain syystä jäänyt mulla hyvin vähälle huomiolle. Se ei ole vaan vuosien varrella eksynyt mulle kuunteluun. Tätä levyä on kehuttu ja moni asettaa parhaisiin Popedan levyihin. Itse en kyllä vakuuttunut nyt. Levyn yleisfiilis on mukavaa vanhaa kunnon Popedan rock-ränttistä, mutta mielestäni sieltä ei sinänsä löydy juurikaan erikoisen hyviä Popeda-biisejä. Toki biisi Kaasua komisario Peppone on klassikko. Levyn sanoihin en juuri ehtinyt perehtyä, että oisko se niissä se monen kehuma juttu, joka nostaa popedatalukossa tuon levyn ylös.
 
Mutta mielestäni esim. vaikka tuolla mainitulla Hullut koirat-levyllä (1981) on selkeästi enemmän sitä sielukasta Popedarokkia vanhaan malliin. Siis jopa malliin ennen Costia. Minusta tuntuu että Kaasua (1983) oli sävyltään alku-Popedan viimeinen levy, vaikka Costello olikin ollut jo mukana Mustat Enkelit-levyltä (1982) lähtien ja kokoonpanossa oli tapahtunut muitakin muutoksia. Tuntuu että Costellon vahva vaikutus ja uusi aika alkoi sitten Harasoo-levystä (1984). Vaikkakin Costi tekaisi jo aikaisemmin mm. Komisario Pepposen, joka oli ilmeisesti Popedan läpimurtohitti. Yksi huomio vielä, että Kai Holmin draivikkaampi rumpalointi vaihtui Kaasua-levyn jälkeen velipoika Karin suorempaan ja harvempaan iskuttamiseen. Karihan tosin oli sitten pelkistetyllä tyylillään luomassa menestyksekkäimpien aikojen Popedasaundia.
 
Harasoolla Costin sävelkynästä mm. lähteneet Sukset ja Alabama olivatkin sitten hurlumheitä koko bändille. Sitä seurannut Pohjantähden alla (1985) oli sekin yksi parhaista Popedan levyistä.
 
ite tykkään, että tää Täydelliset miehet on parasta Popedaa sitten Ei oo valoa -levyn jälkeen. Ei oikein ole napannut nuo muut sen jälkeiset levyt kokonaisuutena, toki sieltä on hyviä yksittäiskipaleita moniakin löytynyt, mutta koko paketti ei ole pysynyt hallussa.
 
Niin, Pohjantähteä seurannut Ei oo valoo (1987) on sekin eittämättä ehdottoman parhaita paketteja. Siitä jatkettiin ehkä sitten vähän suvantovaiheella. Hallelujaa (1988) ei sisältänyt selkeitä hittejä tai muutenkaan kärkeen meneviä teoksia, vaikka Sä lähdit taas onkin hieno biisi. Levyllä on pitkästä aikaa vähän omituisiakin biisejä. Tosin sitten ilmestynyt Kans'an Popeda (1990) on Hallelujaata ehjempi, tyylikkäämpi ja rokkaavampi paketti.
 
Svobodalla (1992) palataan taas sitten hittikantaan Kersantti Karoliinan sekä Repen ja Lissun kera. Levy sisältää muutenkin selkeästi henkevämpää materiaalia, vaikka saundit ovat hajanaisemmat ja ohuemmat kuin edeltäjillä.
 
H.Ö.N.Ö. (1994) rokkaa taas kovin ja varmaan mm. Petanderin voimasta. Levy on Popedan kasassa vielä hyvin tärähtävää rokkia. 500 cc (1997) taitaa olla edeltäjäänsä vähän hillitympi, vaikka sisältö on edelleen rouhevaa. Kuitenkin tietynlaisten klassikoiden synty alkaa jo olla selkeästi vaimeampaa kuin aikaisemmilla levyillä. Parasta antia mm. Mustameri ja mies.
 
En voi mitään sille, että minusta Just! (2001) on tipahtaminen sellaisen tasapaksun ja persoonattomamman Popedaväännön maailmaan. Vaikka en ole nähnyt Popedaa reaalilivenä aikana ennen Kemppistä ja Rautajokea, tulee ikävä Jukkis Järvistä ja melkeinpä vielä Holmin Karia... ;) Tuntuu kuin Popedan persoonasta olisi osa kuollut. Häkää! (2005) jatkaa samaa linjaa. Käsiini sattui Pelkkää juhlaa 25v-kokoelma ja aika surullista oli katsoa levyn DVD:ltä Popeda-risteilyn vetoa. Kokoonpano jota olen pitänyt Popedan ehkä persoonattomampana ja voimattomimpana, vetää siellä niitä biisejä karsittuine laitteineen ihan vituilleen. Tai sitten tarkoitan vain Rautajokea, jonka paremminkin onnistuneesta rummutuksesta en ole vakuuttunut. Osaahan se silleen soittaa (paitsi tuolla risteilyllä), mut kun sen soitossa (Popedassa) ei ole koskaan ollut "sitä". Rumpalin tuoma luonne/persoona on tärkeää rock-bändissä...
 
Näine erittäin lyhyine perusteluineni olen sitä mieltä, että Täydelliset miehet on parasta Popedaa sitten vuoden 1994, jolloin ilmestynyt H.Ö.N.Ö. toimii vähintään yhtä hyvin. :) Kokoonpano on nyt soitannollisesti kovin ikinä ja saunditkin on saatu nykyaikaisen hienoiksi. Jos nyt sitten sen rock-persoonallisuudenkin kustannuksella. Mutta kun tähän lisätään vielä nippu onnistuneita biisejä, voidaan kyllä sanoa että the Popeda is back.
 
Sanon vain että ovat tehneet parhaan levyn 17 vuoteen. Pitkästä aikaa on soundeihin satsattu, ja koko levy täynnä uusia Popeda klassikoita.
 
Aika pitkälti siis näin. Uskallan tosin myöntää vain, että paras levy 14 vuoteen. ;) Noiden klassikoiden suhteen olen vain vähän varovaisempi. Ehkä se on nykymaailmastakin kiinni, ettei klassikoita enää synny läheskään entisaikojen tahtiin. Keltään.

Täydelliset miehet suoraan listakakkoseksi ohi Metallican!!! Kyllä on Popeda kovassa iskussa!!!

Täydelliset miehet suoraan listakakkoseksi ohi Metallican!!! Kyllä on Popeda kovassa iskussa!!!
 
Hoh, joo! En olis uskonut että noin vahvasti myy uus levy.