Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Minäpä kerron. LP-levyn ja CD-masterin tekemisessä on tietyt periaatteet, joita ei voi samassa yhteydessä käyttää. LP-levyn ollessa analoginen ja mekaanisesti luettu tallenne, tuo aaltokuva käytännössä painetaan levyn pintaan uraksi ja neula seuraa sitä uraa ottaen kiinni reunoihin lukien signaalin, vasemman kanavan toisesta reunasta ja oikean toisesta. Mieti miten käy, jos urat on liian leveät ja jos niissä on esim. tietynlainen vaihe. Jos neula irtoaa toisesta reunasta, miten käy äänelle mitä kajareista tulee? miten jos railo on vääränmuotoinen, neula ei mahdukaan aaltojen välistä vaan nousee ylös urasta. Entä jos ura on liian leveä, miten luulet että viereiset urat tykkää siitä jos niiden reviirille tungetaan levyn fyysisestä kestävyydestä puhumattakaan. Näiden ja monen muun, esimerkiksi luontaisen korostuksen takia vinyylimasterointi tehdään eri tavalla.
 
Tämän tiedän eikä siitä ollut pohdinnassani kysymys. Stadium Arcadiumista on kuten Californiacationista jne. olemassa normaali lp-painos, joka ei juurikaan eroa lyttäysasteeltaan cd-versiosta, tietysti lp:n rajoitukset on masterissa huomioitu. Warner on kuitenkin julkaissut tuo toisen SA:n lp-version joka eroaa perusversiosta (siis lp) selvästi masteroinnin suhteen. Tästä on Hoffmannin foorumilla ja muualla monta pitkää ketjua. Ei kiinnostanut siis sinällään lp-masteroinnin tekniikka, vaan se miksi juuri tästä levystä on kuitenkin tehty tällainen poikkeuksellisen laadukaastu masteroitu toinen lp-versio. Julkaisija on Warner eikä mikään pieni audiofiili-levymerkki.
 
Vähemmistö ollaan, ne jotka tämän kuulee ja ne jotka näistä jutuista välittää joten on aika valitettavaa että yhä pienemmällä todennäköisyydellä lafkat nakkaa paskaakaan.
 
Tässä Metallica hommassa on menty jo sen verran pahasti metsään, että saattaa olla että meteli aiheuttaa jo jotain tuottavassakin päässä. Itsekin olen lopettanut kokonaan levyjen ostamisen jos ei ole ennakkoon jotakin kautta mahdolillista tarkistaa että kyseessä on masteroinnin (ym.) puolesta kuuntelukelpoinen tuotos. Vanhoja hyväsoundisia levyjä on niin paljon kuulematta, että on aika helppo jättää korvien kiduttaminen muiden hommaksi.
 

 
Heh.
 
Itse ainakin käsitin Ben D:n heiton varsin sarkastiseksi, jota ei seuraavan muutaman viestin perusteella tajuttu. Eli eiköhän jokainen nyt ole nähnyt ja kuullut nuo vertailut niin moneen kertaan että....
 
Kyllä kait tuosta kaikki sarkasmin huomasi, eri asia kiinnostaako siihen reagoida kun Benillä ei ole ollut keskusteluun edes sen vertaa annettavaa kuin vertailujen postaajilla. Ketjun aihe on se mikä on, jos ei kiinnosta niin toinen DM-ketju on muulle levyä koskevalle keskustelulle olemassa.
 
Mikä ongelma eräillä on siinä että musiikillisesti kohtuullisen hyvän levyn saundit on todettu yleismaailmallisesti ja ihan omin korvin ala-arvoisiksi ja yritetään selvittää miksi tällainen ratkaisu on valittu ja mitä sille voidaan tehdä (ei varmaan mitään, vaikka muutama päinvastainenkin esimerkki on olemassa).