Rummut: rumpukamat ›

Paljon muuta ole tehnytkään, kun vaihdellut kamoja ja kokeillut soundeja, soittaminen on jäänyt vähemmälle. :)
 
Tämä oli myös toinen viestini pointti. :/

Tämä oli myös toinen viestini pointti. :/
 
Miten minun kamarumba tai soittomäärä liittyy tähän asiaan?

Miten minun kamarumba tai soittomäärä liittyy tähän asiaan?
 
No ei liitykkään. Anteeksi.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen tässä asiassa. Hirveän paljon ja ihan turhaan yleistetään jonkin materiaalin vaikutusta rummun lopulliseen soundiin.
 
Runko voi olla puuta, pahvia, muovia, terästä, alumiinia, lasikuitua, hiilikuitua, pronssia, messinkiä...
 
Puurunkoja on useasta eri materiaalista. Parasta rummunrakennuspuuta on hitaasti kasvanut, tiheäsyinen ja tarpeeksi kuivatettu puu. Halvemmissa vaahterarungoissa materiaali on ihan muuta, kuin parhaimmissa (lue: kalliimmissa).
 
Runkojen paksuuksia on useita. Viilukerroksia vaihtelevasti. Sekaviiluja käytetään. Ennen se oli sääntö. Nykyisin sitä pidetään eksoottisena. Halvemmissa rungoissa etsitään lisäarvoa kuluttajan silmissä sisimmäisten ja/tai ulommaisten viilujen koivulla tai vaahteralla.
 
Viisteiden kanssa etsitään erilaisia ominaisuuksia. Pyöreä viiste-pyöreä soundi. Terävä viiste-kirkkaampi soundi.
 
Vintagerunko on perineteisesti ohut kolmikerrosrunko(yhdestä levystä taivuttamalla ja viistettynä, liimattuna viistetyistä päistä) vahvikerenkain. Päällä muoviwrappi, sisällä maali tai lakka. Soundi on "vintage": pyöreän röyhkeä ja pehmeä. Samaa soundia on haettu ja sitä jopa mainostettu, mutta ei ihan samaan ole päästy.
 
Uudet rummut soivat eri tavalla. Toiset pitävät soundista enemmään. Minun mielestä kalvo kuuluu uusissa rummuissa enemmän, kuin vanhoissa, joissa runkoääntä on enemmän.
 
Runkoon joudutaan kiinnittämään hardwarea. Tämäkin vaikuttaa soundiin. Ns. high tension-lugit olivat ennen muotia. Nykyisin suositaan pienempiä erillislugeja. Yhtenäisten lugien etuja on runkoon kohdistuvan väännön pieneneminen, mutta haittana rungon demppaaminen. Sonor Hiliten mukana lanseerattiin vanha tubelugi-idea uudellen. Siinä yhdistyy HT-lugin väännönestyminen ja minilugin pieni kosketuspinta-ala. Hienoja HT-lugilla varustettuja rumpuja on toki monta. Esim.Yamahan legendaarinen 9000-sarja ja sen jatkumona Recording Custom.
 
Tämä on todella laaja aihe ja tässä yhteydessä aivan mahdoton edes auttavasti käydä läpi kaikki vaikuttavat tekijät.
 
Pelkästään rummun vanteellaa on vaikutusta soundiin. Metallisia on valettuna. taivutettuna ja prässättynä. Prässättyjä eri paksuisia ja eri metalleista (teräs ja messinki). Prässäyksiä on eri mallisia (single-, double- ja tripleflanged)
 
Puisia vanteita käytetään myös. Niitäkin on erilaisia.
 
Lugeja on erilaisia. Toiset demppaavat. Toiset soivat itsekin mukana. Massa vaihtelee ja lugien määrä. Näillä kaikilla on vaikutusta soundiin.
 
Lopulta soittajan ja virityksen vaikutuskin on huomattava.
 
Me kuulemme eri tavalla. Toiselle merkittävä ero on toisen mielestä mitätön. Ja molemmat ovat yhtä oikeassa.

No mutta...eilen kävin ystäväni kanssa samantapaista keskustelua rummun soundi politiikasta, ja esille nousi myös tälläinen asia:
Miten prikkojen materiaali vaikuttaa rummun soundiin (yleisimmät kai metalli ja nykyään myös muovi)?? onko havaintoa?

No mutta...eilen kävin ystäväni kanssa samantapaista keskustelua rummun soundi politiikasta, ja esille nousi myös tälläinen asia:
Miten prikkojen materiaali vaikuttaa rummun soundiin (yleisimmät kai metalli ja nykyään myös muovi)?? onko havaintoa?
 
Metalliprikka antaa vähän terävämmän ja kirkkaamman soundin, muoviprikka sen sijaan on pehmeämpi, mustassa on valkoista tummempi äänenväri, mutta myös lyhyempi sustain värin aallonpituudesta johtuen.
 
Kesäfestareilla musta ei ole optimaalinen, koska kerää lämpöä auringonpaisteessa ja voi sulaa mutta toisaalta kestää pakkasta paremmin.
 
En oo ihan varma, mutta kuulemma. :)

mustassa on valkoista tummempi äänenväri, mutta myös lyhyempi sustain värin aallonpituudesta johtuen.
0lisiko siis kaikkien alaviremetallirumpaleiden syytä vaihtaa rumpuihinsa mustat prikat??? :)

Aika paljon vaikutusta on myös kepillä ja otteella. Tästä on aika paljon esimerkkejä sinäputkessa. Jos ote kepistä on suljettu, se demppaa peltejäkin aika tehokkaasti. Ihan samasta setistä kaksi eri soittajaa leipoo ihan eri kuuloisen äänimaailman.

Aika paljon vaikutusta on myös kepillä ja otteella. Tästä on aika paljon esimerkkejä sinäputkessa. Jos ote kepistä on suljettu, se demppaa peltejäkin aika tehokkaasti. Ihan samasta setistä kaksi eri soittajaa leipoo ihan eri kuuloisen äänimaailman.
 
Jos kapula jää kalvolle tai muuten rebound on huono, kuuluu se myös soundissa. Komppipellissä todella selvästi. Rummuissa melkein yhtä paljon. Tuota kalvolle jätettyä kapulaa joku on käyttänyt myös tarkoituksella demppaamaan rumpua. Jazz-ketut varsinkin.

0lisiko siis kaikkien alaviremetallirumpaleiden syytä vaihtaa rumpuihinsa mustat prikat??? :)
 
Mielestäni kaikki Tr00-metallirumpalit käyttävät mustia metalliprikkoja. ´
 
Sen verran asiastakin, että tämä rumpusoundi kokonaisuudessaan on kyllä kiehtovaa. Viimeksi viime viikolla olin vähän tyytymätön soundiin jonka ruuvasin tuosta 5,5" MCA:sta, kun treenasimme studiotilanakin käytettävässä paikassa, jossa en ole oikein koskaan päässyt sinuiksi paikallisen soundin kanssa. Kuiva tila, jotenkin botneton paikka soittaa, hyvä ehkä äänittäessä. Mutta avot kun vein settini Harjavalta-saliin, niin koko setti kuulosti heti niin hyvältä, että melkein sanoisin että Stage Customit kuulosti riittävän hyvälle. Mutta en sano! Muutenhan se veisi pohjan pois jatkohankinnoilta.
 
Sitten tuo soittajan osuus soundiin; se on kyllä hämmentävän iso. Olen sitä mieltä, että siinä vaiheessa rumpsuttelija muuttuu rumpaliksi kun on sekä oma tyyli että oma soundi. Studioketut tietenkin tuon soundin osalta antaa sitä mitä tilataan, mutta kyllä se sieltä silti usein läpi tulee.
 
Esimerkiksi Kalle Torniainen -niin hieno ja musikaalinen rumpali kuin onkin, ei ole koskaan noussut omaksi suosikikseni juuri sen takia, että joku persoonallinen leima siitä puuttuu. Voin olla väärässäkin ja mielelläni olisinkin. Ehkä olen kuullut vääriä tallenteita tai en ole kuunnellut tarpeeksi.
 
-rumpsuttelija

Jos kapula jää kalvolle tai muuten rebound on huono, kuuluu se myös soundissa. Komppipellissä todella selvästi. Rummuissa melkein yhtä paljon. Tuota kalvolle jätettyä kapulaa joku on käyttänyt myös tarkoituksella demppaamaan rumpua. Jazz-ketut varsinkin.
 
Täähän on hyvin yleisesti käytetty metodi. Tai ainakin luulen niin.
Itse tulee käytettyän esim. nelosissa jonkin verran. Ja mahdolisesti toisella kapulalla painamalla kalvoa jolloin (kaikki tietää) saadaan rummun virettä nopeasti muutettua hetkeksi.
Erittäin oiva kikka versus niin paljon nuottia nelosiin kuin mahtuu.
 
Tällä/näillä voi aika iisisti saada musikaalisuutta nelosiin tai vastaavasti 12-tahdin kaavaan.
 
Koska onhan se aika hiton puuduttavaa kuunnella jaska keikalla 12-tahtia plöröplöröplörö soolova.
 
Täältä tähän.
 
-H-

Vääryys! Kirjoitin äsken hirmuisen esseen tästä asiasta.
Sitten puhelin soi, ja painoin hätäpäissäni väärää namikkaa
(näppiksessä, en puhelimessa, siihen vastasin ihan kivasti ja oikein), ja koko teksti läksi hittoon.
 
Itse käytän WordPadia tai mitä tahansa muistitaulua juuri siitä syystä, että jos innostuu perustelemaan jotain juttua tai siinä välissä rakastelemaan, pakastelemaan, kakastelemaan tms,
niin systeemi pudottaa sinut ulos tallentamatta mihinkään.
 
Tarkoitus on kirjoittaa aiheeseenkin jossain vaiheessa : )

Tarkoitus on kirjoittaa aiheeseenkin jossain vaiheessa : )
 
Noinkohan uskallat? ;)
 
No, rumpusoundeihin liittyen, onkos noissa järkevänhintaisissa (alle ja yli 2000e) pro-rummuissa ns. ohutrunkoisia miten paljon? Minkäpaksuisia runkoja ylipäänsä nimitetään ohutrunkoisiksi? Virveleissä vissiin 4mm ja alle...Jupikohan se joskus sanoi?

No, rumpusoundeihin liittyen, onkos noissa järkevänhintaisissa (alle ja yli 2000e) pro-rummuissa ns. ohutrunkoisia miten paljon? Minkäpaksuisia runkoja ylipäänsä nimitetään ohutrunkoisiksi? Virveleissä vissiin 4mm ja alle...Jupikohan se joskus sanoi?
 
Ei kai siinä mitään normimittaa ole. Ohuen rungon tunnistaa siitä, että se ei ole aivan pyöreä ;-)
 
Tuon termin toi muistaakseni Tama lanseeratessaan Starclassicit omana tuotemerkkinään. Sitä ennen niitä tehtiin ihan ilman erillistä mainostusta. Selatkaa vanhoja esitteitä. Edes puulajia ei mainittu. Saati virvelissä käytettyä metallia. Runkopaksuuksista ei halaistua sanaa...
 
Ei kannata tuijottaa materiaalivahvuuksiin tai materiaaleihin sen kummemmin.

Ei kannata tuijottaa materiaalivahvuuksiin tai materiaaleihin sen kummemmin.
 
Öh...ottiatuota...jotenkin tää ei mee mun kaaliin...

Öh...ottiatuota...jotenkin tää ei mee mun kaaliin...
 
Oman empiirisen kokemuksen ja melkoisen laajan otannan perusteella ei voi suoraa yhteyttä soundiin vetää sen kummemmin runkopaksuuden, kuin rungon materiaalinkaan mukaan, vaikka monen rumpuvalmistajan sivulla esitellään soundipylväitä ja muita graafisia kuvauksia.

Meneekö rumpujenvalmistus sitten jotensakin niin, että siellä pajalla väännetään joistakin jämäpaloista ihan arviolta vaan runko, ja sitten katotaan mitä tuli tehtyä, ja miltä soundaa?
 
"Jahas, tästäpäs tuli botnekas ja herkkä, ja hyvä, tehdäänpäs tällä tavalla näitä meidän rumpuja seuraavat 15 vuotta." ? ;)
 
EDIT: Luulen ymmärtäväni kyllä Hollmin pointin, mutta kai rummunrakentamisessa sentään on suht moniakin lainalaisuuksia, ja tekijöitä jotka vaikuttavat lopputuotteen soundiin. Käytetystä materiaalista riippumatta. Kyllähän minä sen uskon, ja jopa tiedänkin, ettei sillä materiaalilla ole hirmuista merkitystä.

Tästä vois jotkut itseäänkunnioittavat soitinrakentajat pillastua.

Tästä vois jotkut itseäänkunnioittavat soitinrakentajat pillastua.
 
Itseään kunnioittavat soitinrakentajat vannovat materiaalien laadun ja työnlaadun nimeen. Mitat ja materiaalien nimet ovat sitten hienosäätöä ja kakun koristetta. Lisäarvoa siitä saa ja ulkonäköön mojoa.
 
Useamminkin olen sen mantran ladellut, jonka taas sanon:
 
Materiaalien laatu ja soittimen toteutus ratkaisee.
 
Kailis ei sitten laita sitä: "hitaasti kasvanutta akryylia" :-)
 
Puussa on paljon variantteja ja siksi siitä on kiva keskustella ja vääntää peistä. Steve Smithilla on käytössään kaksi puulajia lukuunottamatta identtistä Sonor Designer-settiä. Toinen koivua ja toinen vaahteraa. Molemmat samalla tavalla tehty. Lainaus on Steven kotisivulta: Drums: Today I play Sonor Designer drums with 8x8, 10x8, 12x8 rack toms and 14x14, 16x16 floor toms. I have three BD sizes 18x14, 20x14, 22x14; and change them depending on the music. My East Coast kit, stored in New York, is made of Birch and my West Coast kit is Maple. I hear only a very minor difference in sound, the birch kit has a slightly shorter decay, both sound incredible.