Tanssimusiikki ›

- - kun kukaan ei huoli mukaan. - - Ei edes kuultavaksi, kokeiluun, näytille ... - -
 
Tässähän ruvetaan pääseen Pulkkisen sanoin asian ytimeen.
 
Onhan se niin varmaan kaikkialla, että sosiaaliset kuviot menee silleen tiskin alta hivuttamalla. Ehkä tämä on kuitenkin niitä asioita, jotka Suomessa on enemmän päin helevettiä kuin useassa muussa paikassa. En muista että kovinkaan moni bändi esimerkiksi olisi järjestänyt Suomessa esim. koesoittoja tutustuakseen uusiin muusikoihin... Ja kyllä Suomessa minuakin pidettiin epäilyttävänä, kun pyysin vieraita muusikoita soittamaan yhdessä. Kyllä, minustakin se on täysin perverssiä...
 
On asioita joita suomalaisesta kulttuurista ei saa sanoa tai suomalaiset loukkaantuu. Tämän oppivat Suomessa asuvat ulkomaalaiset hyvin nopeasti:
 
- sitä että kaikki paska paukautetaan härskisti päin naamaa, ei saa sanoa tökeryydeksi vaan suoraselkäiseksi rehellisyydeksi, joka muilta kansoilta puuttuu.
- se että suomalaiset sosiaalisissa tilanteissa lipeävät vastuusta, pitävät turpansa kiinni ja toivovat muiden hoitavan tilanteen, ei pidä tulkita sosiaaliseksi kieroutuneisuudeksi. EI vaikka hyvän päivän sanominen ei onnistu.Suomalainen vain on joko miehekäs ja rehellinen TAI herkkä, ujo ja lämminsydäminen, eikä mikään sosiaalinen gigolo.
- Sitä, että suomalaiset haluavat olla, työskennellä ja viettää aikaa vain täysin itsensä kaltaisten ihmisten kanssa ei pidä erehtyä sanomaan ääneen, koska suomalaiset ovat kansainvälisiä. Siksi suomalaista yhteiskuntaa ei saa sanoa sisäänpäinkääntyneeksi.
- suomalainen yhteiskunta rankaisee aktiivista toimijaa, ja yrittää palauttaa ruotuun ja yhteisen tunkion lämpöön omaa elämäänsä aktiivisesti kehittävän, koska se on epäilyttävää pyrkyryyttä. Sanotaan vain kun kysytään, toimitaan vain kun pyydetään. Jos tästä piirteestä valittaa, siirretään mappi Ö:hön. Ns. pyrkyrit yleensä vain sivuutetaan: "no sekin nyt jotain yrittää, mutta ei se oo meitä muita kummempi."
- Sitä suomalaisen yhteiskunnan piirrettä, että meidän tapamme toimia on maailman paras, ja tiedämme kuinka asiat absoluuttisesti ovat, ei saa sanoa itseriittoisuudeksi, arroganssiksi tai vääristyneeksi maailmankatsomukseksi. Suomalaisethan ovat nöyriä, heillä voi olla huono itsetunto, eivätkä he koskaan tuo omaa persoonaansa esiin, MUTTA heillä on objektiivinen maailmankatsomus, ja heiltä puuttuvat nuo muita kansoja rasittavat epäjohdonmukaisuudet.
 
Tätä listaa voi jatkaa...
 
Ei se tietienkään päde jokaiseen yksilöön, muttai olen löytänyt näitä piirteitä myös itsessäni, ja yritän aktiiisesti päästä eroon tästä "suomalaisuudestani". Suomessa olevat ulkomaalaiset nopeasti oppivatkin kertomaan vain sen mitä paikalliset haluavat kuulla, että talvi on pimeä ja heille vaikea, kesä on kaunis mutta lyhyt, suomalaiset ovat lämpimiä ja välittäviä kunhan heihin ensin tutustuu... En yhtään ihmettele, että Suomi on työpaikkakiusaamisen luvattu maa.
 
Mielestäni Suomen musiikkielämä ei tee poikkeusta: on yhdet arvot ja yhdet mielipiteet. Joko sopeudut, elelet marginaaleissa tai vaihdat maisemaa. Minä tein viimeisen :) No offense, ei se Suomen musiikkielämä nyt niin älyttömän ainutlaatuinen ole että sen perään kannattaisi itkeä, ellet nyt jotain letkajenkkaa tykkää soitella.

Tämäkin sitten on vain sen yhden vähän lapsellisen / katkeroituneen / epäsosiaalisen tyypin tilitystä, jota ei oltais otettu bändiin kuitenkaan, kun se ei ole niin erikoinen soittaja / se on niin outo / se kuvittelee olevansa jotain.
 
Kuulostaako tutulta? ;-D
 
Eli, että taisit sohaista ampiaispesään :) Hyvä että silti puhutaan.
 
MrS